| Aihe: Miksi valitsit kitaran? | |
|---|
|
Tähän pitää lausua jotain legendaaarista: "En valinnut kitaraa, kitara valitsi minut" :D
There is no school like "old school". |
|
ei ollu rahaa tai tilaa rummuille haahaa.
on se vaan niin jäätävän reteetä vaan räiskii nuotteja menemää. |
|
Tää on ehkä vähän klishee, mut kuitenkin :D Metallicahan mut tähän sai. Teininä (n. 14v) lueskelin Joel McIverin Metallican elämänkertaa, kuvaili sen verran hienosti riffit ja soolot et yks ilta ilmotin haluavani kitaran... Yks ripari myöhemmin kiduttuna sen sitten sain. Aika surkeesti oon edistyny mut eipä kadutakkaan yhtään :) |
|
En tiedä, mutta olisi pitänyt alkaa juosta jonkun pallon tai kiekon perässä niin oisi jo tähän ikään mennessä tienannut miljoonia toispuoljokkee ja voisi viettää letkeitä eläkepäiviä luksusasunnossa ihaillen Ferrarikokoelmaani. |
|
tender.insanity: En tiedä, mutta olisi pitänyt alkaa juosta jonkun pallon tai kiekon perässä niin oisi jo tähän ikään mennessä tienannut miljoonia toispuoljokkee ja voisi viettää letkeitä eläkepäiviä luksusasunnossa ihaillen Ferrarikokoelmaani.
jos ois valinnu aikoinaan musiikin sijasta urheilun niin ehkä ois saanu enempi billuam =/// |
|
Kyllähän se siitä lähti kun kuuntelin isoveikan kaikenmaailman metallilevyjä Bodomista Burzumiin ja ihastuin sähkökitaran tuottamaan riipivään säröön. Aikoinaan kitaransoiton aloitettuani jo pelkästään simppelin powersoinnun soittaminen muhkeilla säröillä aiheutti kylmiä väreitä. :D |
|
Hommahan taitaa mennä jokseenkin niin, että ensikosketus kitaraan tuli joskus seitsemännen luokan tienoilla(n.13v) kun musiikkitunnilla akustisten kanssa opeteltiin Smoke On The Waterin riffi ja silloin tuli ajateltua että eihän tää ny kovin vaikeeta ollu.
Ilmeisesti yksi kaverini tästä musiikintunnista innostui ja kerran kun porukalla olimme kotonani pelailemassa xboxilla, niin tämä kysyi, josko voisi soittaa isoveljeni sähkökitaraa(jota tämä ei ikinä soittanut). Siinä kys. kaveri sitten alkoi soittelemaan Metallican paria riffiä(jos nyt oikein muistan, niin For Whom the Bell Tolls, Seek And Destroy ja Enter Sandmanin alku). Kyseinen bändihän oli tuolloin itselleni vielä vieras, mutta kyllä noissa riffeissä sitä jotain oli, cleanilläkin kuultaessa.
Siitä sitten itselleni lähti käyntiin taas varsin valtava kilpailuviettini, enhän suinkaan voisi antaa kaverieni voittaa minua tässäkään lajissa. Opettelin tuolla isoveljen sähkökitaralla (Marinan stratokopio, joka siirtyikin samantien itselleni) samat riffit kuin kaverini, ja kaupanpäälle vielä Master Of Puppetsin alun. Silloin homma kuihtui pariksi vuodeksi. Lukiossa sitten valitsin musiikin ja kuvaamataidon välillä musiikin, ja niillä tunneilla taas tartuttiin akustisiin.
Ihan perus sointukiertojen soittamiseen sitten uskaltauduin jopa vahvistimen kautta luokan eteen, ja tuntien loppuessa tuppasinkin vääntämään säröä luokan Cubesta ja lurittelemaan noita Metallican riffejä. Silloin tämä soundi alkoi tuntua sellaiselta jota haluan ehdottomasti tuottaa lisää. Aloin kuuntelemaan Metallicaa ja opettelemaan jokusen biisin rytmiosuudet(S&D, MoP, Sandman, FWTBT, One). Sain sitten noin 17 vuotiaana vanhemmiltani joululahjaksi oman Cuben, jonka kautta näitä samoja biisejä runnoin menemään.
Seuraava töytäyksenä tuli 19-vuotiaana lukion Abikonsertti, johon ilmoittauduin sitten osallistumaan, ja täällä ensimmäistä kertaa törmäsin oikeasti itseäni P-A-L-J-O-N parempiin soittajiin. Itse soitin vain helpoimmissa biiseissä jättäen vaikeammat suosiolla kahdelle kokeneemmalle kitaristille, mutta kyllähän siinä taas pakostikin tuli se esiintymisen riemu kun reilulle parille sadalle ihmiselle esiintymään pääsi ja siitä selvisi hengissäkin! Tästä motivoiduin laajentamaan biisirepertuaariani rajusti siitä reilusta kymmenestä biisistä reiluun sataan.
Kahden viimeisen vuoden myötä tässä tullut sitten soitettua parissa bändissäkin, siirryttyä pääasiallisesti droppi-D:hen, perustettua ensimmäinen omaan visioon pohjautuva proggis, ja juuri pari viikkoa sitten aloitettua vakavamielinen tekniikkatreeni. Eli on tähän jo viiteenkin vuoteen kohtuullisesti tavaraa saatu mahtumaan. |
|
En minä oikeasti muista. Tuntuu, että kitara on aina ollut tavalla tai toisella elämässäni läsnä. Mulla on valokuva jostakin seitkytluvun puolivälistä jossa olen alle kouluikäinen ja minulla on pikkuinen akustinen kitara näpissä (hämärästi jopa muistan sen kitaran, jossa oli sunburstväritys, virittiminä oli lavan läpi työnnetyt puutapit ja teräskielet siinä oli). Tuohon aikaan pääasiallinen soittimeni oli kuitenkin sulkapallomaila jota pidin kitarantavoin ja tuotin äänet suullani ja niin oli lapsen eläytymiskyky valtavaa että oikeasti uskoin soittavani sitä:-).
Jotenkin minusta tuntuu ettei sille kitaralle koskaan ollut oikein vaihtoehtoja. Kitara oli saatavilla kun kotonamme oli jo sellainen neukuakkari jolla veli soitti emmaa. Toisaalta kaikki musiikki josta olin kiinnostunut tuntui nivoutuvan kitaran ympärille se vain oli niin käyttökelpoisen oloinen soitin kaikkeen mitä tarvitsin ja muuta soitinta en olisi voinut saada.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
Basson soittaminen tuntui vaikealta, joten tyydyin olemaan kitaristi.
Paras on hyvän pahin vihollinen. -Voltaire |
|
Valitsin kitaran koska se on:
- vittumaisen vaikea soitin soittaa
- epävireinen laitos
- saundaa hyvälle
Kai sitä saa kunnon kitarakamat omistaa sentään !! |
|
Rumpujen kanssa täytyy kuntoilla liikaa, muut soittimet kuten viulut tms. tuntui tylsiltä. Päädyin siis kitaraan, yhtä lailla voisin soittaa bassoa. |
|
En muista harkinneenikaan muuta soitinta. |
|
Musiikkiopistoon piti päästä, kun kaveritkin olivat siellä. Siihen aikaan sinne pääsi vielä lahjattomatkin, niinkuin minä.
Puhaltimet ovat aivan liian vaikeita ja piano liian iso. Viulu sai perheen ainoan musikaalisen jäsenen, eli kissan hermostumaan ja jäljelle jäi kitara.
Ei sitä koulua pitkään kestänyt. Kun sinne jostain syystä pääsi, niin heti alkoi tuntua siltä että täältä pitää päästä pois. Viljo Immosen kitarakirja ei jaksanut innostaa. Harmillista tuo näin jälkeen ajatellen.
En mie...
Kuitenkaan. |
|
Siksi kun mä pikkupoikana kinusin pianoa niin vanhemmat osti mulle kitaran. Sitten kun oli varaa ostaa piano niin kitara meni mäkeen.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Se vaan nyt sattui niin. Kitaramusasta oon aina pitänyt. Ja yläasteikäsenä se oi vielä katu-uskottavaa..
Kostiainen, www.mikseri.net/kostiainenproj |
|
En tiedä. Miellytti vaan. Alun perin olisin halunnut steel-kitaran, mutta olin vasta 9v eikä vanhempani halunneet ostaa "mitään niin hienoa ammattilaisten soitinta." Kauhean outoa, eikö totta? Oli pakko ottaa kitara sitten.
Tämä video sisältää kumppanin Constantin Film sisältöä, ja se on estetty tekijänoikeusseikkojen vuoksi. |
|
Ode4499: Teuvo Maanteiden Kuninkaan sekä Symphony of Destructionin riffit
Kyseisellä bändillä ei sit muita hyviä biisejä kyllä ookaan kuin nämä kaksi. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
|
tomaattiorava: jos ois valinnu aikoinaan musiikin sijasta urheilun niin ehkä ois saanu enempi billuam =///
Musiikki on pelastanut minut urheilulta. Ja saa sillä musiikilla pilluakin, kunhan soittaa sopivaa musiikkia. Edellä tulikin mainittua varsin suuri kitarointimotivaation lähde. Ei varmasti sen alkulähde, mutta näin vanhemmalla iällä varsin tärkeäksi muodostunut kuitenkin...
Varsinaisia valaistumisen hetkiä en ole lapsuudessa kokenut soitinvalintojen suhteen. Olin ihan pikkuskidi, kun pappa osti mulla haitarin. Haitaristia musta ei tullut. Vähän sen jälkeen isotäti osti pianon ja kustansi kymmenen vuoden pianotunnit. Eipä tullut pianistia. Olin 15v., kun sukulainen tarjos vanhaa Landolaansa mulle. Kitaristiakaan musta ei varsinaisesti koskaan tullut, vaikka sillä tiellä ollaan edelleen ihan työnkin puolesta. Nyttemmin olen innostunut biisien kirjoittamisesta. Jokohan se olis mun juttu? |
|
Ensimmäiseksi mä soitin bassoa, mut sitten en enää jaksanut soittaa bassoa koska siitä puuttui se jokin. Sitten mä aloin hakkaan rumpuja, mut siitäkin puuttui jokin. Sitten sain joululahjaks sellasen 70 euron kitaran ja 50 euron vahvarin ja skitta tuntui sopivalta ja soittelen sitä edelleen. Oon soitellu skittaa 6 vuotta. |
|
Tietenkin koska se oli helvetin khuul soittaa sähkökitaraa ja sen saundi sai kylmät väreet rökkenröll levyjä kuunnellessa. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
