| Aihe: Paras kitaristi | |
|---|
|
Angus Young, aivan keposesti. | |
balanced1: Vähän sama kuin maailman kaunein nainen..katsojan silmissä ja kuulijan korvissa.
Niij just!
Tällä hetkellä jaksaa parhaiten kuunnella Stevie Ray Vaughania ja Billy Gibbonsia.
Jazz- ja metallipuolen virtuooseja pystyn arvostamaan, mutta en kovin pitkään kuuntelemaan. |  mpekkanen
22.05.2015 13:34:11 (muokattu 23.05.2015 00:16:16) | |
|
Mikähän kitaristeja oikein vaivaa, kun edes ajatellaan jonkun olevan paras kitaristi. Tosin monenlaiset lehdet, media ja levy-yhtiöiden mainokset antaa tälle vielä lisää ilmaa siipien alle. Jonkun täytyy olla maailman paras juuri tässä genressä tai mahdollisesti monessa muussakin. Jopa ihan kaikessa :)
Missäköhän on maailman parhaat mandoliinisoittajat ja muut hieman erikoisemmat soittimien soittajat.
Miksi pitäisis olla muutenkaan paras?
Jos puhutaan parhaista tai edes hyvistä kitaristeista tai muistakin soittajista, niin minusta tärkein asia on sellainen että sitä soittoa jaksaa kuunnella sujuvasti tunnin tai parikin. Ilman että pitää vetää päätä täyteen viinaa tai touhuta jotain muuta.
Monikin kitaristi, joka on kyllä teknisesti todella taitava on useasti aika puuduttavaa kuunneltavaa jo muutaman biisin jälkeen. Eipä tuo toisaalta niin ihme olekkaan jos kaikki valtit ja nuotin on soitettu jo muutamassa sekunnissa mitä vaan kaulalta löytyy. Eipä siinä enää sen jälkeen jää kovinkaan paljoa mielenkiintoisia temppuja jäljelle, jos se soiton nopeus on tätä Ynkkä ja Vai tyyliä.
Musikaallisesti Vai on minusta soittajana sellainen jolla on Ruotsin mieheen verrattuna enemmän sanottavaa, mutta aika puuduttavaa on molempien soitto. Tämä on vain oma mielipiteeni.
Itse tykkään vaikka Robert Fripp, Bill Frisell tyylisistä soittajista enemmän kuin näistä metallikitaristeista ja muista sweeppareista.
Toki Elmore James oli ja Ry Cooder on myös hyvä soittaja. Puhumattakaan monista muista monista roots soittajista.
Mitään kaikenkattavaa listaa on mielestäni ihan turha listata. Kuuntelemiseen kun vaikuttaa myös se paikka ja seura missä kuunnellaan.
Paras kuitenkin kun musan parissa viihtyy ja joskus voi jossain toimia hyvinkin erilainen musiikki hyvin jota ei taas kotona ehkä muuten kuuntelisi.
Ennio Morriconen musa spagettilänkkäreissä on ihan klassikkokamaa ja niihin käy se kitaramusa sinne juttuun ja niihin elokuviin. Jos niissä samaisissa elokuvissa olisi vaikka Manowar, Kiss tai Ynkkä tehnyt musiikin(jos se olisi ajallisesti mahdollista)-->Veikkaanpa, että kovinkaan moni ei alkuperäistä Morriconen musaa metallimusaan vaihtaisi. Ei silloinkaan, vaikka ne metallibändit/soittajat saisi itse valita.
Kaikenlainen musa ei siis toimi ihan kaikessa, mutta nämä on vain minun omia höpinöitä.
E: Kuuntelen myös paljon metallimusaa, etten tosiaan ole pelkästään bluesia/jazzia soittava ja kuunteleva mies. Kuitenkin monenlaiselle musiikille on aikansa ja paikkansa. Vaikka tykkään Slayer Reign In Blood levystä, niin ei se silti ole parasta musaa taustalle jos olen vaikka hienossa ravintolassa syömässä.
Steve Vain ja monen muunkin soittoa löytyy levyiltä. Kyllä niitä joskus tulee kuunneltua niitäkin ja minusta on vain hyvä, että voi kuunnella musiikkia laajalta alueelta.
Kaikenlainen hyvä soitto jonka parissa viihtyy on kuitenkin se, mikä minusta on tärkeintä. Ei niinkään eri genret.
Joskus voi vaan asian sanominen ja soittaminen mahdollisimman yksinkertaisesti, olla paljon vaikeampaa kuin äkkiseltään uskoisi. Onko joku sitten paras jossakin, on oikeastaan aika turha asia.
Itse tykkään vaikka M.A. Nummisesta ja hänen biiseistään. En tosin kaikesta, koskapa hän on tehnyt todella paljon musiikkia ja mukaan mahtuu myös huonompaakin kamaa. Häntä tuskin voi kukaan kehua maailman parhaaksi laulajaksi, sanoittajaksi, säveltäjäksi tai banjonsoittajaksi, mutta hyviä lastenlauluja hän on silti tehnyt. Ehkäpä silloin kun niitä kuuntelen, ne saattavat olla sillä hetkellä jopa maailman parhaita :) | |
Tämä "nopeasti soittaa muttei musikaalisuutta/sielua"-juttu on kyllä jo vähän puhki kaluttu. Tuntuu myös, että usein huutelijat, jotka vaikkapa Steve Vaita ja Joe Satriania (noin kaksi tunnettua esimerkkiä ottaakseni) mollaavat, eivät edes pidä sen tyylisestä musasta mitä miehet soittavat. Sitten vedetään joku yleisesti hyväksytympi jazzmies siihen esimerkiksi, että tämmööstä sen olla pitää. Mitä jos etsisitte jonkun "metallikitaristin" joka teitä miellyttää ja häntä käyttäisitte esimerkkinä? En miekään ole aina mahdollisuuden tullen mollaamassa noita "uudempien suuntauksien" (lainausmerkeissä siksi, että eikait tämäkään suuntaus enää oikeasti uusi ole, vaan minä vaan jumiutunut vielä vanhempiin juttuihin) soundinmetsästäjiä, kuten vaikkapa Josh Hommea, vaikken hirveästi kiksejä heidän kitaroinnista saakaan.
Henkilökohtaisesti saan kyllä paljonkin irti Satchin ja Vain jutuista, mutta mie kuuntelenkin sitä ei-niin-muodikasta heavyä muutenkin. Jopa herra Malmsteenin aikaisemmasta tuotannosta tykkään, vaikka miehestä paljon huonoa löytyykin. Ja jos ei Ynkän vibrassa ole tunnetta, niin ei sitten missään :D
Tuntuu vaan että tämä nopeasti soittavien kitaristien mollaaminen on yhtä päätöntä kuin Larsin ja Hammetin mollaaminen: ihan vaan koska muutkin on sitä mieltä, niin kai munkin pitää huutaa etten mäkään diggaa. Eikä siinä mitään jos ei tykkää, mutta olisiko järkeä, että kaikkeen josta ei pidä pitää päästä kommentoimaan miten on tylsää ja ankeaa ja sielutonta.
Ja tämä nyt ei ole erityisesti hyökkäys ketään tiettyä ihmistä kohtaan, vaan ihan tasapuolisesti kaikille. Pääspähän vähän avautumaan, ja anteeksi jo etukäteen. | |
John Longs: Tämä "nopeasti soittaa muttei musikaalisuutta/sielua"-juttu on kyllä jo vähän puhki kaluttu. Tuntuu myös, että usein huutelijat, jotka vaikkapa Steve Vaita ja Joe Satriania (noin kaksi tunnettua esimerkkiä ottaakseni) mollaavat, eivät edes pidä sen tyylisestä musasta mitä miehet soittavat. Sitten vedetään joku yleisesti hyväksytympi jazzmies siihen esimerkiksi, että tämmööstä sen olla pitää. Mitä jos etsisitte jonkun "metallikitaristin" joka teitä miellyttää ja häntä käyttäisitte esimerkkinä? En miekään ole aina mahdollisuuden tullen mollaamassa noita "uudempien suuntauksien" (lainausmerkeissä siksi, että eikait tämäkään suuntaus enää oikeasti uusi ole, vaan minä vaan jumiutunut vielä vanhempiin juttuihin) soundinmetsästäjiä, kuten vaikkapa Josh Hommea, vaikken hirveästi kiksejä heidän kitaroinnista saakaan.
Henkilökohtaisesti saan kyllä paljonkin irti Satchin ja Vain jutuista, mutta mie kuuntelenkin sitä ei-niin-muodikasta heavyä muutenkin. Jopa herra Malmsteenin aikaisemmasta tuotannosta tykkään, vaikka miehestä paljon huonoa löytyykin. Ja jos ei Ynkän vibrassa ole tunnetta, niin ei sitten missään :D
Tuntuu vaan että tämä nopeasti soittavien kitaristien mollaaminen on yhtä päätöntä kuin Larsin ja Hammetin mollaaminen: ihan vaan koska muutkin on sitä mieltä, niin kai munkin pitää huutaa etten mäkään diggaa. Eikä siinä mitään jos ei tykkää, mutta olisiko järkeä, että kaikkeen josta ei pidä pitää päästä kommentoimaan miten on tylsää ja ankeaa ja sielutonta.
Ja tämä nyt ei ole erityisesti hyökkäys ketään tiettyä ihmistä kohtaan, vaan ihan tasapuolisesti kaikille. Pääspähän vähän avautumaan, ja anteeksi jo etukäteen.
Aivan oikein horiset! + | |
Aikasta turhaahan tämmönen vertailu on, mutta pakko jotain kommentoida.. Soittohommiin syttyi kipinä itselle kun kuulin joskus penskana Santanan ja John Lee Hookerin The Healer -biisin. Sitten kolahti Jeff Healey. Jossain vaiheessa olin helvetin innostunut Ynkästä, Vaista, Satrianista jne. Jokainen tahollaan varmasti pätevä mies. Ja ennen kaikkea jos näiltä ukoilta on jotain oppinut ja omaa soittoaan sen tähden kehittänyt niin sekkait se lienee tärkeintä. Viimeset pari vuotta soittimessa on pyörinyt aika ahkerasti Peter Greenin tuotokset. Laitetaan nyt sitä vaikka tyrkylle. Olkoon sitten vaikka paras valkoihoinen juutalainen blues-kitaristi. https://www.youtube.com/watch?v=lamtA4jDvsI | |
Kolme parasta on Ritchie, Uli ja Yngwie. Näistä yhden valitseminen muita paremmaksi olisi jo vaikeaa ja aika tarpeetontakin. Kaikki on parhaita. |  Lunnu
23.05.2015 16:55:37 (muokattu 23.05.2015 17:00:59) | |
|
Onpa tainnut tultua ilmaistua jo useampaan kertaan miten hedelmätöntä tästä väittely on - makuasioita kun on nämä.
Tämän ratkaisemiseksi pitäisi järjestää viulukilpailujen tapaisia kansainvälisiä kilpailuja jossa soittajat vetää jotain ennaltamääriteltyjä teoksia ja musiikin ammattilaiset arvioivat tulokset.
Itse arvostan kitaristeissa nimenomaan ilmaisuvoimaa ja mielikuvitusta, sellaista jolla on jotain omaa sanottavaa ja jonka improvisaatiossa on mielenkiintoisia koukkuja melodiallisesti ja rytmillisesti johon tarttua.
Tekniikkaa tulee olla niin paljon että se ei rajoita ilmaisua ja mahdollisesti monimutkaisetkin ja nopeat juoksutukset (käyttääkö kukaan enää nykyään termiä 'juoksutus'?) sujuvat ilman ongelmia.
Otetaan esimerkiksi tämä aiemmin esiintullut K Hammet. Puuttumatta kaverin tekniikkaan niin mielestäni sen soolot on vaan kerta kaikkiaan tylsiä - ainakin ne jotka olen kuullut. Ei mitään mihin tarttua, ei koukkuja tai juonta. Tyhjänpäiväistä luritusta.
Nostalgy is not what it used to be | |
qal: Onpa tainnut tultua ilmaistua jo useampaan kertaan miten hedelmätöntä tästä väittely on - makuasioita kun on nämä.
Tämän ratkaisemiseksi pitäisi järjestää viulukilpailujen tapaisia kansainvälisiä kilpailuja jossa soittajat vetää jotain ennaltamääriteltyjä teoksia ja musiikin ammattilaiset arvioivat tulokset.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että musiikin ammattilaiset tajuaa mitään hyvästä musasta? itse kuvittelisin, että nimenomaan musiikin kuluttajat tietävät mikä on hyvää musiikkia ;-)
qal:Itse arvostan kitaristeissa nimenomaan ilmaisuvoimaa ja mielikuvitusta, sellaista jolla on jotain omaa sanottavaa ja jonka improvisaatiossa on mielenkiintoisia koukkuja melodiallisesti ja rytmillisesti johon tarttua.
Sama täällä.
qal:
Tekniikkaa tulee olla niin paljon että se ei rajoita ilmaisua ja mahdollisesti monimutkaisetkin ja nopeat juoksutukset (käyttääkö kukaan enää nykyään termiä 'juoksutus'?) sujuvat ilman ongelmia.
Juoksutushan on ainoa oikea termi juoksutukselle. Parhaimmillaan se on eloisa auditiivinen elämys ja toisinaan sillä kuvataan vain maidon muuttumista juustoksi;-).
qal:
Otetaan esimerkiksi tämä aiemmin esiintullut K Hammet. Puuttumatta kaverin tekniikkaan niin mielestäni sen soolot on vaan kerta kaikkiaan tylsiä - ainakin ne jotka olen kuullut. Ei mitään mihin tarttua, ei koukkuja tai juonta. Tyhjänpäiväistä luritusta.
Kummasta tuo asia mielestäsi kertoo; K. Hammetista, vai sinusta?
Olisipa jo kevät | Lunnu
23.05.2015 21:33:56 (muokattu 23.05.2015 21:37:05) | |
|
hallu: Mikä sinut saa kuvittelemaan, että musiikin ammattilaiset tajuaa mitään hyvästä musasta? itse kuvittelisin, että nimenomaan musiikin kuluttajat tietävät mikä on hyvää musiikkia ;-)
Meinasin vaan että koska samaa metodia käytetään klassisen musiikin kilpailuissa niin voisi ajatella että se on toimii myös muualla
Sama täällä.
Juoksutushan on ainoa oikea termi juoksutukselle. Parhaimmillaan se on eloisa auditiivinen elämys ja toisinaan sillä kuvataan vain maidon muuttumista juustoksi;-).
Joo en ole vaan huomannut että sitä liiemmälti käytettäisiin - puhutaan tilutuksesta jne
Edit: hah - maito juustoksi...pitkät piuhat.. :-)
Kummasta tuo asia mielestäsi kertoo; K. Hammetista, vai sinusta?
Minusta. Ehdottomasti. Huomaa 'mielestäni'
Nostalgy is not what it used to be | |
qal: Meinasin vaan että koska samaa metodia käytetään klassisen musiikin kilpailuissa niin voisi ajatella että se on toimii myös muualla
Joo en ole vaan huomannut että sitä liiemmälti käytettäisiin - puhutaan tilutuksesta jne
Edit: hah - maito juustoksi...pitkät piuhat.. :-)
Minusta. Ehdottomasti. Huomaa 'mielestäni'
Joo, olet oikeassa, että klassisenmusan kisoista voisi ottaa mallia. Klasaripuolella vaan tyyli ei ola ihan yhtävapaa kuin täällä rahvaan keskuudessa ja kun musa ja soitto on tiukemmin määriteltyä niin "makuasioile" jää vähemmän tilaa, vaikka toki klasari puolella maullakin ja muodillakin on väliä.
Joo tajusin vasta myöhemmin tuon "mielestäsi" sori :-). En muutenkaan kyllä mitenkään tarkoittanut sitä heittoa erityisesti sinulle, vaan tarjosit ainoastaan tilaisuuden tuoda esille tuon mainitsemani puolen asiasta. Siis että musiikki ei ole mikään absoluuttinen määre joka virtaa aktiivisesta soittajasta pasiiviseen kuulijaan, vaan se on oikeasti jotakin joka syntyy siinä musiikketeoksen tai esityksen ja kuulijan kohtaamisessa ja kuulija tulkintoineen ja mielialoineen ja kuunasentokin vaikuttaa mitä se milloinkin sattuu olemaan.
Muutenkin "paras kitaristi" määre on vähän kummallinen, koska kuten kuulijalla voi olla hyvä tai huonopäivä niin ei soittajakaan soita aina samalla tavalla. Siksi koko kysymys on mielestäni lähtökohtaisesti täysin järjetön.
Jos taas soittotaitoa pidetään hyvyyden mittarina, niin soittotaitohan on kaiken soittamisen lähtökohta. Silloinhan kyse on ainoastaan siitä, että jos soitat sellaista minkä osaat unissasikin, niin maallikko luulee sinua hyväksi soittajaksi (mitä tietenkin oletkin). Mutta jos soitat sellaista mitä et osaa niin hyvin tai teet jotakin minkä lopputuloksesta sinulla ei ole varmuutta, luulee maallikko sinua huonoksi kitaristiksi, mutta oikeasti teet juuri silloin jotakin kiinnostavaa ja avaat mahdollisuuden löytää jotakin uutta.
Sen asian halusin ääneen sanoa ja siihen tarjosit tilaisuuden, pahoitteluni siitä:-).
Olisipa jo kevät | Lunnu
23.05.2015 22:23:36 (muokattu 23.05.2015 22:24:43) | |
|
hallu: Joo, olet oikeassa, että klassisenmusan kisoista voisi ottaa mallia. Klasaripuolella vaan tyyli ei ola ihan yhtävapaa kuin täällä rahvaan keskuudessa ja kun musa ja soitto on tiukemmin määriteltyä niin "makuasioile" jää vähemmän tilaa, vaikka toki klasari puolella maullakin ja muodillakin on väliä.
Nimenomaan. Jos halutaan lähteä jahtaamaan älytöntä maalia 'paras kitaristi', niin silloin pitäisi määritellä yhtenevät kriteerit joiden pohjalta arvio tehtäisiin. Makuasiat sikseen. Ja hymiö tohon.
Joo tajusin vasta myöhemmin tuon "mielestäsi" sori :-). En muutenkaan kyllä mitenkään tarkoittanut sitä heittoa erityisesti sinulle, vaan tarjosit ainoastaan tilaisuuden tuoda esille tuon mainitsemani puolen asiasta. Siis että musiikki ei ole mikään absoluuttinen määre joka virtaa aktiivisesta soittajasta pasiiviseen kuulijaan, vaan se on oikeasti jotakin joka syntyy siinä musiikketeoksen tai esityksen ja kuulijan kohtaamisessa ja kuulija tulkintoineen ja mielialoineen ja kuunasentokin vaikuttaa mitä se milloinkin sattuu olemaan.
Naulan kantaan. Jonain päivänä ja jossain sessiossa joku kitaristi on maailman paras koska onnistuu luomaan fiiiliksen joka nostaa katon läpi ja joskus on vaan...tylsä
Muutenkin "paras kitaristi" määre on vähän kummallinen, koska kuten kuulijalla voi olla hyvä tai huonopäivä niin ei soittajakaan soita aina samalla tavalla. Siksi koko kysymys on mielestäni lähtökohtaisesti täysin järjetön.
Sic!
Jos taas soittotaitoa pidetään hyvyyden mittarina, niin soittotaitohan on kaiken soittamisen lähtökohta. Silloinhan kyse on ainoastaan siitä, että jos soitat sellaista minkä osaat unissasikin, niin maallikko luulee sinua hyväksi soittajaksi (mitä tietenkin oletkin). Mutta jos soitat sellaista mitä et osaa niin hyvin tai teet jotakin minkä lopputuloksesta sinulla ei ole varmuutta, luulee maallikko sinua huonoksi kitaristiksi, mutta oikeasti teet juuri silloin jotakin kiinnostavaa ja avaat mahdollisuuden löytää jotakin uutta.
Sen asian halusin ääneen sanoa ja siihen tarjosit tilaisuuden, pahoitteluni siitä:-).
Mainiosti muotoiltu ja ääneen sanottu... ;-)
Nostalgy is not what it used to be | |
hallu: Muutenkin "paras kitaristi" määre on vähän kummallinen, koska kuten kuulijalla voi olla hyvä tai huonopäivä niin ei soittajakaan soita aina samalla tavalla. Siksi koko kysymys on mielestäni lähtökohtaisesti täysin järjetön.
Mutta jos joku soittaa yhden kerran parhaiten, niin sitten se on aina paras kun voi muistella ja kuunnella sitä yhtä kertaa aina. Siihen asti ainakin kunnes joku soittaa paremmin. | |
hallu: Mikä sinut saa kuvittelemaan, että musiikin ammattilaiset tajuaa mitään hyvästä musasta? itse kuvittelisin, että nimenomaan musiikin kuluttajat tietävät mikä on hyvää musiikkia ;-)
Vaikka tämä ei ollut minulle kirjoitettukaan, niin vastaan siltikin tähän. Tosin tämä vastaus on minun mielipide.
Väittäisin kuitenkin, että muusikot ja musiikin ammattilaiset tietävät muusikista enemmän kuin tavalliset musiikin kuuntelijat/kuluttajat. Musiikkialan koulutuksen saaneet ovat varmasti perehtyneet paljon monenlaisimpiin musiikin muotoihin kuin tavallinen tallaaja, joka saa radiosta ja telkkarista kaiken tiedon musiikista.
Jos suuret levy-yhtiöt haluavat myydä ja markkinoida jotain artistia, niin se saa myös soittoaikaa radiossa. Muu media pitää siitä myös huolen, että kyseinen artisti on esillä ja kuluttajien tietoisuudessa.
Samaa ei voi sanoa monesta etnisestä musiikista, josta myös löytyisi paljon hyvää jos sitä jostain kuulisi ja jostain osaisi myös etsiä.
Youtubesta voi toki etsiä uutta musiikkia, mutta todennäköisyys että sieltä oikeasti löytää jotain täysin uutta ja eksoottista on aika pieni. Koskapa sinnekkin on moni ihan tavallinen tallaaja laittanut kaikenlaisia videoklippejä, joilla ei monestikkaan ole edes hakusanojen kanssa mitään tekemistä. Sieltä ei aina löydä edes kunnollisella tiedoilla oikeaa biisiä tai originaalia versiota.
Jos suurelle yleisölle soitetaan Suomalaista iskelmää ja Amerikan siirappia(pääsääntöisesti), niin kuinka moni voi oikeasti löytää vaikka hyvää Afrikkalaista musiikkia?
Eihän sitä täällä kuule missään ja millään hakusanoilla ei Youtubekaan auta. Afrikassa on kuitenkin soitettu rytmimusiikkia, jatsia ja montaa muutakin musiikkia paljon ennen kuin ne rantautuivat Suomeen. Kaikki ei ole vieläkään tullut.
Varmasti joka genrestä suurin osa on huonoa musiikkia. Jokaisesta tyylistä kyllä yleensä myös löytyy sitä hyvääkin kamaa ja sitä ei ole tavallisella tallaajalla mitään mahdollisuutta löytää. Miksi hän edes sellaista etsisi, kun ei sellaisesta mitään tiedä, eikä ole koskaan sellaista kuullutkaan.
Väittäisin kyllä, ettei kuluttajat kylläkään oikeasti tiedä mikä on hyvää(valitettavasti). Varmasti moni kuluttaja osaa valita suosikkinsa muutamasta samanlaisesta artistista/bändistä, mutta sellainen ihminen joka on musiikin parissa töissä ja on ammattilainen kyllä tuntee musiikkia paljon paremmin. Laadullisesti hyvää musiikkia on tehty jo kauan aikaa sitten ja monesti kierrätetään samoja ideoita, joita ei tavallinen kuluttaja ehkä tiedä.
Kansa ostaa ja kuuntelee sitä mitä heille soitetaan ja markkinoidaan. Se ei ole kuitenkaan missään suhteessa musiikin hyvyyteen/paremmuuteen verrattuna.
Mukava ja hieno asia olisi jos oikeasti kunnollista jatsia ja etnistä kansanmusiikkiakin(esim.) soittamalla voisi tienata, mutta aika harvalla nämä tyylit jäävät harrastus pohjalle ja suuremmista rikkauksista ei tarvitse edes haaveilla. Ne ovat kuitenkin musiikillisesti taitoa paljon enemmän vaativia(kuin radiossa soitettava listakama) ja jos et pysty samoihin suorituksiin ja kehity mukana koko ajan, olet aika nopeasti kokonaan ulkona niistä kuvioista.
Monia artisteja mainostetaan seksillä ja niillä on ihan selkeät kohderyhmät joille se musiikki jo alunperin tehdään.
Tuottajaportaan ammattilaiset kyllä tietävät millainen musiikki myy ja miten sitä pitää markkinoida. Tosin netti tekee sen, että artistien on keikkailtava entistä enemmän jotta leipä tulee pöytään. Tämä on taas pienemmiltä bändeiltä/artisteilta myös pois.
Tässä valossa voisi jopa väittää, että "listamusiikin" laatu tulee jatkossa vain huononemaan ja sen paremman löytämiseen on tosiaan tehtävä töitä jos ei valmiiksi tiedä mitä etsii.
Ja edelleenkin, nämä on vain minun mielipiteitä. | |
No tietty se joka soittaa parhaiten kitaraa, vai häh? | |
Yksi aika kolkko tosiasia on, että paras kitaristi on kuollut kitaristi;-)
(rip Hendrix, SRV, BB. King........)
Olisipa jo kevät | |
hallu: Yksi aika kolkko tosiasia on, että paras kitaristi on kuollut kitaristi;-)
(rip Hendrix, SRV, BB. King........)
Randy Rhoads, Rory Gallagher...
Eikös kiista ole selvitetty tavallaan, maailman paras kitaristi, Eric Clapton, musertui kun Hendrix hyppäsi lavoille, SRV lienee vannoutunut Jimi-fani myös. Ja Hendrix itse on sanonut häneltä kysyttäessä miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi, että en tiedä, kysy Rory Gallagherilta.
Eipä varmaan tämän lirpakkeen järkevä käyttötarkoitus ole löytää sitä parasta, vaan vääntää omien suosikkiensa puolesta. Jos se nyt järkevää edes on, mutta tämmösellä akateemisella lähestymistavalla tästä tuskin mitään valmista ikinä saadaan. Eikä ole tarkoituskaan toivottavasti? | |
John Longs: Ja Hendrix itse on sanonut häneltä kysyttäessä miltä tuntuu olla maailman paras kitaristi, että en tiedä, kysy Rory Gallagherilta.
Hendrix ei sanonut noin Gallagherista, kyseessä on pelkkä legenda (eikä tietty olisi ollut tottakaan jos olisi niin sanonut, ja Hendrix tiesi sen varmasti hyvin).
Tai jos löytää sille väitetylle sanomiselle luotettavan lähteen niin onneksi olkoon. Epäilen että löytyy. | |
varpio: Hendrix ei sanonut noin Gallagherista, kyseessä on pelkkä legenda (eikä tietty olisi ollut tottakaan jos olisi niin sanonut, ja Hendrix tiesi sen varmasti hyvin).
Tai jos löytää sille väitetylle sanomiselle luotettavan lähteen niin onneksi olkoon. Epäilen että löytyy.
Möh, olisin voinut vaikka vannoa, että ihan omin silmin olen tuommoisen haastattelun nähnyt, mutta ei vaikuta asia näin olevan pikaisen googlauksen perusteella. Meni olevinaan hauska juttu pilalle. Ja mitä höpöhöpöä tuo suluissa oleva on :P | |
John Longs: Ja mitä höpöhöpöä tuo suluissa oleva on :P
Se oli provokaatiota vain. En minäkään osaa välttämättä sanoa kumpi on parempi, että Jimi vai Rory. Tällä hetkellä ehkä sanoisin että Jimi kun juuri yhtenä päivänä tuli telkkarista Jimi-dokumentti, mutta varmaan jonain toisena hetkenä voisin sanoa että Rory. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
