| Aihe: Miten moodit tutuiksi? | |
|---|
|
Niin! Nyt ois tarkotuksena ruveta pikkuhiljaa ottamaan haltuun kaikkia kitarasta lähteviä "värejä" ja fiiliksiä. Mimmonen mahtais olla käytännöllisin lähestymistapa tähän?
Toi otelauta on vielä sen verta mysteerinen että siinä C:ssä tahtoisin vielä tässä vaiheessa pysytellä. Kandeisko sitte vaan vetää narulle jotaan sointukiertoja ja ruveta niitten päälle kuulostelemaan moodeja eestaas? Vai nauhoittaakko joku lyhyt melodia ja sitten kokeilla eri sointuja sen päälle vai mitäs ihmettä? |
|
tomaattiorava: Toi otelauta on vielä sen verta mysteerinen että siinä C:ssä tahtoisin vielä tässä vaiheessa pysytellä.
En muuta kommentoi mutta tämä vähän häiritsee. Nimittäin kun tietää miltä joku moodi tai muu juttu kuulostaa tai näyttää, senhän voi aivan samalla vaivalla soittaa lähtien mistä sävelestä hyvänsä. Joskus joutuu kitaran rakenteen takia vähän miettimään mutta se on pelkästään hyväksi. |
 Jucciz
15.09.2011 22:06:40 (muokattu 15.09.2011 22:10:31) | |
|
Mun mielestä ei taas ole lainkaan tyhmää valita jotain yhtä juurisäveltä ja käydä kaikki moodit läpi siitä alkaen, jos se suinkin auttaa ajattelua. Helpomminhan siinä selviää eri moodien intervallirakenteiden erotkin, jos pohjasävel pysyy koko ajan samana. Samalla hahmottuu selkeästi se, miten eri moodit eroavat (luultavasti ja toivottavasti) valmiiksi tutuista duuri- ja molliasteikoista.
On oikein hyvä idea tehdä/hankkia vaikka sitten ihan yhdestä soinnusta koostuvia taustakomppeja - sellaisia, joissa sointu ilmentää kutakin moodia parhaiten. Semmoisen päälle soitellessa kunkin moodin itsenäinen "luonne", "väri", "fiilis" tai miksi sitä haluaakaan kutsua, tulee korvalle tutuksi. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
|
Mä myös kannatan sitä, että treenataan kaikki moodit samasta perusäänestä, se havainnollistaa ja opettaa otelautaa paljon tehokkaammin kuin eri sävellajeissa poukkoilu. Mä itse tykkään treenailla moodeja ihan vaan yhden äänen urkupisteen päälle. Esim. Logicista löytyy tosi siistejä etnoperkussiolooppeja. Lataan sellaisen ja laitan yhden matalan äänen soimaan urkupisteeksi. |
|
kimurantti1: Mä myös kannatan sitä, että treenataan kaikki moodit samasta perusäänestä, se havainnollistaa ja opettaa otelautaa paljon tehokkaammin kuin eri sävellajeissa poukkoilu. Mä itse tykkään treenailla moodeja ihan vaan yhden äänen urkupisteen päälle. Esim. Logicista löytyy tosi siistejä etnoperkussiolooppeja. Lataan sellaisen ja laitan yhden matalan äänen soimaan urkupisteeksi.
Halpa ratkaisu on laittaa esim. E-kieli soimaan ja opetella moodien kuulokuvaa vaikka ohuemmilta B- ja E-kieliltä. Paksumpaa E-kieltä voi myös viritellä alaspäin jolloin pääsee eri urkupisteiden kimppuun. Tuohon vähän delayta mukaan niin moodien reenaus ei olekaan enään niin hirveätä. |
 baron
16.09.2011 10:44:14 (muokattu 16.09.2011 10:44:26) | |
|
kimurantti1: Mä myös kannatan sitä, että treenataan kaikki moodit samasta perusäänestä, se havainnollistaa ja opettaa otelautaa paljon tehokkaammin kuin eri sävellajeissa poukkoilu. Mä itse tykkään treenailla moodeja ihan vaan yhden äänen urkupisteen päälle. Esim. Logicista löytyy tosi siistejä etnoperkussiolooppeja. Lataan sellaisen ja laitan yhden matalan äänen soimaan urkupisteeksi.
Jos treenaa C-joonista, D-doorista, E-fryygistä jne niin on "aika vaikea" hahmottaa niiden eroja kun kaikissa samat sävelet mutta kuten edellä sanottu, helpommin hahmottaa niiden erot ja sävyt kun alkaa samasta sävelestä.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Mun mielestä tehokkaampaa kuin urkupisteen tai yhden soinnun vampin käyttö on etsiä kahden tai kolmen soinnun fraaseja (nämä urkupisteen päälle) jotka sisältää sen perussoinnun äänet ja sitten ne mielenkiintoiset äänet. Vähän niinkuin Frank Gambale (älkää naurako !!) noita opettaa. Eli C:stä vaikkapa kolmisoinnuilla
Jooninen : C, F/C, G/C
Doorinen : Cm, F/C
Fryyginen : Cm, Db/C
Lyydinen : C, D/C
Miksolyydinen : C, Bb/C
Aiolinen : Cm, Ab/C (, Bb/C)
Lokrinen Cm(b5), Bbm/C
Kun noissa soinnuissa on enemmän liikettä, moodeille tyypilliset melodiat valkenee myöskin helpommin. Ainakin mulle.
"I don't believe in a lot of things, but I do believe in duct tape." |
|
Sammo: Mun mielestä tehokkaampaa kuin urkupisteen tai yhden soinnun vampin käyttö on etsiä kahden tai kolmen soinnun fraaseja (nämä urkupisteen päälle) jotka sisältää sen perussoinnun äänet ja sitten ne mielenkiintoiset äänet. Vähän niinkuin Frank Gambale (älkää naurako !!) noita opettaa. Eli C:stä vaikkapa kolmisoinnuilla
Jooninen : C, F/C, G/C
Doorinen : Cm, F/C
Fryyginen : Cm, Db/C
Lyydinen : C, D/C
Miksolyydinen : C, Bb/C
Aiolinen : Cm, Ab/C (, Bb/C)
Lokrinen Cm(b5), Bbm/C
Kun noissa soinnuissa on enemmän liikettä, moodeille tyypilliset melodiat valkenee myöskin helpommin. Ainakin mulle.
Joo, tämä on myös tehokas tapa ottaa moodeja haltuun. |
|
Sammo: Mun mielestä tehokkaampaa kuin urkupisteen tai yhden soinnun vampin käyttö on etsiä kahden tai kolmen soinnun fraaseja (nämä urkupisteen päälle) jotka sisältää sen perussoinnun äänet ja sitten ne mielenkiintoiset äänet. Vähän niinkuin Frank Gambale (älkää naurako !!) noita opettaa. Eli C:stä vaikkapa kolmisoinnuilla
Jooninen : C, F/C, G/C
Doorinen : Cm, F/C
Fryyginen : Cm, Db/C
Lyydinen : C, D/C
Miksolyydinen : C, Bb/C
Aiolinen : Cm, Ab/C (, Bb/C)
Lokrinen Cm(b5), Bbm/C
Kun noissa soinnuissa on enemmän liikettä, moodeille tyypilliset melodiat valkenee myöskin helpommin. Ainakin mulle.
Tää on myös hyvä juttu jota on tullut harrastettua. Toisaalta ei aina ole hyvä juttu, jos sointutausta "kertoo liikaa", että mitä pitää soittaa. Musta on kiva tutkiskella moodeja ihan sellaisenaan ja vaan kokeilla. Molempi parempi. |
|
kimurantti1: Tää on myös hyvä juttu jota on tullut harrastettua. Toisaalta ei aina ole hyvä juttu, jos sointutausta "kertoo liikaa", että mitä pitää soittaa. Musta on kiva tutkiskella moodeja ihan sellaisenaan ja vaan kokeilla. Molempi parempi.
Kyllähän moodin "tunnussävelet" on hyvä soittaa.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
kimurantti1
16.09.2011 15:03:25 (muokattu 16.09.2011 15:09:30) | |
|
baron: Kyllähän moodin "tunnussävelet" on hyvä soittaa.
Jep, eihän moodi muuten kuulosta itseltään, mutta ei niiden siellä taustassa ole pakko olla. Aivan hyvin solisti voi omalla soitollaan luoda vaikutelman tietystä moodista. Urkupistesysteemi on musta kiva siksikin, että voi lennosta itse vaihtaa toiseen moodiin jos/kun haluaa kokeilla, että "miltäköhän kuulostaa kun vaihdan ton yhden äänen toiseksi". Tää on musta hyvä metodi treenata ylipäätään kaikkia asteikkoja ja musiikkia, kokeilla muuttaa asioita ja kuulostella vain miltä se soundaa, nimethän on vain nimiä. Kuten sanoin, molempi parempi. Kannattaa kokeilla montaa eri metodia, toisille toimii joku paremmin. Yleensä asioiden funtsiminen useammilla tavoilla johtaa kokonaisvaltaisimpaan ymmärrykseen. |
 ekikoo
16.09.2011 20:27:40 (muokattu 16.09.2011 20:29:42) | |
|
Ehkä voisi olla myös hyötyä ajatella moodien rakenteet suhteuttamalla ne duuri- ja molliskaalaan?
Kuten:
Jooninen = duuriskaala
Doorinen = molliskaala, jossa suuri seksti
Fryyginen= molliskaala, jossa pieni sekunti
Lyydinen= duuri, jossa ylinouseva kvartti
Miksolyydinen= duuri, jossa suuri septimi
Aeolinen= molli
Lokrinen= molli, jossa pieni sekunti ja vähennetty kvintti
Jos näkee asteikot kitaralla laatikoina niin lokrista lukuunottamatta vaikka C-duurissa ja -mollissa yhtä säveltä muuttamalla siitä tulee joku moodi
All these pianists striving for perfection. Fools! Don't they know: PERFECT AIN'T GOOD ENOUGH! |
|
ekikoo:Jos näkee asteikot kitaralla laatikoina niin lokrista lukuunottamatta vaikka C-duurissa ja -mollissa yhtä säveltä muuttamalla siitä tulee joku moodi
Mulle syttyi aikoinaan valot otelaudalle mistä sopii painella ja mistä ei. Nykyisin valot ovat sammuneet ja jääneet johonkin epämäräiseen lihasmuistiin mutta kertokaa ihmeessä tyhmälle mitä tarkoittaa moodi. |
baron
16.09.2011 20:53:14 (muokattu 16.09.2011 20:56:20) | |
|
MadMatt: Mulle syttyi aikoinaan valot otelaudalle mistä sopii painella ja mistä ei. Nykyisin valot ovat sammuneet ja jääneet johonkin epämäräiseen lihasmuistiin mutta kertokaa ihmeessä tyhmälle mitä tarkoittaa moodi.
Kun meillä on joku asteikko, otetaan vaikka ... vaikka.... vaikka tuo ... tuo...
duuriasteikko niin kun aloitetaan sen ekasta sävelestä, se on duuriasteikon eka moodi, nimeltään jooninen (tää nimi on keskiaikaista historiaa).
Kun aloitetaan samat sävelet asteikon toisesta sävelestä se on duuriasteikon toinen moodi eli doorinen jne.
Tää idea periaatteessa toimii kaikissa muissakin asteikoissa.
Esim mollibluesasteikon toinen moodi (aloitetaan toisesta sävelestä) on duuribluesasteikko.
Jos meillä on symmetrinen asteikko eli sävelten väliset intervallit ovat samoja kuten kokosävelasteikko niin sillä ei ole moodeja, aina prikulleen sama asteikko, vain eri kohdasta aloitettu.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
MadMatt: Mulle syttyi aikoinaan valot otelaudalle mistä sopii painella ja mistä ei. Nykyisin valot ovat sammuneet ja jääneet johonkin epämäräiseen lihasmuistiin mutta kertokaa ihmeessä tyhmälle mitä tarkoittaa moodi.
Duuriskaalan jokainen sävel on kukin vuorollaan pohjasävelenä, koko ajan pysyen saman duuriskaalan sävelissä. Eli molli on kuudes moodi. |
kimurantti1
16.09.2011 20:57:07 (muokattu 16.09.2011 21:02:26) | |
|
MadMatt: Mulle syttyi aikoinaan valot otelaudalle mistä sopii painella ja mistä ei. Nykyisin valot ovat sammuneet ja jääneet johonkin epämäräiseen lihasmuistiin mutta kertokaa ihmeessä tyhmälle mitä tarkoittaa moodi.
Perinteisessä länsimaisen musan asteikossa on seitsemän ääntä, käytetään esimerkkinä vaikkapa C-duuria, josta löytyy seuraavat äänet: C, D, E, F, G, A ja B. Mitä tahansa noista äänistä voidaan käyttää perusäänenä ja ns. tonaalisena keskuksena, siis sellaisen "kotisoundina", johon kaikki tuntuu palaavan. Jos perusääni on C, niin kuulokuva on kaikkien tuntema duuriasteikko. Sitä kutsutaan myös jooniseksi moodiksi, duuriasteikon ensimmäiseksi moodiksi. Jos perusäänenä käytetään D:tä, on kuulokuva doorinen moodi. Tän soundin saat päähän vaikka Miles Davisin "So What" -nimisestä biisistä:
http://www.youtube.com/watch?v=zqNTltOGh5c&ob=av2n
Tossa mennään ensin pari kierrosta D-doorista, sitten tulee modulaatio Eb-dooriseen, ja takaisin D-dooriseen. Jos tonaalinen keskus on G, on kuulokuva miksolyydinen moodi. Esimerkkinä vaikkapa Herbie Hancockin "Maiden Voyage":
http://www.youtube.com/watch?v=hwmRQ0PBtXU
Toi ei tietenkään mene G:stä, mutta miksolyydisestä moodista kuitenkin, ja neljän tahdin välein moduloitaan. Moodit ei myöskään ole pelkästään jazz-musan omaisuutta, vaan ne on aivan kaikkialla perus popissa ja rokissakin. Esim. Joe Satrianin kipale "Flying In A Blue Dream" menee lyydisestä moodista. Sweet Home Alabama menee D-miksolyydisestä moodista, kuten myös Gunnareiden Sweet Child O' Mine (tai itse asiassa Db, niillä kun on kitarat puolikkaan alavireessä) ennen kuin se moduloi väliosan pitemmissä sooloissa E-molliin. |
|
kimurantti1:
Tän soundin saat päähän vaikka Miles Davisin "So What" -nimisestä biisistä:
Mä olin jollain jazzkursseilla ja soitettiin jameissa ym piisiä ja D-doorinen pianolla on "helppo", vain valkeita koskettimia. Maikka haukkui sen jälkeen kitaristit kun ne oli soittaneet D-aiolista eli D-mollia:-)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Antaa olla.. Ny menee liian vaikeeksi. Kiitos kuitenkin selvennys yrityksistä. Ehkä asia on hanskassa mä en vaan tiedä sitä :) |
|
MadMatt: Antaa olla.. Ny menee liian vaikeeksi. Kiitos kuitenkin selvennys yrityksistä. Ehkä asia on hanskassa mä en vaan tiedä sitä :)
Juu, eiköhän se oo. |
|
MadMatt: Antaa olla.. Ny menee liian vaikeeksi. Kiitos kuitenkin selvennys yrityksistä. Ehkä asia on hanskassa mä en vaan tiedä sitä :)
Toi homma olisi hyvin helppo näyttää kasvokkain kitaran kanssa, moodit ei mitään rakettitiedettä ole. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
