Muusikoiden.net
03.12.2016
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Esiintymisjännitys ja fysiologia
1 2
terolt
15.12.2011 14:57:49 (muokattu 15.12.2011 15:39:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nuorempana sitä oletti, että jännitys kuuluu tuntua kropassa siltä kuin se tuntuu. Mutta mitä vanhemmaksi sitä on elänyt, sitä vaikemmaksi soittaminen ihmisten edessä on muuttunut.
 
Kaksvitokseksi asti juoksin nelosen aitoja. Treenien perusteella oli ihan valtakunnan huippuja. Kisat kun tuli, ihan sama oli kyseessä arvokisat tai piirikunnalliset, olin sijoilla ynnä muut sekuntikaupalla järkevistä tavoiteajoista. Mun kroppa kertakaikkiaan lakkasi toimimasta normaalisti silloin kun adrenaliini virtasi. Toiset nauttii näistä tilanteista ja pystyvät venymään, minä en kuulu siihen porukkaan, ainakaan musiikin ja urheilun maailmassa.
 
Keikkaolosuhteissa havaitsin ihan samoja piirteitä. Bäkkärillä sormet toimii ihanasti, lavalla sormet lopetti toimintansa, vaikka olisivatkin lämpöiset. Tai oikeastaan jännityksen taso riippui täysin soitettavasta musiikista; perus suomirokkipunkki4soinnunbiisit eivät vaikuttaneet niin radikaalisti, mutta mitä teknisemmäksi mentiin, sitä varmemmin soitin täysin aliriman. Musta ei ikinä tulisi soolokitaristia, vaikka ihan hyvänä kitaristina itseä pidänkin. Muutaman sadan keikan kokemuksella on toki ollut positiivisia vaikutuksia, mutta ei tarpeeksi vahvoja. Lavaesiintyminen pelkästään mikki kourassa on taas maailman siisteintä. Tosin jos pitäisi laulaa kliinejä, varmaan taas jännittäisi enemmän kuin tarpeeksi..
 
Käännyin lääkärin puoleen. Mikään mentaaliharjoittelu ei auttanut, eikä kyllä kiinnostanutkaan. Lekurilta sain avun. Propral. Beetasalpaajat vaikuttavat sydämen toimintaan; laskevat sykkeen ja alentavat verenpainetta. Kun keikka lähestyy, nakkaan pillerin suuhun. Salpaaja estää sydäntä lyömästä liian nopeasti, eikä keho tuota adrenaliinia niin suuria määriä. Olen paljon rauhallisempi ja varmempi. Jos ennen rentouduin keikalla setin puolivälin jälkeen, nyt setti alkaa heti niin kuin sen kuuluukin. Voi olla että joku lumelääkekin olisi minuun tehonnut, mutta näin nyt tääl kertaa =) Kevyesti harmittaa tuo urheilu-ura. Meinaan jos olisin silloin jo tajunnut tilanteen "vakavuuden" ja tajunnut tehdä asialle jotain, saattaisin olla vieläkin mukana arvokisakarsinnoissa. 100 kpl purkki maksaa reilun vitosen..
 
Tämä siis vinkiksi, jos joillakin on oikeasti vastaavia, keskiarvosta rajumpia ongelmia. Lääkäriin kyllä kannattaa ottaa yhteyttä. En tiennytkään miten laajamittaista tämä "sairaalloinen" jännittäminen on urheilijoiden ja esiintyvien taitelijoiden keskuudessa.
 
-Tero
 
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. http://myspace.com/terokurkimaki
arc
15.12.2011 18:41:11 (muokattu 15.12.2011 18:41:40)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

terolt: Nuorempana sitä oletti, että jännitys kuuluu tuntua kropassa siltä kuin se tuntuu. Mutta mitä vanhemmaksi sitä on elänyt, sitä vaikemmaksi soittaminen ihmisten edessä on muuttunut.
 
Kaksvitokseksi asti juoksin nelosen aitoja. Treenien perusteella oli ihan valtakunnan huippuja. Kisat kun tuli, ihan sama oli kyseessä arvokisat tai piirikunnalliset, olin sijoilla ynnä muut sekuntikaupalla järkevistä tavoiteajoista. Mun kroppa kertakaikkiaan lakkasi toimimasta normaalisti silloin kun adrenaliini virtasi. Toiset nauttii näistä tilanteista ja pystyvät venymään, minä en kuulu siihen porukkaan, ainakaan musiikin ja urheilun maailmassa.
 
Keikkaolosuhteissa havaitsin ihan samoja piirteitä. Bäkkärillä sormet toimii ihanasti, lavalla sormet lopetti toimintansa, vaikka olisivatkin lämpöiset. Tai oikeastaan jännityksen taso riippui täysin soitettavasta musiikista; perus suomirokkipunkki4soinnunbiisit eivät vaikuttaneet niin radikaalisti, mutta mitä teknisemmäksi mentiin, sitä varmemmin soitin täysin aliriman. Musta ei ikinä tulisi soolokitaristia, vaikka ihan hyvänä kitaristina itseä pidänkin. Muutaman sadan keikan kokemuksella on toki ollut positiivisia vaikutuksia, mutta ei tarpeeksi vahvoja. Lavaesiintyminen pelkästään mikki kourassa on taas maailman siisteintä. Tosin jos pitäisi laulaa kliinejä, varmaan taas jännittäisi enemmän kuin tarpeeksi..
 
Käännyin lääkärin puoleen. Mikään mentaaliharjoittelu ei auttanut, eikä kyllä kiinnostanutkaan. Lekurilta sain avun. Propral. Beetasalpaajat vaikuttavat sydämen toimintaan; laskevat sykkeen ja alentavat verenpainetta. Kun keikka lähestyy, nakkaan pillerin suuhun. Salpaaja estää sydäntä lyömästä liian nopeasti, eikä keho tuota adrenaliinia niin suuria määriä. Olen paljon rauhallisempi ja varmempi. Jos ennen rentouduin keikalla setin puolivälin jälkeen, nyt setti alkaa heti niin kuin sen kuuluukin. Voi olla että joku lumelääkekin olisi minuun tehonnut, mutta näin nyt tääl kertaa =) Kevyesti harmittaa tuo urheilu-ura. Meinaan jos olisin silloin jo tajunnut tilanteen "vakavuuden" ja tajunnut tehdä asialle jotain, saattaisin olla vieläkin mukana arvokisakarsinnoissa. 100 kpl purkki maksaa reilun vitosen..
 
Tämä siis vinkiksi, jos joillakin on oikeasti vastaavia, keskiarvosta rajumpia ongelmia. Lääkäriin kyllä kannattaa ottaa yhteyttä. En tiennytkään miten laajamittaista tämä "sairaalloinen" jännittäminen on urheilijoiden ja esiintyvien taitelijoiden keskuudessa.
 
-Tero

 
Hyvin samoja kokemuksia täällä. Sama historia myös siten, että ite juoksin satasen sileetä, sekä jännitin hyvinkin pahasti musiikkiesiintymisissäni ennen kuin siirryin makuuhuonemuusikoksi.
 
Pieni tarkennus ehkä. En ole edes ihan varma tästä, mutta eikö siinä ole aika radikaali ero onko lääke ns. sykelääke vai jotain muuta kautta toimiva. Beta-salpaaja siis salpaa ne reseptorit, jotka vastaanottaa näitä jännityksessä erittyviä hormoneja. Ei tietääkseni ole läheskään samalla vakavuusasteella lääkkeenä, kuin "rauhoittavat"
 
Itsellä muuten beta-salpaajat vetää aivot vähän jumiin. Eli toimivat hyvin esimerkiksi musiikin suhteen, mutta kun pitäisi seminaaria pitää niin aika hitaalla leikkaa.
 
All of these vultures hiding right outside my door.
Räkkipeli
15.12.2011 20:46:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä on urheilua ja kilpailuja taustalla. Harrastin ammattikoulun aikoihin nyrkkeilylajeja ja vapaaottelua, ja silloin kilpailutilanteet jännitti, paitsi silloin kun itsevarmuus voitti jännityksen, ja silloin voitettiinkin. Eli luulen että jos tietää mitä tekee, loppu on pelkkää keskittymistä. Ja kun keskittyminen alkaa tulla luonnostaan, on kaikki helpompaa.
 
Keikat on sitten taas olleet aivan toista ääripäätä. Jännityksen sijaan fiilis on aina niin katossa kuin olla ja voi. Positiivinen adrenaliini valtaa kehon ja keskittyminenkin tulee jo niin luonnostaan että se onnistuu vaikka olisi millaisessa tuiskeessa keikalla. Etenkin jos yleisö osoittaa suosiota, soitto ei voisi olla hauskempaa. Toki, jos joku on yhteistä kilpailujen ja keikkojen välillä, niin aina on semmonen pieni perseelle potkimis asenne päällä kun lavalle nousee (tämä siis kun vedetään keikkaa bändini kanssa, joka musiikillinen ulosanti on varsin raskas).
 
Jännitykseen paras lääke on minusta se, että tietää mitä tekee ja opettelee keskittymään, kunnes siitä tulee melkein automaatio.
 
"Suht suomalaisia ja kaljanhuurusia suoria junttimielipiteitä."
Muerte9
16.12.2011 10:45:53 (muokattu 16.12.2011 10:48:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

terolt: ..
Käännyin lääkärin puoleen. Mikään mentaaliharjoittelu ei auttanut, eikä kyllä kiinnostanutkaan. Lekurilta sain avun. Propral. Beetasalpaajat vaikuttavat sydämen toimintaan; laskevat sykkeen ja alentavat verenpainetta. Kun keikka lähestyy, nakkaan pillerin suuhun. Salpaaja estää sydäntä lyömästä liian nopeasti, eikä keho tuota adrenaliinia niin suuria määriä. Olen paljon rauhallisempi ja varmempi. Jos ennen rentouduin keikalla setin puolivälin jälkeen, nyt setti alkaa heti niin kuin sen kuuluukin. Voi olla että joku lumelääkekin olisi minuun tehonnut, mutta näin nyt tääl kertaa =) Kevyesti harmittaa tuo urheilu-ura. Meinaan jos olisin silloin jo tajunnut tilanteen "vakavuuden" ja tajunnut tehdä asialle jotain, saattaisin olla vieläkin mukana arvokisakarsinnoissa. 100 kpl purkki maksaa reilun vitosen..
 
Tämä siis vinkiksi, jos joillakin on oikeasti vastaavia, keskiarvosta rajumpia ongelmia. Lääkäriin kyllä kannattaa ottaa yhteyttä. En tiennytkään miten laajamittaista tämä "sairaalloinen" jännittäminen on urheilijoiden ja esiintyvien taitelijoiden keskuudessa.
 
-Tero

 
-Betasalpaajat laskevat fyysistä suorituskykyä huomattavasti, lisäksi ne luetaan kiellettyihin aineisiin koska niistä olisi huomattavasti apua ammunnassa ja vastaavissa matalaa sykettä ja käden vakautta vaativissa lajeissa. Käyttö urheilun yhteydessä kannattaa siis unohtaa.
-Epäselektiiviset betasalpaajat kuten Propral sopivat esiintymisjännityksen hoitoon. Huono puoli on se, etteivät ne sovi astmaatikoille tai diabeetikoille.
 
Muoks: Käytetyin "lääke" esiintymisjännitykseen ja ahdistukseen on tietenkin aina ollut alkoholi joka yleensä auttaakin pienen hetken ennen kuin oireet palaavat takaisin entistä pahempina.
 
blaekie
16.12.2011 11:39:41 (muokattu 16.12.2011 11:39:59)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

arc: ....
Itsellä muuten beta-salpaajat vetää aivot vähän jumiin. Eli toimivat hyvin esimerkiksi musiikin suhteen, mutta kun pitäisi seminaaria pitää niin aika hitaalla leikkaa.

 
Tuossa vaiheessa kannattaa lääkärin kanssa katsoa annostus uusiksi, ainahan on vaarana että syke menee liian alas, ja sitäkautta verenpaine.
Itse syön osana verenpainelääkitystä beta-salpaajaa. Totta on että olo ei ole niin "rauhaton"
 
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ...
arc
16.12.2011 11:46:00
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

blaekie: Tuossa vaiheessa kannattaa lääkärin kanssa katsoa annostus uusiksi, ainahan on vaarana että syke menee liian alas, ja sitäkautta verenpaine.
Itse syön osana verenpainelääkitystä beta-salpaajaa. Totta on että olo ei ole niin "rauhaton"

 
Nojoo tosi pieniä annostuksia olen ottanut ja tosi harvoin myös. En nyt tarkota että oikeasti aivot lyö tyhjää, vaan että jos on todella paljon asiaa päässä (vaikka puolen tunnin seminaarin verran) ja aihe on vielä monimutkainen niin huomaan että en ole ihan skarpimmillani.
 
All of these vultures hiding right outside my door.
sepisti
16.12.2011 12:10:53 (muokattu 16.12.2011 12:12:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Räkkipeli: Positiivinen adrenaliini valtaa kehon ja keskittyminenkin tulee jo niin luonnostaan että se onnistuu vaikka olisi millaisessa tuiskeessa keikalla. Etenkin jos yleisö osoittaa suosiota, soitto ei voisi olla hauskempaa.
 
Ei ole käyny mielessä, että se tuiskeessa oleminen olisi syynä jännittämättömyyteen:)
 
Indican Jenny on ihana...
edgehill
16.12.2011 12:17:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo.
 
Olen harrastelijakitaristi, keikkoja on tosi harvassa.
Esiintymis- tai suoritusjännitys on mullakin aikamoista.
 
Jännityksellä itsessään ei sinänsä olisi mitään väliä mutta kun sen seurauksena tulee juuri noita täysin tahdosta riippumattomia fysiologisia seurauksia.
Vaikka tietää osaavansa tarvittavan etu- ja takaperin niin fysiikka ei toimi, pää ei toimi...tuloksena vaihtelevaa alisuorittamista. "Parhaaseeni" en koskaan keikalla ole kyennyt.
 
Olin nuorempana kilpauimari, ja muistan että silloinkin jännitys oli hitonmoista. En kuitenkaan muista että tämä olisi aiheuttanut alisuorittamista.
Soiton kanssa on toisin...stana!
 
Räkkipeli
16.12.2011 12:57:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sepisti: Ei ole käyny mielessä, että se tuiskeessa oleminen olisi syynä jännittämättömyyteen:)
 
Niin. Tarkoitan sitä, että kun sitä on niin sisällä jossain mitä tekee, niin tuppaa vähemmän keskittymään ympärillä tapahtuviin asioihin. Enkä meinannut nyt "tuiskeella" känniä, vaan sitä hyvää tekemisen meininkiä mikä itsellä on ainakin keikalla.
 
"Suht suomalaisia ja kaljanhuurusia suoria junttimielipiteitä."
terolt
16.12.2011 15:50:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muerte9: -Betasalpaajat laskevat fyysistä suorituskykyä huomattavasti, lisäksi ne luetaan kiellettyihin aineisiin koska niistä olisi huomattavasti apua ammunnassa ja vastaavissa matalaa sykettä ja käden vakautta vaativissa lajeissa. Käyttö urheilun yhteydessä kannattaa siis unohtaa.
-Epäselektiiviset betasalpaajat kuten Propral sopivat esiintymisjännityksen hoitoon. Huono puoli on se, etteivät ne sovi astmaatikoille tai diabeetikoille.
 
Muoks: Käytetyin "lääke" esiintymisjännitykseen ja ahdistukseen on tietenkin aina ollut alkoholi joka yleensä auttaakin pienen hetken ennen kuin oireet palaavat takaisin entistä pahempina.

 

 
Okei hyvä tietää, no kaikkihan sitä droppia vetää nykyään. Tuo ei vain taida olla mikään kovin salainen =) No joo, kyllä mun ura oli ja meni.
 
Mutta, lääkäri tosiaan sanoi, että kyseessä on "harmiton" lääke, jos nyt ei ihan tusinatolkulla ala paukuttamaan. Kerroin juurikin tuon viinavertauksen; että kumpi sitten on parempi, vedän pään täyteen ennen keikkaa vai otan tuommoisen pienen pillerin =) Otan siis ainoastaan silloin kun keikkaa pukkaa. En niitä arkihuolien kanssa tartte, silloon auttaa se viina ;)
 
Tietenkin se on aina parempi jos ei mitään tartte, mulle tämä kyllä oli must.
 
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan saatanasti. http://myspace.com/terokurkimaki
Kiukkuli
16.12.2011 19:16:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mahtaako tuollainen lääke olla vaarallinen jos on luonnostaan matala verenpaine?
 
Muerte9
16.12.2011 20:36:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiukkuli: Mahtaako tuollainen lääke olla vaarallinen jos on luonnostaan matala verenpaine?
 
No ei sinällään (perusterveelle ihmiselle) koska esiintymisjännitykseen käytettävät annokset ovat aika pieniä. Kyseessä on kuitenkin reseptilääke joka vaikuttaa sydämeen ja ääreisverenkiertoon joten mene tarvittaessa TK-lääkärillesi.
 
Tonski
17.12.2011 17:08:37
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Räkkipeli: Niin. Tarkoitan sitä, että kun sitä on niin sisällä jossain mitä tekee, niin tuppaa vähemmän keskittymään ympärillä tapahtuviin asioihin. Enkä meinannut nyt "tuiskeella" känniä, vaan sitä hyvää tekemisen meininkiä mikä itsellä on ainakin keikalla.
 
Joo. Kun ite soitin vielä klassisella kitaralla tilauskeikkoja tai jossain musaopiston konserteissa, niin eniten mokasin _AINA_ ajatellessani että "nyt se hankala kohta tulee, kyllä se kotona meni vielä puhtaasti, näinhän se sormitus meni eiks joo, nyt lähtee". Sillon kun se meni semmosessa virtauksenomasessa tilassa niin sai hetken miettiä tajutakseen esiintymisen jälkeen nousta konsertissa seisomaan, eikä virheitä pahemmin kuulunut :D Pahintahan tuossa on se, että lähtee ajattelemaan miltähän minä nyt näytän tai miten muut minut nyt näkevät, jos keskittyy täysiä siihen itse musiikkiin ja soittamisen fantsuuteen niin virheitä ainakin itsellä tulee paljon vähemmän radikaaleissa paikoissa tai vähemmän radikaalilla asteella.
 
Räkkipeli
17.12.2011 17:41:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tonski: Joo. Kun ite soitin vielä klassisella kitaralla tilauskeikkoja tai jossain musaopiston konserteissa, niin eniten mokasin _AINA_ ajatellessani että "nyt se hankala kohta tulee, kyllä se kotona meni vielä puhtaasti, näinhän se sormitus meni eiks joo, nyt lähtee". Sillon kun se meni semmosessa virtauksenomasessa tilassa niin sai hetken miettiä tajutakseen esiintymisen jälkeen nousta konsertissa seisomaan, eikä virheitä pahemmin kuulunut :D Pahintahan tuossa on se, että lähtee ajattelemaan miltähän minä nyt näytän tai miten muut minut nyt näkevät, jos keskittyy täysiä siihen itse musiikkiin ja soittamisen fantsuuteen niin virheitä ainakin itsellä tulee paljon vähemmän radikaaleissa paikoissa tai vähemmän radikaalilla asteella.
 
Niin, eli toisin sanoin sen sijaan, että sanoit itsellesi "nyt tulee vaikea kohta, en osaa soittaa sitä", keskityit sen musiikin tulkintaan ja itse esiintymiseen.
 
Monet soittajat jännittää juuri sitä teknistä suorittamista, tavallaan elää jo siinä uskossa ettei jonkun asian soittamisesta tule mitään. Kun pitäisi elää siinä teitoisuudessa että sitä esittää musiikkia joka kuulostaa hyvältä. Ja soittajalla pitäisi olla tietty vaikutusvalta siihen soivaan kokonaisuuteen, mutta sitä on vaikea käyttää jos soittaa sitä mitä skaalat ja kuviot käskee, sen sijaan että soittaa mitä itse haluaa.
 
Motorinen ajattelu musiikin soittamisessa ei kanna vielä tarpeeksi pitkälle, vaan pitää osata myös eläytyä. Motoriikka on hyvä tiedustaa tekniikkaa sisäistäessä, mutta se pitää olla tiedostamaton automaatio musiikkia soittaessa. Tekniikkaan pitää luottaa.
 
Tämä on mielenkiintoinen aihe, mistä toivoisin lisää keskustelua.
 
"Suht suomalaisia ja kaljanhuurusia suoria junttimielipiteitä."
Hevitytteli
18.12.2011 20:33:49
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse en ole pahemmin keikkaillut, mutta olen miettinyt että siitä ei vissiinkään tulisi mitään. Esiintymistilanteissa sydän alkaa hakkaamaan ja kädet tärisevät, ja pelkästään kavereille soittaminen on joskus todella hankalaa ja biisit menevät pieleen. Onneksi nyt yliopistossa on ollut paljon esiintymisiä, esimerkiksi kaksi kandiseminaaria, joissa olen saanut hieman harjoitusta itseni rauhoittamiseen yleisön edessä. Esiintymisestä on tullut ihan kivaa ja kaveritkin ovat ihmetelleet miten voin olla niin rauhallinen. Tosin en tiedä osaanko olla yhtä rauhallinen kitaran kanssa, en vissiinkään. En voisi kuvitellakaan soittavani yksin lavalla teknisesti vaikeaa biisiä monelle ihmiselle, mutta kokonaisen bändin kanssa luulisi olevan helpompaa kun kaikkien huomio ei kohdistuisi pelkästään minuun.
 
When the last tree is cut down, the last river is poisoned, the last fish is caught. Then only will man discover, That he can not eat money
Vladi
18.12.2011 20:59:27 (muokattu 18.12.2011 21:01:15)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tonski: Joo. Kun ite soitin vielä klassisella kitaralla tilauskeikkoja tai jossain musaopiston konserteissa, niin eniten mokasin _AINA_ ajatellessani että "nyt se hankala kohta tulee, kyllä se kotona meni vielä puhtaasti, näinhän se sormitus meni eiks joo, nyt lähtee". Sillon kun se meni semmosessa virtauksenomasessa tilassa niin sai hetken miettiä tajutakseen esiintymisen jälkeen nousta konsertissa seisomaan, eikä virheitä pahemmin kuulunut :D Pahintahan tuossa on se, että lähtee ajattelemaan miltähän minä nyt näytän tai miten muut minut nyt näkevät, jos keskittyy täysiä siihen itse musiikkiin ja soittamisen fantsuuteen niin virheitä ainakin itsellä tulee paljon vähemmän radikaaleissa paikoissa tai vähemmän radikaalilla asteella.
 
Tää on muuten tuttua. Mulla on pitkä pianistitausta, 8v muutamalla eri opettajalla, 5v niistä musiikkiopistossa. Musiikkiopiston pianomatineat oli just niitä, missä koin vastaavanlaisia tunteita. Soitto oli suoritus, ei esitys. Jopa niinä kertoina, kun oikeasti mielestäni osasin biisin, esiintyessä mietin niitä hankalia kohtia ja että mitä tulee seuraavaksi. Seuraavan osion ajattelu johti joskus siihenkin, että tuli täydellinen blackout, mitä pitäisi seuraavaksi soittaa. Tuli katkoja, sitten piti kasata itsensä ja jatkaa. Piano on jäänyt sittemmin aika täydellisesti syrjään.
 
Tuo "miltä minä näytä"-homma konkretisoitui aika hyvin, kun aloitin toisena laulajana eräässä useita kertoja kuukaudessa esiityvässä bändissä. Minulla ei ollut siinä vaiheessa kovinkaan paljoa esiintymiskokemusta laulajana ja ekat keikkatallenteet oli aika karua kuultavaa. Jännitys ja epävarmuus ohjasivat fokuksen ihan muualle, kuin itse tekemiseen ja virheitä tuli reippaasti. Treeni, kokemus ja toisen, erittäin taitavan, naislaulajan vinkeillä fokus alkoi siirtyä hiljakseen lauluteknisestä suorittamisesta kappaleiden tulkitsemiseen ja aikoinaan laulutunneilla opittujen tekniikoiden valjastamiseen musiikin tulkitsemiseksi.
 
Mulla kävi niin, että tuo laulun puolelta oivallettu tulkitseminen siirtyi kitaran puolelle ja mielestäni olen hiljalleen siirtynyt kitaran soittamisesta ja teknisestä rämpyttämisestä musiikin tekoon. Samalla esiintymisvarmuus molemmissa kasvoi suuresti.
 
Bändikaverit ovat kyllä sellainen juttu, joka tuntuu monesti nostavan sen oman varmuuden ja tulkinnan tasolle, jota yksin ei pysty saavuttamaan. Vasta viimeisen parin vuoden aikana olen ymmärtänyt hyvän bändikemian merkityksen.
Sammo
19.12.2011 10:56:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itelläkin on (ja on varsinki ollut) taipumusta esiintymisjännitykseen. Mulla se on kulminoitunut erityisesti juuri ennen keikkaa -hetkeen, jolloin sormet on aivan tahmassa ja ehkä vähän vapiseekin. Onneksi se yleensä menee ohi jo ensimmäisessä biisissä.
 
Tuo on parantunut huomattavasti kun on tullut ikää ja kokemusta (ei ole satoja keikkoja plakkarissa mutta kymmeniä kuitenkin) ... erityisesti auttaa kun tuntee osaavansa biiisit ja voi keskittyä soittamiseen. En ole luonteena hirvittävän show-off, mutta fyysinen eläytyminen (i.e. heiluminen musiikin mukana) tuntuu myös auttavan, kun ei keskity pelkästään sormiin.
 
Ja kannattaa myös nauhoitella noita keikkoja !! Ite en pysty kuuntelemaan heti, mutta kun antaa hetken aikaa unohtaa kaikki päässä liikkuneet yksityiskohdat ja vasta sitten kuuntelee, niin kokonaisuus yllättää melkein aina positiivisesti.
 
"I don't believe in a lot of things, but I do believe in duct tape."
akuankkakomppi
19.12.2011 11:46:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Beetasalpaajiin ja niiden mahdolliseen vaikutukseen en ota kantaa. Haulla löytyy aiempia viestiketjuja.
 
Muutaman asian vuosien varrella olen oppinut, niin lauteilla, urheilukilpailuissa kuin muutenkin esiintyessäni ja kanssakärsijöitä seuratessani.
 
- keskittyminen auttaa
Keskittyy huolella siihen, mitä on tekemässä ja mitä tuleman pitää
 
- mokia EI saa pelätä
Tämä turhan usein näkyy: takaraivossa on joku kokonaisuutta ajatellen pikkujuttu, joka "stagella" tunkee etualalle ja runttaa sivuun kaiken muun. Mitäs siitä, vaikka mokaileekin - "errare humanum est" ("erehtyminen on inhimillistä").
 
Tsekkaa tästä, miten Phil Collins reagoi hänelle tuttuakin tutumman piisin aikana sattuneeseen virheeseen (n. 1:10)
http://www.youtube.com/watch?v=-OiV_5kEt6A
 
- yksinkertainen on kaunista l. älä tee stagella mitään, mitä et ole treenannut
NAUTI stagella olemisesta, ÄLÄ häkelly siitä.
 
- vielä kerran: keskittyminen auttaa. Tämä sisältää kunnon valmistautumisen.
 
sum ergo cogito
arc
19.12.2011 12:42:05 (muokattu 19.12.2011 13:10:58)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse en lähtisi ainakaan pelkästään rationaalisin keinoin esiintymisjännittämistä perustelemaan.
 
Yleensä ihminen yhdistää esiintymisjännityksen huonoon itsevarmuuteen, kokemuksen puutteeseen, pelkoon epäonnistumisesta jne.
 
Itse olen esiintynyt useinkin ympäristöissä ja tilanteissa, joissa tiesin olevani (niin narsistilta kuin kuulostaakin) reilusti paras tai edistynein ja tiesin myös osaavani sen mitä teen hyvin. Olen myös melko välinpitämätön muiden mielipiteistä ja sitäkautta epäonnistuminen ei juuri ole haitannut ajatuksena, ja silti olen kuitenkin ollut täysin hormonien ja entsyymien armoilla itse esiintymistilaisuudessa. Eli paniikin ollessa melko luonnollinen ja fysiologinen suurin mentaalinen painotus on sillä, miten toimii ja miten suhtautuu kun se paniikki iskee. Sitä ei kannata siis pyrkiä estämään, vaan siihen kannattaa oppia adaptoitumaan.
 
On kuitenkin olemassa huippuartisteja, jotka ovat esiintyneet kymmeniä vuosia, ovat täysin omassa luokassaan ja oksentelevat silti ennen jokaista esiintymistä.
 
E: Muutin paria sanaa välittääkseni pointtiani paremmin.
 
All of these vultures hiding right outside my door.
akuankkakomppi
19.12.2011 12:52:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

arc: Itse en lähtisi ainakaan pelkästään logiikan keinoin esiintymisjännittämistä perustelemaan.
 
Peruslogiikalla sitä äkkiä ihminen yhdistää esiintymisjännityksen huonoon itsevarmuuteen, kokemuksen puutteeseen, pelkoon epäonnistumisesta jne.

 
Logiikka, vai puhtaasti ja selkeästi empiria, johon kirjoituksessani viittaan?
 
sum ergo cogito
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti