Muusikoiden.net
07.12.2016
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Nelisoinnut, drop -hajotukset
1
kimurantti1
25.08.2010 01:27:33 (muokattu 25.08.2010 10:30:25)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ALUSTUS
 
Toisessa ketjussa ( http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=180733&o=0 ) juttu lähti pahasti sivuraiteille, möläytin jotain sointuhajotuksista ja lupauduin pikaviestissä selvittämään asian loppuun. En yritäkään kirjoittaa mitään kaiken kattavaa alkeista lähtevää eeposta (tai voin kyllä, jos joku maksaa kirjan kirjoittamisesta..), joten seuraava kirjoitus edellyttää hieman teorian tuntemusta - miten sointuja rakennetaan, mitä ovat nelisoinnut, mikä on sointukäännös ym. Jos näistä ei ole hajuakaan, voit lopettaa lukemisen tähän koska juttu menee 110% varmuudella yli hilseen. Äsken mainitsemassani ketjussa sanoin mm. näin:
 
Jos kolmisoinnut on hyvin handussa, niin tässä on tällainen metodi, joka on mun mielestäni tosi käytännöllinen ja looginen:
 
1) Opettele käyttämään kolmisointuja nelisointuina. Eli kun basisti soittaa C:n, niin soitat siihen päälle Em -soinnun ja soiva sointu on Cmaj7.
2) Opettele nelisoinnut kolmen kielen 1-3-7 ja 1-7-3 -hajotuksilla. Kun soitat näitä E-G -kielillä, niin opettele laajentamaan sointuja niillä äänillä, mitä B ja e -kieliltä löytyy.
3) Drop2 -hajotukset kaikista nelisoinnuista kieliryhmillä 1-4 ja 2-5.
4) Drop2 -hajotuksille sama homma kuin kolmisoinnuille, eli kun basisti soittaa C:n, niin kun soitat sen päälle Em7:n, niin saat Cmaj9:n. Tai vaikkapa Gm7b5 A:n päälle, niin saat A7#5b9 -soinnun. Kaikki edistyneemmät jazz-kitaristit on kolanneet soinnut tällä metodilla, esimerkiksi Wes Montgomeryn sointusoitto perustuu 90% ajasta nelisointujen drop2 -hajotuksiin ja niiden soveltamiseen tällä esittämälläni tavalla.
 
Kaikki noi kohdat pitäisi siis treenata monella biisillä monesta eri sävellajista, ja vaikka niin että ottaa aina kerrallaan yhden sävellajin projektiksi. Muitakin hajotuksia sitten on, esim. drop3, drop 2&4 jne, mutta noi neljä hajotustapaa kun opettelet oikeasti kunnolla niin pärjäät ihan missä vaan mukaanlukien kieroimmat fuusiorallit, eikä pahimmatkaan jazz-puritanistit tule vineemään, että sulla olisi mukamas liian suppea sointuvarasto. Mä käytän kolmisointujen lisäksi noita neljää mainitsemaani tapaa 95% ajasta, ja niiden lisäksi on sitten nippu käytännössä kehkeytyneitä satunnaisia hauskoja hajotuksia. Kaikki loppu ton jälkeen on ekstraa ja omaa kivaa, jota voi tsekkailla jos haluaa.

 
Tästä heräsi nimim. Tonskille kysymys, että..
 
MITÄ DROP -HAJOTUKSET OVAT JA MITEN NIITÄ VOIDAAN SOVELTAA?
 
Drop-hajotus muodostetaan tiputtamalla jokin perusmuotoisen nelisoinnun äänistä oktaavin alemmas. Käytännössä homma toimii seuraavasti:
 

Cmaj7 (perusmuoto) = C, E, G, B ->
 
7  (B)
8  (G)
9  (E)
10 (C)
x
x

 
Drop2 -hajotus muodostetaan niin, että tiputetaan _korkeimmasta_ äänestä laskettuna toinen ääni oktaavin alemmas. Saadaan seuraava sointu:
 

Cmaj7 = C, E, B, G
 
7  (B)
x
9  (E)
10 (C)
10 (G)
x

 
Kyseinen sormitus on todella epäkäytännöllinen, siispä siirretään A-kielen 10-nauhalla oleva G D-kielen 5-nauhalle, D-kielen 10-nauhalla oleva C G-kielen 5-nauhalle ja G-kielen 9-nauhalla oleva E B-kielen 5-nauhalle. Sointu pysyy samana, mutta saadaan seuraavanlainen sormitus:
 

7 (B)
5 (E)
5 (C)
5 (G)
x
x

 
Kuten huomataan, sointu ei ole enää perusmuodossa. Jos et ole aiemmin soittanut paljoa sointujen käännöksiä, saattaa kyseinen hajotus kuulostaa aluksi erikoiselta. Bändisoitossa kitaristin ei useinkaan tarvitse huolehtia bassoäänistä, sitä varten on meillä basisti. Vaikka kitaristi soittaisi minkä tahansa neljästä eri sointukäännöksestä, kuulostaa sointu kuitenkin perusmuotoiselta, edellyttäen tietenkin että basisti soittaa sen perusäänen (joka soi alempana kuin mikään kitaristin soittamista äänistä). Äskeisestä hajotuksesta voidaan johtaa kolme muuta drop2 -muotoista käännöstä soinnulle siirtämällä aina yksi äänistä seuraavaan soinnun ääneen samalla kielellä:
 

7 (B) -> 3 (G) septimi laskee kvinttiin
5 (E) -> 1 (C) terssi laskee perusääneen
5 (C) -> 4 (B) perusääni laskee septimiin
5 (G) -> 2 (E) kvintti laskee terssiin
x
x

 
Näin saatiin terssikäännös Cmaj7 -soinnusta. Muistutan edelleen, että bändissä on todennäköisesti basisti joka soittaa suurimman osan ajasta alimmaksi ääneksi perusäänen, jolloin kitaristin soittama "terssikäännös" onkin vain ylärakenne, jossa sattuu olemaan äänet tuossa järjestyksessä, ja kokonais kuulokuva on perusmuotoinen sointu. Tässä kaikki neljä drop2 -metodilla saatavaa hajotusta Cmaj7 -soinnulle:
 

3  7  8  12
1  5  8  12
4  5  9  12
2  5  9  10
x  x  x  x
x  x  x  x

 
Kun kokeilit hajotukset läpi, huomasit varmaankin, että kolmas niistä ei kuulostanut yhtä hyvältä kuin muut. Ongelmana on suuri septimi -intervalli, josta tulee käännettynä pieni nooni. Pieni nooni on intervalli jota kannattaa pääsääntöisesti välttää, koska se kuulostaa useimmissa tilanteissa väärällä tavalla riitasointuiselta. Kokeile soittaa ko. hajotuksesta B:tä ja C:tä, tulet todennäköisesti tähän samaan tulokseen kuin suurin osa. Ongelma voidaan kiertää kahdella tavalla:
 
1) Käännetään intervalli takaisin suureksi septimiksi, eli D-kielen B muutetaan C:ksi ja E-kielen C muutetaan B:ksi. Sointu on perusmuodossaan eikä pienen noonin tuottamaa ongelmaa enää ole. Nyt hajotus ei tietenkään ole enää drop2, mutta hei, en väittänytkään että metodi on täydellinen. Sen sijaan meillä on käyttökelpoinen hajotus huonolta soundaavan drop2 -hajotuksen sijaan.
 
2) Muutetaan soinnun ylin ääni D:ksi, joka olisi C:lle suuri nooni, tuttavallisemmin "ysi". Jos basisti soittaa perusäänen bassoon, niin saatava sointu on nyt Cmaj9, joka on useimmissa tilanteissa niin lähellä Cmaj7:n soundia, että niitä voi vallan hyvin käyttää korvikkeina toisilleen.
 
DROP 2 -HAJOTUSTEN SOVELLUS SOINTUKIERTOIHIN
 
Mitä iloa näistä sointukäännöksistä sitten on? Monet kitaristit osaavat sointuja, mutta aivan liian monet jättävät todella pienelle huomiolle äänenkuljetuksen, asian, joka on esimerkiksi pianisteille aivan itsestään selvyys. Seuraava on esimerkki siitä, miten aloittelevat kitaristit monesti soittaisivat Cmaj7 - Am7 - Dm7 - G7 -sointukulun, todennäköisesti syystä että nämä ovat ne hajotukset, jotka melkein kaikissa miljoona sointua sisältävissä sointuoppaissa ensimmäisenä näille soinnuille lukee:
 

Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
3     0     1     3
5     1     1     3
4     0     2     4
5     2     0     3
3     0     x     5
x     x     x     3

 
Kukaan ei kiellä soittamasta sointukiertoa em. tavalla, eikä esimerkki tietenkään kuulosta mitenkään kelvottomalta tai pahalta, mutta on myös muita tapoja soittaa sointukierto. Seuraavassa olen käyttänyt pelkästään drop2 -hajotuksia, ja yritän antaa esimerkin kuinka tehokas työkalu tämä metodi on, vaikka sen sujuva käyttö vaatiikin aika paljon treeniä. Lähden aivan 12-nauhan yläpuolelta, ja soitan koko ajan samaa Cmaj7 - Am7 - Dm7 - G7 -sointukiertoa niin, että hajotukset laskevat toinen toisensa jälkeen.
 

Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
15    15    13    13
13    13    13    12
16    14    14    12
14    14    12    12
x     x     x     x
x     x     x     x
 
Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
12    12    10    10
12    10    10    8
12    12    10    10
10    10    10    9
x     x     x     x
x     x     x     x
 
Cmaj9 Am7   Dm7   G7
 
10    8     8     7
8     8     6     6
9     9     7     7
9     7     7     5
x     x     x     x
x     x     x     x
 
Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
7     5     5     3
5     5     3     3
5     5     5     4
5     5     3     3
x     x     x     x
x     x     x     x
 
Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
3     3     1     1
1     1     1     0
4     2     2     0
2     2     0     0
x     x     x     x
x     x     x     x
 
Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
x     x     x     x
5     5     3     3
4     2     2     0
5     5     3     3
3     3     3     2
x     x     x     x

 
Näin saatiin koko otelaudan matkalta ja tavan sointukomppauksessa koko kitaran käyttökelpoiselta skaalalta hyvän kuuloiset ja toimivat hajotukset. Alemmaskin voitaisiin vielä jatkaa, mutta hajotukset ovat jo niin alhaalla, etteivät nelisoinnut soi kitaralla sieltä enää kovin hyvin. Joillekin tulee varmasti mieleen, että mihin ihmeeseen tarvitaan näin monta tapaa, eikö yksi hyvä riitä? No, riittäähän se, jos soitetaan vain yhtä biisiä ja muu bändi sovitetaan sen mukaan, mitä kitaristi nyt sattuu osaamaan.
 
Yksi todella iso syy opetella monia hajotuksia soinnuille on sovitus. Jos esimerkiksi pianisti soittaa sointuja alempaa, ja ainoat hajotukset edellä käsitellylle sointukierrolle on ensimmäisen amatööri-esimerkkini hajotukset, niin piano ja kitara soivat samalla rekisterillä. Joskus sellainen toimii ja joskus ei, mutta nyt kitaristi voikin päättää kompata vähän ylempää, jolloin molemmat soittimet ovat omalla reviirillään ja yhteen soitettuna komppi soundaa paljon laajemmalta. Jollekin tällaiset jutut saattavat ehkä vaikuttaa vain pieneltä näpräämiseltä, mutta nimenomaan nämä ovat niitä "pikkujuttuja", joiden takia moni pro-bändi kuulostaa juuri siltä.
 
Hyvä lähtökohta drop2 -hajotusten treenaamiselle on opetella vaikkapa Dm7- ja G7 -soinnuille kaikki neljä drop2 -käännöstä, ja opetella vaihtamaan niitä. Kun se sujuu niin opetellaan käännökset Cmaj7 -soinnulle, ja sama projekti G7 - Cmaj7 -vaihdoksella. Haluaisin myös painottaa, että kannattaa käyttää aikaa kitaran otelaudan opetteluun ja siihen, että ymmärtää näiden hajotusten logiikan ja osaa tarvittaessa johtaa niitä. Sointujen sujuva käyttö tietenkin edellyttää että otteet opetellaan ulkoa ja ajetaan lihasmuistiin, mutta niiden muistaminen on paljon, paljon helpompaa kun funtsii otteita treenatessaan että mistä ne oikein tulevat, mikä intervalli mikäkin ääni on kyseiselle soinnulle ja millä sormella intervalli on jne.
 
Tässä kirjotuksessa oli vain ja ainoastaan drop -hajotusten perusteiden perusteet. Erilaisia tapoja soveltaa näitä hajotuksia on vaikka miten, tässä yksi esimerkki:
 
Kitarassa on kuusi kieltä ja kitaristilla neljä sormea (siis otelautakädessä käytettävissä, muuten toivottavasti enemmän). Jos pitää soittaa laajoja sointuja (Cmaj9, A7#5b9, Dm11b5 jne), pitää kitaristin jättää usein jotain ääniä pois. Se ei useinkaan ole huono juttu, jonka takia sointu kuulostaisi jotenkin vajaalta. Päinvastoin, pitää osata poimia soinnusta vain olennainen, ja olennainen asia myös tulee esille. Yksi erittäin hyvä ja käytännöllinen metodi soittaa laajempia sointuja, on ajatella drop2 -muotoinen ylärakenne soinnulle. Oletetaan, että lapussa lukee Cmaj9. Kitaristin on aivan toivotonta yrittää soittaa sointuun kaikkia viittä soinnun ääntä. Käyttökelpoisia kaikki viisi ääntä sisältäviä sointuhajotuksia on vain pari kappaletta, otteet ovat todellä kömpelöitä, soinnut soundaavat isoilta "klönteiltä" eivätkä hyvin todennäköisesti istu hyvään äänenkuljetukseen. Olettaen että bändissä on basisti, on esimerkiksi perusääni soinnun soundin kannalta epäolennainen, jolloin sen voi aivan hyvin jättää pois. Basisti soittaa C:n, ja kitaristi soittaa Em7-soinnun:
 

Em7
3     7     10    12
3     5     8     12
4     7     9     12
2     5     9     12
x     x     x     x
x     x     x     x

 
Kun mikä tahansa noista neljästä sointuhajotuksesta soitetaan C -bassoäänen yli, on kuulokuva Cmaj9. Näin siis saatiin neljä hyvää ja käyttökelpoista hajotusta Cmaj9 -soinnulle. Tässä toinen: Gm7b5 -sointu A -bassoäänen päälle -> saadaan A7#5b9. Tästä viimeisenä esittelemästäni tavasta soveltaa drop2 -hajotuksia tulisi vähintään tuplasti enemmän asiaa kuin mitä tässä kirjoituksessa on nyt jo, joten jätän niistä kertomisen myöemmäksi. Jos porukalla on mielenkiintoa, voin jossain käänteessä kirjoitella lisää.
 
Jyväskylä kuittaa, over and out.
 
PS. Jos huomaat kirjoituksessa virheen, niin mainitse ihmeessä siitä, kello oli aika paljon kun tätä kirjoitin.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
nahkis
25.08.2010 03:17:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


Cmaj9 Am7   Dm7   G7
 
10    8     8     7
8     9     6     6
9     9     7     7
9     7     7     5
x     x     x     x
x     x     x     x
 
--snip--
 
Cmaj7 Am7   Dm7   G7
 
3     3     1     1
1     1     2     0
4     2     2     0
2     2     0     0
x     x     x     x
x     x     x     x

--snip--
 
Basisti soittaa C:n, ja kitaristi soittaa Em7-soinnun:

Em7
3     7     10    12
4     5     8     12
4     7     9     12
2     5     9     12
x     x     x     x
x     x     x     x

PS. Jos huomaat kirjoituksessa virheen, niin mainitse ihmeessä siitä, kello oli aika paljon kun tätä kirjoitin.

 
Koppasin lainaukseen pari kohtaa tuolla esimerkeissä, joissa m7:n sijaan on lipsahtanut mmaj7.
 
Hyvä kirjoitus!
Robert
25.08.2010 04:20:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Drop2 -hajotus muodostetaan niin, että tiputetaan _korkeimmasta_ äänestä laskettuna toinen ääni oktaavin alemmas. Saadaan seuraava sointu:
 
Eikös se ole perusmuotoisessa nelisoinnussa aina kvintti? Voisiko tuon ilmaista kvinttikäännös termillä? Toisaalta kvinttikäännöksiäkin taitaa olla monenlaisia, riippuen miten soinnun ylimmät äänet sijoittuvat. Tosi hyvä kirjoitus btw.
 
Kohmeiset aivoni kaipaavat jo unta.
kimurantti1
25.08.2010 10:37:43 (muokattu 25.08.2010 11:14:57)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

nahkis: --snip----snip--
 
Koppasin lainaukseen pari kohtaa tuolla esimerkeissä, joissa m7:n sijaan on lipsahtanut mmaj7.
 
Hyvä kirjoitus!

 
Kiitoksia, korjasin öisen ajatteluni hedelmät oikein.
 
Robert: Eikös se ole perusmuotoisessa nelisoinnussa aina kvintti? Voisiko tuon ilmaista kvinttikäännös termillä? Toisaalta kvinttikäännöksiäkin taitaa olla monenlaisia, riippuen miten soinnun ylimmät äänet sijoittuvat.
 
Jos drop2 -hajotus muodostetaan perusmuotoisesta soinnusta, tiputettava ääni on aina kvintti. Hommaa ei kuitenkaan kannata ajatella sointukäännöksenä. Käännöksen ja hajotuksen ero on, että käännös tarkoittaa vain bassoääntä ja hajotus puolestaan tarkoittaa sitä, missä järjestyksessä kaikki soinnun äänet ovat. Kuten totesit, kvinttikäännöksiä on vaikka miten erilaisia. Jos perusmuotoisesta nelisoinnusta tehdään drop2 -hajotus, niin siitä nyt sattuu tulemaan kvinttikäännös, mutta iso osa (3/4 ollakseni eksakti) nelisointujen drop2 -hajotuksista ei ole kvinttikäännöksiä.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
Robert
25.08.2010 15:05:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos drop2 -hajotus muodostetaan perusmuotoisesta soinnusta, tiputettava ääni on aina kvintti. Hommaa ei kuitenkaan kannata ajatella sointukäännöksenä. Käännöksen ja hajotuksen ero on, että käännös tarkoittaa vain bassoääntä ja hajotus puolestaan tarkoittaa sitä, missä järjestyksessä kaikki soinnun äänet ovat. Kuten totesit, kvinttikäännöksiä on vaikka miten erilaisia. Jos perusmuotoisesta nelisoinnusta tehdään drop2 -hajotus, niin siitä nyt sattuu tulemaan kvinttikäännös, mutta iso osa (3/4 ollakseni eksakti) nelisointujen drop2 -hajotuksista ei ole kvinttikäännöksiä.
 
Ookkei, tämä selvensi paljon!
Wespa
25.08.2010 17:30:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tää oli kyllä Kimiltä ehdottomasti plussan arvoinen kirjoitus, tuo mukavasti uutta ajateltavaa ja reenattavaa niiden ainaisten ekan ja tokan setin huttupiisien veivaamiseen. :D +
 
"Malmsteen and I broke up over religious reasons... He thought he was God, and I didn't agree... Blackmore's God!" - Joe Lynn Turner
Epämuusikko
26.08.2010 12:47:28
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Erinomainen kirjoitus. Nextiä leveliä!
 
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood).
ankkiz
06.02.2011 20:41:29
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kimurantti1:
Kun mikä tahansa noista neljästä sointuhajotuksesta soitetaan C -bassoäänen yli, on kuulokuva Cmaj9. Näin siis saatiin neljä hyvää ja käyttökelpoista hajotusta Cmaj9 -soinnulle. Tässä toinen: Gm7b5 -sointu A -bassoäänen päälle -> saadaan A7#5b9. Tästä viimeisenä esittelemästäni tavasta soveltaa drop2 -hajotuksia tulisi vähintään tuplasti enemmän asiaa kuin mitä tässä kirjoituksessa on nyt jo, joten jätän niistä kertomisen myöemmäksi. Jos porukalla on mielenkiintoa, voin jossain käänteessä kirjoitella lisää.

Jyväskylä kuittaa, over and out.

PS. Jos huomaat kirjoituksessa virheen, niin mainitse ihmeessä siitä, kello oli aika paljon kun tätä kirjoitin.

 
Joko olisi aika(a) päivitykselle?
Itse ainakin lukisin mielelläni, kuinka hommaa pitäisi lähestyä/viedä tästä nykytilanteesta eteenpäin.
kimurantti1
07.02.2011 14:42:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ankkiz: Joko olisi aika(a) päivitykselle?
Itse ainakin lukisin mielelläni, kuinka hommaa pitäisi lähestyä/viedä tästä nykytilanteesta eteenpäin.

 
Katsellaan viikon parin päästä kun aika antaa myöden, voin kirjoitella lisää.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
juikka111
07.03.2011 15:47:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kimurantti vois kirjoitella lisää näistä droppihommista.
 
juikka111
31.03.2011 16:16:37 (muokattu 31.03.2011 16:16:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miten drop3 tai drop4 hajotukset tehdään?
 
kimurantti1
01.04.2011 13:12:48
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

juikka111: Miten drop3 tai drop4 hajotukset tehdään?
 
Sori, ei ole ollut aikaa kirjoittaa kovin kattavaa pätkää noista, mutta kyllä mä jatkan tätä hommaa jossain käänteessä. :-) Drop 3 ja 4 -hajotukset muodostetaan täsmälleen samalla tavalla kuin drop 2, mutta tiputettava ääni onkin ylhäältä laskettuna kolmas tai neljäs.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
Räkkipeli
03.04.2011 21:59:25 (muokattu 03.04.2011 22:10:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tästä aiheesta mielellään lukisi lisää.
 
If you want to know what other people hear when they listen to music, listen to music you don't understand. -Guthrie Govan
Zeeboo
03.04.2011 22:42:56 (muokattu 03.04.2011 22:43:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Räkkipeli: Tästä aiheesta mielellään lukisi lisää.
 
http://www.bookplus.fi/kirjat/goodr … 2c_mick/advancing_guitarist-4360205
 
Tuolta löytyy juttua. Kaikesta muustakin kiinnostavasta. Suosittelen lämpimästi.
 
White men can't Monk
kimurantti1
04.04.2011 01:50:51 (muokattu 04.04.2011 02:12:29)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Goodrickin kirja on hyvää kamaa. Tosin kuten kirjassa suoraan sanotaan, se ei ole metodikirja, ja teoriahommat pitää olla jonkinlaisessa kondiksessa ja soitosta ylipäätään pitää olla näkemystä jo valmiiksi, että kirjasta saa yhtään mitään irti. Eli tavallaan näiden tässä ketjussa käsiteltyjen juttujen ymmärtäminen on perus edellytyksiä sille, että tosta ko. kirjasta saa oikeasti jotain irti.
 
E: Näin laiskana paskana voisin myös todeta, että jos tässä ketjussa käsitellyt jutut kiinnostaa, ja tuntuu siltä että noi aloitusviestin jutut on ihan aidosti ymmärretty ja jollain tasolla omaksuttu, niin toi Goodrickin kirja on seuraava (järjettömän iso) looginen askel. Siellä tosin on paljon, paljon muutakin kuin näitä sointujuttuja, mutta kuitenkin. Tässä vähän ajateltavaa sointuhommista:
 
Nelisointu = bassoääni + kolmisointu. Esimerkiski Cmaj7 = C-bassoääni + Em-kolmisointu. Kun osaa kaikkien kolmisointujen käännökset, niin kannattaa opetella hyödyntämään niitä nelisointuina. Kaikkia kolmisointuhajotuksia voi käyttää nelisointujen päälle, terssiä ylempää tietenkin.
 
Näiden drop2 -juttujen sovellukseen pätee sama ajatusmalli. Viisi ääninen sointu, eli ysisointu, millä nimellä niitä haluaakaan kutsua, on yhtä kuin bassoääni + joku nelisointu. Esimerkiksi Cmaj9 = C, E, G, B, D. Eli, C-bassoääni, ja jälkimmäiset neljä ääntä muodostavat Em7-nelisoinnun. Bändissä on basisti joka soittaa perusäänen, niin että siitä ei useinkaan tarvitse huolehtia. Tästä syystä Cmaj9 = Em7, ja suurin osa Em7-sointuhajotuksista, mukaan lukien tässä ketjussa käsitellut "droppikakkoset", on erittäin hyviä ja toimivia hajotuksia Cmaj9-soinnulle. Suurin osa drop2-hajotusten (ja muidenkin!) sovelluksista perustuu tämän kaltaisiin ajatusmalleihin.
 
Näiden tietojen perusteella kaikkien, jotka on oikeasti ymmärtäneet ton aloitusviestin jutut, pitäisi pystyä soveltamaan noita hajotuksia vaikka kuinka pitkälle. Voin kirjoittaa vähän havainnollisemman kirjoituksen jossain käänteessä kun aikaa on, mutta tässä "vähän" pureskeltavaa niille, joita tämä asia kiinnostaa.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
Hillboy
11.04.2011 18:49:29 (muokattu 11.04.2011 19:01:29)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei nyt ehkä täysin osu aiheeseen mutta laitanpa kuitenkin...
 
PMO:n J. Big Bandissa soittelen kitaraa ja Satin Dollin kanssa on vaikeuksia. Drop-hajotuksia oon katellu hyvin vähän, mutta niistä ois varmasti apua komppaamisessa. Aika vaan ei tahdo riittää. Yhdessä kohtaa on seuraavanlaiset soinnut siten että joka iskulle tulee eri sointu:
 
I Bb Eb6 Gm6 Ebm6 I
 
Toinen ongelmakohta on seuraava:
 
I Bb Cm7 Dbdim Bb I
 
Kiitos jo etukäteen!
 
- L
 
"Mun vasen käsi on vitun huono! Sama kun soittasin kullillani..." - Ville
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti