| Aihe: Kitarointi ja mielenterveys | |
|---|
|
Omasta mielestenä luovuus vaatii aina tietynlaista vastavirtaan uimista, pois normaalista. Tai pois siitä, mitä on itse aikaisemmin tehnyt.
Tai ehkä luova ihminen on vaan viritetty eri tavalla, kuin ei-luova ihminen. Se selittäisi, että luovat ihmiset eivät oikein aina sovi normiyhteiskuntaan tai muut mahdolliset ongelmat. |
|
Se on just täsmälleen noin. Lue toi "Lahjakkaiden kasvatus" - niminen kirja, jos asia kiinnostaa. Siitä aukeaa monikin juttu.
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt. |
|
itsetunto-ongelmia vai??? mitään sellasia, fuck taat! mitäs tähän... no moro.
sehän riippuu ihan ihmisestä onko itsetuntoongelmia. ei ihmiset aloita kitaransoittoa siksi että on itsetuntoongelmia :DDD
PS: Wtf ton edellisen viestin linkki xD (ei mitään sitä vastaan mut aika läppä kyl)
http://muusikoiden.net/jasenet/plussat.php |
|
Itse opiskelen musiikkia ammatikseni ja huomannut miten paljon se vaatii henkistä kanttia. Itsensä tyrkyttävää sosiaalisuutta, pitkäjänteisyyttä ja ns. "kartalla" pysymistä. Pitää olla aina valmis lähtemään keikalle.
Itsellä ei noita piirteitä aina ole. Välillä tulee passivoiduttua liikaa viikoiksi ja toisinaan kalenteri ihan täynnä. En osaa pitää itseäni liikkeellä jatkuvasti.
Mitä olen huomannut, niin muusikkous joissain määrin ei käytännössä ole niin taiteellista ainakaan useilla muusikkokavereilla. Enemmänkin duunia. On toki tyyppejä jotka osaa hienosti yhdistää oman matskun tekemisen ja leivän hankkimisen hääkeikoilla yms. Useimmiten on jokotai.
Lääkäri muistaakseni joskus sanoi, että masennus on voimavara josta voi ammentaa omaan musiikin tekemiseen. Suurena Nick Drake fanina uskon tuon.
Mutta pointtihan oli... Niin. Kai se on yksilöllistä miten pitää mielensä tasapainossa. Mielestäni pitää olla sellaista hälläväliä-itseluottamusta. Ettei välitä v****akaan muiden tekemisistä.
Hiljaisuus opettaa laulamaan |
|
On ikävää, että mm. rahan realiteetit häiritsevät.
On kuitenkin pari juttua, mitä voisi miettiä:
- Jos vain voi - vaikka elintasoaan alentamalla - rahoittaa tilanteen, kannattaako se?
- Vaikka tietyt vakiokeikat on vedettävä ihan ammattitaidolla, mikä on se raja, jossa pitää jäädä omaa aikaa relata? Jos en osaa sitä rajata, olenko kone vai taiteilija? Mitä se tekee persoonalliselle tyydytykselleni?
- Onko tärkeämpää ulkoinen menestys ja tunnustus, vai se, että nautin itse työstäni ja rauhastani? Annanko muiden määräillä ihmisarvoani?
- Olenko terveellä tavalla itsekäs, otan itseni huomioon silläkin uhalla, että ulkoinen tuottavuuteni saattaa näennäiseesti laskea?
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt. |
|
Mä kylläkin hain kyssäreillä enemmän sellaista, että miten näiden hataralla pohjalla kulkevien tyyppien kanssa suttaantuu yhteistyö bändissä yms. Itseäni ainakin korpeaa todella paljon kuunnella emmäosaavittuoonpaska-tyylin angstaamista jos juttu X ei luonnistu tai kämmätään joku juttu.
Ei sillä, etteikö siihen ite tulisi sorruttua aina välillä, mutta omat kaverit ymmärtävät hyvin pitkälle kun tietävät missä meikän pääkopan jutut suunnilleen kulkevat, ja muutamalla on omissa bändeissään sitten vähän vakavampia tällaisia tapauksia tuomassa vähän kontrastia. |
|
jussi1976: - Onko tärkeämpää ulkoinen menestys ja tunnustus, vai se, että nautin itse työstäni ja rauhastani? Annanko muiden määräillä ihmisarvoani?
Haha, naurattaa ihan kun kelaa nykyajan työpaikkoja tämän lauseen saattelemana, lähinnä duunari tasolla.
Yhteiskunta, eli systeemi määrää ihmisarvon, ja se arvo on kyseenalainen.
If you want to know what other people hear when they listen to music, listen to music you don't understand. -Guthrie Govan |
|
Plagued: Mitä olen huomannut, niin muusikkous joissain määrin ei käytännössä ole niin taiteellista ainakaan useilla muusikkokavereilla. Enemmänkin duunia.
Soittaminen itsessään on mielestäni terapeuttista, siinä missä muusikon ammatti voi olla hyvinkin rasittavaa. Omassa tapauksessani voisin verrata kitaran soittamista jonkinlaiseen meditaatioon, jossa pyritään unohtamaan kaikki muut asiat, jotka pyörivät päässä liiaksikin asti. |
|
Suomalaisessa musiikissahan synkkyys on iso tekijä, joten masentuneena(jos vain on toimintakykyinen) saa hyvää materiaalia, mistä laulaa tai soittaa.
Voin kokemuksesta kertoa, että jos masennus on yhtään pahempi, niin ei tule tehtyä yhtään mitään. Se on yksi masennuksen perus piirteistä että ei saa mitään aloitettua eikä lopetettua ja lykkää vain asioita eteenpäin ( Pää oire tuo lisäksi tietysti masennuksen tunne). Kyllä ne oikeat taiteilijat ammentavat ihan perus surusta ja ilosta, mutta masennus on sairaus eikä silloin saa mitään musiikkia aikaiseksi. Ihan vain selvensin tuota asiaa -.-
Life is short, better play fast. |
 Eddie
07.09.2010 17:19:22 (muokattu 07.09.2010 17:26:09) | |
|
F. Zappa: Voin kokemuksesta kertoa, että jos masennus on yhtään pahempi, niin ei tule tehtyä yhtään mitään.
Iha samaa mieltä. Omien kokemusten mukaan musaa ei jaksa edes kuunnella, puhumattakaan soittamisesta tai säveltämisestä, jos on oikeasti kunnon masennuskausi päällä. Turha lähteä yhtään romantisoimaan masennusta luovana tai "tavoiteltavana" taitelijan tai muusikon tilana, sitä ei todellakaan (ainakaan mulla) ole.
Ostetaan soittotaito. |
|
Taiteilija mitään masennusta kaipaa... Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia, niin johan alkaa luovuus kukkimaan. Asiaa voi auttaa pössyttelemällä. Tuskinpa montaakaan 60 - 70 -luvun biisejä ihan luomuna tehtiin =)
Jos ei ole tylsämielinen naturligtvis, niin lisäaineet ovat suotavia. |
|
Tuli nyt tässä parista kommentista mieleen, että kuinka tosissaan kitaransoiton sitten "saa" ottaa? Mikä on liikaa?
Mä en diggaa pyöriä missään tiluporukoissa kun oma tekniikka on luokkaa ukko-nooa. Sen takia, että niillä muillakin olis kivaa kun ei tartte olla jotakuta koko ajan neuvomassa ja jättää jotain juttuja pois koska tolta yhdeltä ei taivu, ja siksi, että mä reagoin turhan vahvasti kritiikkiin jos se esitetään turhan rankasti. Ei päätä tartte silitellä, muttei se kuittailukaan oikein rakentavaa ole. |
|
Crimsomnia: Tuli nyt tässä parista kommentista mieleen, että kuinka tosissaan kitaransoiton sitten "saa" ottaa? Mikä on liikaa?
Nahkahousut ja 008-kielet on vähän liikaa jo. |
|
Entä sitten, kannattaako sen itsetunnottoman angstipussin ottaa loparit bändistä, jos tyypistä on bändille konkreettista haittaa?
Kysymys on vähän ulkomusiikillinen, sillä tyypin itsesäälissä rypeminen saa tästä vain vettä myllyynsä, kun soittohommien jättö on yksi epäonnistuminen lisää. Mutta toisaalta, muut hemmot voisivat kannustaa tätä tyyppiä neuvomalla treenaamisen yms kanssa, ja kaikki voittaisivat, kun jannulle tulisi parempi mieli ja se oppisi jotain, eikä bändin tarvitsisi alkaa etsimään uutta soittajaa. |
|
Mielenkiintoista lukea tätä topiccia.
Mulla se soittaminen on ollut lähinnä omaksi ilokseen, tuntuu että ollut elämässä sen verran kiireistä ettei ole bänditouhuihin aikaa. Terapeuttista touhua soittaminen on, varsinkin vitutuksen hetkellä haetaan ne kepistä ne kaikkien likasimmat saundit.
Joskus nyppii kun 2 vuotta soittanut tyyppi vetää sweeppiä niin että pää räjähtää. Siinä vaiheessa aina on ajatus että ei oo tullu reenattua tarpeeksi. Toisaalta ku kuulee näitä "tyyliin" jotka soittaa 10 tuntia vuorokaudessa, niin onko se tervettä? Joskus pieni tauko tekee hyvää ehkä. Itse pyrin hiplaamaan kitaraa joka päivä, edes vähän.
Eniten saan tyydytystä oman matskun teosta. Jos olen saanut aikaseksi vaikka mielestäni hyvän riffin. Ja siitä voi taas jalostaa biisin jne.
Kai voisi vaivautua yksityisille kitaratunneille, saisi tekniikan siihen kuntoon, että päässä olevat ideat voi oikeasti soittaa ihan ite. |
|
stumpe: Mielenkiintoista lukea tätä topiccia.
Oisin voinut kirjoittaa täysin saman tekstin - niin samoilla linjoilla mennään. Oma ilo paras ilo =) |
 nebby
28.09.2010 15:59:31 (muokattu 29.09.2010 18:37:16) | |
|
Mulla "diagnosoitiin" (eihän tuo konkreettinen sairaus ole) tällainen muutama vuosi sitten.
http://en.wikipedia.org/wiki/Avoidant_personality_disorder
Ei mun käytös normaalissa kanssakäynnissä ole (ainakaan välttämättä) silmiinpistävän outoa, mutten voi kuvitella itseäni selvin päin stressaavaan ympäristöön, jossa muiden ihmisten asiat pitäisi ottaa huomioon. Tarkemmin, impulsiivisen itsesuojelun aiheuttamat teot ja sanat johtaisivat suurella todennäköisyydellä lukuisiin ongelmiin.
Vielä mahdottomampi ajatus olisi esiintyä avoimesti tuntemattomille.
(Tarkennettuna selityksenä; http://en.wikipedia.org/wiki/Agoraphobia )
Lyhyesti kuvailisin koko toimintamalliani typeräksi, sillä käytännössä mikä tahansa katutason arkinen kritiikki yksinkertaisesti tulee kuitenkin vain toisilta aivan yhtä yhdentekeviltä henkilöiltä kuin minä itsekin, enkä koe rationaaliseksi, että jonkun tuntemattoman tulisi vuorostaan välittää sanoistani vastaavissa tilanteissa voimakkaiden tunnereaktioiden muodossa.
Tuosta threadissa puhutusta masennus aiheesta, eiköhän siitä lähteneestä inspiraatiosta puhuttaessa ole lähtökohtaisesti kyse ns. jälkipyykeistä. Eli kun vaihe (/sairaus) on ohi, ja luomiskyky/halu palannut, on aihe varmasti henkilölle edelleen tärkeää käsiteltävää ajatuksissa ja täten lyriikoissa jne. Hiukan tuosta harhaillen, etäisyyttähän minkä tahansa asian käsittelyyn usein tarvitaan.
Mutjoo. Eipä mulla mitään ratkaisevaa sanottavaa tähän kyllä näköjään ollut, tuskin musta tulee esiintyjää sen paremmin kuin jääkiekkoilijaakaan, ne wanhat sanat pään kylmänä pitämisestä ja oman pelin pelaamisesta kun eivät aina sananhelinästä todelliseksi käytökseksi kaikissa tilanteissa kaikilla muutu.
Musiikin tekeminen on kyllä kivaa :)
EDIT; Niin tosiaan, kitaran soiton kanssa tällä nyt ei ole sen suorempaa korrelaatiota kuin minkään muun soittimen, joten ehkä vaikka bänditoiminta, tai jokin muu osio olisi paremmin sopinut aiheelle. |
|
en ole tiennytkään, että tuollainen on olemassa.
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt. |
|
stumpe: Mielenkiintoista lukea tätä topiccia.
tender.insanity: Oisin voinut kirjoittaa täysin saman tekstin - niin samoilla linjoilla mennään. Oma ilo paras ilo =)
Mikäs tässä nyt niin erityisen mielenkiintoista on? |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
