| Aihe: Laulutaidottomuus ja musikaalisuus | |
|---|
 Epämuusikko
17.09.2011 12:26:13 (muokattu 17.09.2011 12:47:17) | |
|
Niin kuin ah moni asia, on laulutaidottomuus (minun mielestäni) yhdistelmä muutamaa negatiivista kokemusta, pelkuruutta ja välinpitämättömyyttä koko aiheeseen. Sitten kun vielä ajatellaan että laulu on mälsää, pakollista eli paskaa ja kaikkea muuta ties mitä.
Sitten ihmetellään kun ei Suomen Idolsit vedä vertoja jenkkivastineille. Tai Ruotsin vastineille. Tai millekään.
Suomalaiset = laulukansaa. just just.
Tahtoo sanoa notta jos edes parin viikon ajan laulaminen olisi MAAILMAN PARASTA! niin saattaisivat esim. väkivaltarikokset vähentyä ja soitinvalintaan katsomatta rytmi-, melodia- ja harmoniataju parantua huomattavasti. Laulaminen kun on suora yhteys aivojen, kehon ja musiikin välillä. Ei ole välikappaleita, kuten esim. kitara, nuotit tai inha musaope joka PAKOTTAA.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: tai inha musaope joka PAKOTTAA.
Minä en ainakaan pitänyt ala-asteella siitä, että piti laulaa musiikkitunneilla. Sellainen jätti syvät traumat. |
|
Krice: Minä en ainakaan pitänyt ala-asteella siitä, että piti laulaa musiikkitunneilla. Sellainen jätti syvät traumat.
Siksi asut vielä vanhemmillasi, vai? |
|
tender.insanity: Siksi asut vielä vanhemmillasi, vai?
Hyvää keskustelua taas urpo. |
|
tender.insanity: Siksi asut vielä vanhemmillasi, vai?
Epäilen, että syy olisi siinä. Mutta olin nuorena aika ujo ja tietysti epävarma sekä laulutaidoistani että esiintymisestä luokan edessä, joka olisi varmaan vieläkin vaikeaa. Nyt vanhemmiten olen kyllä huomannut, että osaan laulaa yllättävän hyvin ottaen huomioon, että en juurikaan harrasta laulamista. Ääni on tosin matala ja ääniala pieni, mutta nuotissa tulee pysyttyä aika hyvin. |
|
Krice: Minä en ainakaan pitänyt ala-asteella siitä, että piti laulaa musiikkitunneilla. Sellainen jätti syvät traumat.
Lukion musiikin ekalla kurssilla opettaja pakotti laulukokeeseen, joka vedettiin sitten yksin jossain toisessa huoneessa opettajan kuunnellessa. Ei ole mukavia tilaisuuksia nämä, tosin luulen että tänäpäivänä tuo tilanne olisi minulle helpompi. Kasin taisin siitä saada. Opettaja sanoi että melodia heitti vähän, mutta muuten oli sujuvaa ja rytmitys oli oikea. Omasta mielestäni meni ihan päin persettä.
Siinä se minulla onkin. Minulla on hyvä nuottikorva, mutta ääntäni en hallitse niin hyvin. Eli laulan pieleen ja kuulen sen onneksi itse. Tietyt biisit olen tosi havainnut sopivan minulle paremmin kuin toiset, niissä sitten osuu nuottiinkin paremmin. Omaa ääntäni en kommentoi sen kummemmin, mutta kyllä kaverit on joskus sanonut että olen hyvä laulamaan.
Joskus on tullut harjoiteltua niin, että soitan kitarasta nuotteja ja pyrin niihin osumaan sanomalla "Aaaaaaaaaaaaa...." Se onnistuu ihan hyvin kun pysytään oman äänialan rajoissa. Katotaan jos minustakin joskus kohtalainen laulaja tulisi. |
|
Muistelen, että 80-luvulla ala-asteella laulua ei niinkään opetettu, vaan yksinkertaisesti laulettiin. Musiikinopettajana toimikin yleensä luokanopettaja. Kuudennelta luokalta minulla on hyviä muistoja, koska silloin keksittiin erilliset musiikinopettajat ja meillekin tuli sellainen. Erittäin hyvä muisto jäi siitä, koska laulukokeen sai suorittaa yksin (tosin opettaja oli luonnollisesti paikalla) ja muutenkin kyseisen opettajan asenne oli kannustava. Ikävä kyllä tuollainen tuli minulle liian myöhään kun olin jo kärsinyt viisi aiempaa luokkaa musiikintunneilla, jotka tuntuivat aina kestävän ikuisuuksia. |
|
jorinoita jotka vahvistivat pointtini.
Where's the attitude?
Myönnettäköön, en pitänyt yläasteen musiikin tunneista, mutta en pitänyt yläasteesta yleensäkään. Sen sijaan ala-asteen ja lukion musiikintunnit olivat parasta bestiä ja laulaminen on mukavaa!
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Epämuusikko: Sen sijaan ala-asteen ja lukion musiikintunnit olivat parasta bestiä ja laulaminen on mukavaa!
Juu! Lukiossa ykköskurssin (ja laulukokeen) jälkeen opettaja vaihtu. Opettaja piti minusta koska osasin soittaa kitaraa ja esitin että osasin soittaa progeam (:D) ja kaikkee muuta hienoa settiä. Niillä tunneilla sai aina laulaa päin vittua ja opettaja kehu. Laulettiin sitten yhden oikeasti laulutaitoisen sällin kanssa tunnilla Kummelista tuttu Arvontalaulu ja opettaja oikein kehui miten meidän äänet sointuu hyvin yhteen.
Tuossa vielä arvontalaulu niille jotka ei biisiä tunne: http://www.youtube.com/watch?v=YPBYdd_9dUM |
 BigPapa
17.09.2011 18:02:01 (muokattu 17.09.2011 18:06:43) | |
|
Epämuusikko: jotka vahvistivat pointtini.
Where's the attitude?
Myönnettäköön, en pitänyt yläasteen musiikin tunneista, mutta en pitänyt yläasteesta yleensäkään. Sen sijaan ala-asteen ja lukion musiikintunnit olivat parasta bestiä ja laulaminen on mukavaa!
Kansakoulussa 60-luvulla musiikin tunnit olivat ihan mukavia laulamisineen, mutta sitten valitettavasti Yhteiskoulussa 70-luvun alkupuolella musiikin opetus oli tylsää, siis sen ikäiselle - 14v - kitaristin alulle, klassista ja klassista, sen ummehtuneisuuden voipi aistia vieläkin kun sitä muistelee. |
 Karipiirto
18.09.2011 01:30:59 (muokattu 18.09.2011 01:34:49) | |
|
sympxgtr: Hieman kyllä Off-topic:
Kysymyksenä semmoista, että onko mnetin jäsenillä paljon musikaalisuutta suvussa? Tai tiedättekö montakin henkilöä, joilla musikaalisuutta löytyy sekä suvusta että itse kaverista.
Koko suku täynnä soittajia sekä isän että äidin puolelta ja kyllä sitä musikaalisuutta löytyy enemmän tai vähemmän havaittavasti myös niiltä sukulaisilta, jotka ei soita mitään.
Tai toisaalta, onko musikaaliseen sukuun syntynyt täysin musiikkia ymmärtämättömiä jälkeläisiä.
Muutama löytyy myös tästä päästä. Esimerkiksi yksi tätini ei yksinkertaisesti kykene hamottamaan mitään sidoksia sävelten välillä eikä muutenkaan hahmota esim. kahden eri sävelen väliltä, kumpi on korkeampi yms.
Ajatus tässä kai nyt yritti olla se, kuinka paljon musikaalisuus periytyy ja kuinka pitkälle sitä pystyy jäljittämään.
Väitän että kyllä se osin on perityvääkin mutta pelkän perimän avulla ei tule kenestäkään musikaalista. Jos koko elämänsä elää äänieristetyssä tynnyrissä kuulematta musiikkia, on aika vaikea kehittää sävelkorvaa.
Esimerkkeinä vaikkapa Dweezil Zappa. Eikö mies ole aikamoinen tekijä kitarapuolella. Isänsä meriitit luultavasti suht moni ainakin mnetissä tietää.
Lähempänä esimerkkinä; itselläni ei oman tiedon mukaan suvusta löydy muusikkoja (musikaalisia, ketkä ovat sitä pidemmälle vieneet jne) tai muutakaan musiikkiin liittyvää. Sen kyllä tiedän, että isäni puolelta ovat hyviä laulamaan. Suku kun on Sallasta, on sielläkin voinut monella jäädä muusikon ura haaveeksi elannon takia.
Olisi sinänsä kiinnostavaa tietää, onko omassa suvussa joskus ollut kovakin barokin aikainen luutunrimputtelija tai vastaavaa.
Omasta suvustani ei nyt varsinaisia maankuuluja musiikin sankareita löydy ainakaan tietääkseni mutta pelimanneja lasketaan jo varmaan viiden käden sormin. Minäkin luulin olevani jotenkin ainutlaatuinen ottaessani kitaran käteeni, kunnes selvisi että suurin osa sukulaisista jo soittaa jotain.
Kyllä minusta musikaalisuus suvussa kulkee mutta ei se yksistään geeneistä johdu vaan siitä että muksu on musikaalisten sukulaisten kanssa tekemisissä ja "altistuu" sitä kautta. :)
Edit. Niin ja vielä siihen laulutaidottomuuteen vielä että onko aloittajan tuttavilla vaikeuksia enemmän äänen muodostuksessa vai sävelkorvassa? Tarkoitan vain että tiedän kaverin, joka tietää tasan, mihin säveleen pitäisi osua mutta ääni särkyy ja karkaa rasasta vähän väliä kaiketi juuri siksi ettei mies ole koskaan laulanut kuin kännissä karaokea.
"My name is Beethoven motherf***er, maybe you've heard of me!!" |
 aalataur
18.09.2011 12:01:42 (muokattu 18.09.2011 12:04:00) | |
|
tender.insanity: Siksi asut vielä vanhemmillasi, vai?
Vielä? Voi kait sitä väliaikaisesti asua jos ei ole sopivaa työpaikkaa tai asuntoa juuri sillä hetkellä tarjolla. Miksei sitten pitemmästikin jos on kuitenkin yksityisyys molemmilla, en tiedä..
Mutta silti, eihän tämä sun huomautus kuitenkaan liittynyt aiheeseen.
http://hikipedia.info/wiki/Tilutus |
 hevikukko
18.09.2011 22:39:00 (muokattu 18.09.2011 22:53:07) | |
|
sympxgtr: Hieman kyllä Off-topic:
Kysymyksenä semmoista, että onko mnetin jäsenillä paljon musikaalisuutta suvussa? Tai tiedättekö montakin henkilöä, joilla musikaalisuutta löytyy sekä suvusta että itse kaverista.
Ukki oli musikaalinen, vanhemmat ovat kuuntelijoita ja musiikki on päivittäistä heille, isän pikku-serkku on ammattimuusikko, siskon lapset ovat musikaalisia ja Fiittaa + paukuttaa mitäkin soitinta ku kerkee, vaimo osaa olla hyvä raati arvostelussa ja lapsena oli innostunut soittamaan, minä olen tässä ja tiedätte jo ehkä kuinka innostunut olen ;)
Musiikkia on enemmänkin suvussa kun kysyisin vain vanhemmilta kuka soittaa ja mitä ja kuka soitti ja mitä? Musiikki on sellainen jokapäivään kuuluva meidän suvussa ja ihan niin sanotusti oletus elämän nautintoihin.
Mikä Boogie? ... No Mesa Boogie tietenkin! Hahahaa |
|
Zappaan palatakseni, jos olette huomannut niin Frank ei koskaan soittanut kitaraa ja laulanut samaan aikaan, ei osannut eikä harjoitellut. Eli kaikki eivät ole huippuja joka alalla. Varsinkaan jos ei harjoittele. Ja mitä poikaan tulee niin ei se musikaalisuus kovin hyvin ole periytynyt. Ei osaa poika säveltää niinkuin isä. Soittaa kyllä, mutta niin apinatkin osaavat asioita mitä opettelevat. Eikä Dweezilin soolot pääse lähellekkään Frankin huippuhetkiä tai edes keskinkertaisia.(Kuunnelkaa Inca Roads YCDTOSAM 2 levyltä, on muuten äänitetty helsingissä 1974 koko levy. Säveltääkseen on tehtävä jotain omaperäistä. Teknisesti hyvä soittaja ei välttämättä ole musikaalisesti minkään arvoinen, jos sormenpäistä ei irtoa mitään hyvää. |
 Herra Rapu
25.09.2011 03:19:18 (muokattu 25.09.2011 03:52:24) | |
|
Kuka on arvostelemaan sävellystaitoa? Esmes Zapan pojan suhteen? |
|
"Olla musikaalinen" ei tosiaan edellytä laulutaitoa. Minun enoni on kohtalainen multi-instrumentalisti vaikka on mykkä.
"Ei laulutaitoa" tuskin pitää kenenkään kohdalla paikkaansa. Enemmänkin taitaa olla muinoisen maitomainoksen mannekiinin asennetta laulamattomuus: "Ikinä en oo laulanu, enkä laula."
Sanoi Joe Pass vainaa joskus, että jollei soittamaansa fraasia pysty laulamaan, on fraasi paska. Onko kaikkien maitomainosmannekiinikitaristien fraasit paskoja, jos kerran eivät saa niitä laulettua.
Sekä soittamista, että laulamista pystytään rajaansa asti treenaamaan, vaikka treenaajalla ei olisi minkäänlaisia lahjoja hommaan. Vanhan tolppa-ykkösen speksien mukaisen ohjelman saa kyllä pimputeltua kasaan soittimella kuin soittimella ihan täyttä päätä ilman että musikaalisuus joutuu pinkeelle. Ihan sama homma laulamisen kanssa. Tiedän, oon asunut sellaisen alan harrastajan kanssa. Hyvän soittajan ja laulajan kirjoissa tuo kulkee edelleen.
Musikaalinen ihminen ei laula nuotin vierestä.
White men can't Monk |
|
Zeeboo: Sanoi Joe Pass vainaa joskus, että jollei soittamaansa fraasia pysty laulamaan, on fraasi paska. Onko kaikkien maitomainosmannekiinikitaristien fraasit paskoja, jos kerran eivät saa niitä laulettua.
Ei tietenkään. Mutta sitten saattaa jo olla asia toinen jos kukaan muukaan ei niitä saa laulettua. Ei kai Joekaan sitä tarkoittanut että laulutaidotn, joka ei pysty laulamaan edes ukkonooaa oikein tekisi vain paskoja fraaseja kitaralla. ;)
"My name is Beethoven motherf***er, maybe you've heard of me!!" |
|
Karipiirto: Ei tietenkään. Mutta sitten saattaa jo olla asia toinen jos kukaan muukaan ei niitä saa laulettua. Ei kai Joekaan sitä tarkoittanut että laulutaidotn, joka ei pysty laulamaan edes ukkonooaa oikein tekisi vain paskoja fraaseja kitaralla. ;)
Saattoipa hyvin tarkoittaakin, tietäen hänen opetustyylinsä :D
Ollaan nyt rehellisiä. Ei metallimusiikki pyri koskettamaan kuulijoitaan älyn kautta. Klassinen usein pyrkii. Ja avantgarde jazz myös. -Pirkka@hifiharrastajat.org |
 Pande
26.09.2011 10:13:15 (muokattu 26.09.2011 10:15:09) | |
|
Itse opettelin vasta aivan viimeaikoina laulamaan, koko aiemman ajan aivan lapsuutta lukuunottamatta olin siinä käsityksessä että en osaa laulaa, lähinnä siksi että en halunnut edes yrittää laulaa, enkä yrittänytkään, suurinpiirtein muutamaa satunnaista puolikasta minuuttia per vuosi lukuunottamatta.
Äänialani oli joskus 17 vuotiaana kun sitä "mittasin" (soittamalla sävelet kitaralla samalla kun "lauloin") alle oktaavin, ja nyt helposti kolme oktaavia (ylikin, mutta sitten kärsii soundi). Se onko sitten kaunis tai hyvä ääni on eriasia, mutta vireessä kyllä pysyy melkolailla hyvin. (olen nyt 35)
Kokemukseni perusteella laulamisesta tai laulutaidosta on kyllä iloa ja apua "musikaalisuuden" kehittämisessä, mutta luullakseni laulutaidon puute voi yhtälailla johtua siitä että ei syystä tai toisesta ole oppinut ääntään käyttämään. Itsekin sanoin aina etten osaa laulaa, vaikka en oikeastaan koskaan ollut yrittänytkään... Aika harva taito tulee ihmiselle täysin itsestään yhtään yrittämättä.
http://www.last.fm/user/Pande777 |
 Numb
26.09.2011 10:26:14 | |
|
Zeeboo: Musikaalinen ihminen ei laula nuotin vierestä.
Toihan on vähän niin kuin sanoisi, että musikaalinen ihminen ei soita viulua nuotin vierestä. Eipä ei, jos on treenannut sitä.
The best laid schemes o' Mice an' Men,
Gang aft agley - Robert Burns |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
