Muusikoiden.net
05.12.2016
Jenkkirundi - Uutuuskirja nyt myynnissä! 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Oppiminen
1 2 3 4
cr4b
10.01.2011 11:56:31 (muokattu 10.01.2011 11:59:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Usein kysyttäessä, miten kannattaa treenata jotain asiaa, on vastaus: soittamalla sitä paljon. Tätä voisi kuitenkin verrata vaikka fudisjunnuun, joka kysyy valmentajaltaan miten tulla huippupelaajaksi. Tuskin tämäkään vastaisi "joo pelaa vaan paljon", vaan todennäköisesti antaisi vähän tarkempia ohjeita juuri kysyjän kehitystasoon ja ominaisuuksiin liittyen. On totta, että kehitys vaatii treeniä, mutta käytännössä asia on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Riippumatta siitä, kuinka paljon on aikaa treenata päivässä, eiköhän jokainen mielellään ottaisi mahdollisimman suuren hyödyn irti käytetystä treeniajasta.
 
Itsestään selviä treenin tehokkuuteen vaikuttavia asioita ovat ainakin motivaatio ja keskittyminen. Lisäksi opittavat asiat kannattaa jakaa pieniin palasiin, jotka opettelee yksi kerrallaan ja sitten yhdistää, koska tällöin voi keskittyä ongelmakohtiin. Samaa asiaa voi myös opetella monella eri tavalla. Nopeuden kehittäminen -ketju(i)ssa on varmaan kymmeniä täysin eri tapoja kehittää tekniikkaa. Mikä niistä on paras? Sitten on olemassa erityisiä menetelmiä treenin tehostamiseen. Ne voivat liittyä treenitemmon säätelyyn tietyllä tavalla, tai johonkin ihan muuhun kuten seuraavat esimerkit.
 
Joku aika sitten oli juttua esim. tästä metodista, joka jakoi mielipiteet:
http://www.guitarscalesystem.com/NervousSystemSecret.pdf
Sitten tässä kerrotaan Accelerated Learning -menetelmästä:
http://www.youtube.com/watch?v=Haxh7d54b0w
 
Tämän ketjun tavoitteena on kerätä yhteen keskustelua siitä, miten optimoida oppiminen.
 
If I played that any faster, your minds would blow up, 'cos I'm so amazing. I'm the best.
Vladi
10.01.2011 12:17:09
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse olen aikoinaan yrittänyt kaikenlaisia "tunti päivässä"-menetelmiä. Oli esim. treeniä johon kuuluin 15-20 min tiettyä tekniikkaa, saman verran jammailua, uusien ideoiden kehittämistä ym. Nää on sinänsä toimivia systeemejä, mutta mun kohdalla homma kääntyi niin, että kitaransoitosta tuli pakkopullaa.
 
Ei huvittanut enää soittaa ollenkaan, edes omaksi iloksi, kun tuo soittaminen tuntui muuttuvan säännöllisten treenirytmien takia suorittamiseksi. Vaikka jälkikäteen haivaitsin treenin hyödyn, ei siitä ollut kovin suurta iloa kaiken sen turhautumisen jälkeen. Jos olisin jatkanut pidempään, olisi saattanut koko kitarointi jäädä tauolle ainakin.
 
Nykyään pidän pääpointtina sitä, että soittaminen on hauskaa. Jos tekee mieli häröillä taustojen päälle, teen sitä. Jos haluan opetella biisejä, kehitellä omia ideoita, säveltää, miksailla tai vaikka treenata uutta lickiä niin teen sitä välittämättä siitä onko moinen toiminta kuinka "tehokasta". Huomaan nykyään tarttuvani kitaraan paljon herkemmin ja semmoinen alkuaikojen innostus on nostanut taas hieman päätään.
 
Näin siis minun tapauksessa. Yritin aikoinaan mm. Petruccin Rock Discipline-videoiden eri harjoituksia ja on pari muutakin dvd:tä olemassa. Ei vaan ollut näköjään mun juttu tuo järjestelmällinen harjoittelu.
 
Mielenkiinnolla kuulen muiden kokemuksia. :)
 
Kyllä se siitä.
akuankkakomppi
10.01.2011 13:24:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pitää olla tavoitteita ja pitää olla motivaatiota. Sopivasti huumorin- ja kritiikintajuakaan ei vahingoita, päinvastoin.
 
Itsekuri on tärkeää sekin: kun mä nyt päätän opetella xx-piisin soinnut yy-päivään mennessä, niin minähän opettelen tai en tykkää itsestäni.
 
Millä sitten motivoida joskus tuskainen -sananmukaisesti- opettelu?
 
Mielestäni lääke tähän on PTS l. pitkän tähtäimen suunnitelma. Lähdepä maratonille niin, että ensimmäisten kilometrien aikana vedät pulssi maksimissa tai sen lähellä. Huonosti käy, aivan varmasti.
 
Siis: kiiruhda hitaasti, ja nauti niistä välietapeista jotka olet saavuttanut. Sieltä on mukava jatkaa kohti uusia, huimia seikkailuja kitaransoiton parissa.
 
sum ergo cogito
R.Cooley
10.01.2011 14:02:21 (muokattu 10.01.2011 14:09:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vladi: Itse olen aikoinaan yrittänyt kaikenlaisia "tunti päivässä"-menetelmiä. Oli esim. treeniä johon kuuluin 15-20 min tiettyä tekniikkaa, saman verran jammailua, uusien ideoiden kehittämistä ym. Nää on sinänsä toimivia systeemejä, mutta mun kohdalla homma kääntyi niin, että kitaransoitosta tuli pakkopullaa.
 
Ei huvittanut enää soittaa ollenkaan, edes omaksi iloksi, kun tuo soittaminen tuntui muuttuvan säännöllisten treenirytmien takia suorittamiseksi. Vaikka jälkikäteen haivaitsin treenin hyödyn, ei siitä ollut kovin suurta iloa kaiken sen turhautumisen jälkeen. Jos olisin jatkanut pidempään, olisi saattanut koko kitarointi jäädä tauolle ainakin.

 
Itselläni on aivan samanlainen tilanne, olin muutama kuukausi sitten pisteessä missä tosissaan alkoi tuntua, että helpompaa olisi vain lopettaa koko harrastus. Kuinka taitotason ylläpitäminenkin voi vaatia näin paljon työtä, saati sitten kokoajan eteenpäin meneminen.
 
Soiteltua on tullut jo pitkään, mutta n. 1,5 vuotta sitten aloitin kunnolla treeniohjelman seuraamisen. Aluksi se oli puolitoista tuntinen ohjelma jonka lisäksi sitten soiteltiin vapaasti niin paljon kuin halusi päivittäin. Sitten siitä alkoi vähän myöhemmin kehkeytyä 3 tunnin mittainen ohjelma. Aluksi ajatteli, että kun soitan näin paljon niin kehityn paljon nopeammin. Ja tästä seurasi pikkuhiljaa jumalaton stressi itselleni. Aloin joka päivä miettimään, että tänään on pakko saada tuo treeni tehtyä, sekä miten sen kerkeän tekemään, sitten vielä jos soittelisi "extra-aikaa" niin oltaisiin jo linnunradan laidalla. Stressi muuttui oikeasti todella vakavaksi, yritin jopa saada omat treenin tehtyä töiden jälkeen ennen kuin mentiin bänditreenikämpälle. Ja tuo monen tunnin treeni oli oikeasti mahdoton sovittaa tiettyihin päiviin, kun oli muuta menoa. Joka alkoi sitten taas kalvaa omatuntoa. Laitoin herätyskelloakin soimaan usein viikonloppuisin jo 8 aikaan aamulla, jotta kerkesin treenata ennen kuin näin tyttöystävää tai oli muuta menoa. Sekä ikäväkseni olin huomannut, että kädet ei enää pysyneet mukana esim Creeping deathin rytmin soittamisessa downstrokella kun sitä ei soittanut muutamaan viikkoon. Josta tuli taas velvoite, että pitää pitää jo opittujen biisien repertuaaria yllä, mikä oli turhauttavaa.
 
Jossain vaiheessa sitten päässä naksahti ettei tämä voi jatkua, että soittamisesta on tullut hitonmoinen velvoite, joka päivä pitää saada tietty tuntimäärä kasaan yms..
 
Sitten rupesin vähentämään treeniohjelmaa, ja nykyään se on vain tunnin mittainen, mutta siltikin stressi on pysynyt, ei ihan samoissa määrin, koska tuon tunnin pystyy jo hyvin sovittamaan tavalliseen työpäivään. Sekä siirryin tekemään treeniä vain 6 päivänä viikossa.
 
Kuitenkin tuo stressaava aika taitaa olla niin vahvasti mielessä, että ei osaa vielä rentoutua. Treeni on nytten 15 min ajanjaksoissa 3 eri biisiä, klassista, rokkia ja teknisempää biisiä, sekä 15 min korvakuulon treenaamista. Sitten saa soitella vapaasti mitä haluaa tai ei ole pakko soittaa jos ei halua.
 
Tämä ehkä naurattaa monia, kun se on tähän lyhkäisyydessään näin kirjoitettu, mutta totista totta se oli, mm. tyttöystävän kanssa riitelin välillä kun en voinut joustaa treeneistäni.
 
PS: ja tuo treenien taso kyllä laski kun alkoi motivaatio muuttua pakkopullaksi. Sen voin ainakin sanoa, että jos henkilöllä on todella hyvä motivaatio oppia vaikka joku tietty kappale, niin hän melkein huomaamattaan harjoittelee sitä antaumuksella ja ajankulkua katsomatta.
 
Numb
10.01.2011 14:11:06 (muokattu 10.01.2011 14:16:03)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

cr4b: Usein kysyttäessä, miten kannattaa treenata jotain asiaa, on vastaus: soittamalla sitä paljon. Tätä voisi kuitenkin verrata vaikka fudisjunnuun, joka kysyy valmentajaltaan miten tulla huippupelaajaksi. Tuskin tämäkään vastaisi "joo pelaa vaan paljon", vaan todennäköisesti antaisi vähän tarkempia ohjeita juuri kysyjän kehitystasoon ja ominaisuuksiin liittyen.
 
Tossa soittamalla paljon -jutussa on perää. Jos jatketaan tuolla futarianalogialla, niin mitä enemmän aikaa pallon kanssa viettää sen tutummaksi se tulee. Yksipuolista se ei tietenkään saa olla. Ehkä "pelaa paljon" vertautuisi enemmänkin "soita paljon bändin kanssa" -sanontaan kuin suoraan soittamiseen. Samoin kuin futari kehittyy esimerkiksi pelaamalla yksi ykköstä autotallin oven kanssa, soittaja kehittyy leikkimällä soittimensa kanssa.
 
Leikkimistä ja etsimistä pidän soittamisen oppimisessa tärkeänä, sitä kautta löytyy se oma ääni.
 
Jos tavoitteena on treenata tekniikkaa, pitää jatkuvasti astua ulos omalta mukavuusalueelta. Ongelmaksi voi tulla se, että se syö motivaatiota. Jos tavoitteena on olla seuraava Alexi Laiho, voi klassisen kitaran sormitusten hiominen tuntua turhauttavalta. Tai jos haluaa olla se droppi-D vitossointumörssäri, niin Juokse Sinä Humman komppaaminen mahdollisimman kevyen rullaavasti ei ehkä maistu.
 
R.Cooley: Tämä ehkä naurattaa monia
 
Ei ainakaan minua. Näen tämän niin, että jos soittaminen on harrastus, sen pitää olla kivaa. Jos se ei ole kivaa, siitä pitää saada rahaa. Ja silloin se on työ. Parhaassa tapauksessa nämä yhdistyvät, mutta en oikein usko että työkseen soittavilla on aina soittaessaan kivaa. Harrastaja voi olla soittamatta silloin kun ei tunnu kiinnostavan, mutta ammattilainen ei. Siinä kun vetää yhdeksättä vuotta Keijo-Annikin taustalla, niin tuskin se kenenkään unelmien täyttymys on. Itse aikoinaan pohdin, että pyrkisikö tekemään soittamisesta ammatin. Katselin hieman sitä, mitä todennäköisesti soittaisin ja kuinka todennäköisesti soittaisin jotakin sellaista, josta oikeasti pidän. Nopeasti totesin, etten halua hyvää harrastusta pilata.
 
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77
Fromi
10.01.2011 18:47:34 (muokattu 10.01.2011 18:57:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Usein kun kuulee porukoiden kokemuksia enemmän keskittyneemmästä harjotuksesta ni lävitse kuuluu se että ei ajatella tarpeeksi pitkälle.. kyseessähän on kummiski että keskittyneemmällä harjotuksella haetaan pitkäaikasta kehitystä joka on periaatteessa tosi näkymätöntä siihen saakka kun osaat asiat ja mietit taaksepäin kuinka silloin joskus näitä asioita harjottelit ja tällä siis tarkotan sitä että et treenin päätteeks osaat jonkun vaikeen tekniikka jutun vaan et se rupee tulee luonnostaan esim improssa ja ei tarvitse sen kummemmin asiaa ajatella.. tässä kerroin yhen oman kokemuksen : ) mutta nykyään harrastan hyvin keskittynyttä harjotusta ja koitan miettiä hyvin pitkälle että motivaatio pysyy yllä : )
 
Edit: Akuankkakomppi tossa ylempänä käykin vähän samaan suuntaan samaa asiaa lävitse.. nojooh Plussat sulle!
 
Jokaisen muusikon sisällä piilee basisti..
J_Mikkonen
10.01.2011 19:12:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vakiovastaukseni: http://www2.siba.fi/harjoittelu/
 
Ianuarius
11.01.2011 08:16:15
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mun vakiovastaus:
http://musicianexperience.wordpress … /2010/12/16/feeling-based-training/
 
Erilaiset tekniikkatreenit sun muut on ihan hyviä, koska niillä sormet oppii sen, miten erilaisia juttuja pystyy soittamaan ja sitten uudet riffit tms. tulee helpommin luonnostaan ku niitä alkaa opetteleen.
 
Tekniikkatreenejäkin voi kuitenkin opetella hitaalla tavalla ja nopealla tavalla. Just tästä tossa mun blogiviestissä puhutaan. Siinä pureudutaan siihen, että miten minkä tahansa jutun voi oppia mahdollisimman nopeasti.
 
Mulla suurin ongelma on löytää motivaatiota alkaa treenaileen. :D
 
Bloggailua englanniksi musiikillisista aiheista: The Musician Experience
cr4b
11.01.2011 12:10:34 (muokattu 11.01.2011 12:18:59)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse olen huomannut, että yksittäisen harjoituksen suurin teho on saavutettu siinä 5 min paikkeilla. Eli ei se siitä paremmaksi tule, vaikka hinkkaan samaa juttua puoli tuntia. Sen sijaan, jos treenaankin välissä jotain muuta 25 minuuttia ja palaan sen jälkeen takaisin ensimmäiseen harjoitukseen, soitan sen huomattavasti paremmin. Ennen soitin aina jokaisen treenin yksittäisenä blokkina, mutta nykyään jaan kaiken siten, että treenaan jokaista juttua useaan kertaan päivässä lyhyen aikaa. Esim. sävelkorva, otelaudan tuntemus, improvisointi ja erilaiset tekniikkaharjoitukset. Se myös tekee treenaamisen vähemmän tylsäksi, koska vaihtelua on enemmän. Olen lakannut ajattelemasta, että yksittäinen treenisessio aiheuttaisi jotain kehitystä, ja alkanut sen sijaan ajattelemaan toistuvien treenihetkien yhteisvaikutuksen aikaansaamaa kehitystä.
 
Sekä ikäväkseni olin huomannut, että kädet ei enää pysyneet mukana esim Creeping deathin rytmin soittamisessa downstrokella kun sitä ei soittanut muutamaan viikkoon. Josta tuli taas velvoite, että pitää pitää jo opittujen biisien repertuaaria yllä, mikä oli turhauttavaa.
 
Olen itsekin miettinyt ratkaisua tähän - jos ei treenaa jotain yksittäistä juttua, niin suorituskyky siinä huononee. Kaikkea ei kuitenkaan voi treenata koko ajan, koska aika ei riitä. Toisaalta kun on kerran oppinut jonkun asian, se tulee nopeasti takaisin, kun taas käyttää aikaa sen treenaamiseen.
 
If I played that any faster, your minds would blow up, 'cos I'm so amazing. I'm the best.
hola gibson
12.01.2011 00:21:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite oon havainnu jo aikoja sitten, että oppiminen on prosessi jolle on annettava aikaa. Urheilussa se vaan meni niin. Opiskelussakin se meni niin. Soittamisen kanssa se vaan menee niin. Ja jos ei opeteltavasta asiasta ole aidosti kiinnostunut, kyllä se pakkopullaksi menee.
 
Biisin opettelu, omien biisien rakentelu, tekniikkareenit, teoria... kaikki nämä voi jossain vaiheessa pakkopullaa, jossain vaiheessa taas tosi hauskaa. Saatan ajanpuutteen takia joskus (itse asiassa aika useinkin) herätä vapaapäivänä klo 7.30 hankaamaan jotain harjoitusta. Kerran huomasin hanganneeni koko aamupäivän tuollaista harjoitusta:
 
e-----------------------------------------3-3-3-3-----------------------------------------
B----------------5-5-5-5-12-12-12-12----------------------------------10-10-10-10--
G-----------------------------------------------------7-7-7-7----------------------------
D-10-10-10-10---------------------------------------------------------------------------
A----------------------------------------------------------------3-3-3-3------------------
E-------------------------------------------------------------------------------------------
 
...ja niin edelleen... Metronomin tahdissa, 16-osina jokaisen aseman otan aina samalla sormella niin että joutuu todella liikuttelemaan otelautakättä. Aika tympeää ja turhaa jonkun mielestä? No itelleni siitä oli se ilo että otelautakäsi liikkuu paljon sujuvammin, pikkaus sujuu paljon tasaisemmin, otelaudan tuntemus paranee kun miettii vielä että mitä nuo nuotit ovat ja mitä sointuja niistä koostuu. Aloittelijan touhua, mutta ei tuo minua kyllästytä, sopivina annoksina se on tosi kehittävää. Sanokoon muut mitä haluaa.
 
On tietenkin sitten vastapainoksi päiviä jolloin vastaavanlainen homma kiinnosta pätkääkään.
 
Sergei Fallinen
12.01.2011 02:15:43 (muokattu 12.01.2011 02:16:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

onhan niitä päiviä kun laittaa herätyskellon soittamaan aina tunnin välein 6-7 tunniks ja sen ajan käyttää jonkun asteikon tai sormitreenin jankkaamiseen (siis vaihtaa treeniä tunnin välein) mut parin päivän jälkeen se yleensä jää.
 
vain taito on rajana
MikkiHiiri
12.01.2011 12:31:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...ja niin edelleen... Metronomin tahdissa, 16-osina jokaisen aseman otan aina samalla sormella niin että joutuu todella liikuttelemaan otelautakättä. Aika tympeää ja turhaa jonkun mielestä? No itelleni siitä oli se ilo että otelautakäsi liikkuu paljon sujuvammin, pikkaus sujuu paljon tasaisemmin, otelaudan tuntemus paranee kun miettii vielä että mitä nuo nuotit ovat ja mitä sointuja niistä koostuu. Aloittelijan touhua, mutta ei tuo minua kyllästytä, sopivina annoksina se on tosi kehittävää. Sanokoon muut mitä haluaa.
 
On tietenkin sitten vastapainoksi päiviä jolloin vastaavanlainen homma kiinnosta pätkääkään.

 
Hyvin sanottu toi edellinen vaikken juuri samanlaista reeniä teekään.
 
Itse pyrin funtsaamaan, että onko jostakin tekemisestä mulle oppimismielessä hyötyä. Paraneeko tekniikka, otelaudan tuntemus, nuotinluku, musiikin ymmärtäminen tms.
 
Mielestäni on suhteellisen helppoa arvioida, onko tekeminen hyödyllistä vai ei. Jos arvioni on, että tästä ei ole oppimismielessä mitään hyötyä, lopetan tekemisen. Mutta jos tarkoituksena ei ollutkaan oppiminen vaan ajanviete, riipuvuus tms, jatkan hyvillä mielin.
 
Samoin pyrin ajattelemaan, että onko jokin asia toisin jos teen tätä ja tätä reeniä viikon, kuukauden, kaksi. Jos uskon, että kyllä, olen parempi siinä ja siinä suhteessa, saan myös motivaatiota reenaamiseen.
 
Soittamiseen on tietenkin runsaasti muitakin syitä kuin oppiminen, mutta oppiminenhan oli nyt ketjun aiheena.
 
Mikki Hiiri.
Tonski
12.01.2011 13:32:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

J_Mikkonen: Vakiovastaukseni: http://www2.siba.fi/harjoittelu/
 
Helevetin hyvä.
 
cr4b
12.01.2011 13:57:24 (muokattu 12.01.2011 14:05:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soittamaan oppii, vaikka ei ajattelisikaan sitä soittimen opiskeluna, vaan keskittyisi vain soittamiseen. Tällä tavalla oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Ynkkähän aina sanoo, että ei ikinä treenannut, vaan soitti. Minua motivoi suuresti taitojen kehitys, minkä vuoksi koen aktiivisen treenaamisen palkitsevaksi. Jos siihen meneekin vähän enemmän vaivaa kun miettii, miten kannattaa treenata ja mitkä treenit ovat hyödyllisiä, koen että se maksaa itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä.
 
MikkiHiiri: Soittamiseen on tietenkin runsaasti muitakin syitä kuin oppiminen, mutta oppiminenhan oli nyt ketjun aiheena.
 
Toisaalta et voi soittaa ennen kuin olet oppinut soittamaan :)
 
If I played that any faster, your minds would blow up, 'cos I'm so amazing. I'm the best.
Kontiak
12.01.2011 14:16:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

R.Cooley: Sekä ikäväkseni olin huomannut, että kädet ei enää pysyneet mukana esim Creeping deathin rytmin soittamisessa downstrokella kun sitä ei soittanut muutamaan viikkoon.
 
Oletko keksinyt syytä tuohon näin jälkeenpäin?
 
http://www.truthinshredding.com
R.Cooley
12.01.2011 14:19:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

J_Mikkonen: Vakiovastaukseni: http://www2.siba.fi/harjoittelu/
 
Erinomainen sivusto. Samoin Ianuariuksen blogikin, luin tuon jo viime kuussa.
 
Tosiaan oman itsensä ja soittimensa suhde on aina yksilökohtainen. Kuten tuli itse todettua en kestänyt pitempään tuollaista isompaa päivittäistä järjestelmällistä treeniä. Monilla voi toimia sitten päinvastoin juuri tuollainen monen tunnin järjestelmällinen treeni. Itseäni hämäsi paljolti se, että olen kuitenkin elintavoiltani ja suunnitelmiltani erittäin järjestelmällinen ja järjestys mielestäni säästää monilta stressin aiheilta arkielämässä. Tärkeintä on että löytää oman tavan ja tasapainon treeneilleen, siten pysyy motivaatio ja homma pysyy mielekkäänä kokoajan.
 
R.Cooley
12.01.2011 14:24:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kontiak: Oletko keksinyt syytä tuohon näin jälkeenpäin?
 
Enpä oikeastaan, ja tarkoitan tosiaan, että jos en soita viikkoihin mitään nopeita downstrokeja höydyntäviä kappaleita niin tuo "huippukunto" laskee. Jos tuota samaa tekniikkaa tulee käytettyä muissa nopeissa biiseissä niin tuo "kunto" ei laske.
 
Kai se on vain siitä "että" normaalistikin ihmisen kunto laskee, jos ei vaikka tee vatsalihaksia kuukauteen. Enkä halua vaikuttaa miltään maksiminopeus-paviaanilta:) Mutta potuttaahan tuo vähän kun Creeping deathikin on suht normaali bändin repertuaaribiisi.
 
Kontiak
12.01.2011 15:01:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

R.Cooley: Enpä oikeastaan, ja tarkoitan tosiaan, että jos en soita viikkoihin mitään nopeita downstrokeja höydyntäviä kappaleita niin tuo "huippukunto" laskee. Jos tuota samaa tekniikkaa tulee käytettyä muissa nopeissa biiseissä niin tuo "kunto" ei laske.
 
Kai se on vain siitä "että" normaalistikin ihmisen kunto laskee, jos ei vaikka tee vatsalihaksia kuukauteen. Enkä halua vaikuttaa miltään maksiminopeus-paviaanilta:) Mutta potuttaahan tuo vähän kun Creeping deathikin on suht normaali bändin repertuaaribiisi.

 
Ok. Ymmärsin hieman väärin, ajattelin että oli kyseessä vain tuo Creeping deathin soittaminen.
 
http://www.truthinshredding.com
Kontiak
12.01.2011 15:01:20 (muokattu 12.01.2011 15:01:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tuplat
 
http://www.truthinshredding.com
aalataur
12.01.2011 21:13:10 (muokattu 12.01.2011 21:27:33)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähän liittyen, että pitäisikö treenamisen / soittamisen olla aina hauskaa:
 
"Sometimes you want to give up the guitar, you'll hate the guitar. But if you stick with it, you're gonna be rewarded." -Jimi Hendrix-
 
Niinhän toi Miri Miettinenkin sanoi, että soittamisen tekniikkaharjoittelu on pitkälti sama juttu kuin lenkkeily (mies kuulemma harrastaa aktiivisesti pitkien lenkkien juoksemista). Voi tietysti päteä rummuissa jotenkin enemmän, mutta jokainen joka on treenannut maratonia varten tai rikkoakseen Cooperissa vaikka 3000 m voi miettiä että oliko se aina hauskaa siellä lenkillä nylkyttää räntäsateen piiskatessa naamaa. Ei. Mutta lopussa kiitoksella seisoo. Ite pääsin cooperissa just 3100 m ja oli helvetin hyvä fiilis, vaikka laatta meinaskin lentää. Mutta että mua vitutti lenkkeillä esim. kesällä kun oli ne saatanalliset helteet. Ja oikeestaan joka kerta kun lenkkeilen, vasta loppupuolella lenkkiä tulee hyvä fiilis kun tietää että kohta kipu lakkaa ja pääsee suihkuun. Lähteminen se vasta vituttaakin. Tää on kyllä suoraan verrannollista tekniikkatreeniin minusta. Ja jos ei ole tekniikkaa, ei voi niitä luovia ideoitakaan toteuttaa, eikä pääse siihen musiikin ytimeen. Sinne missä se Hendrixin sanoma Reward on.
 
http://hikipedia.info/wiki/Tilutus
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti