Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Suoraan sielusta soittaminen
1 2 3
Kontiak
11.02.2010 18:00:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tarkoituksenahan on ilmaista itseään kitaralla räpeltämisen kautta mahdollisimman rehellisesti ja ilman minkäänlaisia taloudellisia, sosiaalisia ynnä muita tavikselle olennaisia rajoitteita tai hidasteita. Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka se tehdään?
 
Voitaisiin keskustella myös siitä, että soitammeko sydämestämme aina ja joka kerta, kun kitaralla rämpytämme vai vaatiiko se erikseen valojen himmentämistä, kynttilöiden sytyttämistä, naapuruston hiljentämistä, keskittymistä ja Oikeata Tunnelmaa. Mikä osuus on päihteillä? Elämäntavoilla? Entäs soittovuosien karttumisella? Entä teoriaosaamisella? Jollakin muulla, jota ei vielä mainittu?
 
"Loppujen reaktiot mua ei suoranaisesti kiinnostakaan. Jos joku tahtoo suuttua ja vetää herneet nenään, be my guest." - Pakkomielteinen urpo Jucciz kertoo perseilystään
Jucciz
11.02.2010 18:39:08 (muokattu 11.02.2010 18:43:00)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvä lähtökohta otsikon tyyliseen ilmaisuun on mun havaintojeni mukaan se, että soittaa oikeasti vain sitä, mitä päässään oikeasti kuulee, eikä lähde pohtimaan ainakaan mitään seuraavista:
 
- sormitukset
- "laatikot"
- asteikot
- moodit
 
Mä näkisin, että jos sielussa musiikki on johonkin tiettyyn muotoon "koodattu", se on tallessa rytmeinä, melodioina ja ehkäpä sointukiertoina, eli täysin soittotekniikasta ja soittimesta riippumattomina "alkeispalasina". Tästä johtuen ne taitavat soittajat, jotka hallitsevat useita eri instrumentteja, soittavat yleensä samanlaisia musiikillisia juttuja riippumatta siitä, mikä mööpeli kourassa on: musiikki tulee tällöin paljon syvemmältä kuin vain sormista tai sormituksista.
 
Se, millaista materiaalia sielun syövereihin on ajan kuluessa päätynyt muhimaan, toki riippuu ihan kaikesta, mitä elämän varrella on tapahtunut: oli siellä sitten runsasta päihteidenkäyttöä, teoriakirjojen ahmimista, keikoilla käyntiä, levyjen kuuntelua tai muusikoiden.netissä roikkumista tai kaikkea noita ja paljon muuta.
 
Jotenkin näin mä sen hahmotan.
 
hemoroidi
11.02.2010 19:53:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Hyvä lähtökohta otsikon tyyliseen ilmaisuun on mun havaintojeni mukaan se, että soittaa oikeasti vain sitä, mitä päässään oikeasti kuulee, eikä lähde pohtimaan ainakaan mitään seuraavista:
 
- sormitukset
- "laatikot"
- asteikot
- moodit

 
Jos tässä tapauksessa puhutaan esim. soolojen improvisoinnista, niin miten on jos pistää 16 tahdin soolo-kompin soimaan ja lähtee sen päälle sitten rakentamaan yllä mainitulla tavalla.
 
Eli itse teen näin:
- Pistän taustan päälle
- Yritän eläytyä biisiin ja improvisoin mukana
- Jos joku juttu kuulostaa hyvältä, niin yritän "kopioida" juuri sen kuvion ja pistän sen muistiin
- Tämän jälkeen yleensä kuulen mitä tapahtuu tämän jälkeen ja sitä ennen
- Pistän soolon kasaan
- Treenaan koko biisin bändin kans ja huomaan että taas kuulen miten soolon pitäisi mennä
- Korjaan "virheet" ja paketti on kasassa
 
Mitään en pakota ulos, eli kaikki tulee suoraan sielusta mutta pistän muistiin kaikki parhaat palat.
 
Onko tämä sitten esimerkiksi livenä suoraan sielusta soittamista?
 
Krice
11.02.2010 20:01:17
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kontiak: Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka se tehdään?
 
Ei sitä tehdä, se tulee.
 
DrGreenegg
11.02.2010 21:00:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvä aihe keskustelulle. Iseäni on mietityttänyt ne muutamat harvat kerrat kun on sen kummempia suunnittelemetta polkaissut paria pedaalia tarttunut kitaraan ja kädet on toimineet kuin maagisessa nosteessa. On vaan saanut ihmetellä että mitäs nyt tapahtuu. Soudi on hyvä ja soitossa mielikuvitusta. Tätä kestää parhaimmillaankin about 2 minuuttia, sitten alkaa tapahtuneen analysointi päässä ja noste katoaa mystisesti.
Samoilla säädöillä seuraavana päivänä voi kaikki olla taas yhtä tervanjuontia- saa säätää namiskoja ja virettä ja kuunnella kriittisellä korvalla.
Jotenki se kun silloin 14 vuotiaana soitti häpeilemättömän korskeasti Deep Purplea levyn mukana oli sitä suoraan sielusta soittamista aidoimmillaan.
Nykyään on jotenkin enempi vähempi aina käsijarru päällä.
Tai sitten se on vaan mun kohdalla sitä harjoituksen puutetta : )
 
Everybody knows this is nowhere
Power_chord
11.02.2010 21:51:16
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://www.youtube.com/watch?v=6u1YmHkVNMc
Minusta tämä on sitä suoraan sielusta soittamista.
 
http://www.youtube.com/user/FatFingersRock
tender.insanity
11.02.2010 22:06:35 (muokattu 11.02.2010 22:07:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Nykyään sielu on useimmiten yksinomaan uskonnollinen käsite."
( http://fi.wikipedia.org/wiki/Sielu )
 
Virsikirja käteen ja soittamaan. Siitä se lähtee.
 
there were is mill there is a road
vasili
11.02.2010 23:02:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hirveän usein meillä on joitain egoistisia lähtökohtia ja tarpeita soittotilanteissa, jotka estävät omaa musiikillista potentiaalia pääsemästä kokonaisuudessaan esiin. Tätä tapahtuu niissäkin tilanteissa, joissa soittaja ei niin sanotusti ajattele/analysoi mitään. Monesti nuo egosta lähtevät motiivit voi olla ihan sitäkin, että yrittää todistella itsellensä jotain häivyttääkseen omaa epävarmuuttaan. Olen tärmännyt tähän usein treenatessakin - lähes päivittäin.
 
Ehkä parhaimpia juttuja mitä voi tehdä, on jonkinlaisen uuden asenteen omaksuminen. Soittotilanteessa ei saisi olla yhtään kriittinen, vaan pitäis hyväksyä kaikki mitä tulee. Pitäisi myös uskaltaa soittaa niitä omia varmoja asioita, eikä lähteä yrittämään mitään, jolla yrittää räjäyttää muiden keikkaa seuraavien kitaristien ja muusikoiden tajunnan. Tätähän tapahtuu koko ajan, mutta kuinka moni on siinä ikinä onnistunut? Kaikkein tärkeintä on varmaan se, että ei luo soittotilanteeseen minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai tavoitetta.
 
En usko, että parhaimmatkaan soittajat pystyy joka keikan jälkeen sanomaan, että tulipas taas soitettua sielusta. Mun mielestä noista hetkissä on aina kyse sen luokan soittofiiliksistä, että niitä mahtuu muutamia vuoteen, jos sitäkään. Ei varmastikaan mikään juttu, jonka voi oppia.
 
sedative
11.02.2010 23:21:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielenkiintoinen aihe. Kunhan ei mene siihen vääntämiseen, että onko sitä tunnetta vai ei ja kuinka sitä määritellään. Käsitteenä tuo "sielusta soittaminen" kun lienee kaikille tuttu..

Aiheeseen: Itse jotenkin rinnastan improvisoinnin ja nimenomaan "sielukkaan" sellaisen jonkinmoiseen meditointiin. Olettaisin nimittäin, ettei meditatiivisen transsitilan saavuttaminenkaan onnistu sormia napsauttamalla. "Jahans. Vartin verran luppoaikaa - taidanpa paiskautua nirvanaan". Homma vaatii mielen tyhjentämistä ja keskittymistä ja hengitystä yms..
Samalla tavalla, useamman kerran olen huomannut kuinka alkuun ei oikein tunnu irtoavan mitään mullistavaa, alitajuisesti haluaisi nojautua niihin ennalta opittuihin juttuihin ja kaikki on vain "ihan jees". Jossain vaiheessa kuitenkin yleensä tuntuu kuin pitkän rimpuilun jälkeen onnistuisi puhkaisemaan jonkinmoisen kalvon, jonka toisella puolella alkaakin tapahtua jänniä asioita. Vasta silloin päästään kunnolla kiinni siihen omaan nupin sisäiseen maisemaan. Vähän siis sama juttu. Täytyy "synkronisoitua" muiden kanssa pikkuhiljaa ja hakea sitä yhteistä sykettä. Tämä siis koski nimenomaan muiden kanssa improilua.
Yksin tuon huomaa usein siinä, kuinka ensin täytyy soittaa ne "löysät pois" ja vasta sen jälkeen päästään käsiksi siihen hyvään matskuun. Poikkeuksiakin tietenkin aina sattuu, kun vaikkapa sooloissa se ykkösellä vedetty onkin se paras, kuten esim. myyttinen ja miljuunaan kertaan riepoteltu Tornado of souls. Mutta olisiko sieltäkin vielä irronnut sielukkaampi soolo siihen, jos oltaisiin teljetty Mauri loopin kanssa studioon ja lähdetty pariksi tunniksi vaikka bingoon?
Päihteistä vaikuttaisi olevan itse soitolle enemmän haittaa, kuin hyötyä, sillä karkeana yleistyksenä, ne mitkä auttavat nupin kanssa, tuppaavat sontia hienomotoriikan niskaan ja vastavuoroisesti ne mitkä kiihdyttävät ja parantavat suoritusta, tekevät usein ihmisistä itseään toistavia idiootteja...
 
Always remember to pillage BEFORE you burn.
kimurantti1
12.02.2010 13:49:18 (muokattu 12.02.2010 13:50:29)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tää on jännä kysymys. Puhutaanko nyt soittaja fiiliksestä vai kuulijan kokemuksesta? Nää nimittäin on kaksi aika eri juttua. Myöskin monista muusikoista on mulle sanottu, että "kuuntele sitä fiilistä ja latausta mikä sen soitossa on". Mä en kuitenkaan kuule sitä vaikka kuinka olen yrittänyt, jätän kuitenkin nimet luettelematta.
 
Mitä tulee soittajan omiin fiiliksiin, niin mun mielestäni kaikista pahin vastus sille "sielusta soittamiselle" ja ylipäätään minkään asian kunnolla tekemiselle on tekijän päässä oleva ajatus, "mitähän noi muut ihmiset musta ajattelee". Joku voisi "maalaisjärjellä" sanoa, että sehän vain laittaa skarppaamaan keikalla ja ehkä se joskus niin toimiikin. Useimmiten se kuitenkin johtaa vain yliyrittämiseen joka vaan häiritsee soittoa.
 
Samaan nippuun edellisen kanssa menee kaikki muutkin liian monimutkaiset ajatukset. Kaikki varmaan tietää sen fiiliksen, kun pään sisällä alkaa joku ääni puhua. Sieltä saattaa tulla ihan järkeviäkin neuvoja ja välillä taas täysin älytöntä kamaa, kuten toi "mitähän muut ihmiset musta ajattelee". Vaikka sieltä pään sisäiseltä ääneltä tulisikin järkeviä neuvoja koskien soittoa, niin sen sisäisen puheen kuuntelu häiritsee itse soittoa loppupeleissä vaan enemmän. Ihminen kuitenkin pystyy keskittämään tarkkaavaisuutensa kunnolla vaan yhteen asiaan kerrallaan. Soittimen soittaminen puolestaan on sellainen juttu, jossa tarvisi pystyä keskittyämään miljoonaan pikkujuttuun samaan aikaan, jos meinaisi jotenkin tietoisesti vaikuttaa itse suoritukseen. Siispä mä olen huomannut parhaaksi vaihtoehdoksi keskittää tarkkaavaisuus vaan kuuntelemiseen ja luottaa siihen, että ne jutut mitä on treenannut tulee kyllä sieltä, kunhan ei vaan yliyritä ja stressaa siitä, että "mitähän noi muut ihmiset musta ajattelee".
 
Tää nyt meni vähän filosofiseksi paskaksi, mutta tällaisia juttuja oon kelaillut välillä. Ehkä joku ottaa selvän, että mitä yritin selittää.
 
http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr
roopeok
12.02.2010 17:48:43 (muokattu 12.02.2010 17:50:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itselläni "sielusta soittaminen" sujuu parhaiten slide-kitaralla. Kuten edellä jo mainittiin, sielusta soittaminen onnistuu omastakin mielestä vain kun ei keskity siihen miten soittaa, vaan antaa sen tulla virtana.
Jostain kummasta syystä slidella soittaessa avoimessa D:ssä (valot himmennettynä) tämä on helpoiten mahdollista. Jotenkin tuntuu, että normaalisti soittaessa on vaikeampaa löytää juuri ne oikeat nuotit tunnelmaa varten.
 
Mutta vaikeata tuollaista on selitellä tai neuvoa, sen verran metafyysinen asia kun on kyseessä ;) Kukin varmasti ymmärtää itse, milloin soittaa sielulla ja milloin se on pakolla vääntämistä.
 
EDIT:
Jos nyt esimerkkejä kaivataan: http://www.youtube.com/watch?v=x4KmbUCwkyE
 
JIRPPI
12.02.2010 19:19:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Power_chord: http://www.youtube.com/watch?v=6u1YmHkVNMc
Minusta tämä on sitä suoraan sielusta soittamista.

 
Marty soittaa tosiaan aina suoraan sielusta. Yksi lempikitaristeistani.
 
Oma mielipiteeni on oikea! Kaikkien muiden mielipiteet ovat vääriä ja aivan turhia!
hola gibson
12.02.2010 21:28:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En tiedä oonko käsittänyt "suoraan sielusta soittamisen" ihan samalla tavalla kuin joku muu. Oon aina ajatellu sitä semmoisena spontaanina, improvisaationa tunteiden ilmaisuna, jota ei mietitä etukäteen vaan annetaan sen musiikin tulla soittimestaan sellaisena kuin se tulee.
 
Pohdiskelin tätä asiaa. Edelleen oon samaa mieltä. Toisaalta kuitenkin... onhan se sellainen etukäteen mietitty ja huolella harjoiteltu (esim. jonkin biisin kuukausia työstetty sävellyskin) "suoraan sielusta soittamista", kyllähän siinä paneudutaan asiaan ihan tosissaan.
 
Jucciz mainitsee tuolla aikaisemmin että soittaja ei lähde pohtimaan sormituksia, asteikkoja jne. vaan soittaa oikeasti sen mitä päässään kuulee. Samaa mieltä ollaan, mutta mielestäni sormitukset ym ja niiden tietoinen hallinta ovat eräänlaisia keinoja soittamiselle. Tunnistin samasta kirjoituksesta yhden toisenkin jutun: Sen että musiikki on koodattu tietyiksi melodioiksi, rytmeiksi jne. Harvinaisen totta tämäkin. Vaikka kitaraa soittelen, niin kokeilimpa tässä hiljattain soitella epämääräisiä juttujani pianolla. Samantyyliseksi blues-likittely rytmeiksi ne kääntyivät silläkin soittimella.
 
Kontiak
12.02.2010 21:50:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kimurantti1: Puhutaanko nyt soittaja fiiliksestä vai kuulijan kokemuksesta?
 
Soittajan fiiliksestä.
 
Täällä on muutama pätkä heitetty youtubestakin. IMO sielusta soittaminen ei mitenkään automaattisesti kuulosta hyvältä.
 
"Loppujen reaktiot mua ei suoranaisesti kiinnostakaan. Jos joku tahtoo suuttua ja vetää herneet nenään, be my guest." - Pakkomielteinen urpo Jucciz kertoo perseilystään
arc
13.02.2010 13:00:37
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Suoraan sielusta soittaminen on mulle se määränpää.
 
Olisi mahtavaa pystyä viestimään musiikkia suoraan sisältään ilman minkäänlaista suodatusta tai sormien sensuuria, kitaran ollessa vain se välityskanava. Tällä hetkellä soittoani leimaa liikaa valmiiksi opetellut tai kuulemalla tarttuneet itseään toistavat likit ja fraasit, ja tuntuu kuin olisin opittujen asioiden vanki. Pitää opetella vielä aika paljon lisää, että illuusio vapaudesta tulee otelaudalle :)
 
All of these vultures hiding right outside my door.
arc
13.02.2010 13:00:37 (muokattu 13.02.2010 13:00:50)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

e:tubla
 
All of these vultures hiding right outside my door.
jniska
13.02.2010 13:48:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Hyvä lähtökohta otsikon tyyliseen ilmaisuun on mun havaintojeni mukaan se, että soittaa oikeasti vain sitä, mitä päässään oikeasti kuulee, eikä lähde pohtimaan ainakaan mitään seuraavista:
 
- sormitukset
- "laatikot"
- asteikot
- moodit

 
Nuo pitäisi olla hallussa selkäydintasolla osapuilleen, sitten sitä voi vedellä sielunsa kylyydestä mitä vaan eikä ajaudu umpikujaan.
 
Omassa soitannossa on suurin ongelma juuri se, että en osaa noita tarpeeksi, enkä ole niitä tarpeeksi treenannut, joten ajaudun usein käyttämään jotain samaa, jonka jo hallitsen. Nyt on suuri pyrkimys laajentaa osaamistaan.
 
Mutta ei sitä voi ajatella niin että nyt mä seuraavaksi vetäsen tolla ja tolla skaalalla ylös alas lisättynä muutamalla nuotilla. Ajatuksissa se musiikki ja soitettavat jutut on sellaisina ääninä, saundeina tms.
Käypä usein niinkin että alottaa jonkun soolon, tekee virheen , ei pääse siihen mitä aikoi, mutta vetäseekin sitten jotain muuta siihen jatkeeksi. Väittäisin että makeimmat sooloni olen soittanut noin.
 
Laiha Lissu oli paras
Kontiak
13.02.2010 16:10:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Ei sitä tehdä, se tulee.
 
Enemmän hain keinoja siihen, että tulisi alttiimmaksi sille Tulemiselle.
 
"Loppujen reaktiot mua ei suoranaisesti kiinnostakaan. Jos joku tahtoo suuttua ja vetää herneet nenään, be my guest." - Pakkomielteinen urpo Jucciz kertoo perseilystään
matzbyy
13.02.2010 22:19:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mulla tässä yks päivä oli aika suoraan sielusta experience. oltii kaverin ja sen ikivanhan ukon kaa jamittamas, lähettiin C:stä bluesia, ja sitte ku aloin vetää sooloo, ni tuntu ettei ees kontrolloi niitä sormia ku ne tanssi siinä otelaudalla. Ja kuulosti muuten helvetin mahtavalta, jos voin ite sanoo
 
Pande
13.02.2010 23:22:46
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sedative: Mielenkiintoinen aihe. Kunhan ei mene siihen vääntämiseen, että onko sitä tunnetta vai ei ja kuinka sitä määritellään. Käsitteenä tuo "sielusta soittaminen" kun lienee kaikille tuttu..
 
Hyvä pointti. Itse en usko sielun olemassaoloon siinämielessä miten se perinteisesti käsitetään, mutta siitä huolimatta ei ole syytä saivarrella tuosta termistä jonka merkityksen jokainen tosiaan tietää -- vaikkakaan en silti pidä tuota käsitettä ongelmattomana.
 
Yleisesti saan enemmän tunnereaktioita kuuntelemisesta kuin soittamisesta. Ja kun soitan itse, paha taipumukseni on keskittyä itse soittamiseen kognitiivisessa mielessä siinä määrin, että se vie jonkinverran "resursseja" siltä soittamisesta nauttimiselta. Porukassa soittaessa se sentään on jonkinverran helpompaa, mutta yksin harjoitellessa on miltei mahdotonta olla ajattelematta omaa soittoaan myös suorituksena eli suoltaa merkityksellisiä ääniä soittimesta ollen samalla vapaana kaikesta itsekritiikistä.
 
matzbyy: mulla tässä yks päivä oli aika suoraan sielusta experience. oltii kaverin ja sen ikivanhan ukon kaa jamittamas, lähettiin C:stä bluesia, ja sitte ku aloin vetää sooloo, ni tuntu ettei ees kontrolloi niitä sormia ku ne tanssi siinä otelaudalla. Ja kuulosti muuten helvetin mahtavalta, jos voin ite sanoo
 
Tämä tunne tulee nykyään valitettavan harvoin, saattaa olla että oma soitanta aiheuttaa sitä vähemmän tunnereaktiota mitä enemmän sitä ymmärtää (tai mitä tutumpi sen kanssa on). Siitä kun viimeksi koin tälläisen vastaavan elämyksen on jo vuosia aikaa. Luultavasti pitäisi kyetä tehokkaammin kytkemään se analyyttinen osa aivoista pois päältä sen sielukkaan itseilmaisun ajaksi :-)
 
Toisaalta tärkeintä mulle on se, miten kuulija soittooni reagoi (vaikka kuulija olisinkin vain minä itse)...
 
"Puh tiesi mitä tarkoitti, mutta koska hän oli pieniälyinen karhu, hän ei osannut sitä kertoa."
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti