| Aihe: Skaalat, missä järjestyksessä? | |
|---|
|
Hyvää asiapitoista opastusta. plussaa ketjun koko köörille.
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |  Tonski
16.11.2010 19:08:18 (muokattu 16.11.2010 19:12:10) | |
|
Jucciz: Nyt täytyy vähän korjata. Periaatteessa maj11-sointua ei terssin ja puhtaan kvartin (11) keskinäisen riitelyn takia ole olemassakaan. Siksipä on sovittu, että maj7:n tapauksessa sointu laajenee sävelillä 9, #11 ja 13. Periaate (ja hyvä muistisääntö) on se, että maj7:n päälle lisätään kokosäveltä ylempi duurikolmisointu, eli tässä tapauksessa Cmaj7:n päälle lisätään D-duurikolmisointu. Siispä laajimmillaan C-duuri merkitään reaalisointumerkkinä Cmaj13#11. C-lyydisestä asteikosta löytyvät nämä kaikki sävelet, joten voidaankin sanoa, että maj13#11 = lyydinen.
Täsmälleen samalla tavalla laajenee myös dominanttiseptimisointu, joka on laajimmillaan 13#11-tyyppinen. Siispä C13#11 = C7 + D-duuri. Täsmälleen samat sävelet löytyvät "lyydisestä dominanttiasteikosta" (lydian dominant), joka on melodisen mollin 4. moodi. Dominanttiseptimisoinnun tapauksessa myös tavallinen 13-sointu tunnetaan ja se on ihan yleisesti käytetty - siitä tosin jätetään lähes aina 11-sävel ja joskus myös 9. sävel soittamatta. 11-sointu puolestaan jakaa mielipiteitä: joidenkin mielestä olisi järkevämpää puhua joko 9sus4-soinnusta tai ilmaista asia "kautta-sointuna", esim. C11 = Bb/C. Joka tapauksessa 11-sointu (olipa virallinen merkintä tai ei) kuulostaa pidätyssoinnulta johtuen puhtaasta kvartista, joten tästä syystä monesti siitä jätetäänkin terssi soittamatta, kuten merkintä "9sus4" automaattisesti asian hoitaakin.
Niin ikään samalla periaatteella laajenevat myös mollisoinnut, joskaan siellä 11. säveltä ei koroteta: m7-soinnun päälle lisätään kokosäveltä ylempi mollikolmisointu, esim. Cm13 = Cm7 + Dm. Mollit ovat laajenemisen suhteen selkeimpiä: sen kun lisätään vaan terssejä asteikon mukaan päällekkäin ilman mitään kikkailua: m9, m11 ja m13 ovat kaikki yleisesti hyväksyttyjä ja käytettyjä sointuja.
Aiheesta voi lukea suomeksi vaikkapa täältä:
http://www.koulut.kuopio.fi/mutek/m … it/matti/varittaminen/varitys1.html
Yksi tapaus näistä laajemmista soinnuista tulee vielä mieleen: 13sus4-sointu, joka muodostetaan helpoimmin siten, että otetaan perussävel, jonka päälle kasataan kokosäveltä matalampi maj7-sointu. Esimerkkinä C13sus4 = Bbmaj7/C. Oikein nätti pidätyssointu, josta on riemullista palata I asteelle, vaikkapa F6/9-sointuun.
Niin no... jos nimenomaan tuota "vain teoriassa olemassaolevan Cmaj11:n" riitaisaa sointia tavoitellaan, sointu tulisi merkitä vaikkapa "Cmaj9 (add 11)" ja kenties vielä varmuuden vuoksi palautusmerkki tuon 11:n eteen, koska normaalitilanteessa maj-sointuun lisätty 11. sävel on korotettu. Jos taas duuriin haluaa "kolmetoistasävyä ilman dissonanssia", käytetyin vaihtoehto taitaa olla 6/9-sointu. Teoriassa kai mahdollinen olisi myös merkintä "maj9 add 13", jolloin kiusallisesta 11-sävelestä päästään eroon. Muistattehan, kutonen on soinnuissa sama sävel kuin kolmetoista ja teorian kannalta sävelen oktaaviala on merkityksetön asia... soittakaapa vaikka "Hendrix-sointu", E7#9, ja vaihtakaapa terssit toisin päin, eli sormituksella x7579x. Sointu on edelleen sama, joskin "hieman" eri kuuloinen...
Joo, näinpä. Tässä maj11-sointuasiassa en jaksa alkaa inttämään vailla johdonmukaisuutta, koska olen huomannu sen olevan vähän tuulimyllyjä vastaan taiselemista, mutta jos joku saa sen soinnun jossain kontekstissa omassa sävellyksessään kuulostamaan loistavalta itsestään ja muiden mielestä, niin eikun vaan: "ei ole yleisen sopimuksen takia olemassa" on mun mielestä vähän radikaali ja liian konservatiivinen tapa katsoa asiaa. Jokseekin tapoja käsittää nämä asiat on monia, kun tulee ymmärryksessään siihen pisteeseen, että osaa soveltaa musiikin teoriaa mielekseen, voi sit päättää itse, mitä käyttää ja mikä sopii omiin näkemyksiin parhaiten. Näissä hommissa semmoset "ultimaatumit" harvemmin ovat kovin hedelmällisiä lähestymistapoja, musiikin teoria ei ole mikään absoluuttinen totuus ja yleinen sääntö. John Titor sano joskus hyvin, että teoriakirja ei oikeuta soittamaan paskaa:D (ei liity aiheeseen, muttano) Mä en itse esmes koskaan ole käsittäny tota ajattelutapaa, että tietty sointu laajenee tietyin sävelin ja jälkeenpäin katsotaan, mitä moodia mistäkin asteikosta se lopputulos on lähinnä, vaan että tietty sointu laajenee tietyn kaavan mukaan. Esmes mulle mollikolmisointua laajennettaessa jos mä vien sen m13-sointuun niin se on tehty doorista mukaillen, jos mä vien sen taas m11b5-sointuun niin taidetaan olla jatsmollin kuudennessa. Taisitte joskus kimurantin kanssa jutella tästä, ja mä kyllä enemmän kallistuin hänen puoleensa: mies tais sanoa jotain, että soinnut eivät ikinä ennaltasovittujen sääntöjen mukaan laajene tietyin sävelin, vaan kontekstin mukaan tiettyyn pisteeseen. Jos C-duurissa on G-duuri, niin eikö tää laajene G13-sointuun? Jos taas C-duurissa on Db7, niin sepä mahtaa kontekstista(köyhä on konteksti, mutta niin on esimerkkikin) päätellen laajeta Db13#11-soinnuksi, eli kun altti on viidennellä ja tossa on tritonuskorvaus, niin mel.mollin neljäshän tulee alennetulle toiselle? Siis musta jos vaikka tulee jotain viidennen asteen välidominantteja nelisointuina biisissä vastaan niin itse en laajentas 13#11-soinnuiksi, mut jos se soundaa hyvälle niin mikäs siinä.
Joo ja mollissahan tosiaan nuo 11:set heitetään kylmästi vaan päälle, mikä tekeekin hommasta vähän helpomman. Dominantti11-soinnuista ja tosta linkistä reipas kiitos, noi 9sus4 ja Bb/C sun muut merkintätavat on aika käteviä, tosin 9sus4:n voi vissiin tulkita m11-soinnuksi kun ajattelee sen noonin olevan soinnun pohjasävel?
E:
Korjaanpa vielä että viidennen asteen välidominantteja laajennettaessa 13#11-soinnuiksi vissiin kohdesoinnun tulisi sisältää nooni? Rupesin vaan miettimään äänenkuljetuksellisesti, mitenkä homma pelais: esim vaikka G9#11 = G-H-D-F-A-Cis, miten purkautuis, jos sävellaji ois vaikka F-duuri? Mietin vaan, että ylennetyt sävelethän vissiin puretaan about aina ylöspäin, ja siinä tapauksessa Cis(joka on siis äffässä muunnettu sävel) purettaisiin viidennenasteen dominanttisoinnun nooniin.
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg | |
Jucciz: Itse aiheeseen sanoisin vielä sen, että kannattaa opetella asteikkojen rakenne, eikä niinkään niiden sormituksia. Kun rakenne on hallussa, voidaan mikä tahansa asteikko soittaa mistä tahansa kohtaa otelautaa alkaen mistä tahansa sävelestä, joko jostain asemasta, tai vaikka vain yhdellä kielellä (tai jotain siltä väliltä: pariin-kolmeen kieleen rajoittuminen tuottaa yleensä vähän erilaista soittoa kuin asemasoitto tai yhden kielen soitto). Tämä on aluksi toki työlästä, mutta siinä piilee kiistattomia etuja: yhden A-duuriasteikon sormituksen opettelun sijasta kannattaa opetella, miten muodostetaan ylipäätään duuriasteikko. Tämän jälkeen otelaudalta löytyy suhteellisen vaivattomasti 12 duuriasteikkoa.
Miten tuo eroaa siitä, että opettelet muutaman aseman ja siirtelet niitä ympäri otelautaa? Ne siirtyy ihan vaivattomasti niinkin. Ei siinä, on mun mielestä ihan ok tietää, mitä tekee, mutta ei tuo mun mielestä nopeuta/auta sen enempää käyttämään skaaloja eri sävellajeista kuin niiden tahkoaminen ihan vain sormijärjestyksinä. Näin siis kitaran kannalta. Jos meinaa soveltaa sitä esim. pianoon, on parempi osata rakenteet. Kitaralla ei sinänsä ole merkitystä, kun nauhat auttaa hahmottamisessa.
Ei ole siis mitenkään tarkoitus vähätellä teoriatietämyksen merkitystä, mutta ei siitä tuossa kontekstissa ole mitään käytännön iloa. Monelle sormitusten opetteleminen voi muutenkin olla helpompi tapa ymmärtää teoriapuolta (minkä voi opetella jälkikäteenkin, jos siltä tuntuu). Siitä kun näkee, minkälaiset suhteet eri sävelillä on toisiinsa, kovin helposti. | |
oiva tumpeloinen: Miten tuo eroaa siitä, että opettelet muutaman aseman ja siirtelet niitä ympäri otelautaa? Ne siirtyy ihan vaivattomasti niinkin. Ei siinä, on mun mielestä ihan ok tietää, mitä tekee, mutta ei tuo mun mielestä nopeuta/auta sen enempää käyttämään skaaloja eri sävellajeista kuin niiden tahkoaminen ihan vain sormijärjestyksinä. Näin siis kitaran kannalta. Jos meinaa soveltaa sitä esim. pianoon, on parempi osata rakenteet. Kitaralla ei sinänsä ole merkitystä, kun nauhat auttaa hahmottamisessa.
Ei ole siis mitenkään tarkoitus vähätellä teoriatietämyksen merkitystä, mutta ei siitä tuossa kontekstissa ole mitään käytännön iloa. Monelle sormitusten opetteleminen voi muutenkin olla helpompi tapa ymmärtää teoriapuolta (minkä voi opetella jälkikäteenkin, jos siltä tuntuu). Siitä kun näkee, minkälaiset suhteet eri sävelillä on toisiinsa, kovin helposti.
Paskanmarjat.. Jos sulle sanotaan autokoulussa se motorinen suoritus, miten kaasua painetaan, niin paljonko sulle siitä iloa on auton toiminnan ymmärtämisen kannalta? Tämä on taas näitä typeriä ajatusmalleja, joihin törmää oikeasti päivittäin ja helvetin monessa eri viitekehyksessä: ei elämä ole joko tai. En tiiä muista kitaristeista, mutta ite aina ajatellessani vähänkään monimutkasempia juttuja, visualisoin ne kitaran kaulalla, teoriatietämys ja asteikoiden/kitaransoiton opettelu kulkevat nätisti käsi kädessä.
Vastatakseni kysymykseesi: siten, että tietää, mikä on homman nimi ja mistä oikein on kysymys. Jos sä opettelet asiat vain motorisesti, sen jutun toistamisen opettelu tulee viime kädessä improvisaatiopohjaisessa musiikissa olemaan paljon monimutkaisempaa. Teoriatietämys helpottaa kommunikointia kanssamuusikoiden kanssa, ei mulle oikeasti vaan tule mitään syytä mieleen, miksei musiikkia kannattas opiskella syvällisemmin, jos se kerta kiinnostaa??
Paitsi ehkä se, että teoria tosiaankin annihiloi luovuuden.
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg | |
Tonski:.. ei mulle oikeasti vaan tule mitään syytä mieleen, miksei musiikkia kannattas opiskella syvällisemmin, jos se kerta kiinnostaa??
"Osata".
Merkityken syvyydessä on kovasti käyttäjäkohtaisia eroja. Mulle uuden asian selviäminen aukaisee liki poikkeuksetta uusia juttuja, jotka pitäsi selvittää.
Paitsi ehkä se, että teoria tosiaankin annihiloi luovuuden.
...ja tärkeetä on nopeus ja se, kuinka pitkää hinaa käyttää.
White men can't Monk | |
Tonski: Paskanmarjat.. Jos sulle sanotaan autokoulussa se motorinen suoritus, miten kaasua painetaan, niin paljonko sulle siitä iloa on auton toiminnan ymmärtämisen kannalta?
Jos nyt jatketaan samaa lorua, niin ollaksesi hyvä kuski, sun pitää ymmärtää koko auton rakenne? Aika harva hyvä kuski osaa itse ruuvata autoaan.....
Tämä on taas näitä typeriä ajatusmalleja, joihin törmää oikeasti päivittäin ja helvetin monessa eri viitekehyksessä: ei elämä ole joko tai. En tiiä muista kitaristeista, mutta ite aina ajatellessani vähänkään monimutkasempia juttuja, visualisoin ne kitaran kaulalla, teoriatietämys ja asteikoiden/kitaransoiton opettelu kulkevat nätisti käsi kädessä.
Sä puhut nyt eri asiasta. Jos joku opettelee asteikot sormituksina ja käyttää korviaan mukana, se todennäköisesti käyttää niitä soittimellaan nopeammin sujuvasti kuin opettelemalla eri skaalojen asteikoita paperilla.
Ja jos sä satuit lukemaan sitä mun kirjoitusta, niin mä en missään vaiheessa pistänyt asioita mustavalkoisena, toisin kuin sinä tässä koko kirjoituksessasi.
Vastatakseni kysymykseesi: siten, että tietää, mikä on homman nimi ja mistä oikein on kysymys. Jos sä opettelet asiat vain motorisesti, sen jutun toistamisen opettelu tulee viime kädessä improvisaatiopohjaisessa musiikissa olemaan paljon monimutkaisempaa. Teoriatietämys helpottaa kommunikointia kanssamuusikoiden kanssa, ei mulle oikeasti vaan tule mitään syytä mieleen, miksei musiikkia kannattas opiskella syvällisemmin, jos se kerta kiinnostaa??
Yhteiskommunikointia se kyllä parantaa ei siinä mitään. Mutta sä et välttämättä tarvitse sitä ollaksesi todella hyvä soittamaan bändissä. Totuus on kuitenkin, että pidempään soittaneet osaa yleensä teoriaa paljonkin, ne ei vaan osaa nimetä sitä. Ei bändisoitossa tarvitse osata nimetä yhtäkään asiaa paperilla. Eli jos sä olet pitänyt korvat auki sormiharjoitusten lomassa, sä pärjäät ihan yhtä hyvin bändin seassa. Kovin usein paremminkin kuin ne, jotka hokevat erinäistä termistöä.
Paitsi ehkä se, että teoria tosiaankin annihiloi luovuuden.
Tää on ehkä just paksuinta paskanjauhantaa, mitä on. Tai noin käy, jos nimenomaan teoria on jutun ydin, eikä apukeino. Sen pitäisi olla jälkimmäinen..... | |
Zeeboo:
...ja tärkeetä on nopeus ja se, kuinka pitkää hinaa käyttää.
Totta kai, onko täällä muka joku muuta väittäny?
oiva tumpeloinen:
Sä puhut nyt eri asiasta. Jos joku opettelee asteikot sormituksina ja käyttää korviaan mukana, se todennäköisesti käyttää niitä soittimellaan nopeammin sujuvasti kuin opettelemalla eri skaalojen asteikoita paperilla.
Ja jos sä satuit lukemaan sitä mun kirjoitusta, niin mä en missään vaiheessa pistänyt asioita mustavalkoisena, toisin kuin sinä tässä koko kirjoituksessasi.
Lue tätä hetki ja ajattele itseironiaasi.
Yhteiskommunikointia se kyllä parantaa ei siinä mitään. Mutta sä et välttämättä tarvitse sitä ollaksesi todella hyvä soittamaan bändissä. Totuus on kuitenkin, että pidempään soittaneet osaa yleensä teoriaa paljonkin, ne ei vaan osaa nimetä sitä. Ei bändisoitossa tarvitse osata nimetä yhtäkään asiaa paperilla. Eli jos sä olet pitänyt korvat auki sormiharjoitusten lomassa, sä pärjäät ihan yhtä hyvin bändin seassa. Kovin usein paremminkin kuin ne, jotka hokevat erinäistä termistöä.
Joo, ihan hyvää perusteltua mielip.. täh? Useimmat teoriaa enemmän osaavat siis pärjäävät tällä logiikalla bändissä huonommin, koska oletusarvona teorian opiskelu sulkee automaattisesti pois korvien käyttämisen?
Tää on ehkä just paksuinta paskanjauhantaa, mitä on. Tai noin käy, jos nimenomaan teoria on jutun ydin, eikä apukeino. Sen pitäisi olla jälkimmäinen.....
Ei vaan totuus! Mulle on niin monesti ihmiset sanonu noin, että en näe syytä olla uskomatta!
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg | |
Tonski: Joo, ihan hyvää perusteltua mielip.. täh? Useimmat teoriaa enemmän osaavat siis pärjäävät tällä logiikalla bändissä huonommin, koska oletusarvona teorian opiskelu sulkee automaattisesti pois korvien käyttämisen?
Jotenkin musta tuntui, että sä jätit automaattisesti korvat pois skaaloja tabeista tai vastaavista opetteleviltä. Enkä mä vieläkään tarkoittanut, etteikö teoria olisi hyvästä, kuten mä jo aiemminkin mainitsin.
Mutta jos otetaan käytännön esimerkki. Oletuksena esimerkissä on, että molemmat tapaukset käyttää korviaan.
1) opetellaan skaala tabeista ympäri kaulaa
2) opetellaan skaala teoreettisesti asteikkona ja sovelletaan sitä kaulalle
Kumpi näistä tapauksista on parempi? Mä näkisin, että molemmat toimii loppupeleissä ihan yhtä hyvin. Mutta se mitä mä hain takaa, ja mielestäni sanoinkin, on että ensimmäisellä tavalla kovin usein sä pääset varsinaiseen soittotouhuun kiinni huomattavasti nopeammin. Sun pitää kuitenkin kakkosvaihtoehdossa opetella myös ihan fyysinen sijainti otelaudalla (on siis käytännössä sama kuin tuo ykkösvaihtoehto).
Ei vaan totuus! Mulle on niin monesti ihmiset sanonu noin, että en näe syytä olla uskomatta!
Vaikkakin on puhdasta vittuilua, tää oikeastaan kuvaa tätä sun teoria-agendaa aika hyvin.
Mut tästä lienee aika turha jankata pitkään. Mun mielestä teoria on vain apukeino, eikä sitä tarvitse välttämättä osata, jos ei sitä tunne tarvitsevansa. Ja siinä vaiheessa, kun teoria alkaa syömään käytännön asioita, mennään soiton kannalta mun mielestä niin kauas totuudesta kuin vain voi päästä. | Tonski
16.11.2010 20:38:57 (muokattu 16.11.2010 20:42:58) | |
|
oiva tumpeloinen:
Mutta jos otetaan käytännön esimerkki. Oletuksena esimerkissä on, että molemmat tapaukset käyttää korviaan.
1) opetellaan skaala tabeista ympäri kaulaa
2) opetellaan skaala teoreettisesti asteikkona ja sovelletaan sitä kaulalle
Kumpi näistä tapauksista on parempi?
Se riippuu vähän mihin tähtää, mutta kun tämä koko aihe kuitenkin käsittelee asteikoiden opettelua kitaran kaulalla ja tämä improvisoinnin käsite on pyörinyt alusta asti mukana, niin sen olis hyvä olla tähtäimessä mukana. Mun mielestä kuitenkin vaihtoehdossa 1) jää pois muun muassa:
- Analyyttisen soinnunmuodostuksen taito(vai tarkoititko todella ilman teoriaa ja tabeista? ettei intervallirakennettakaan opiskella, siinä tapauksessa tämä)
- Kaikki se aika, mikä menee hukkaan(siinä, että hinkkaa kahdeksan tuntia niitä bokseja tunnin opiskelun sijasta..)
- Tonaalisen harmonien perusteiden ymmärrys(jostainhan näiden motoriikalla läpi junnattavien boksienkin on tultava? tämä voi auttaa!)
- Se aika, mikä menee plokatessa pidempään(harvalla meistä on niin hyvät korvat, että kaikki kuulee ja se menee kaulalle hetkessä. kuullessasi jotain, sinulla on käsitys niistä lainalaisuuksista, mitä musiikki noudattaa -> sovellat niitä, todennäköisemmin plokkaat jutut lennosta nopeammin/vaivattomammin)
- Nuotinlukutaito(joka teoriaa opiskellessa tulee ja on tultava siinä mukana.. tabulatuurien kanssa ne on vaan ne kuviot)
- Modaalisen improvisaation perustaidot/helppous(olen perehtynyt psykologiaan vain lukion oppimäärän verran, mutta uskallan väittää, että toisistaan irrallisten asteikkojen/moodien/sointukuvioiden opettelu ja modaalisessa kontekstissa hajallinen käyttö vie enemmän keskittyneisyyttä ja muistipaikkoja -> on vaivalloisempaa)
Joten ok, myönnytyksenä kyllä siinä tabien kautta koko kaulalla asteikon opettelussa on se positiivinen puoli, että pääsee soittamaan nopeammin, kuin jos opiskelisi teoriaa. Todennäköisesti vaan joudut myös soittamaan kauemmin ja vähemmän tehokkaammin. Ota huomioon, että edelleenkään asioiden nopeampi omaksuminen, teorian soveltaminen ja soiton opettelun tehokkuus eivät sulje pois korvien aktiivista jokahetkistä käyttöä ja itseilmaisun jalon taidon ja ilon kehittämistä.
E:
Ja soinnunmuodostuksella (kohta 1) tarkoitan siis tätä: sulle sanotaan jossain vähän jatsimmassa yhtyeessä sano vaikka Rovaniemen Big Bandissä, että muista sit lappujen mukaan soittaa se yks alttisointu siihen paikkaan kiinnilyönnin jälkeen! Lapuissa lukee siinä kohti vaikkapa G7b9#5, ja joudut toteamaan etten mä ole opetellu tohon sitä muotoa kaulalle.. Tyypit alottaa ilman ja tsekkaat heidän soittonsa aikana kitaran nettiyhteydellä sivuston www.all-guitar-chords.com tai jotain. Jos sen homman älyäis kunnolla, niin ei välttämättä tarviis niitä "muotoja" vaan voi ottaa vaikka monelle jatsarille varmasti tutun A-kielen kymmenenneltä nauhalta alkavan G9-soinnun, laskea B-kielen säveltä puolikkaalla(A->Ab) ja nostaa e-kielen säveltä puolikkaalla(D->D#) ja lopputuloksena on hetken pohdiskelun jälkeen haluttu sointu. Tosi kätevää!
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg | |
Tonski:
- Analyyttisen soinnunmuodostuksen taito(vai tarkoititko todella ilman teoriaa ja tabeista? ettei intervallirakennettakaan opiskella, siinä tapauksessa tämä)
Soinnun muodostaminen tulee kyllä helpommin, kun osaa teoriaa. Ei käy kieltäminen. Mutta kun tässä säikeessä puhuttiin skaalan opettelemisesta, niin kovin pitkälti tämä menee jo säikeen edelle. Mutta ihan totta, kyllä se siinä auttaa.
- Kaikki se aika, mikä menee hukkaan(siinä, että hinkkaa kahdeksan tuntia niitä bokseja tunnin opiskelun sijasta..)
Tässäkin päästään siihen, että se teoriatietämyskin pitää siirtää otelaudan puolelle. Ja sen tiedon sujuva käyttäminen tarvitsee treeniä ihan fyysisessäkin muodossa. Mä en oikein ymmärrä, miten valmiiden merkintöjen hinkkaus olisi tässä tapauksessa huonompi.
- Tonaalisen harmonien perusteiden ymmärrys(jostainhan näiden motoriikalla läpi junnattavien boksienkin on tultava? tämä voi auttaa!)
Jep. Mutta on eri asia, tarvitseeko tietää, mistä ne tulee. Toisten mielestä tieto siitä on hyödyllistä, toisten mielestä taasen ei.
- Se aika, mikä menee plokatessa pidempään(harvalla meistä on niin hyvät korvat, että kaikki kuulee ja se menee kaulalle hetkessä. kuullessasi jotain, sinulla on käsitys niistä lainalaisuuksista, mitä musiikki noudattaa -> sovellat niitä, todennäköisemmin plokkaat jutut lennosta nopeammin/vaivattomammin)
Tästä ajatuksesta jää kokonaan pois korvien käyttö tabien kanssa opetellessa. Tarkoituksena on kuitenkin samalla opetella kuuntelemaan, miltä se valmis boksi kuulostaa. Silloin blokatessa muuttuu vain se, että kun sä mietit ajatuksissasi, että tuo skaala menee tuohon pohjaan, sä ajattelet, että tuo sormitus kuulostaa sopivalta tähän. Ei liene kovin kummoinen ero loppupeleissä? Plokatessa korvat on kuitenkin se, mikä ratkaisee, ja jos sä tiedät etukäteen, miltä jokin sormikuvio kuulostaa, mä en näe, miksi sitä olisi vaikeampi käyttää siinä tilanteessa.
- Nuotinlukutaito(joka teoriaa opiskellessa tulee ja on tultava siinä mukana.. tabulatuurien kanssa ne on vaan ne kuviot)
Tämä on pelkkää teoriaa, joten sä olet täysin oikeassa. Kuitenkin ihan näin mutu-pohjalta mä väittäisin, että iso osa (tekisi mieli sanoa suurin, mutta jätettäköön nyt se kortti kääntämättä) ei välttämättä tarvitse sitä taitoa välttämättä. Suurin osa pärjää osaamalla sointumerkinnät, aika harva joutuu lennosta lukemaan nuotteja.
Näin henkilökohtaiselta osalta voin sanoa, ettei ole enää juurikaan jäljellä siitä nuottienluku"taidosta", mitä mulla aikanaan oli. Vaivalloisesti tavaan niitä vieläkin, mutta en mä lennosta kyllä seuraa kuin sointupohjalta. Ja se tekee kieltämättä sen, että jos joku laittaa mulle pelkät nuotit kuonon alle ja käskee soittamaan, siitä ei tule mitään, paitsi sointujen osalta. Menee kyllä osittain taas impron ja skaalan osaamisen ulkopuolelle tämä, mutta menkööt.
- Modaalisen improvisaation perustaidot/helppous(olen perehtynyt psykologiaan vain lukion oppimäärän verran, mutta uskallan väittää, että toisistaan irrallisten asteikkojen/moodien/sointukuvioiden opettelu ja modaalisessa kontekstissa hajallinen käyttö vie enemmän keskittyneisyyttä ja muistipaikkoja -> on vaivalloisempaa)
Tähän en osaa sanoa mitään. On niistä vähistä lukion kursseistakin jo sen verran aikaa, että turha lähteä vänkäämään mitään.
Joten ok, myönnytyksenä kyllä siinä tabien kautta koko kaulalla asteikon opettelussa on se positiivinen puoli, että pääsee soittamaan nopeammin, kuin jos opiskelisi teoriaa. Todennäköisesti vaan joudut myös soittamaan kauemmin ja vähemmän tehokkaammin. Ota huomioon, että edelleenkään asioiden nopeampi omaksuminen, teorian soveltaminen ja soiton opettelun tehokkuus eivät sulje pois korvien aktiivista jokahetkistä käyttöä ja itseilmaisun jalon taidon ja ilon kehittämistä.
E:
Ja soinnunmuodostuksella (kohta 1) tarkoitan siis tätä: sulle sanotaan jossain vähän jatsimmassa yhtyeessä sano vaikka Rovaniemen Big Bandissä, että muista sit lappujen mukaan soittaa se yks alttisointu siihen paikkaan kiinnilyönnin jälkeen! Lapuissa lukee siinä kohti vaikkapa G7b9#5, ja joudut toteamaan etten mä ole opetellu tohon sitä muotoa kaulalle.. Tyypit alottaa ilman ja tsekkaat heidän soittonsa aikana kitaran nettiyhteydellä sivuston www.all-guitar-chords.com tai jotain. Jos sen homman älyäis kunnolla, niin ei välttämättä tarviis niitä "muotoja" vaan voi ottaa vaikka monelle jatsarille varmasti tutun A-kielen kymmenenneltä nauhalta alkavan G9-soinnun, laskea B-kielen säveltä puolikkaalla(A->Ab) ja nostaa e-kielen säveltä puolikkaalla(D->D#) ja lopputuloksena on hetken pohdiskelun jälkeen haluttu sointu. Tosi kätevää!
Mä en millään muotoa tahdo sanoa teorian opettelua huonoksi asiaksi. Mä vain ennemminkin kyseenalaistan sen tarpeen joka jannulle täysimittaisena. Suuri osa soittajista ei kuitenkaan kaipaa osaamista Rovaniemen Big Bändin rinnalla treeneissä (ei ole tarpeen luetella niitä muita bändejä, missä siitä tuossa yhteydessä on iloa), vaan mä luulen, että tässäkin ketjussa oli alun perin tarkoitus oppia improamaan bändikaverien ja muiden enempivähempi tuttujen kanssa hupimielessä. Siinä pärjää paljon vähemmälläkin, koska suurin osa niistä jamikavereista ei ole edes tabeissa törmännyt G7b9#5-sointuun.
Sen takia mä teoriaa (ja valmiiksi pureskeltuja laatikoitakin) ennemmin suosittelen vaan korvien käyttämistä. Jos pääsee siihen kiinni, pääsee todella pitkälle opettelemalla vain tietyt "laatikot" näin kärjistetysti sanoen. Sillä tavalla pääsee kuitenkin mukaan mihin tahansa jamiin, kun on treenannut korvaansa tarpeeksi ja monelle se on paljon kivempi tapa kuin opetella teoriaa.
Meni varsinkin lopussa kovin epäselväksi, mutta ei jaksa enempää....piis. | |
oiva tumpeloinen:
Sen takia mä teoriaa (ja valmiiksi pureskeltuja laatikoitakin) ennemmin suosittelen vaan korvien käyttämistä. Jos pääsee siihen kiinni, pääsee todella pitkälle opettelemalla vain tietyt "laatikot" näin kärjistetysti sanoen. Sillä tavalla pääsee kuitenkin mukaan mihin tahansa jamiin, kun on treenannut korvaansa tarpeeksi ja monelle se on paljon kivempi tapa kuin opetella teoriaa.
Meni varsinkin lopussa kovin epäselväksi, mutta ei jaksa enempää....piis.
Heitinpä plussalla, ei täällä kukaan näitä viestejä naama irvistyksillä kirjoita:D Mielipiteiden rikkaus on vaan hyve, se että me näistä asioista keskustellaan täällä, voi auttaa jotakuta näitä lukevaa, kun on monipuolisemmin asian eri kantoja esitettynä.
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg |  Cucumber?
16.11.2010 21:35:50 (muokattu 16.11.2010 22:00:28) | |
|
Edittii: Ei sittenkään mitään. Yhyh | |
Jucciz: Nyt täytyy vähän korjata. Periaatteessa maj11-sointua ei terssin ja puhtaan kvartin (11) keskinäisen riitelyn takia ole olemassakaan. Siksipä on sovittu, että maj7:n tapauksessa sointu laajenee sävelillä 9, #11 ja 13.
Duurisävellajin neljännen asteen maj7 laajenee noin. Ekan asteen maj7 laajenee 9,11,13, mutta 11 on vältettävä sävel. Sitä ei siis soinnuissa näy, mutta melodioissa se pyörii lomasävelenä.
EDELLEEN myytävänä Jackson PS4 -sähkökitara... | |
wavelength: Duurisävellajin neljännen asteen maj7 laajenee noin. Ekan asteen maj7 laajenee 9,11,13, mutta 11 on vältettävä sävel. Sitä ei siis soinnuissa näy, mutta melodioissa se pyörii lomasävelenä.
Sä aika hyvin tiivistit ton tämän sivun toisen viestin kolmeen virkkeeseen:D
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg | |
Mä odotinkin jo innolla, että millonka täällä taas alkaa tabit vs. teoria/korvat :) Melko laimeaksi jäivät teidän argumentit psykologian, metafysiikan ja muun shkepelin osalta. Seuraavaan ketjuun ottelemaan kuninkaalliset Titor vs. Jucciz?
"Mitään hyödyllistä tietoa musiikista tai soittimista täältä tuskin oppii, mutta kielioppi väännetään kuntoon vaikka väkisin." | Tonski
17.11.2010 01:02:49 (muokattu 17.11.2010 01:04:56) | |
|
Snapo: Mä odotinkin jo innolla, että millonka täällä taas alkaa tabit vs. teoria/korvat :) Melko laimeaksi jäivät teidän argumentit psykologian, metafysiikan ja muun shkepelin osalta. Seuraavaan ketjuun ottelemaan kuninkaalliset Titor vs. Jucciz?
Paskaa oli joo.. meni niin väsyttämispeliksi koko paska että vedin valkosen lipun salkoon, mitäpä sitä suotta inttämään samat paskat läpi kaks sivua lisää sontaa mnetin historiaan.. Mä olen edelleen kyllä kannassani, esmes ite opettelen mieluummin matematiikassa yhden lainalaisuuden, minkä kautta monet mallit toimivat, kuin kaikki ne mallit ulkoa. Jos joku haluu nähdä ton törkeen vaivan niin suits me.
Titor vs Jucciz.. ai kun niitä vanhoja argumentointeja luki joskus ja oikealla menevä sivun vierityspalkki oli olemattoman ohut nöyrryttyään niiden tekstimuurien edessä:D Pitäiskö tahallaan alottaa kromaattiset harjoitukset vai jatstreenit -niminen ketju..?
http://www.youtube.com/watch?v=hZi0IHX1Wgg |  Snapo
17.11.2010 01:28:02 (muokattu 17.11.2010 01:29:50) | |
|
Tonski: Pitäiskö tahallaan alottaa kromaattiset harjoitukset vai jatstreenit -niminen ketju..?
hahhah!
Mä olen edelleen kyllä kannassani, esmes ite opettelen mieluummin matematiikassa yhden lainalaisuuden, minkä kautta monet mallit toimivat, kuin kaikki ne mallit ulkoa.
Joo kyl mä oon ihan tossa sun puolellas. Siinä on vaan sellanen mutta, että kun on niin laiska sälli nii ei vaivaudu suunnittelemaan omaa treenaamista yhtään, tai tekemään siitä monipuolista ja oikeesti kehittävää. Eli on sortunu tohon matoajatteluun, samat biisit samat lickit mitä yleensä soittelee. Kyllä tässä on jonkinlaista ryhdistäytymistä horisontissa mutta sinne on vielä matkaa..
Vaikkapa nelisointukäännökset, sillon tällön renkutellu neljällä kielellä otteita läpi mutten oo jaksanu reenata että pystyis lennosta vetämään sanotaan vaikka viidennen aseman ympäristöstä. Tää nyt ei sinällään itelle oo niin iso juttu(vaikka hyödyllinen onkin) mutta makuuhuonetilupetterinä tuo, että sais improttua taustaa mukailevia juttuja sen kummempia tuskailematta. Edes sujuva kahden kolmen moodin välillä palloilu. Ite onnistun vaan GP:llä näpyttelemään fiksuja, mukavankuuloisia ja kokeilevia juttuja kun se tausta on siinä koko ajan läsnä. Jamiraidan kanssa pää tuntuu hakkaavan vähän tyhjää. Samantyyppisiä juttuja ajan takaa mitä sulla on noissa skaboissa ollu, ihan idearikasta tavaraa pääosin. Sullakin toistuu ne melodiat/lickit mihin saattaa sortua useemmin mutta sentään kehitys näkyy, tai no, kuuluu :)
"Mitään hyödyllistä tietoa musiikista tai soittimista täältä tuskin oppii, mutta kielioppi väännetään kuntoon vaikka väkisin." |  Numb
17.11.2010 09:47:14 | |
|
Jos olisin nyt ottamassa lead-soittoa haltuun - mitä en ole koskaan tehnyt enkä tee nytkään - lähestyisin asiaa musiikin enkä skaalojen kautta. Yrittäisin ottaa haltuun sen musiikin itsessään, kehittää päässä sitä leadin melodiaa ja sen yhteyttä sointukulkuun ja biisin muuhun melodiseen rakenteeseen. Nythän silloin harvoin kun mitään leadia edes yrittelen, niin tempaisen pentatooniselta suunnilleen jotain minne sormet sattuu menemään :)
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 | |
olkaa jo hiljaa ja soittakaa sitä kitaraa :D | |
Kohta alkaa rölötys =)
Äh, hienosti alkuun päässyt ketju koitetaan pitää se sellaisena!
Jos vanhemmat ja viisaammat haluaa argumentoida asioista jotka ovat turhan "advanced"-osastoa niille joille ketjun alkupään jutut saattaisivat olla hyödyllisiä, niin ehkä sen voisi hoitaa jossain toisessa ketjussa? Just a suggestion ;)
Mutta oikeesti, ekat pari sivua on niin hyvää läppää et sit harmittais jos ketju eksyis täysin raiteiltaan tai rölöteltäis lukkoon.
Kiitos ja kumarrus. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
