Muusikoiden.net
05.12.2016
ROKKAA MERKONOMIKSI - liiketalouden perustutkinto 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kitaratunnit: kuinka nopeasti opit?
1
halfnote
30.07.2010 21:15:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

oon 14v tyttö, ja kysyisin kuinka nopeesti te muut olette oppineet kitaratunneilla, erityisesti ne jotka käyttävät Hal Leonardin kitarakirja-sarjaa. itse olen käynyt syyskuusta asti kitaratunneilla ja olen kahlannut läpi kirjat 1,2,3 ja nyt on meneillään blues guitar-kirja. osasin pari sointua ennen kuin menin tunneille, mutta en osannut soittaa nuoteista. vertailun vuoksi..
 
rock'n roll all night long, beib.
kimurantti1
31.07.2010 00:43:20
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos olet lähestulkoon nollatilanteesta alle vuodessa kahlannut noi mainitsemasi kirjat (olen niitä itsekin käyttänyt joidenkin oppilaiden kanssa) läpi ja pystyt soittamaan niistä löytyvän materiaalin hyvin, niin kyllähän sä nopeasti olet oppinut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuotinluku on vain yksi pieni osa kitaransoittoa, ja niitä muita mun mielestäni vähän tarpeellisempiakin juttuja ei ainakaan kitarakouluissa ole esitelty. Jos Hal Leonardin matsku toimii sulle, niin suomenkieliseltä nimeltään "Kitaraopas" -kirja on musta itse soittamisen kannalta vielä paljon parempi ja kattavampi, ja suosittelenkin tutustumaan siihen.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
Robert
01.08.2010 11:10:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kimurantti1: Jos olet lähestulkoon nollatilanteesta alle vuodessa kahlannut noi mainitsemasi kirjat (olen niitä itsekin käyttänyt joidenkin oppilaiden kanssa) läpi ja pystyt soittamaan niistä löytyvän materiaalin hyvin, niin kyllähän sä nopeasti olet oppinut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nuotinluku on vain yksi pieni osa kitaransoittoa, ja niitä muita mun mielestäni vähän tarpeellisempiakin juttuja ei ainakaan kitarakouluissa ole esitelty. Jos Hal Leonardin matsku toimii sulle, niin suomenkieliseltä nimeltään "Kitaraopas" -kirja on musta itse soittamisen kannalta vielä paljon parempi ja kattavampi, ja suosittelenkin tutustumaan siihen.
 
Voisitko vähän täsmentää noita Kitarakoulu-sarjan puutteita? Mun mielestä kolmessa ekassa kirjassa tulee aika kattava paketti asiaa... Täytyypä tota Kitaraopasta vilkaista.
tonkkis
01.08.2010 11:36:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite kävin aluks opettajalla kenen kanssa katottiin nuoteista ja välillä soitettiin kivoja biisejä. Selvis kuitenki sitten siinä kolmannen opettajan kohdalla et ne nuotit ei ollu mun juttu. Kantsii kans vaan soitella jotain hyviä biisejä
 
Nazareth
02.08.2010 05:59:36 (muokattu 02.08.2010 06:00:35)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ite käytin alussa oppaana Edi Jauhiaisen opusta "Aiotko rock-kitaristiksi?" Se kirja käytii kokonaisuudessaan läpi ja kyllä siinä perusjutut alko valkenemaan. Toisen "opintovuoden" ku olin kitaratunneilla ni käytin jotain alunperin ulkomaalaista opusta, en muista mikä se oli, mutta se täydensi aika mukavasti tietoutta. Nuottejakin kateltiin mutta ei mua kiinnostanu niitä opetella. Ite en osannu mitään ennenku menin tunneille, soinnuistakaa ei ollu mitää aavistusta.
 
Sitkeä rotta. Nää soi.
varo
02.08.2010 20:24:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsehän olen saatanan hidas(laiska) omaksumaan mitään materiaalia mutta toi nuotinluvun kehittäminen on kyllä ollut ihan helppoa ja nopeeta. Tällä hetkellä käyn läpi Hal Leonardin jazz guitar- opusta, mikä vaatii vähän sulattelemista kun esimerkiksi uusia sointuja tulee aika nopealla tahdilla. Otteiden muistamisen lisäksi kun laulan/hyräilen sointuja, jotta alkaa korvakin hahmottamaan niitä esimerkiksi levyltä plokkaillessa.
 
sickboy
03.08.2010 09:15:54 (muokattu 03.08.2010 09:24:44)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähän väliin on pakko kummastella opettajien opetusmetodeja. Kuullostaa todella laiskalta ratkaisulta käydä jotain opusta läpi kannesta kanteen aloittavan kitaristin kanssa. Itse annan tunteja ja täytyy sanoa, että ei ole oikein sellaista opusta tullut vielä vastaan, jota voisi käyttää opettamisen "pohjateoksena". Kyllä mä olen joutunut hirveästi poimimaan harjoituksia sieltä sun täältä ja tekemään paljon itse, jotta kullekkin oppilaalle saadaan järkevää treenattavaa. Toki voi olla kaiken tämän muun treenaamisen ohella ihan järkevä käyttää jotain yhtä teosta esim. nuotinlukuharjoituksiin.
 
Kuullostaa tosi "vanhanliiton" meiningiltä tollanen Kitarakoulu-kirjasarjan tarkka läpikahlaus. Toivottavasti siinä rinnalla on käyty jotain biisejä ihan oikeasta elämästä pop/rock/jazzmusiikin saralta. Klassisen kitaran opiskelijoilla onkin sitten varmaan ihan omat kuviot, joihin en ota kantaa.
 
Edit: Toki jos oppilas kokee miellekkäksi tavaksi käydä esim. yhtä kirjarjaa läpi, niin mikäs siinä. Varsinkin, jos oppilas omaksuu nopeasti ja on itse aktiivinen harjoittelemaan oma-aloitteisesti biisejä/riffejä, jotka kiinnostavat.
 
Peku911
04.08.2010 10:06:38 (muokattu 04.08.2010 10:07:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä omalla kokemuksella voin sanoa, että kirjojen läpi "kahlaaminen" ei kerro todellista osaamista todellakaan, eikä sen nopeutta. Valitettavasti on pakko sanoa sinulle aloittaja, että tuossa ajassa et mestariksi ole kyllä tullut. Monia vuosia soittamisen opettelussa menee, vaikka käyttäisi mitä konsteja. Soitto kuulostaa paremmalta ja paremmalta, mitä pitempään olet soittanut. 5 vuoden päästä voit jo katsoa, mille tasolle voitkaan päästä, koska silloin perusjutut pitäisi kyllä irrota melko rennosti, mutta vaikeimmat soittojutut eivät irtoa moneltakaan silloinkaan, vaikka itse saattavat niin väittääkin. 25 vuoden jälkeen soittamisesi teknillisiltä asioiltaan tuskin enää hirveästi muuttuu riippuen tietysti kuinka paljon soitat vielä silloin, siis että tuleeko taukoja, jolloin soittotatsi hiukan karkaa.
 
Mitä pitempään opettelet asioita, niin sitä paremmin rupeat tajuamaankaan, mitä kaikkea et vielä osaakaan. Näin se vain menee. Itse olen tajunnut hallitsevani vasta ihan perusjuttuja, vaikka soittovuosia on jo takana.
 
varo
07.08.2010 19:43:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sickboy: Tähän väliin on pakko kummastella opettajien opetusmetodeja. Kuullostaa todella laiskalta ratkaisulta käydä jotain opusta läpi kannesta kanteen aloittavan kitaristin kanssa. Itse annan tunteja ja täytyy sanoa, että ei ole oikein sellaista opusta tullut vielä vastaan, jota voisi käyttää opettamisen "pohjateoksena". Kyllä mä olen joutunut hirveästi poimimaan harjoituksia sieltä sun täältä ja tekemään paljon itse, jotta kullekkin oppilaalle saadaan järkevää treenattavaa. Toki voi olla kaiken tämän muun treenaamisen ohella ihan järkevä käyttää jotain yhtä teosta esim. nuotinlukuharjoituksiin.
 
Kuullostaa tosi "vanhanliiton" meiningiltä tollanen Kitarakoulu-kirjasarjan tarkka läpikahlaus. Toivottavasti siinä rinnalla on käyty jotain biisejä ihan oikeasta elämästä pop/rock/jazzmusiikin saralta. Klassisen kitaran opiskelijoilla onkin sitten varmaan ihan omat kuviot, joihin en ota kantaa.
 
Edit: Toki jos oppilas kokee miellekkäksi tavaksi käydä esim. yhtä kirjarjaa läpi, niin mikäs siinä. Varsinkin, jos oppilas omaksuu nopeasti ja on itse aktiivinen harjoittelemaan oma-aloitteisesti biisejä/riffejä, jotka kiinnostavat.

 
Kakarana tutustuin pianonsoiton vittumaiseen maailmaan kaavoihinsa kangistuneen opettajan johdolla, jonka ohjauksessa soitin VAIN piano-aaroneita. Välillä vanhemmat ja minä ehdotettiin että soitettaisiin vähän muutakin mutta sehän ei käynyt päinsä. Jos oltaisiin esim. soitettu cd:n tahdissa korvakuulolla helppoja pop-ja jazz biisejä niin olisi into voinut säilyä ja soittaisin pianoa ehkä vielä nykyisinkin.
 
Myös sellainen hieno asia kuin sointulapuista soittaminen jäi kokonaan harjoittelematta- Korvakuulolta soiton ohella tärkeimpiä muusikon taitoja. Nyt soitin musiikkiopistolla puolen vuotta kontrabassoa, ja ei käyty mitään yksittäistä kirjasarjaa läpi vaan tason mukaan vaihtelevia biisejä eri opuksista. Kuitenkin esim. cd-soitinta ei luokkahuoneessa ollut, eli kaikki piti soittaa nuoteista eikä saanut kuulokuvaa harjoiteltavasta biisistä eikä tsekattua kontrabasson kannalta niin olennaista äänten ja intervallien vireisyyttä.
 
Mitä tästä opimme? Yleisesti ottaen pop-jazz-puolen opiskelumetodit ovat valovuosia edellä klassisen vastaavista.
 
Ianuarius
08.08.2010 19:33:04
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Peku911: Monia vuosia soittamisen opettelussa menee, vaikka käyttäisi mitä konsteja. Soitto kuulostaa paremmalta ja paremmalta, mitä pitempään olet soittanut. 5 vuoden päästä voit jo katsoa, mille tasolle voitkaan päästä, koska silloin perusjutut pitäisi kyllä irrota melko rennosti, mutta vaikeimmat soittojutut eivät irtoa moneltakaan silloinkaan, vaikka itse saattavat niin väittääkin. 25 vuoden jälkeen soittamisesi teknillisiltä asioiltaan tuskin enää hirveästi muuttuu riippuen tietysti kuinka paljon soitat vielä silloin, siis että tuleeko taukoja, jolloin soittotatsi hiukan karkaa.
 
Heh, ehkä aavistuksen vääränlaista näkökulmaa yritetään tässä takoa päähän. Ei 5 vuotta oo mikään maaginen aika, jossa ollaan kehitytty tietylle tasolle. Jos on oikeasti asialle omistautunut, niin silloin koluaa läpi kaikki nettisivut, joilla puhutaan treenaamisesta, opettelee oikean tavan treenata ja sit treenaa niin paljon ko kuvittelee olevan itelle tarpeeksi.
 
Asenne myös määrää kehittymisen täydellisesti. Jos mikään asenteessa viittaa siihen, että et usko oppivasi nopeasti, niin sitten opit hitaasti. Kaikki turhautuminen ja ärtymys on merkkejä siitä, ettet omasta mielestäs kehity nopeasti, eli silloin kannattaa tarkastaa asennetta. Ihminen alitajuntaisesti alkaa sabotoimaan itseään, jos ei oo 100% usko omaan tekemiseen.
 
Itellä käy just paljon tällasia oppilaita, että osa ei ees uskalla koskea kitaraan, jos se vaikka meneeki väärin. Se on ihan mieletön blokki oppimiselle. Sitten taas on harvoja sellasia oppilaita, jotka alkaa innoissaan heti kokeileen kaikkea uutta ja niistä huomaaki, että ne oikeasti kehittyy silmissä.
 
Ne ei mieti että mitä jos tää meneeki väärin, ku ne vaan alkaa soittan. Ne ajattelee, että "mä soitan tän nyt",
 
EIKÄ
 
"no kokeillaas, öhh, no toisen kerran, okei kolmannen... okei seitsemännentoista... voi perkele miksei tää mee... mä en ikinä opi..." jne.
 
Ei ne oikeastaan ees aattele "mä soitan tän nyt" vaan ne alkaa vaan soittaan. Sit ku alkaa olla paineita, että joku juttu pitäis osata tai pitäs olla jollain tasolla tai whatever, niin kaikki nää viittaa siihen, että ET OSAA.
 
Jos kattoo ku Petrucci vetää Erotomaniaa videolla ja aattelee "en mä vielä tohon pysty, vaikka se ois kyllä siistiä", niin taas keskittyy vaan siihen ettei osaa. Sen sijaan vois vaan alkaa soittaan ja nauttii jokaisesta vaiheesta, mitä siihen soittamiseen kuuluu. Siinähän saa kuitenki tehä sen oman kitaransa kanssa hommia. Ei kenenkään tarvi olla millään tasolla. Jos soittaa kitaraan vain siksi, että sais olla paras, niin MUN MIELESTÄ silloin on jotain pielessä.
 
Käytännössä hitaastiki oppivat käy ton saman jutun läpi. Ne vaan tarttee enemmän välivaiheita siihen, että ne uskoo osaavansa. Kun on sahannu 2 tuntia jotain juttua läpi, niin sit joku alkaa uskoa että no nyt se menee vähän paremmin. Sit seuraavan 2h jälkeen taas uskoo että se menee vähän paremmin jne.
 
Ku Petrucci vetää jotain Erotomaniaa, niin ei se pähkäile mielessään "osaankohan mä nyt tän jutun", vaan se tietää ja uskoo, että se pystyy vetään sen. Ja silloinhan se pystyyki.
 
Ite oon huomannu että aina ku saan pään mahollisimman tyhjäksi, niin soitto sujuu ihan itestään. Mut sit vaikka aattelisin että "kyl mä tän osaan", niin seki viittaa siihen, että mä epäilen, osaanko mä... koska jos mä vaan tietäsin osaavani, niin ei mun tarvis mitenkään keinotekosesti (ajattelemalla jotain tiettyä juttua) yrittää saada itseäni osaamaan.
 
Eli pää tyhjäks vaan ja alkaa vetään sillä tekniikalla, minkä on todennu toimivaksi.
 
Varmaan jollain on jotain sanomista tästäki, mut ihan sama. :D
 
And we got caught in the whirlwind // Torn by the storms of our lives.
Peku911
09.08.2010 00:20:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo on sanomista ja paljon.. :)
 
Siis tää menee pian taas sille linjalle, missä väiteltiin ihmisten oppimiskyvystä ja lahjakkuudesta, mutta ei mennä nyt sille tielle ollenkaan. Tai ainakin yritän.
 
Mutta mutta.. Jos otan itseni esimerkiksi, kun itseni parhaiten tunnen kuitenkin.
Otit puheeksi tuon petruccin soiton ja, miten se ajattelee soittaessaan, niin kyllä täytyy sanoa, että tuskin se haluaa mennä soittamaan jotain juttua kenenkään eteen, mitä se ei osaa. Opettelee yksin jossain hiljaisessa makkarissa tai ainakin niin minä ainakin teen ja sitten vasta näyttää sen jollekin kun/jos sen osaa.
 
Itse olen ainakin niin näyttämisenhaluinen ja epäonnistumista inhoan maailmassa ehkä eniten ja kaikessa täytyy minun olla paras. Se on kuitenkin ehkä se suurin motivaattori mulla ja se pakottaa mut eteenpäin ja paremmaksi. Missään en voi hävitä ja sen takia en näytä myöskään soittaessani asioita, mitä en osaa ja itsekseni ne harjoittelen ne sitten sellaiselle tasolle, että "kehtaan" ne taitoni näyttää.
 
Opettajallakin kun vielä kävin, niin joskus jäi "läksyt" viimeiselle illalle ja vedin sitten vaikka koko yön, koska tunnille en todellakaan mennyt, jos en hommaa osannut. Ja kertaakaan ei jäänyt tunnit väliin, että todellakin hommat osasin sinne mennessä.
 
Jotkut saattaa nyt sanoa, että ei soittamisen pidä mitään suorittamista olla vaan pitää olla aina hauskaa. Mulla se ei ole aina hauskaa, mutta silti soitan, niin mulla toimii ainakin.
 
Ihmisenä musta ehkä kertoo se hyvin, että kun intti alkaa tammikuussa, niin olen pitänyt nyt 8 kuukautta sellaista kuuria/treenijaksoa päällä, että kaikki kuntotestit tulen voittamaan (häviötä ei tule tapahtumaan) paitsi coopperissa joku saattaa ohi mennä, kun jääkiekkoilija olen, niin se ei ole mikään paras laji. Mutta tappiota missään siellä en hyväksy ja itseäni varten kaiken teen ja muiden hyvinvointi ei kiinnosta pätkän vertaa.
 
Vertailun vuoksi laitan ton viime viikon ohjelman tähän, jos jotain kiinnostaa. Ma: Sali ja säbäreenit. Ti: Aamulla salilla, Jäällä päivällä, illalla sali. Ke: Jäällä ja illalla säbäreenit. To: Sali ja Jäällä. Pe: välipäivä/biletys päivä. La: Aamulla sali hikoilin edellisillan nesteet kehosta salilla ja illalla kuntosali myös. Tämä päivä eli Su: Välipäivä.
 
Tuon tyylistä koko kesä ja kevät menty. Kunto on nyt kyllä aika kova jo, mutta toivon, että vielä kovenee huomattavasti. Punnerrustestiin 60 sekunnissa tavoitteeni on yli 70, mutta 75 yli ois kyllä sen verran kova, että siinä alikessunkin suu loksahtais, niin siinä kunnossa toivon olevani tammikuun testissä..
 
Nämä ajatukset ja toiminnat esittelin tässä vain sen takia, että ei kaiken täydy olla aina kivaa ja hauskaa, vaan joskus tavoitteisiinsa on tehtävä myös kovaa työtä ja itse ainakin nautin sitten kun tavoitteeni olen saavuttanut, mutta en minä muille näytä jotain lickkiä, jos en sitä varmasti osaa. Samaa pätee urheiluun. Itse opetellaan ja sitten näytetään kun osataan.
 
En mä kyllä mitä järkee tässä mun löpinässä oli ja ei varmaan yhtään mitään, mutta tulipahan kirjoteltua taas sellasta tekstiä, että varmasti naurua ja kenties vihaakin saattaa herättää jossain :D
 
halfnote
09.08.2010 19:05:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

January:Varmaan jollain on jotain sanomista tästäki, mut ihan sama. :D
joo sen voisin sanoo et tos sun kirjotuksessa tosiaanki oli jotain perää! :DD
 
rock'n roll all night long, beib.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti