Muusikoiden.net
04.12.2016
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kitarointi ja mielenterveys
1 2
Crimsomnia
09.07.2010 17:39:27 (muokattu 09.07.2010 17:49:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onko porukalla miten kokemuksia kitaristeista, ketkä ovat painineet itsetunto-ongelmien ja itseluottamuksen kanssa, tai muuten ei ole ollut kaikki kohdallaan? Miten vaikutti bändin sisäisiin kemioihin, miten homma suttaantui eteenpäin, jne?
 
Itse olen tapellut em. ongelmien kanssa viimeiset ~20 vuotta, tai ainakin siitä asti kun alkoi jotain asioista tajuta. Välillä tuntuu että pitäisi pinota kamat pihalle ja pistää myöhäinen juhannuskokko tulille, mutta parhaimmillaan soittaminen on ollut erittäin terapeuttista toimintaa. Riippuen tietysti miten on sutviutunut; kärsivällisyyttä on kyllä riittänyt, mutta välillä taas lennellyt kepit ja plektrat nurkkiin pariksi kuukaudeksi. Pari kuukautta tosin ei riittänyt viime kerran jälkeen meikäläiselle, vaan enemmänkin pari vuotta on siitä kun viimeksi soittelin aktiivisesti kunnolla.
 
Hirveä riippakivihän tällainen tila on, kun ei pääse mihinkään porukoihin tai bändeihin messiin. Halukkuudesta jaksaa kyllä ilmoitella, mutta viimeistään siinä kun tsekkaa yhteyttä ottavan bändin tasoa/tuotettua kamaa yleensä, tulee vastattua että sori emmää voikaan tulla koesoittamaan(jos vastaa mitään). Omaa kamaa on tietysti mahdoton esitellä kellekään. Tai "mahdoton"; ainakin minulla siihen vaadittiin parin promillen humala, että sain lähetettyä kaverille netissä pari Guitar Pro -filua.
 
Aina välillä piristää, kun miettiin miten helvetisti sitä on 7 vuodessa kehittynyt samalla kun soittelee jotain biisejä mitkä ei taipuneet alkuunkaan silloin joskus, mutta palautus maanpinnalle tapahtuu, kun miettii miten tajuttomasti aktiivisesti treenanneet ovat kehittyneet puolet nopeammin.
 
Mutta niin, kuitenkin enemmän bändihommissa toimineiden kokemuksia halusin kuulla, joten en kitise enää.
 
E: vissiin aluevalintaa olisi voinut miettiä ennen postaamista, mutta olkoot.
 
Zeeboo
09.07.2010 18:32:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Crimsomnia: Onko porukalla miten kokemuksia kitaristeista, ketkä ovat painineet itsetunto-ongelmien ja itseluottamuksen kanssa, tai muuten ei ole ollut kaikki kohdallaan? ...
 
Niin, no... onkos niitä muunlaisia kitaransoittajia?
 
(selvyydeksi: itse olen >30V sahaamisen jälkeen edelleen farmisarjan pimputtelija johon nuo kysytyt määreet osuvat vieläkin kohdalleen. Aina välillä)
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
Crimsomnia
09.07.2010 18:41:20 (muokattu 09.07.2010 18:41:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Zeeboo: Niin, no... onkos niitä muunlaisia kitaransoittajia?
 
No lähinnä tarkoitin niitä, keillä on diagnosoitu ammattilaisten toimesta jotain häikkää sielunelämässä, tai keillä on muuten jotain selkeää mainitunlaista vikaa, joka ei ole enää normaalin rajoissa.
 
Tai sitten kitaraa eivät soita muut kuin avohoitopotilaat.
 
jussi1976
09.07.2010 23:05:51 (muokattu 09.07.2010 23:54:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eiköhän Alexi Laiho osaisi vastata tohon hyvinkin? Jostain luin että se on ollut mm. masentunut. Itse tutkin ammatikseni mm. luovuutta ja sen eri osa-alueita, ja 99.5% tapauksissa erilaiset mielenterveyden häiriöt haittaavat luovuutta ja voivat viedä sen jopa kokonaan. Musisointi ON terapeuttista, kuten mm. maalaaminen, kirjoittaminen ja muut luovat toiminnot, koska ohjaavat ihmisen huomiota ongelmistaan itse tekemiseen.
 
Poikkeavia ovat materiaalista etenkin skitsofreenikot, koska skitsofrenia hajoittaa tietyn pisteen jälkeen havainnot ja realiteetit niin, ettei ihminen enää kykene keskittämään ajatuksiaan. Tämä piste vain tulee usein nopeammin esiin kuin mm. masentuneilla.
 
Tuosta mainitsemastasi ongelmasta vielä, että kyse on myös kulttuurimme malleista, eli siitä, että ulkoinen - siis nimenoman ulkoinen - menestys toimii mittarinamme suoraan ihmisarvoon, mikä on tietysti aivan kieroutunutta. Se myös tappaa luovuuden ja vapauden todella tehokkaasti. Tästä nimenomaisesta syystä itse kieltäydyn ehdottomasti ja äärimmäisen tiukasti kaikesta osallisuudesta näihin yhteiskuntahöpötyksiin, joka on sitä 8-16 rip off - maininkiä.
 
"Ollaan vapaita taiteilijoita ja tehdään niin kuin muut sanoo!"
käsi
10.07.2010 09:43:37
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

moni menestynyt artisti on ollut enemmän tai vähemmän ongelmainen. Joillakin jopa todella vakavia ongelmia, joillakin vain masennusta jne... Se voi olla myös vahvuus, koska tunne skaala on useasti isompi kuin ns tavallisilla ihmisillä.
 
Suomalaisessa musiikissahan synkkyys on iso tekijä, joten masentuneena(jos vain on toimintakykyinen) saa hyvää materiaalia, mistä laulaa tai soittaa.
 
Itse-ilmaisua on meille jokaiselle elin ehto. jokainen meistä haluaa jollain tavalla tiedostaen tai tiedostamatta ilmaista itseämme.
 
aalataur
10.07.2010 11:12:27
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toiminta on aina terapisoivaa. Asioiden kelailu ei. Luovat ihmiset ovat usein älykkäitä ja taipuvaisia kelailemaan liikaa ja ylikritisoimaan omaa persoonaa. Jos tällainen ihminen saa aikaa kelata liikaa, hän kelaa, ja tällöin alkaa itsetuhoinen noidankehä muodostua. Pitää pitää itsensä kiireisenä, eikä liikaa analysoida. Urheilu on toinen, liike on lääke.
 
Näin paperilla :D Käytännössä tietysti voi tulla kaikenlaista ongelmaa. Laiho taisi yrittää itsaria, Badding pelkäsi esiintymistä ja näin..
 
Mulle soittaminen on ainakin hirveen iso henkireikä, vitutus kaikkoaa väistämättä. Ei heti kun stagaan tarttuu, mutta kun sormet lämpiää ja ideat alkaa soljua ääniksi..
jussi1976
10.07.2010 12:34:26 (muokattu 10.07.2010 12:43:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

käsi: Suomalaisessa musiikissahan synkkyys on iso tekijä, joten masentuneena(jos vain on toimintakykyinen) saa hyvää materiaalia, mistä laulaa tai soittaa.
 
Itse-ilmaisua on meille jokaiselle elin ehto. jokainen meistä haluaa jollain tavalla tiedostaen tai tiedostamatta ilmaista itseämme.

 
Synkkyys taitaa olla kyllä iso tekijä koko suomalaisessa kulttuurissakin... tarkoituksenani oli lähinnä tähdentää, että depis voi olla pieninä tai kohtuullisina annoksina luovuuden kannalta siedettävää, mutta jos se menee överiksi, se sitten menee. Tosin mm. monet kirjailijat ja muusikot ovat kärsineet masennuksesta, kotimaisista kirjailijoista mm. Waltari ja SIrola, tunnetuista kitaristeista mm. Steve Vai.
 
Masennuksessa keskeistä on se, että ääripäässään se saattaa muuttua psykoottiseksi, jolloin ihminen tyypillisesti lamautuu. Eri muotoja on paljon. Tutkimusten mukaan paranoidi vielä kykenee luomaan yksilöstä riippuen jotain, psykoottinen, irtautuva yleensä heikommin. Muuttujia on yksilötasolla liian paljon, yksiselitteistä kaavaa ei voida esittää.
Historiallisena pidetty "totuus" kärsivistä, tuskaisista neroista on aika ruton kyseenalainen ja epätarkka, vaikka moni heistä onkin sairastanut jos vaikka mitä psyyken häiriöitä. Epätarkkuus perustuu siihen, että 90% tapauksissa kuitenkin kaikki suurimmat työt on tehty terveempinä kausina.
 
Tuosta itse-ilmaisun tarpeesta: Ilman muuta totta. Se on lisäksi ihmisyydelle erittäin tärkeä asia. Tästä nimenomaisesta syystä kilpailua kannattaa välttää, ja keskittyä "kilpailemaan itsensä kanssa" eli keskittää ihan rauhassa se huomio vain itsensä kehittämiseen omaan, hyvltä tuntuvaan tahtiin. Onnistuminen on tärkeä asia, ja itse asiassa hyvin intiimi. mm. aloittajan ensiviestistä sai käsityksen, että hän kokee juuri kriittiseen tilanteeseen joutumisen jotenkin panikoivaksi. Se ei ole mikään harvinainen ilmiö, pikemminkin hyvin yleinen.
 
aalataur:
 
Tosta asioiden kelailusta ja sen terveellisyydestä. Se riippuu yksilöstä. Toisille saattaa asioiden ajattelu ja niihin syventyminen olla tuskaisaa. Mutta esim. terapiatoiminta perustuu juuri siihen, että ihminen pääsee purkamaan aluksi hyvinkin tuskaista psyykeään ja erittelemään sitä rauhassa. Aikaa myöten taakka yleensä helpottuu huomattavasti. Asia voi kääntyä jopa niin päin, että siitä asioiden kelailusta tulee erittäin nautittavaa jahka vaikeat kuviot selviävät.
Jos taas ihminen jatkuvasti joutuu pakoilemaan masennustaan tai ongelmiaan johonkin konkreettiseen toimintaan, niin se autta hetkeksi, mutta ei poista itse ongelmaa. Tätähän esitti mm. Freud esittäessään kirjailijat neuroottisina tyyppeinä, jotka purkavat minuutensa paperille, mutta koska itse ongelma ei ratkea, luova tuote, eli kirjan kirjoittaminen, uusiutuu.
 
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt.
käsi
10.07.2010 12:46:27
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

psykoottinen voi luoda, mutta se onko siinä jotain "järkeä" onkin eriasia. Jälki mitä syntyy saattaa olla sitten kun on pääkasassa aika hirveää jälkeä. Ja muista samoin. Masennustilathan voi antaa hyviä aiheita ja tunnetiloja taiteeseen. Myös moni skitsofreenikko on pärjännyt taidealoilla kun ovat tuoneet omia harhojaan/mielikuviaan esille taiteen keinoin.
 
Mutta, nämä voivat ja monesti on, lamaannuttavia. Jolloin mitään ei saa tehtyä. Silloin se ei ole hyvä asia, koska myös psykoottiset jaksot jättävät jälkiä ihmiseen ja hyvinäkin kausina luominen voi olla hankalaa tai muille vaikea selkoista.
 
Mielisairauksia on aika paljon, masennus nykyään yleisin. skitsofreenikoita on paljon. Sitten erilaisia häiriöitä on ripakopallinen. Monilla menestyvillä arristeilla/taiteilijoilla on jotain häiriötä, ja persoonallisuuden rakenne häiriöitä. Hulluus ja luovuus kulkee monesti käsi kädessä. Huomattava on myös, että monella menestyneellä taiteilijalla on ollut omat managerinsa tai muut henkilöt ympärillä jotka ovat ystävällisesti ottamalla osan tuloista nostaneet taiteilijan pinnalle, koska taiteilija ei itse siihen olisi ikinä voinut.
 
jussi1976
10.07.2010 12:56:32 (muokattu 10.07.2010 12:59:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Hulluus ja luovuus kulkee monesti käsi kädessä."
 
Toi on yleinen ajatus, mutta valitettavasti ei ihan oikea. Itsekin oletin aiemmin noin. Jos kiinnostaa tietää siitä lisää, niin tuolla pitäis hakemalla löytyä hyödyllistä tavaraa:
 
ISBN 951-0-19175-2
 
Muistaakseni sivu 92 alkaen.
 
Toi on osoittautunut teoksena ainakin meille hyvin antoisaksi ja monipuoliseksi jokaiselle taiteen alalla työskentelevälle. Suosittelen.
 
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt.
käsi
10.07.2010 13:05:17
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jussi1976: "Hulluus ja luovuus kulkee monesti käsi kädessä."
 
Toi on yleinen ajatus, mutta valitettavasti ei ihan oikea. Jos kiinnostaa tietää siitä lisää, niin tuosta pitäis hakemalla löytyä:
 
ISBN 951-0-19175-2
 
Sivu 92

 
onhan tuo aikamoinen yleistys, mutta myös hyvin paikkansa pitävä. Monet mm matemaattiset nerot ovat olleet pahasti mielisairaita. Osa filosofeista, ja jopa psykolokeista jotka ovat tehneet huomattavia alan läpimurtoja. maailmassa on paljon "suuria" johtajia jotka ovat olleet skitsofreenejä. Joskus se voi olla etukin, joskus taas ajan kanssa täysin lamaannuttava ja tuhoava.
 
taidemaailma tuntee paljon tapauksia, joihin tuo sopii kuin nyrkki silmään. Sitten alalla työskentelee hyvin paljon taiteilijoita, musiikoita, kirjoilijoita jne jne. jokin tuossa mielentemppuilussa aiheuttaa luovutta, ja jokin sen hoitamisessa tai sen parissa työskentelyssä viehättää nimen omaan luovia ihmisiä jotka pyrkivät tekemään jotain taidetta.
 
Itse tunnen alalta paljon muusikoita, pari kuvataiteilijaa, tiedän parikin elokuva ohjaajaa jne... ja nyt en puhu sellaisista jotka vaan omaksi ilokseen tekee näitä, vaan henkilöt ovat hyvin tunnettuja omilla aloillaan.
 
Mielisairauksillahan on ikävä kyllä myös tapana tylsistyttää mieltä ja siten se tyrmää ko väitteen täydellisesti, hulluudessa ei ole mitään muuta varmaa kuin hulluus, mutta sekin on monesti katsojan tai kuuluian näkökulmasta kiinni, kuka on hullu ja kuka ei ja mikä on hullua...
 
Zeeboo
10.07.2010 13:57:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jussi1976: "Hulluus ja luovuus kulkee monesti käsi kädessä."...
 
Tarttee hommata. Jospa selviäsi, kumminko päin syy-seuraussuhde on....
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
jussi1976
10.07.2010 14:04:45 (muokattu 10.07.2010 14:35:14)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Käsi: juu, ilman muuta. Mutta kun luet tuon, niin siinä on tarkka selvitys siitä, mistä em. ajatus on tullut esille ja siitä "muotiin" ja kokonaisuutta valotetaan usealta eri kantilta.
 
Zeeboo: ota ihmeessä. Oli ainakin mulle erittäin viisas, oivaltava, kannustava ja kaikin puolin kiitettävä teos. Se murtaa TODELLA monta yleistä harhaluuloa, joita luovuuteen ja taiteelliseen luomiseen liittyy & luovaan persoonaan. Kun tuon lukee, ei enää mene kaikkeen halpaan, mitä yritetään tyrkyttää, vaan todalla alkaa terveellä, kirkkaalla tavalla tajuta, mistä hommassa oikeastaan on kyse. Luovaan yksilöön liittyvät mm. korkea, tarkka itsetiedostus omista kyvyistä, riippumattomuus sekä henkinen vapaus. Siinä käydään läpi myös yleinen ympäristön halu painaa luovat muottiinsa ehdoin tahdoin ja samaan kaavaan ja se, miten siihen alistuminen on oman luovuutensa ehkäisemistä ja myös tuhoamista jne. Ideat kun eivät tule massalta vaan aina yksilöiltä, joille sitten ollaan kateellisia porukalla. Aseina sillä on kiristäminen, eristäminen, kyseenalaistaminen, vähättely jne. Sivukysymyksenä voisi aiheellisesti kysyä, kuka täysjärkinen arvostaa tällaistä poppoota ja sen mieltymyksiä?
 
Monet taiteilijat jne. ovat tosiaan olleet skitsofreenejä, masentuneita, bipolaareja sun muita, mutta AINA on olemassa se ns. kriittinen kynnys, jossa se rakennelma hajoaa. Ja joskus pysyvästi. Mm. monet matemaatikot, filosofit ja muut eivät ole skitsofrenian pahetessa enää kyenneet mihinkään yhtenäiseen ajatteluun, joka kuitenkin on se olennaisin juttu noissa. Olennaista on myös se, että mielenerveyden häiriöt nimenomaan sitovat itseensä paljon psyykkistä energiaa, jota tarvitaan itse luomiseen. Jos energiaa on yksilöllä paljon, hän voi selvitä vaikeassakin rumbassa - jonkin aikaa, mutta jokaisella on sitten se raja, jossa tie nouseekin pystyyn. Sen jälkeen alkaakin se varsinainen inferno...
Esimerkkeinä lopputuloksesta on nähtävissä mm. tapauksissa Danny Gatton, Hemingway, Van Gogh, Harri Sirola ja lukemattomat muut.
 
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt.
aalataur
10.07.2010 19:59:42 (muokattu 10.07.2010 20:05:14)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jussi1976:
 
aalataur:
 
Tosta asioiden kelailusta ja sen terveellisyydestä. Se riippuu yksilöstä. Toisille saattaa asioiden ajattelu ja niihin syventyminen olla tuskaisaa. Mutta esim. terapiatoiminta perustuu juuri siihen, että ihminen pääsee purkamaan aluksi hyvinkin tuskaista psyykeään ja erittelemään sitä rauhassa. Aikaa myöten taakka yleensä helpottuu huomattavasti. Asia voi kääntyä jopa niin päin, että siitä asioiden kelailusta tulee erittäin nautittavaa jahka vaikeat kuviot selviävät.
Jos taas ihminen jatkuvasti joutuu pakoilemaan masennustaan tai ongelmiaan johonkin konkreettiseen toimintaan, niin se autta hetkeksi, mutta ei poista itse ongelmaa. Tätähän esitti mm. Freud esittäessään kirjailijat neuroottisina tyyppeinä, jotka purkavat minuutensa paperille, mutta koska itse ongelma ei ratkea, luova tuote, eli kirjan kirjoittaminen, uusiutuu.

 
Toki pitää sen verran kelailla että tietää mihin menossa. Kuitenkin pohdintaan helposti jämähtää. Keskustelu ei mielestäni auta esim. parisuhteissa niin paljon mitä naiset haluaisivat uskoa, keskustelu poistaa epäselvyyksiä, toiminta korjaa ongelmia. Sama esim. psykologiassa ja psykiatriassa on ammattikuntina ongelmana. Ihmiset mielellään jäävät jauhamaan vaikka ongelma on paikallistettu. Toiminta vaatii toki kanttia ja aloitekykyä, jos on ollut masentunut ja toimintakyky alhainen, helpompi on jäädä vatvomaan, lopputulos on vain pahempi solmu.
 
Liikunnan katsoisin olevan myös vahva tekijä, henkilö joka juoksee +3000 cooperissa ja saa hieman rautaakin nousemaan, ei luultavasti kovin herkästi masennu. Mens sana in corpore sano.
jussi1976
10.07.2010 20:45:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo! Ilman muuta noin on. Itse teen välillä duunia noiden lahjakkuuksien ongelmien kanssa, niillä on usein masennusta mm. muiden ymmärtämättömän tai liian vaativan asenteen takia. He ovat usein täysin erilaisia kuin ympäröivät ihmiset.
Liikunta on erittäin tärkeää hyvän terveyden kanssa - etenkin mielenterveyden. Myös kalaöljy on tunnistettu varsin tehokkaaksi aivojen piristäjäksi.
 
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt.
käsi
10.07.2010 20:46:04
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

toki tuo piste tulee vastaan jonka jälkeen on pelkkää jyrkkää alamäkeä, mutta sitä ennen on jo voinut saada itsensä historian kirjoihin. Kantoja on monia, kirjoituksia suuntaan jos toiseen. Löytyy teoksia joissa ei edes tunnusteta mielisairauksia, ja tutkimuksia jotka väittää ties mitä.
 
Mutta, mielisairaus ei sinällään estä mitään, vaan voi olla oikeasti jopa vahvuus. Toki, tiettyyn pisteeseen asti. Mielihäiriötä, on todella monilla menestyneillä artisteilla/taiteilijoilla. Psyyke ei kestä ihan kaikkea mitä tarvii kahlata läpi päästääkseen maaliin.
 
Mutta, se että on onnellinen on avain. JA se että rakastaa sitä mitä tekee, etenkin luovassa työssä/harrastuksessa.
 
varo
10.07.2010 21:09:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Masennuksen ja mielialan parantamisessa ongelmien työstäminen auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain välissä pitää osata tajuta päässeensä ongelmien kanssa sinuiksi ja lopettaa elämän liika funtsiminen, muuten alkaa taas vellomaan ongelmissansa jotka helposti oman pään sisällä kasvavat kärpäsestä härkäseksi.
 
Aloittajan tapauksessa kuulostaa siltä, että kitaransoitto otetaan vähän turhankin vakavasti. Soita kitaraa sen verti kun hyvältä tuntuu, älä väännä hampaat irvessä jos ei huvita. Miksi ajattelisit että olet paska soittaja, mieti mielummin niin päin, että mitä kaikkee mielenkiintoista musiikin maailmassa onkaan opittavana?
 
Suosittelen omaksumaan Paul Gilbertin asenteen soittamiseen.
 
jussi1976
10.07.2010 21:14:35 (muokattu 10.07.2010 21:19:59)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juu. Mielenhäiriö ei olekaan sama asia kuin varsinainen sairaus. Näkemyksiä on monta, mutta voitaisiin jakaa esimerkiksi niin, että mielenhäiriö on ulkopuolisesta, konkreettisesta tilanteesta johtuva masennusjakso, joka paranee tilanteen muututtua. Varsinainen sairaus on sitten vaikeampi, fyysispohjainen juttu, jossa saattaa olla aivoissa jokin elimellinen vika ja joka siksi ei ole ns. tapahtumasidonnainen. On myös huomattava, että jos stressaava, vaikea tai muutoin poikkeava elintilanne jatkuu tarpeeksi kauan, se voi laukaista ihan mielisairauden.
 
Varo; just noin. Olisi mielenterveyden ja onnellisuuden kannalta olennaista ymmärtää, että kaikkein tärkeintä on oman tyydytyksen saaminen toiminnastaan ja tavoitteidensa saavuttamisesta omaan tahtiinsa. Ei toisilla ole mitään asiaa tulla sanelemaan että nyt tarvitaan tää ja tuo, vaikka se erittäin yleistä yhteiskunnassa onkin. Kun ihminen nauttii hommastaan ja keskittyy siihen ja pitää luovia pausseja, aikanaan hänestä tulee pohjalahjakkuuden ja työnsä tuloksena todennäköisesti todella hyvä.
 
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt.
varo
11.07.2010 01:22:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ketjussa on puhuttu myös siitä, että monet luovat ihmiset ovat vähän kärsimyksenkin kautta saaneet taiteellista tuotantoa aikaiseksi. Voihan homma toimia päinvastoin, eli positiiviset, muulta kuin omalta taiteenalalta kertyneet elämänkokemukset ovat auttaneet luovuuden kehittämisessä. Saattaa olla repeilemistä aiheuttava esimerkki, mutta esimerkiksi Tove Jansson oli tällainen.
 
jussi1976
11.07.2010 10:19:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toki, onhan noita. Se johtuu siitä, että usein jonkun kriisin kautta taiteilijalle saattaa avautua uusi näkökulma ja/tai aspekti todellisuuteen, jota sitten käyttää hyväkseen. Mutta se jatkuva ja vakava mielenterveydellinen ongelma, se haittaa.
 
Rotta sano: Sä haluat tutkia, tietää enemmän, kehittyä, olla avoin. Sä olet siis IHAN erilainen kuin mä. Mä alennun muiden kieroihin, umpimielisiin arvoihin. Tai tyylikysymyksiin, jos ei muuta. Sä et ja mua hävettää. Siks mä herjaan sua nyt.
Ianuarius
11.07.2010 16:53:41
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://www.thework.com/index.php
 
On auttanu mua päästään irti mm. itseluottamus/-tunto-ongelmista ja paljon paljon muustakin. Ei välttämättä tietenkään oo kaikkien juttu, mutten suosittelis jos tosta ei ois ollu mulle apua.
 
And we got caught in the whirlwind // Torn by the storms of our lives.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti