Muusikoiden.net
11.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kauanko teillä meni "oppia" soittamaan kitaraa?
1 2 3 4
Turhake
19.12.2010 23:56:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pahoittelen jos tämä ei kuulu kyseisen keskustelupalstan aiheeseen tai sopisi paremmin jonnekin muualle, voitte siirtää tämän vapain käsin paremmalle alueelle. Enkä ihan heti löytänyt vastaavanlaista viestiä, joten pahoittelen jos sellainen kumminkin on. :)
 
Soittamisesta kiinnostuneena aloittelijana kysyisin, että kauanko teillä kesti "oppia" soittamaan? Oppiminenhan on suhteellista, ja tietenkään ei voi aivan kaikkea oppia, mutta tässä tarkoitan sillä sitä hetkeä jolloin havahtui ja totesi että tämähän alkaa sujua.
 
Entä mikä oli aluksi turhauttavaa ja vaikeaa oppia?
 
Muuki
20.12.2010 00:05:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Njaaha.. No useampi vuosi reippaasti takana mutta en kyllä sanois että "tämähän sujuu".. Kai minä oon liian itsekriittinen ja kaikenlisäksi suuruudenhullu.

Vaikeinta alussa oli ehkä opettaa se pikkurillikin kunnolla soittamaan, ja kaikenlaisten sointuotteiden sisäistäminen, sillainkin että pysyis biisin mukana eikä leviä koko homma kun sormet menee solmuun.

Ja tietenkin se plekukäsikin, on siinä loppuelämäksi opettelemista. Kaikki tuntui alussa aivan hemmetin vaikealta, mutta ehkä mie oon vaan ongelmalapsi. :/
 
Eio
Antti1
20.12.2010 00:10:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ensimmäinen todiste soiton aloittamisesta löytyy vuodelta 1996 valokuvan muodossa. Sillon istuin keittiön tuolilla tuliterä sähkökitara kourassa. Sitä ennen olin vähän isäukon Landola vainaalla soitellut, ajankohdasta ei tietoa.
 
Mulla tuli viimeksi tänään olo, ettei tää suju. Eli tahtoo sanoa sitä, etten mielestäni vieläkään saa kitarasta kaikkea sitä irti, jota haluaisin. Ajallisesti homman olisi saanut toimimaan moneen kertaan, mutta treenimäärät on aina olleet "liian pieniä" haaveisiin nähden. En osaa olla vaan soittamisen kanssa tarpeeksi tosissani kaiketi. Kaikkea ei voi mitata vuosissa; toiset treenaa viikossa enempi, kuin jotkut vuodessa.
 
PYÖRII! TÄÄ ON KUTSU SULLE!
Borlag
20.12.2010 00:16:57
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Päivälleen 4 vanha olin kun ensimmäisen kitaran sain, tästä nyt viikon yli 29 vuotta takana, kerron sitten kun voin sanoa oppineeni.
 
Velli
20.12.2010 01:55:09
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itselleni hyvänkuuloinen improvisointi on kitaralla edelleenkin erittäin hankalaa vaikka olen rämpytellyt n. 15 vuotta. En tosin ole koskaan alkanut kunnolla edes harjoittelemaan improvisointia, koska kitara on ainoastaan sivusoittimenani. Improvisointitaitoa pidän toisaalta jonkinasteisena vaatimuksena instrumentin hallintaan. En siis koe edelleenkään osaavani soittaa kitaraa juuri ollenkaan.
 
Mad-Mike
20.12.2010 03:53:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Turhake:Soittamisesta kiinnostuneena aloittelijana kysyisin, että kauanko teillä kesti "oppia" soittamaan? Oppiminenhan on suhteellista, ja tietenkään ei voi aivan kaikkea oppia, mutta tässä tarkoitan sillä sitä hetkeä jolloin havahtui ja totesi että tämähän alkaa sujua.
 
Entä mikä oli aluksi turhauttavaa ja vaikeaa oppia?

 
Itse aloittelin soittamaan noin 7 vuotta sitten aktiivisesti ja yhtään soittotuntiahan en ottanut kun ei rahaa ollut ja sekös kaduttaa. Mutta se että kauanko meni ennen kuin huomasin että täähä alkaa jo sujua onkin jo paha kysymys koska tuntuu nykyäänkin ettei se suju :D.
 
Mutta se että alkoi tuntua että kyllä mä hajulla oon oli jotain 2-3 vuoden jälkeen kun alkoi tajuta miten sitä plekua ja otekättä kannattaa käyttää soittaessa mutta koko ajan opin vaan lisää ja uutta kun soittelen ja tutkin teoriaa ja "soittotunteja".
 
Ja juurikin turhauttavaa oli alussa ne sointujen nimet joita ei lähellekään kaikkea osaa vieläkään :D ja vaikeinta tähän asti on ollut oppia käyttämään pikkurilliään soittamisessa ja muutenkin sormien käyttöä ylipäätään sointujen muodostamisessa.
 
Välillä pitää kunnolla miettiä et mitenkäs mä nyt tän otteen otan et saan nopeesti vaihdettua tohon sen sit.
 
Myöskin korvakuulolta soittaminen oli/on turhauttavaa kun sitä ei alussa opetellut juurikaan ja alkoi kaikkea mahdollista etsiä tabien kautta ja sekös oli paha moka. Myöhemmin vasta tajunnut kuinka tärkeä taito se on ja sitä yrittänyt aina kykyjen mukaan kehitellä.
 
Eli kun aloittelija olet niin haluan antaa muutaman vinkin: opettele soinnut, nuotteja ja ennenkaikkea korvakuuloasi sitä ei voi kyllin korostaa että korvakuulolta soittaminen on ERITTÄIN TÄRKEÄÄ. Tiedän neuvoa ton verran koska itse en aikoinani noita opetellut kunnolla :D
 
-Half Step Down-
padaa@dadaa!
20.12.2010 04:01:54
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oppia vai "oppia"? Edelleen tuntuu että olen kahlannut vasta hyvin pienen pätkän koko matkasta. Katotaan 10 vuoden uudestaan missä mennään.
 
Wild String Of Voodoo Strat
20.12.2010 09:14:36
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"If you practice for ten years, you may begin
to please yourself, after twenty years you
may become a performer and please an audience,
after thirty years you may please even your
guru, but you must practice for many more years
before you finally become a true artist -- then
you may please even God. "
 
- Ali Akbar Khan
 
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas
akisetä
20.12.2010 09:53:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eiköhän se kaikilla tunnu jossain vaiheessa siltä, että ei suju. Vaikkakin olisi soittanut 20 vuotta. Mulla tuntuu nyt noin 7 vuoden kitaroinnin jälkeen siltä, että 20% ajasta soitan ihan ok, 75% räpeltämällä ja vain 5% ajasta koen onnistuvani. Kyllä joskus turhautumisen johdosta tekisi mieli tehdä hendrixit ja tuikata kitara tuleen hullunkiilto silmissä.
 
V*ttu se on ihan hyvä, ei tarvii aina valittaa!
Dundee
20.12.2010 10:15:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siinä meni pari vuotta ennenkuin sitä viimein tajus kuinka vähän sitä osaakaan ja kuinka paljon on vielä opittavaa. Nyt neljän vuoden jälkeen jos joku kysyy niin voin melko hyvällä omatunnolla sanoa "osaavani" soittaa kitaraa.
 
nebby
20.12.2010 10:26:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sen verran portaatonta (ja hidasta) tuo kehitys ollut, etten aikajanalle mitään merkkejä jaksaisi piirrellä, varsinkin kun tavoitteet ja käsitys osaamisen määritelmistä siirtyvät sitä mukaa kauemmas, mitä lähemmäs edeltäviä on päässyt.
 
Noin 13 vuoden soiton jälkeen liiallinen ego alkoi katoamaan touhusta ja pääsin takaisin ajatusmalliin, jossa tarvitessa koitan oppia, sen sijaan että koittaisin osata. Tuokin saattoi ilmetä iän, eikä osaamisen myötä. Ehkä molempien. Eli ei sinänsä kai edes mikään virstanpylväs, ja eivät muut moisesta välttämättä koskaan kärsi.
 
Eikä tästä selkeäkään omakohtainen visio muille paljoa sanoisi, monet oppinevat muutamassa vuodessa sen mitä mä kymmenessä jne.
 
TLDR: "emmätie" :D
 
akuankkakomppi
20.12.2010 10:31:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

11 vuotta nyt aktiivisempaa rämpyttelyä takana. Tärkeintä ehkä ollut oppia kiiruhtamaan hitaasti, iloitsemaan omista onnistumisista ja pienistäkin ahaa-elämyksistä. Puhtaan kuuloinen avoin sointu vs. "tylsä" barre-ote aiheutti jopa pienehköjä riemunkiljahduksia: "jee, osasinpas dempata oikeat kielet!"
 
Kitara on siinäkin mielessä äärimmäisen mielenkiintoinen soitin, että se tarjoaa todella paljon erilaisia mahdollisuuksia. Näiden mahdollisuuksien tutkiminen, edelleen hitaasti kiiruhtaen, tullee meikäläisen kohdalla jatkumaan niin kauan kuin kitarasta jonkinlaista ääntä aikaan saan.
 
sum ergo cogito
aalataur
20.12.2010 12:46:51 (muokattu 20.12.2010 12:47:50)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nyt tammikuussa tulee 2 vuotta täyteen leadien soittamista. Sitä ennen komppikitaristi, helvetin huono sellainen vieläpä. Ylivoimainen haaste oli sillon 2009 alussa esim. saada Metallican Batteryn komppiosuudet menemään. Jonkun kuukauden kun olin vääntänyt joka päivä monta tuntia sormet vereslihalla, niin alkoi sekin vihdoin mennä. Kehitystä tapahtuu nopeesti jos tekee duunia. Jos ei tee, voi soittaa 20 vuotta eikä pääse koskaan niistä Batteryistä eteenpäin. Ei toisaalta monet haluakaan.
 
http://hikipedia.info/wiki/Tilutus
Ianuarius
20.12.2010 14:15:44
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaikkein turhauttavinta ja vaikeinta oli oppia oikea tapa treenata. Nyt kun se on löytynyt, niin oikeastaan kaikki jutut sujuu vähäisellä treenillä kohtuu hyvin. Pidemmällä treenillä varmasti oikein hyvin. Oon vaan aika laiska treenaamaan. Jotain 10 vuotta mä nyt oon kitaraa soitellu ja vasta viimesen vuoden aikana alkanu löytään niitä oikeita treenitekniikoita.
 
Pistetääs nyt tähänki linkki tohon mun blogipostaukseen, jos se vaikka auttais sen verta, että muilla ei menis 9 vuotta näissä jutuissa:
 
http://musicianexperience.wordpress … /2010/12/16/feeling-based-training/
 
Bloggailua englanniksi musiikillisista aiheista: The Musician Experience
Stradlin
20.12.2010 17:17:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä tilasin netistä sellaisen pikakurssipaketin ja opin soittamaan kitaraa vain neljässä viikossa! Ja nyt osaan siis soittaa, kyllä muuten harmittaisi jos olisin monta vuotta elämästäni tuhlannut samaan, niinkuin moni täällä näyttää tehneen.
 
Gary and Tony are legends.
Karipiirto
20.12.2010 18:43:30 (muokattu 21.12.2010 00:05:26)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Melkein 10 vuotta takana ja yhä odottelen sitä tunnetta kun "alkaa sujua". Kyllähän jos vertaa siihen, mitä pidin taitavana soittamisena silloin aloittaessa, olen luultavasti monet niistä tavoitteista jo saavuttanut mutta sitä mukaa kun tavoitteita on saavutettu, on edessä siinnyt vielä mahdottomamman tuntuisia saavutettavia asioita. Sellaista käännekohtaa on hankala sanoa kun niitä pienempiä onnistumisen tunteita on tullut aika-ajoin ja tulee edelleenkin. Olisiko jossain neljän vuoden jälkeen kun yhtäkkiä plektratatsi "loksahti kohdilleen". Soittelin sellaisia juttuja mitä nyt soitin tavallisesti silloin yhtäkkiä havahduin että tein jotain erilailla kuin yleensä. Soitin pari kertaa uusista ja hämmästyin kun huomasin että aiemmin hapuillut plekutekniikka oli yhtäkkiä "mutatoitunut" uudelle tasolle. Edelleen on mysteeri että miten se niin yhtäkkiä muuttui mutta sen jälkeen soittelu tuli huomattavasti helpommaksi ja onnistuin tekemään juttuja mitä en aiemmin osannut.
 
Edit. Turhauttavaa on oikeastaan se että toisina päivinä ne aiemmin handlatutkaan jutut ei tunnu lähtevän ja siinä vääntäessä tuntuu että on mennyt taaksepäin. Sellaista tulee välillä kun kovin ahkeraan treenaa. Väsymystä kai mutta yleensä silloin tulee ensimmäisenä mieleen paiskata kepakko seinään ja vasta toisena se että ehkäpä se tauko olisi paikallaan. Onneksi olen oppinut arvostamaan rahaa siinä määrin ettei se keppi ole sentään viielä lennellyt mihinkään. Plekut sen sijaan suihkii välillä hämmästyttävällä nopeudella pitkin huonetta. :D
 
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä.
KooAa
20.12.2010 19:45:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kitaransoitto on sellainen laji että kun "huomaa" osaavansa soittaa menee noin muutama kuukausi kun huomaa etteipä osaakaan. Tällä tiellä olen loppuun asti.
 
KooAa:lla on väliä, less is more. En Kumarra. This Is The Road To Hell.
Jucciz
20.12.2010 23:58:04
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yli 22 vuotta on jo tullut lähinnä "jaha, tuotakaan en vielä osaa"-tyyppisiä fiiliksiä kun olen peilannut omaa soittoani siihen, mitä kuulen ympärilläni. Tätä ei toki pidä tulkita lannistumisena: jos se sitten on oppimista tai osaamisen kehittymistä, olkoon. Mikäänhän ei motivoi jatkamaan niinkuin se, että huomaa ympärillään jatkuvasti jotain oppimisen arvoista - jotain, mitä ei vielä osaa.
 
Viimeisen kolmen vuoden aikana olen hetkittäin ajatellut, että toisinaan tämä homma sujuu näemmä edes jotenkin, sillä eipä tässä paljon muutakaan ole tullut tehtyä itsensä ja perheensä elättämiseksi.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
aatus
21.12.2010 10:58:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kitaran soiton aloitin v. 85. Viiden rämpyttelyvuoden jälkeen myin tyhmyyksissäni kaikki 4 kitaraani. (Ja sekös harmitti vanhempana)
 
Ostin uuden kitaran n. 4v sitten ja nyt on tullut treenattua enemmän tosissaan.
Mitä nuoruuteni taitoihin vertaa niin olen kyllä kehittynyt paljonkin...silti useinmiten tuntuu, ettei sitä juuri mitään osaa. (varsinkin kylmänä)
 
Minullakin menee niin, että välillä kun on saanut jonkun uuden kappaleen opeteltua niin tuntuu hetken, että tässähän osaa jotain. Sitä kyllä palautuu maan pinnalle aika nopeasti koska haasteethan ei soittamisessa lopu koskaan.
 
cr4b
21.12.2010 13:10:03 (muokattu 21.12.2010 13:11:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onks tässä nyt 6 vuotta soitettu, ja koko ajan tajuaa kuinka paljon enemmän opittavaa on. Tosin tuossa välissä on n. 3 vuotta aika satunnaista rämpyttelyä vailla kunnon treeniä. Tässä vaiheessa soittouraa harjoittelu on mielestäni palkitsevampaa kuin ikinä; tuntuu että on oppinut oppimaan soittamista. Uudet jutut sisäistää paljon nopeammin kuin aikaisemmin, mikä lisää treenimotivaatiota.
 
If I played that any faster, your minds would blow up, 'cos I'm so amazing. I'm the best.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti