| Aihe: Luova soittaminen (?) | |
|---|
|
hallu:
Hyvää tekstiä paitsi että Ynkkä ei ole mikään puiseva. ynkkä on kunkku tiedä se.
Luova taiteilija tietenkin kysyy, että miksi sitä yleisöä pitää niin kamalasti miellyttää. Miksi yleisön haastaminen on viihdetaiteilijalle niin suuri kauhistus. Eihän lapsikaan opi ruokakulttuuria hattaraa syömällä.
Toisaalta tosi luova taiteilija osaa luoda uutta siten, että säilyttää yhteydet vanhaan ja silloin yleisö ei ahdistu vaan avartuu. Kuin viisas äiti hän pilkkoo sipulit lihapulliin niin pieniksi, että lapsi oppii uuden maun muistamatta vastustaa maailmansa avartamista. Näin tekee tosi taitaja, vaan eihän se kaikilta onnistu. Helpointa lienee kusta hankeen ja syyttää yleisöä jos se ei tajua asian hienoa ja taiteellista ulottuvuutta;-)
Kaikin puolin loistavaa tekstiä, ota plussa! + | |
Tonski: Kaikin puolin loistavaa tekstiä, ota plussa! +
Samaa mieltä. Hallulle plussaa...
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Old Guitar: ...Suurelta osin jazz-improvisaatiot, minun korvaani, kuitenkin kuulostavat latteilta ja melodisesti köyhiltä. Onhan se niinkin, että jatsarit pilaavat hyvänkin melodian pakonomaisilla improvisaatioillaan.
Kuulijan kannalta etukäteen (vaikkapa luovasti) kehitetty sävelkulku on useimmiten parempaa kuultavaa. Onhan alalla toki huippuja, jotka joskus saattavat hetkellisesti onnistua improvisaatioissaan hienosti, mutta ikävä kyllä suuri osa on tyhjänpäiväistä lurittelua.
Sama se mielestäni on Hendrixin tuotannossa: kuka jaksaa kuunnella hänen parikymmenminuuttisia kitarasoolojaan pitkästymättä? Toki bluesiakin voidaan improvisoida tuntitolkulla, mutta siinähän ei ole mitään järkeä. Tiivistetään ja motivoidaan säveliä, niin saadaan parempaa kuultavaa.
Jatsissa on se ongelma, että kaikki sitä soittavat olettavat olevansa luovia improvisoijia, mutta vain pieni osa heistä todella sitä on. On toki ihan ok, että haluaa toteuttaa itseänsä, mutta kuulijalle se ei aina ole paras ratkaisu. Ei siinä auta hyvä korva, ei teoria, jos aivot avaudu luovaan ajatteluun. Aika pieni osa ihmisistä omaa aivot, jotka osaavat yhdistellä aivoissa olevaa tietoa luodakseen jotain uutta, joten lienee selvää, että jatsareidenkaan parissa heidän osuutensa ei ole sen suurempi.
....
Sanoinpa vain, että joissakin tapauksissa se saattaa aiheuttaa esim. tyypillisiä sointukulkuja. Mitä tulee rajojen rikkomiseen, niin siihen on kaksi tapaa, joko tietoinen, kun tuntee teorian tai täysin sattumanvarainen, kun ei tunne teoriaa.
Eli summasummarum: Jatsissa improvisointi on pakonomaista, vaikka suurimmalla osalla sen soittajista ei ole siihen tarvittavaa luovuutta, jotta lopputulos olisi kuulijalle mieleen.
PS. Onhan niitä skaalaveivareita rock-musiikin puolellakin, kuten esim. täällä jo mainitut Yngwie Malmsteen, Steve Vai, joiden musiikki ja soolot ovat erittäin puisevia, mutta kyllähän heitäkin kai arvostetaan, vaikka itse en ole heiltä yhtään hyvää kappaletta kuullut, mielenkiinnottomat ylipitkät soolot pilaavat kyllä hyvänkin kappaleen.
Radioliikenteen puolella aletaan vikaa hakemaan ensimmäiseksi vastaanottimesta, jos lähetys ei tule ymmärrettävästi perille. Se, että oma korva ei ota vastaan, ei tarkoita sitä että musiikki/ improvisaatio/ sointukulku yms olisi kelvoton. Vika voi olla korvassakin.
White men can't Monk |  BigPapa
03.08.2012 12:37:45 (muokattu 03.08.2012 13:35:58) | |
|
Zeeboo: Radioliikenteen puolella aletaan vikaa hakemaan ensimmäiseksi vastaanottimesta, jos lähetys ei tule ymmärrettävästi perille. Se, että oma korva ei ota vastaan, ei tarkoita sitä että musiikki/ improvisaatio/ sointukulku yms olisi kelvoton. Vika voi olla korvassakin.
Ei munkaan mielestä Jazzizza, Progessa tai muussa ns. monimutkaisemmassa musassa mitään vikaa ole, ja kuuntelen mielelläni itsekin ja välillä jopa tsekkaileen, että mitenhän toi oikeestaan menee. Tässä keskustelussa hämmästyttää se, että pelkistetty ja yksinkertaisempi tulkinta olisi jotenkin hävettävää ja siitä tulisi pyrkiä eroon hirvittävällä kiireellä. Tosin aloitus antoi tähän oivan mahdollisuuden. | |
Minulla tuli alkupään kirjoituksista mieleen vertaus kuvataiteilijoihin. Luovin kuvataiteilija on täten oltava sellainen joka ei ole koskaan opetellut piirustus- ja maalaustekniikoita tai muotojen hahmottamista.
saundi lähtee tukasta! | |
BigPapa: Ei munkaan mielestä Jazzizza, Progessa tai muussa ns. monimurtkaisemmassa musassa mitään vikaa ole, ja kuuntelen mielelläni itsekin ja välillä jopa tsekkaileen, että mitenhän toi oikeestaan menee. Tässä keskustelussa hämmästyttää se, että pelkistetty ja yksinkertaisempi tulkinta olisi jotenkin hävettävää ja siitä tulisi pyrkiä eroon hirvittävällä kiireellä. Tosin aloitus antoi tähän oivan mahdollisuuden.
Näinpä. Tuossa aiemmin annettiin murskaavia asiantuntijalausuntoja eri tyylilajien improvisoijien osaamisesta, enkä oikein voi uskoa, että niiden kirjoittaja on ollut ihan tosissaan asialla. Tosin, muistelen lukeneeni joltain kirjoittajalta viiltäviä analyysejä useiden klasarisäveltäjien melodisista kyvyistä. Saattoi olla jopa sama oman elämänsä heikinheimo asialla... Noissa rock-, blues- ym biisien ja improjen ruotimisessa on toki oma viihdearvonsa. Mutta, sellaiselle kuuntelijalle joka ei kertakaikkiaan pysty kuulemaan musiikkia, ei sen hienoutta voi selittää. "Hienous" on toki hyvinkin subjektiivista, niinkuin lajityyppien sisällä ja rajojen yli kiunoiva väittely hienoudesta ja hyvyydestä osoittaa.
Vähän on paljon, ja simppeleillä tarpeilla käsitellään elämää suurempia asioita. Mun mielestä.
White men can't Monk | |
zorro: Minulla tuli alkupään kirjoituksista mieleen vertaus kuvataiteilijoihin. Luovin kuvataiteilija on täten oltava sellainen joka ei ole koskaan opetellut piirustus- ja maalaustekniikoita tai muotojen hahmottamista.
No se johtuu tietenkin siitä, että luovin kuvataiteilija on lapsi;-)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
BigPapa: Ei munkaan mielestä Jazzizza, Progessa tai muussa ns. monimurtkaisemmassa musassa mitään vikaa ole, ja kuuntelen mielelläni itsekin ja välillä jopa tsekkaileen, että mitenhän toi oikeestaan menee. Tässä keskustelussa hämmästyttää se, että pelkistetty ja yksinkertaisempi tulkinta olisi jotenkin hävettävää ja siitä tulisi pyrkiä eroon hirvittävällä kiireellä. Tosin aloitus antoi tähän oivan mahdollisuuden.
Luulen, että olet ymmärtänyt vähän väärin. Tai sitten minä. Nähdäkseni kai tässä kukaan ei ole erityisesti yksinkertaista ilmaisua kritisoinut tai kehottanut häpeämään. Enemmänkin tässä on mielestäni kritisoitu liian monimutkaista soittamista: Jos pystyy määrittelemään jazzin ja jazzbändien toiminnan kokonaisuudessaan ennalta opittujen teoriajuttujen ja skaalojen orjalliseksi toistamiseksi, eikä näe jazzissa mitään muuta, voi todella todeta vian olevan vastaanottajassa. Aina tämäkään ei tietysti näin yksinkertaista ole.
Itse en teoriaa tunne kovinkaan paljon, mutta sen verran sointuteoriaa kuitenkin, että biisejä rustatessani voin valistuneesti ehkä arvailla, miten sointukierto voisi edetä. Usein, joskaan en aina, kehitän kitaralla jonkun simppelin sointukierron ja samalla/sen jälkeen mietin, millä tavalla sointuja vaihtamalla tai varioimalla pohjasta saisi sellaisen, että se kuulostaa hyvältä, mutta ei aiheuta valistuneemmassakaan potentiaalisessa kuulijassa "jaa taas tätä samaa?"-reaktiota. Simppeliä, koukuttavaa, mutta toisaalta myös pikkujutuilla koukuttavaa...
... | |
sticky fingers: Luulen, että olet ymmärtänyt vähän väärin. Tai sitten minä. Nähdäkseni kai tässä kukaan ei ole erityisesti yksinkertaista ilmaisua kritisoinut
Lueskelehan tarkemmin. |  Hynkel
03.08.2012 13:17:48 (muokattu 03.08.2012 13:21:47) | |
|
BigPapa: Ei munkaan mielestä Jazzizza, Progessa tai muussa ns. monimurtkaisemmassa musassa mitään vikaa ole, ja kuuntelen mielelläni itsekin ja välillä jopa tsekkaileen, että mitenhän toi oikeestaan menee. Tässä keskustelussa hämmästyttää se, että pelkistetty ja yksinkertaisempi tulkinta olisi jotenkin hävettävää ja siitä tulisi pyrkiä eroon hirvittävällä kiireellä. Tosin aloitus antoi tähän oivan mahdollisuuden.
Mielestäni tästä nimenomaan _ei_ ole kysymys, vaan ennemminkin päinvastoin. Ikään kuin musiikin teoriasta syvällisemmin perillä olo tekisi sävellyksistä automaattisesti monimutkaisia tai ehkä tylsiäkin.
Missasin varmasti sen kohdan, jossa pelkistetty ja yksinkertaisempi tulkinta olisi dumattu. Yksinkertaisuus on ehdottomasti valttia, ja siihen antaa perehtyneisyys ihan erilaisen pohjan.
BigPapa: Lueskelehan tarkemmin.
Itse asiassa minuakin kiinnostaisi. Voitko täsmentää missä kohtaa keskustelua yksinkertaisuus tai pelkistetty tulkinta on esitetty huonossa valossa? Se on nimittäin kukkua ja ansaitsee vastaväitteeksi perustellun kommentin.
Never argue with idiots. They drag you to their level and beat you with experience. | |
Hynkel Belzepop: Itse asiassa minuakin kiinnostaisi. Voitko täsmentää missä kohtaa keskustelua yksinkertaisuus tai pelkistetty tulkinta on esitetty huonossa valossa? Se on nimittäin kukkua ja ansaitsee vastaväitteeksi perustellun kommentin.
Ihan tälläinen esimerkki.
WanhaWetäjä:tuo "asteikkojen kelaaminen ylös alas ns suunnitelusti" -paska jazz-musassa on vaan kolmen soinnun kateellisten puukorvien ja kömpelöiden nakkisormien panettelua | |
BigPapa: Ihan tälläinen esimerkki.
Tuo esimerkkisi nyt on vaan vastakommentti ihan yhtä ala-arvoiseen kommenttiin aiemmin, jossa jazz-soittamista kuvattiin suunnitelmalliseksi asteikkojen edestakaisin kelaamiseksi. Ei anna mitään kuvaa koko keskustelusta ylipäätään.
Lueskelehan tarkemmin.
... | BigPapa
03.08.2012 13:34:32 (muokattu 03.08.2012 13:38:01) | |
|
sticky fingers: Tuo esimerkkisi nyt on vaan vastakommentti ihan yhtä ala-arvoiseen kommenttiin aiemmin, jossa jazz-soittamista kuvattiin suunnitelmalliseksi asteikkojen edestakaisin kelaamiseksi. Ei anna mitään kuvaa koko keskustelusta ylipäätään.
Lueskelehan tarkemmin.
Ilmeisesti olet oikeassa ja minä väärässä, tälläisen tulkinnan tästä vedän. Ole hyvä ja pidä toi. | |
BigPapa: Ilmeisesti olet oikeassa ja minä väärässä, tälläisen tulkinnan tästä vedän. Ole hyvä ja pidä toi.
Jos otit nokkiisi tuosta "lueskelehan tarkemmin"-heitosta, niin älä turhaan. Ei mulla ole mitään "oikeassa olemisen tarvetta" sen kummemmin. Mutta pysyn kyllä, kiitos vaan, tuossa kannassani.
... | |
sticky fingers: Enemmänkin tässä on mielestäni kritisoitu liian monimutkaista soittamista: Jos pystyy määrittelemään jazzin ja jazzbändien toiminnan kokonaisuudessaan ennalta opittujen teoriajuttujen ja skaalojen orjalliseksi toistamiseksi, eikä näe jazzissa mitään muuta, voi todella todeta vian olevan vastaanottajassa.
Onhan näissä viesteissä toki tätäkin, vähän sitä sun tätä. | |
Nyt tässä sopassa menee sekaisin musiikin teoreettinen ymmärtäminen ja musiikin rakenne (monimutkainen vastaan yksinkertainen).
Vaikka soittaja tai säveltäjä ajattelee musiikkia teoreettisesti, hän ei välttämättä ala automaattisesti luomaan eeppisiä progeteoksia, joissa ei ensimmäisen kahdentoista minuutin aikana soiteta samaa nuottia kahteen kertaan.
Yksinkertaisen melodian luominen saattaa vaatia tekijältään ihan yhtä paljon eforttia kuin monimutkaisen. | |
Ruutukunkku: Nyt tässä sopassa menee sekaisin musiikin teoreettinen ymmärtäminen ja musiikin rakenne (monimutkainen vastaan yksinkertainen).
Vaikka soittaja tai säveltäjä ajattelee musiikkia teoreettisesti, hän ei välttämättä ala automaattisesti luomaan eeppisiä progeteoksia, joissa ei ensimmäisen kahdentoista minuutin aikana soiteta samaa nuottia kahteen kertaan.
Yksinkertaisen melodian luominen saattaa vaatia tekijältään ihan yhtä paljon eforttia kuin monimutkaisen.
Tää se just onkin ku sanojen merkitys on subjektiivinen. Jos jotenkin voitais kristallisoida nää asiat, niin kaikki olis taas samaa mieltä. Tai ainakin vähän enempi samaa mieltä :) | |
sticky fingers: Tuo esimerkkisi nyt on vaan vastakommentti ihan yhtä ala-arvoiseen kommenttiin aiemmin, jossa jazz-soittamista kuvattiin suunnitelmalliseksi asteikkojen edestakaisin kelaamiseksi. Ei anna mitään kuvaa koko keskustelusta ylipäätään.
Lueskelehan tarkemmin.
Mitä sitten? Kyllä tosta vastakommenttinakin ilmenee aika selvään mitä tekstissä seisoo, onks se esimerkkinä paska jos ko. viestin sisältö laskeutuu kirjottajan toimesta kanssakeskustelijan lapselliselle tasolle? Toikin "Lueskelehan tarkemmin."-vastaheitto ja järetön semanttinen hulabaloo jostain mitä joku sanoi tai ehkä ei ole sanonut viestii paljon enemmän juuri "oikeassa olemisen tarpeesta" kuin spontaanista halusta tuoda keskusteluun jotain uutta näkökulmaa. Jos pidetään tää aihe ihan luovassa soittamisessa eikä pilata hyvää ketjua? Ei kai kukaan pentu nyt vakavissaan ota noita "jats on paskaa skaalarunkkausta" tai "loput soittajat on kolmen soinnun puurokorvia"... Come on people.
Ruutukunkku: Nyt tässä sopassa menee sekaisin musiikin teoreettinen ymmärtäminen ja musiikin rakenne (monimutkainen vastaan yksinkertainen).
Vaikka soittaja tai säveltäjä ajattelee musiikkia teoreettisesti, hän ei välttämättä ala automaattisesti luomaan eeppisiä progeteoksia, joissa ei ensimmäisen kahdentoista minuutin aikana soiteta samaa nuottia kahteen kertaan.
Yksinkertaisen melodian luominen saattaa vaatia tekijältään ihan yhtä paljon eforttia kuin monimutkaisen.
Tässä oot ihan oikeassa. Siinä vaiheessa kun itellä kävi biisien kirjotuksessa se taitekohta, että aloin kirjottamaan laululinjoja(sävelsin vain instrumentaalimusaa pitkään) niin niihin alko kiinnittämään kuuntelemassaan musassakin paljon enemmän huomiota. Siinä älysin, että yleensä parhaimman kuuloset melodiat esmes laululinjoissa ovat usein ihan 2-3 nuotin vaihtelua jopa toistavalla rytmityksellä. Melodian iskevyys tulee monesti sen sopusoinnusta ympäristönsä kanssa. Oon huomannu about miljardi kertaa kun on kuunnellu omia tai muiden tekemiä biisien raakileita, miten jotkut biisit on helvetin tylsää kauraa semmosenaan.. Sitten kun myöhemmin saa kuulla sen instrupohjan päälle sävelletyn tosi simppelin laululinjan, kokonaisuus nousee ihan uudelle tasolle.
Yksinkertasen melodian luominen palvelemaan tarkotustaan oikein on mun mielestäni kanssa vaikeustasolla aika lailla samalla viivalla "monimutkaisen" melodian luomisen kanssa. | |
Taalla saadaan aiheesta kun aiheesta keitettya HIRVEE soppa. | |
Zeeboo: Radioliikenteen puolella aletaan vikaa hakemaan ensimmäiseksi vastaanottimesta, jos lähetys ei tule ymmärrettävästi perille. Se, että oma korva ei ota vastaan, ei tarkoita sitä että musiikki/ improvisaatio/ sointukulku yms olisi kelvoton. Vika voi olla korvassakin.
Vertaus oli ontuva, mutta nimenomaan noin, paitsi, että ei se vika ole. Jokainen kuulee ja kokee musiikin omalla tavallaan.
Olen kuullut hyvää ja huonoa jazz-, rock-, blues-, pop-, folk-, klassista musiikkia ja kaikkea siltä väliltä. Humppiin ja jenkkoihin en ole saanut makua, enkä pidä haitarimusiikista, mutta niilläkin on kuulijansa.
Omasta mielestäni suurin osa eri musiikkityylien kappaleista on täyttä sontaa, mutta kaikista esim. em. tyyleistä löytyy useita hienoja kappaleita.
Täällä suurin osa kommentoijista taitaa olla sitä mieltä, että jatsimusiikissa prosentit on päinvastoin. Onhan ihmisiä, jotka kuuntelevatkin melkeinpä pelkästään jatsia. Heillä on siihen suuntaan rajoittunut musiikin vastaanottokyky.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
