Muusikoiden.net
10.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Jazzin alkuun
1 2
arc
31.03.2012 02:10:32 (muokattu 31.03.2012 03:18:33)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tongin tuossa hetken aikaa hakua, mutta päätin sittenkin kokeilla oikoreittiä ja kysyä suoraan neuvoa täältä uuden threadin muodossa.
 
Pohjustan alkuun hieman omaa tasoani, jotta osaatte ehkä paremmin neuvoa mulle sopivia juttuja.
 
Jazzahtava bluesi on ollut mulle jo pitkään tietynlainen arka paikka kuuntelijana. Tai oikeastaan jazzin vivahteet missä musiikin genressä tahansa saattaa saada varpaat kippuralle ja toteamaan että "AI VITTU MITEN MAUKAS".
Usein mulle mielekkäissä jazzivedoissa jokainen nuotti tuntuu tarkkaan valikoidulta ja paikkansa ansainneelta, joka taas ajatuksena vahvistaa mulle sitä viestiä, että soittaja itse tulkitsee tunnettaan. En todellakaan ole mikään suuri jazzikuluttaja, mutta elementtinä musiikissa se sinisten sävelten ohella tuntuu purevaan muhun parhaiten.
 
Olen melkolailla passivoitunut kitaristi. En ole vuosiin opetellut yhtään oikeaa biisiä, enkä myöskään oikeastaan kovin tietoisesti opettele mitään uutta. Otan vain kitaran kouraani ja soittelen jotain menemään. Samalla se rajoittaa kehittymistäni, mutta väitän omistavan melko hyvän melodiantajun ja vahvuuteni moniin makuuhuonesoittajiin nähden on ehkä improvisaatiossa, joka lienee ihan hyvä asia. Olen tässä vuosien mittaan lisännyt jonkin verran "jazzia" improoni kuunnellen enemmän pohjasointuja ja antaen sen ohjata soittamaa melodiaani. Tuolla tavoin improvisoinnin hallitseminen tietysti vaatisi aika pitkälle kehittynyttä teoriatietoa (ainakin kinkkisemmissä kierroissa) ja sen kautta kehitettyä otelautatuntemusta, ja omat jazzini ovatkin jääneet tietyiksi pysyviksi jazzimaisiksi likeiksi, joita tiedän voivani heittää tiettyjen sointujen päälle. Lumejazzia siis vain.
 
Joskus opettelen korvakuulolta haastaviakin jazzivetoja netistä. Nämä pätkät ovat usein sen verran vaikeita, etten mitenkään pystyisi soittamaan niitä kokonaisuudessaan, mutta keräilenkin oikeastaan hetkellisesti vain pieniä siistejä juttuja sormiini ja unohdan ne yleensä jo ennen seuraavaa aamua. Homma ei siis edistäne mun jazztietämystä mitenkään, mutta saanpahan ensihätään hyviä viboja soitellessani omaan korvaan mielekkäitä juttuja.
 
Haluaisin kuitenkin päästä eteenpäin ja haluaisin lähteä rouhimaan asiaa juurtajaksain soinnuista ja jazzsäestyksestä. Olen hiljattain ajatellut opettajankin etsimistä, mutta ehkä toistaiseksi yritän vielä itsekseni.
 
Eli pyytäisin teiltä mnetin kenties harvoilta jazziinpäin kallellaan olevilta soittajilta vinkkejä hyvän opetusmatskun löytämiseen, lempikirjoja, lempiopetusvideoita ja hyviä näkökulmia siitä mistä aloittaa ja etenkin miten tehdä oppimisesta kestävää. Youtubesta kun löytyy lukuisia "add jazz to your playing" -juttuja, mutta ne vain tuntuvat ajavan tuota samaa asiaa, joista ylempänä kirjoitin: Kaikki jää muistiin vain kopoiotuina likkeinä ja sormikuvioina.
 
Ärsyttävän rajoittavaa.
 
E: Laitetaan tähän vielä jotain referenssiä siitä, mikä nappaa eniten:
 
www.youtube.com/watch?v=w-A1UMy5Lr0
http://www.youtube.com/watch?v=q4tCT_prkYo
www.youtube.com/watch?v=UIUcrpgXATw
http://www.youtube.com/watch?v=ge2Q5eikJrA&t=2m (jos ei parametri toimi, ni 2 min eteenpäin)
 
Eli ei kovin free meininki kuitenkaan, vaan sinertävällä mennään (toistaiseksi :). Musta tuntuu, että noissa vedoissa se mikä muhun iskee eniten, on se melodian ja beissin harmonia ja kun homma menee atonaaliseksi, niin jaska ei enään välitykkään niin hyvin. Olisi varmasti myös järkevää harjoittaa sormipelillä soittamista, kun eniten miellyttää korvaan tuommoinen itsenäisen basson omaava soittelu, eikä mikään kromaattinen sahaus sointujen päälle. Eli vinkkejä ja hyviä matskuja otetaan vastaan senkin suhteen.
 
E2: Lisätään nyt vielä tääkin kun räjähti taas pää tätä katsoessa: www.youtube.com/watch?v=kHGzJnFong0
 
All of these vultures hiding right outside my door.
aalataur
31.03.2012 02:56:01 (muokattu 31.03.2012 02:56:55)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kakkosvitosia opetelemalla kai sitä kannattaa lähteä. Eli jazzlickejä. Sitten niitä vetelee johonkin jazzstankkuun, esim. Take The "A" Train. Välikohdat soittelee jotain diibadaapaa muutamalla äänellä ja sitten rimpauttaa ilmoille sen kakkosvitosen, kun sen aika tulee. Niitä kun vaikka 10 erilaista osaa, niin pystyy jo aika paljon soitella yhden biisikierron päälle. Tuollein mä ole lähtenyt tuota jazzia katsomaan, jonkun vajaan vuoden tässä sitä yrittänyt pähkäillä. Kromatiikka on sitten toinen asia. Ja moodi/skaala vaihtuu periaatteessa joka soinnulla, mikä muodostaa vähän hankaluuksia jos on rock/blues-laatikoissa tottunut vetämään.
 
http://hikipedia.info/wiki/Tilutus
AaBeeCee
31.03.2012 10:08:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos on tarvetta (vielä) opiskella perusasioita, kuten 2-5-1, niin vanhaherra freddym223 tarjoaa youtubessa hyvinkin selkeän opetuspaketin. Luentoja on puolen tusinaa 5-12 (neljä ensimmäistä poistettu) ja lisäksi yksittäisten kappaleiden, lähinnä jazz-standardien, oppimatskua.
 
Tässä 5-luennon eka osa:
http://www.youtube.com/watch?v=iX8TE_YtjXM&feature=relmfu
 
Ja tuosta lähtee "All of me" kappaleen opiskelu hyvään vauhtiin:
http://www.youtube.com/watch?v=xiHMCXggKpU&feature=related
 
Olettaisin, että freddyn opetukset on semmoista peruskauraa joka jokaisen jazz-kitaristin tulee osata perinpohjaisesti. Toisaalta Freddyn soittotaidolla kehtaisi jo sanoa, että osaa soittaa jazzia kitaralla :-)
 
hallu
31.03.2012 10:12:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En ole mikään guru ja tällä palstalla on todella päteviä kavereita nouvomaan sinua, mutta tunnistan kirjoituksestasi itseni. Olen aika samanlaisessa tilanteessa kanssasi ja nuo linkit kertoivat, että samanlaisia miltymyksiä meillä.
 
Mielestäni toimit aivan oikein eli kuuntele sitä musaa, niin se alkaa avautua. Mielestäni kannattaa kuunnella muitakin kuin kitaristeja, koska se avaa enemmän ajatuksia sinne melodioiden suuntaan pois likkiajattelusta. Ja nimenomaan siihen, että melodioita voi ajatella semmoisina pidempinä linjoina tai kokonaisuuksina. Omalla kohdalla opin melodian ja harmonian välisestä yhteydestä kun aloin harjoitella basson soittoa ja sitä joillekin jazztyyleielle tyypillistä basson kävelyttämistä. Kromatiikasta oppii varmasti paljon kuuntelemalla Charlie Parkeria (itselleni ei mikään helppo homma tuon kuunteleminen vaan aika kauan joutui kuuntelemaan, että kaaoksesta alkoi erottua muotoja). Kromatiikkahan ei ole mitään sahausta (tai sahattuna se on halavatun tylsää).
 
Pari oikopolkua jazzilta kuulostavien juttujen pariin. Keskity hiffaamaan se rytmin kolmimuunteisuus ja melodiasoitossa hae sen kautta sitä svengiä. Soinnuissa jätät kvintin pois ja korvaat sen esim. septimillä tms. se saa soinnut kuulostamaan jazzilta ja vapauttaa sormitusta. Tai ehkä sormitusta vapauttaa se kun lakkaa ajattelemasta sointuja sormituksina ja yrittää hahmottaa ne intervalleina tajuaa, että sointuja ei tarvitse soittaa niin moniäänisinä, vaan voi keskittyä niihin karaktäärisiin ääniin. No jo ku teoria guru voi selittää nämä asiat juurtajaksain, mutta ihan vain pariksi helpoksi tipiksi.
 
Niin ja hyödynnä sitä musikaalisuuttasi ja kuuntele paljon sitä jazzia, niin opit sen kielen. tse tein samalla tavalla kuin sinäkin, että aloin opetella jazzstandardeja, mielestäni se on hyvä ja perinteinen tie jazzin pariin.
 
Itsekin mietin alkujaan että miten saada bluesi kuulostamaan jazzilta. Olen oppinut, että rock ja jazz ovat vain kaksi erilaista tapaa soittaa bluesia.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka.
Zeeboo
31.03.2012 10:39:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soinnut, melodia ja rytmiikka/ fraseeraus. Oikeaa järjestystä noiden opetteluun ei varmaan olekaan, samaan nippuun kuuluvat kaikki.
 
Itselleni hyvä fraseeraus on se juttu; hyvään sooloon ei tarvita montaa ääntä. Tai toisinpäin: jos fraseeraus pissii niin soolo pissii, olipa melodialinjat miten hienoja tahansa, ja olipa ääniä miten monta tahansa.
Kolmimuunteinen fraseeraus ei ole mikään ihan simppeli juttu, jos kohta ei myöskään rakettitiedettä. Youtubesta löytyy mun mielestä kohtalaisen hyviä juttuja aiheesta, vaikkapa: http://www.youtube.com/watch?v=4j0qLksgXDE
Backlundin "Improvisointi Pop- ja Jazzmusiikissa" kirjassa on jonkin verran tästä aiheesta, ja sitten tietenkin on Viinikaisen Teemun mainio "Rytmi Elää" ( http://www.riffi.fi/julkaisut/rytmielaa.html ) jota voi lämpimästi suositella.
Simppeli resepti voisi olla alkuun, että synkooppeja ei voi aksentoida liikaa ja fraasin ylin ääni aksentoidaan selvästi. Tasaiskuilla ei just tapahdu mitään mielenkiintoista ja tahdin ykkösen voi melkeinpä jättää rauhaan. Noin niinkuin pikkuisen pelkistäen. Tai oikeestaan aika paljon.
 
Pelkkien soolojen soittaminen ilman, että biisin melodia on hallussa vie homman helposti hakuammunnan puolelle. Itse ainakin yritän pitää kappaleen melodian nupissa improvisoinnin pohjana ihan senkin takia, ettei soittaminen menisi pelkkien likkien toistamiseksi (joo, siis yritän...). Toinen juttu on sitten se, että biisien melodioissa harvemmin on "liikaa" ääniä. Skaala-/ moodipohjainen lähestyminen on takuulla ihan ok tapa rakentaa sooloa, kunhan tuloksena on musiikkia eikä pelkkää asteikkoa.
 
Toki likit on ihan mageita! Ihan tuiki tavalliseen 12-tahtiseen bluesiin saa jatsia mukaan kun pariin taitepaikkaan ottaa mukaan II - V kulun ja pudottaa siihen jutun joka menee "silleen sopivasti" ulos harmoniasta. Esim in G:
 

| G7 | C9 | G7 | Dm9 G7+5|
| C9 | jne...

 
Tietysti niiden likkien pitää sitten pudota sujuvasti soololinjaan. Ja tässä tullaan sitten sointujen tontille.
 
Sointujen kanssa fiksu äänenkuljetus pelaa niin kompatessa kuin soolossakin. Soinnun vaihtuminen mahdollisimman "pienellä liikkeellä" tekee komppaamisesta sujuvan ja linjakkaan kuuloista. Vaikkapa tuo G-blues hoituu hyvinkin vähillä äänillä kun soinnuista poimii terssit ja seiskat. Koko homma mahtuu kahdelle kielelle ja yhteen asemaan. Freddie Green oli mestari tässä hommassa.
Melodian puolella taas äänenkuljetuksen voisi ajatella niin, että melodialiike soinnun vaihtuessa on mahdollisimman pieni, ja melodiaäänenä soinnun vaihtuessa on uuden soinnun joku mielenkiintoinen ääni: 3, 7, 9... perusääni ja kvintti ovat vähän staattisia.
 
Kulunut fraasi, mutta toistetaan silti tämäkin. Kannattaa kuunnella ja plokkailla. Soittaminen kehittyy aivan eri tavalla kun käyttää korviaan.
 
White men can't Monk
Räkkipeli
31.03.2012 11:25:39 (muokattu 31.03.2012 11:32:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Zeeboolle suurta plussaa. Fraseeraus on jopa tärkeämpi kuin se, mitä soittaa ja mihin.
 
Suosittelen tuota Viinikaisen Rytmi Elää -kirjaa.
 
"Suht suomalaisia ja kaljanhuurusia suoria junttimielipiteitä."
play
31.03.2012 21:15:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Koitan omatoimisesti opetella jazzkitarointia (no ainakin silloin tällöin). Suhtaudu siis suosituksiini siltä pohjalta. En ole siis asiantuntija. Ainakin minulle olisi ollut täysin mahdotonta hahmottaa ja ymmärtää jazzia vain kuuntelemalla sitä. Yritin kyllä vuosikausia, enkä ymmärtänyt siitä käytännössä mitään. Ja kun netistäkään en löytänyt kattavia opetuskokonaisuuksia, aloin hankkia asiaan liittyviä jazzkitara soitto-oppaita. Jos englanti ei ole sinulle ongelma, suosittelen oman kokemukseni pohjalta seuraavia opetuskirjoja:
 
Phil Capone: Exploring jazz guitar. Mielestäni oikein hyvä peruspaketti jazzkitara improvisoinnista ja taisi siinä olla vähän komppaustakin. Pitää/saa kyllä opetella skaaloja ja teoriaa, mutta mielestäni asiat on esitetty selkeästi ja aika helposti. Mukana ihan hyvä cd jamittelua varten.
 
Garrison Fewell: Jazz improvisation for guitar, a melodic approach. Mielestäni kerta kaikkiaan loistava kirja ja cd. Ei varsinaisesti edellytä teoriatietämystä. Kuten nimestä voi päätellä, melodia on keskeisellä sijalla. Mukana improvisointi- ja komppausjuttuja.
 
Garrison Fewell: Jazz improvisation for guitar, a harmonic approach. Tätä olen käynyt vasta vähän yli puoleenväliin, mutta todella hyväksi on tämäkin kirja + cd osoittautunut. Edellyttää mielestäni jo vähän teoriatietämystä. Erittäin suositeltavaa on kyllä käydä ensin läpi tuo aikaisemmin mainittu tämän kaverin teos.
 
Sinua näyttäisi kiinnostavan chord/melody -jutut. Yksi hyvä opus voisi olla Jody Fisher: The complete jazz guitar method, mastering chord/melody. Tätä en ole käynyt (vielä, ehkä sitten joskus) läpi, mutta voisi olla ihan hyvä teos tuossa asiassa.
 
arc
31.03.2012 21:35:08 (muokattu 31.03.2012 22:22:32)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jei. Hyviä näkemyksiä ja neuvoja, kiitos niistä!
 
Täytyypä ottaa joitain vinkkejä heti käytäntöön ja kommentoida, jos saan niistä jotain irti.
 
Taidan myös maanantaina poiketa kirjakauppaan/musaliikkeisiin kurkistelemaan, jos jotain mielenkiintoista löytyisi.
 
Jazzille ominaista fraseerausta ja ilmaisua ei varmasti voi liikaa korostaa, eli hyvä näkemys sekin. Luotan kuitenkin omaan musikaalisuuteeni sen verran, että tiedän ainakin vähän mistä se homma lähtee, ja tietenkin sitten jazzia soittamalla ja kuuntelemalla kenties oppisin siinä paremmaksi. Ongelma tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole se miten soitan, vaan lähinnä mitä :)
 
Teorian ymmärtäminen ei myöskään ole kovin suuri este, joskin opettelin musiikinteorian klassisella taustalla ja täysin toisella soittimella aikoinaan, enkä oikeastaan osaa johdattaa sitä käytäntöön kitarassa. Kakkosvitosiin ja sointuteoriaan pitää ehdottomasti paneutua.
 
All of these vultures hiding right outside my door.
antnis
31.03.2012 21:47:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja sit kun alkaa tuntua siltä, että osaa jotain, niin pyörimään Joe Diorio: Jazz Guitar Concepts :D
 
Zeeboo
01.04.2012 13:55:36 (muokattu 01.04.2012 13:57:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aikani kuluiksi raaputtelin jatsahtavan blueskompin. Ideana on soittaa sointuäänet hyvin lyhyinä, niin, että homma kuulostaa walkin' bass pianokomppaukselta. Toisen kiepin loppuun laitoin turnaround-/ lopetusideana kromaattiselta kuulostavan sointupudotuksen F#7(#9b13), B9#5, E7(#9b13), A9b5. Parhaiten tämä toimii fingerstyle-meiningillä, mutta ihan täyttä päätä myös plektralla.
 
Jos tästä on jollekin hupia, tai idea-aihioksi, niin eikus kynsimään.
 
Lappu:
http://dl.dropbox.com/u/6023254/12% … r%20fingerstyle%20comp%20in%20A.pdf
 
GP:nä
http://dl.dropbox.com/u/6023254/Kak … toistatahtista%20kynsien%20Asta.gpx
 
White men can't Monk
ankkiz
02.04.2012 00:11:44 (muokattu 02.04.2012 00:49:02)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lappu:
http://dl.dropbox.com/u/6023254/12% … r%20fingerstyle%20comp%20in%20A.pdf
 
GP:nä
http://dl.dropbox.com/u/6023254/Kak … toistatahtista%20kynsien%20Asta.gpx

 
Millä saa avattua gpx -tiedostoja?
Ja oisko tuosta voinut saada päivitetyn version, jossa olisi tahtien ylle merkattu kulloinkin soiva sointu?
 
EDIT:
Lähinnä tuo ykkösmaalin toiseksi viimeinen sointu kiinnostaa.
Onko se niinkuin II7sus4?
 
Ja onko kolmostahdin ensimmäinen Vm7?
Ianuarius
02.04.2012 08:52:52
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ankkiz: Millä saa avattua gpx -tiedostoja?
 
Guitar Pro 6.
 
The secret to creativity is knowing how to hide your sources. -Albert Einstein
Zeeboo
02.04.2012 17:24:17 (muokattu 02.04.2012 17:24:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ankkiz:...Lähinnä tuo ykkösmaalin toiseksi viimeinen sointu kiinnostaa.
Onko se niinkuin II7sus4?

 
Hups, oli kirjoitusvirhe.
 
Tässä päivitettynä:
http://dl.dropbox.com/u/6023254/Kak … toistatahtista%20kynsien%20Asta.gpx
 
http://dl.dropbox.com/u/6023254/kakstoistatahtista%20kynsien.pdf
 
White men can't Monk
AngryMouth
20.04.2012 09:45:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Opetus- ja oppimateriaalia:
 
Arnie Berkle: Patterns, Scales & Modes for Jazz Guitar
Tuhti paketti pääasiassa asteikkoihin ja arpeggioihin - riittää opiskeltavaa pitkäksi aikaa
 
Mel Bay: Jazz Guitar Standards
- reilut 20 stankkua, joissa lead sheet, chord melody solo, kompit ja yksiääninen improvisaatio
 
Jamey Aebersold:
Jazz play-a-long -sarjasta esim. kaikki standardikirjat + ii-v + blues
 
William Leavittin Berklee Pressin kirjat myös ihan jees ja Jody Fisheriltäkin löytyy joku opassarja.
 
Nuottien luku kannattaa tietysti olla hanskassa...
 
Kirjoja saa muuten edullisesti Amazonista, kannattaa tutustua!
 
Old Joe
21.04.2012 23:42:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

AngryMouth:
Nuottien luku kannattaa tietysti olla hanskassa...

 
Toki. Toisaalta, jazz on rytmiä, svengiä ja improvisointia. Onko nuoteista soitettu jazz enää jazzia?
 
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta et sinä sitä tiedä.
Zeeboo
22.04.2012 00:10:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Old Joe: Toki. Toisaalta, jazz on rytmiä, svengiä ja improvisointia. Onko nuoteista soitettu jazz enää jazzia?
 
Eikös se ole ihan yksi lysti, mikä on sisällön kuvaamiseen käytetty väline. Rytmiikka määräytyy taas musatyypin mukaan. Jazzmuusikko osaa kyllä soittaa lapusta "jazziksi", eli fraseerata musatyypille kuuluvalla tavalla vaikkei lapussa tulkintaohjeita olekaan. Ja sieltähän se svengi tulee ;)
 
Improvisointi taas... No, se kai on imprvisointia eikä lapuista soittamista.
 
White men can't Monk
Hynkel
22.04.2012 12:12:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ota yksityistunteja. Se on oikotie onneen jos motivaatiota riittää. Itse olen tehnyt juurikin näin, ja oma soitto lähti aivan uusille poluille. Jazz on kiehtovaa, koska suhteellisen pienellä vaivalla saa hurjasti elementtejä omaan soittopn, ja jos taas haluaa panostaa enemmän, ei rajoja ole lainkaan. Opettajan kanssa pääsee helpommin oikealle tielle, jonka kuitenkin lopulta kulkee itse. Suosittelen.
 
Never argue with idiots. They drag you to their level and beat you with experience.
AngryMouth
22.04.2012 15:44:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Old Joe: Toki. Toisaalta, jazz on rytmiä, svengiä ja improvisointia. Onko nuoteista soitettu jazz enää jazzia?
 
Jos tarkoitus on itseopiskella jazzia, niin suurin osa opetusmateriaalista on nuotteina tabien sijaan.
 
Zeeboo
22.04.2012 16:36:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

AngryMouth: Jos tarkoitus on itseopiskella jazzia, niin suurin osa opetusmateriaalista on nuotteina tabien sijaan.
 
Ja niin olkoon jatkossakin.
 
White men can't Monk
baron
23.04.2012 17:59:18
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Old Joe: Toki. Toisaalta, jazz on rytmiä, svengiä ja improvisointia. Onko nuoteista soitettu jazz enää jazzia?
 
Jos oot koskaan kuunnellut jatsia niin tapana on soittaa kerran/kaksi melodia alkuun.
Jos vaivaudut opettelemaan sen korvakuulolta niin et sitten tarvitse nuotteja, jotkut käyttää.
Mutta sen jälkeen alkaa improvisoidut soolot ja kukaan ei käytä niihin nuotteja.
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti