| Aihe: Taktiikkasi kappaleen opettelemiseen? | |
|---|
|
jucciz: Puhaltajilta ja jousisoittajilta kannattaisi opetella fraseerausta, basisteilta tyylikästä äänenkuljetusta, pianisteilta taas harmonisia juttuja ja luonnollisesti rumpaleilta ja lyömäsoittajilta rytminkäsittelyä.
Pieneksi täsmennykseksi sanoisin tähän 9 vuotta pianoa soittaneena että mielestäni pianisteilta kannattaisi ottaa myös paljon ilmaisullisia seikkoja. Pianonsoitossa, etenkin klassisessa dynamiikka on todella tärkeää. Vaikka saattaa kuulostaa joidenkin mielestä oudolta niin pianon kosketinta voi tosiaankin painaa eri tavoilla, ei muuttamalla pelkkää voimaa jolla kosketinta painetaan.
Kitaramusiikissa etenkin säröillä dynamiikkaan ei voi aivan hurjasti vaikuttaa mutta kyllä se elävöittää sointia. | |
strophe: Groovea ei opi metallista.
Minusta tuo on aika mielenkiintoinen väite, sillä esimerkiksi Panteran tuotannossa on minusta paljon groovaavia kappaleita, kuten Drag the waters, Walk. En sitten tiedä oppiiko sitä groovea kuuntelemalla Panteraa tai mistä sen grooven yleensä edes oppii.
Koska raskaan musiikin soittajista löytyy kiistatta tämän hetken taitavimmat kitaristit. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti asia on kuitenkin näin. -kruise | |
r0b1n: Minusta tuo on aika mielenkiintoinen väite, sillä esimerkiksi Panteran tuotannossa on minusta paljon groovaavia kappaleita, kuten Drag the waters, Walk. En sitten tiedä oppiiko sitä groovea kuuntelemalla Panteraa tai mistä sen grooven yleensä edes oppii.
Olisiko Delta Blues mitään? Tai J.J.Cale tai Neil Young & Crazy Horse? Prince? Black Sabbath? Sir Douglas Quintet?
Jotain tällaisia ne Panteran miehet on todennäköisesti ainakin itse kuunnellut, vaikken noiden loistavien veikkojen musiikkimakua tarkemmin tunnekaan. | |
r0b1n: Minusta tuo on aika mielenkiintoinen väite, sillä esimerkiksi Panteran tuotannossa on minusta paljon groovaavia kappaleita, kuten Drag the waters, Walk. En sitten tiedä oppiiko sitä groovea kuuntelemalla Panteraa tai mistä sen grooven yleensä edes oppii.
En tiiä lasketaanko Anthrax metalliksi, mutta Stomp 442 -levyllä on mielestäni aika groovaavaa tavaraa. Ei mun mielestä metalli ja groovaavuus toisiaan suoranaisesti sulje pois, joskin suurimmassa osassa metalia selvästi tavoitellaankin kellontarkkaa ja jämäkkää soitantaa - jotain, mikä mun mielestä ei ainakaan groovaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Periaatteessa kai kaiken musan ei ole tarkoituskaan groovata. | |
r0b1n: mistä sen grooven yleensä edes oppii.
Vanha Sly and The Family Stone sekä Stevie Wonder. Jotain pientä groovea havaittavissa alustavasti... | |
Jucciz: Vanha Sly and The Family Stone sekä Stevie Wonder. Jotain pientä groovea havaittavissa alustavasti...
Maa , Tuuli & Tuli |  r0b1n
02.10.2009 19:40:24 (muokattu 02.10.2009 19:40:40) | |
|
Niin onhan tota groovaava musiikkia vaikka kuinka tarjolla etenkin funkin puolella (imo), mutta oppiiko sen grooven, kun kuuntelee sitä musiikkia. Sitä lähinnä mietin.
Koska raskaan musiikin soittajista löytyy kiistatta tämän hetken taitavimmat kitaristit. Poikkeuksia toki on, mutta pääsääntöisesti asia on kuitenkin näin. -kruise | |
vox10: Maa , Tuuli & Tuli
No tää ehdottomasti. In The Stone soimaan ni voi veljet. | |
r0b1n: Minusta tuo on aika mielenkiintoinen väite, sillä esimerkiksi Panteran tuotannossa on minusta paljon groovaavia kappaleita, kuten Drag the waters, Walk. En sitten tiedä oppiiko sitä groovea kuuntelemalla Panteraa tai mistä sen grooven yleensä edes oppii.
Muutaman bändin groove ei pelasta kokonaista genreä. Nuo ovat poikkeuksia. Tunnustan, että esitin mielipiteen liian voimakkaasti, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitin?
Kunnioitan esimerkiksi Alexi Laihoa herran saavutusten ansiosta, mutta Laiho & kumppanit ovat tehneet aikamoisen karhunpalveluksen suomalaiselle kitaraskenelle. Tällä tarkoitan sitä, että meille on kasvanut aivan mieletön kasa metallikitaristeja, jotka kuulostavat tismalleen samalta. Hankkivat Wildchild-mallit, lakkaavat kyntensä, laittavat pakkelit pleksiin, tiluttavat ja pukeutuvat camoihin. Ja sitä rataa. Ei sikäli, hienoahan se on, että nuorilla kundeilla on esikuvia ja innostusta, mutta kun se pilkuntarkka kopiointi on vähän... noh... säälittävää? Yleensä se kattaus on Maiden, Metallica ja Bodom. Kaikki soolot osataan ulkoa. Mitään muuta ei sitten osatakaan soittaa.
Huhhuh, kylläpä sydän keveni.
PS. Jottei jäisi yhtään epäselväksi, laitan tähän esimerkin siitä, mitä groove ei AINAKAAN ole:
http://www.youtube.com/watch?v=v_u0MkyP6uA
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
www.mikseri.net/sapiska | |
strophe: Ei sikäli, hienoahan se on, että nuorilla kundeilla on esikuvia ja innostusta, mutta kun se pilkuntarkka kopiointi on vähän... noh... säälittävää?
Jos puhuit pukeutumisesta ja muista ulkoisista seikoista, etkä soittamisesta, olen samaa mieltä.
Yleensä se kattaus on Maiden, Metallica ja Bodom. Kaikki soolot osataan ulkoa. Mitään muuta ei sitten osatakaan soittaa.
Nyt täytyy älähtää, kun tunnen kuuluvani tähän ryhmään :) No ei kai..
Mutta. Täytyykö osata soittaa jotain muuta musaa, kuin sitä mistä pitää, varsinkin jos vain kotona omaksi ilokseen soittelee? Onko olemassa joku kitaroinnin "perussivistys", johon kuuluu kappaleita joita kaikkien tulisi osata soittaa, tai onko jokaisen hevarinkin osattava soittaa jotain muuta kuin sitä metallia? Mun mielestä on ihan turhaa toi Mitään muuta ei sitten osatakaan soittaa -puhe, minä soitan tasan mitä minä ITSE haluan, piste. Ainakin niin kauan, kun tästä hommasta ei rahaa tule.
Kun demokratia ja sananvapaus on uhattuna, ne pitää siirtää turvaan. Ja kun niitä ei ole paikalla, voi tehdä kaikenlaista. | |
strophe: Muutaman bändin groove ei pelasta kokonaista genreä. Nuo ovat poikkeuksia. Tunnustan, että esitin mielipiteen liian voimakkaasti, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitin?
Kunnioitan esimerkiksi Alexi Laihoa herran saavutusten ansiosta, mutta Laiho & kumppanit ovat tehneet aikamoisen karhunpalveluksen suomalaiselle kitaraskenelle. Tällä tarkoitan sitä, että meille on kasvanut aivan mieletön kasa metallikitaristeja, jotka kuulostavat tismalleen samalta. Hankkivat Wildchild-mallit, lakkaavat kyntensä, laittavat pakkelit pleksiin, tiluttavat ja pukeutuvat camoihin. Ja sitä rataa. Ei sikäli, hienoahan se on, että nuorilla kundeilla on esikuvia ja innostusta, mutta kun se pilkuntarkka kopiointi on vähän... noh... säälittävää? Yleensä se kattaus on Maiden, Metallica ja Bodom. Kaikki soolot osataan ulkoa. Mitään muuta ei sitten osatakaan soittaa.
Huhhuh, kylläpä sydän keveni.
PS. Jottei jäisi yhtään epäselväksi, laitan tähän esimerkin siitä, mitä groove ei AINAKAAN ole:
http://www.youtube.com/watch?v=v_u0MkyP6uA
Itse näkisin asian niin ,että kaikesta saasteesta huolimatta mitä musiikin nimissä nykyään tehdään niin kyllä ne jyvät alkavat erottumaan akanoista jo ihan sen mielenkiinnon ajamina.
Eli musikaaliset jantterit alkavat laajentamaan tietämystään ja treenaamistaan ihan oikean musiikkiin vs. linkin takan ollut näyte..:)
kukin siis soittakoon ja diggailkoon sitä mitä haluaa. |  Borlag
03.10.2009 19:49:03 (muokattu 03.10.2009 20:15:07) | |
|
d3monilaama: Mutta. Täytyykö osata soittaa jotain muuta musaa, kuin sitä mistä pitää, varsinkin jos vain kotona omaksi ilokseen soittelee?
Ei, mutta luullakseni tuossa tarkoitettiin sitä nykypäivänä liiankin yleistä tapaa kitaristeilla keskittyä vain ja ainoastaan tekniikkaan ja siihen yhteen tai kahteen bändiin joka itseen parhaiten kolahtaa. Tähän kun liitetään tämä toinen vitsaus nykykitaristeilla joka liippaakin itse ketjun aihetta vähän lähempääkin, eli pelkistä tabulatuureista soitto, niin lopputuloksena on juuri noita persoonattomia klooneja jotka ei oikeasti osaa mitään muuta. Teoriatason tietämys on niin hatara ettei edes sävelen tapailu onnistu, korvakuulolta ei onnistu biisien plokkailu myöskään. Tuon lisäksi kun nuoteista ei ole koskaan tarvinnut opetella, vaan on aina käytetty niitä tabeja niin tuollainen kitaristi jää todella helposti tuhansien muiden täysin mitäänsanomattomien kitaristien joukkoon (itse kuulun tänne myös, tosin eri syystä).
Ymmärrät homman jujun siinä vaiheessa kun alat kasaamaan bändiä ja kokeilemaan kitaristeja, sieltä meinaan tulee näitä wannabe Laihoja ja Hammetteja niin paan perkuleesti. Vetävät sen oman bravuuri soolonsa, joka siis em. heppujen tekele alusta loppuun, ja kun tulee aika soittaa sen bändin juttuja mihin ollaan liittymässä tai näyttää miten osataan improvisoida niin ei lähde yhtikäs mitään.
Itse en COBia ole kuullut tietoisesti lainkaan yhtä biisiä lukuunottamatta, mutta silti olen 100% varma että tämä Laiho ei ole itse aloittanut yllä kuvatulla tyylillä, samalla olen 100% ettei hänen seuraajansa, eli seuraava suomalainen supertähti tilulilu sankarien joukossa, tule hänkään tuota tyyliä käyttämään.
edit: ja ei, en pyri tällä mihinkään älyttömään anti-tabi touhuun, vaan yksinkertaisesti siihen että nykyään monet kitaristit touhuavat niin rajoitetusti tiettyjen raamien sisällä. Tabit on ihan jees työkalu, mutta pelkästään niiden kanssa oman lempparibändin biisejä ja soolonpätkiä opetellessa ei kyllä kovin kummoisia taitoja kartuta. Toki ajatuksella jos on liikenteessä niin voi niistäkin sitä teoriapuolta jäädä sinne takaraivoon, mutta korvakuulo kärsii jokatapauksessa. Mielestäni se on se tärkein osa-alue musiikissa, ei sitä numeroita ole tarkoitus paperille tuottaa vaan musiikkia, eli ääntä... | |
Borlag: Tabit on ihan jees työkalu, mutta pelkästään niiden kanssa oman lempparibändin biisejä ja soolonpätkiä opetellessa ei kyllä kovin kummoisia taitoja kartuta. Toki ajatuksella jos on liikenteessä niin voi niistäkin sitä teoriapuolta jäädä sinne takaraivoon, mutta korvakuulo kärsii jokatapauksessa.
Joo, täytyy myöntää, että omallakin kohdalla tuohon tulee helposti syyllistyneeksi. Teoriaa on kuitenkin jonkun verran oppinut siinä samalla, suurin kiitos Guitar Pron.
Korvakuulolta varmaan niitä biisejä pitäisi enemmän opetella ja useammin koittaa rakentaa jotain järkevää omaa materiaalia. Useimmiten korvakuulolta opettelu tapahtuu mulla silloin, kun jostain biisistä ei ole tabeja saatavilla, usein uudemman materiaalin kanssa näin. Sen pääriffin jaksaa hakea ja se onnistuu GP:llä ilman kitaraakin, mutta sitten kun tulee se vaikeampi kohta, menee hermo ja lykkään biisin opettelun tabien ilmestymiseen asti.
Mistä lie johtuu sitten se, että omien biisien tekeminen on GP:llä paljon helpompaa kuin kitaralla. Jotenkin sattuu vahingossa tulemaan välillä jotain omaan korvaan hyvän kuuloista materiaalia, ja pariin pätkään olen jopa tyytyväinen.
Kun demokratia ja sananvapaus on uhattuna, ne pitää siirtää turvaan. Ja kun niitä ei ole paikalla, voi tehdä kaikenlaista. | |
Groove on soittajan ja/tai kuuntelijan koko kehossa. Soon semmonen mato joka pistää kehon liikkeeseen. Ei kai sillä mihinkään musiikkityyliin välttämättä viitata, vai?
Opettelen nykyään kuuntelemalla eri versioita mm. youtubesta. Luoja jossain vaiheessa huomasi luoda internet'n ja luojan lapset laajakaistan ja sitä kautta kaiken moinen musiikin opettelu on enää itsestä kiinni, tietyin rajoittein tosin | |
d3monilaama:
Täytyykö osata soittaa jotain muuta musaa, kuin sitä mistä pitää, varsinkin jos vain kotona omaksi ilokseen soittelee? Onko olemassa joku kitaroinnin "perussivistys", johon kuuluu kappaleita joita kaikkien tulisi osata soittaa, tai onko jokaisen hevarinkin osattava soittaa jotain muuta kuin sitä metallia? Mun mielestä on ihan turhaa toi -puhe, minä soitan tasan mitä minä ITSE haluan, piste. Ainakin niin kauan, kun tästä hommasta ei rahaa tule.
Täysin samaa mieltä. Itse kuuntelen lähes pelkästään metallimusiikkia, joten myös soitan lähes pelkästään metallimusiikkia. En jaksa käyttää tippaakaan aikaa jonkun biisin opetteluun, josta en todella pidä. Enkä ymmärrä, miksi pitäisikään. Miksi pitäisi osatakaan mitään muuta, kuin sellaista mitä tykkää soitella? Tämä on harrastus ja teen juuri niin kuin itseä huvittaa.
Ei silti, on teoriakin tuttua. Skaalat, nuottien perusteet, soinnut ja muutamien tabien luonti itse korvaluulolta. Ei siitä haittaakaan ole. Pointti oli nyt vain se, että turhista asioista paineiden ottaminen harrastuksen kanssa vie helposti kaiken hauskuuden koko harrastukselta. Ehtii sitä teoriaa ja improvisointia opettelemaan myöhemminkin, jos on soitellut vuosikausia pelkistä tabeista, niin onpahan ainakin sormet jo tottuneet soittamaan ja jatko-opiskelu siitä eteenpäin huomattavasti helpompaa. | |
Borlag: Ei, mutta luullakseni tuossa tarkoitettiin sitä nykypäivänä liiankin yleistä tapaa kitaristeilla keskittyä vain ja ainoastaan tekniikkaan ja siihen yhteen tai kahteen bändiin joka itseen parhaiten kolahtaa. Tähän kun liitetään tämä toinen vitsaus nykykitaristeilla joka liippaakin itse ketjun aihetta vähän lähempääkin, eli pelkistä tabulatuureista soitto, niin lopputuloksena on juuri noita persoonattomia klooneja jotka ei oikeasti osaa mitään muuta. Teoriatason tietämys on niin hatara ettei edes sävelen tapailu onnistu, korvakuulolta ei onnistu biisien plokkailu myöskään. Tuon lisäksi kun nuoteista ei ole koskaan tarvinnut opetella, vaan on aina käytetty niitä tabeja niin tuollainen kitaristi jää todella helposti tuhansien muiden täysin mitäänsanomattomien kitaristien joukkoon (itse kuulun tänne myös, tosin eri syystä).
Ymmärrät homman jujun siinä vaiheessa kun alat kasaamaan bändiä ja kokeilemaan kitaristeja, sieltä meinaan tulee näitä wannabe Laihoja ja Hammetteja niin paan perkuleesti. Vetävät sen oman bravuuri soolonsa, joka siis em. heppujen tekele alusta loppuun, ja kun tulee aika soittaa sen bändin juttuja mihin ollaan liittymässä tai näyttää miten osataan improvisoida niin ei lähde yhtikäs mitään.
Aamen. Tätä juuri tarkoitin. Ei siinä mitään, jos soittaa omaksi huvikseen himassa Metallican sooloja. Hauskahan niitä on vetää. Siitähän tässä on pohjimmillaan kyse. Itseäni kuitenkin korpeaa se, ettei monille pääse muodostumaan sitä "omaa juttua", koska ollaan niin kiinni siinä idolin vanassa. Olen laulanut bändissä, jossa soolokitaristi yritti olla jokaisella osa-alueella Alexi Laiho. Ei sitä kauaa jaksanut katsella. En tiedä Laihosta kauheasti, mutta ymmärtääkseni miehellä on vahva klassinen tausta, minkä kloonit tuntuvat jatkuvasti unohtavan.
Meitä on yhtyeessä kaksi kitaristia, joilla on molemmilla täysin erilainen soittotyyli ja -tatsi. Opimme jatkuvasti toisiltamme paljon, koska treeneihin tulee välillä juttuja, joista toinen ei ole ikinä kuullutkaan. On hiton kivaa oppia uusia asioita.
Kukin toki taaplaa tyylillään, mutta omasta mielestäni monipuolisuus on hyve. Monilla näillä klopeilla on järkyttävä tarve päästä pitkälle ja menestyä, mutta kun totuus on se, että menestykseen vaaditaan myös omia ideoita. Sitä paitsi plagioinnista voi saada syytteen.
Mutta toisaalta; musiikki on pirun kivaa. Soittakoot kloonit mitä soittavat, kunhan vain pysyvät tilutuksineen minusta kaukana. :)
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
www.mikseri.net/sapiska |  SkittaBöy
09.10.2009 09:50:46 (muokattu 09.10.2009 09:53:36) | |
|
strophe: Olen laulanut bändissä, jossa soolokitaristi yritti olla jokaisella osa-alueella Alexi Laiho. Ei sitä kauaa jaksanut katsella.
Tuollainen täysi kloonaus nyt taas on sitten aivan oma lukunsa, sellaiselle ei minultakaan heru ymmärrystä. Mutta muuten: jokainen opetelkoot soittamaan ihan sillä tavalla, mikä itseä huvittaa. Olkoot se sitten tabeista itse tai kitaranopettajan opastuksella.
Itse aiheen kysymykseen en vielä edellisellä avautumisellani oikeastaan vastannut, eli tässä:
1. Lataan tabit kiinnostavaan biisiin tai teen tarvittaessa itse. Lataan usein ison läjän tabeja samalla kertaa opetteluun, useimmiten samalta bändiltä kerrallaan. Guitar Pro ja PowerTab ovat siitä käteviä, että niillä voi helposti kelata tabit musiikin kera juuri siihen kohtaan, minkä tabit haluaa nähdä (ei tarvitse etsiä sitä kohtaa niin pitkään, koska voi myös kuunnella samalla).
2. Jos biisi menee suoraan sightreadillä tai 5-10 minuutin harjoittelulla, niin soittelen suoraan siihen päälle alkuperäisen biisin soidessa.
3. Ne riffit ja biisit jotka eivät onnistu ilman harjoittelua jätän ns. "sohvaharjoitteluun", eli esim. iltaisin kun katselen vaikka leffaa, siinä sitten samalla harjoittelen pelkästään niitä vaikeampia pätkiä sohvalla löhöten ja yleensä "akustisena", vaikka säröäänillä soitetuista metallibiiseistä useimmiten onkin kyse. Pian ne riffit sitten jo onnistuvatkin ja soittelen niitäkin alkuperäisen biisin päälle.
4. Soittelen biisejä alkuperäisten päälle useampia kertoja, jotta saan ajoituksen, rytmin, biisin eri osat ja muut palaset loksahtamaan paikoilleen. Jos biisin rakenne on tavallisesta poikkeava, eikä aivan läpikotaisin tuttu, niin aluksi saattaa jäädä soittamaan väärää kohtaa liian pitkään. :) Samalla pidän tabit niistä kohdista jotka eivät tähän mennessä ole iskostuneet ulkomuistiin, esillä.
5. Useimmiten opin biisit ulkoa ihan vaan soittaessa niitä. Jossain vaiheessa niitä tabeja ei vaan enää tarvitsekaan. Hyvin harvoin olen suoranaisesti opetellut joitain kohtia ulkomuistiin.
Eli näin se minulla menee. Soittelua kertyy vapaa-ajasta riippuen päivittäin 4-12 tuntia (tuo maksimi tietysti viikonloppuisin ja lomapäivinä), koska käytännössä kitara on aina kädessä esim. leffaa tai sarjaa katsoessakin. Jos aikaa jää, niin se kuluu sitten rumpuja soitellessa. | |
SkittaBöy:
3. Ne riffit ja biisit jotka eivät onnistu ilman harjoittelua jätän ns. "sohvaharjoitteluun", eli esim. iltaisin kun katselen vaikka leffaa, siinä sitten samalla harjoittelen pelkästään niitä vaikeampia pätkiä sohvalla löhöten ja yleensä "akustisena", vaikka säröäänillä soitetuista metallibiiseistä useimmiten onkin kyse. Pian ne riffit sitten jo onnistuvatkin ja soittelen niitäkin alkuperäisen biisin päälle.
Akkarilla treenaaminen on harvinaisen hyödyllistä. Jos saa riffin kulkemaan akustisella (/akustisena), niin käytännössä automaattisesti se kuulostaa hyvältä särön kanssa. Toistepäin homma ei olekaan niin itsestään selvä; säröpedaali usein peittää pienet virheet, eikä omia mokiaan huomaa yhtä selkeästi.
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
www.mikseri.net/sapiska | |
strophe: Akkarilla treenaaminen on harvinaisen hyödyllistä. Jos saa riffin kulkemaan akustisella (/akustisena), niin käytännössä automaattisesti se kuulostaa hyvältä särön kanssa. Toistepäin homma ei olekaan niin itsestään selvä; säröpedaali usein peittää pienet virheet, eikä omia mokiaan huomaa yhtä selkeästi.
Minä uskaltaisin olla tässä asiassa myös eri mieltä:
Itse olen laiskuuttani soittanut sen verta enempi ihan akustisena, että vahvistuksen kanssa soittamista piti (ja joskus edelleenkin pitää) hävetä, koska särön kanssa tulivatkin esiin kaikennäköisiä häiriöääniä mm. sormien liuttamisesta, nostamisesta sekä tahattomia huiluääniä.
Myöskin pikkauskohdan merkityksen erityisesti palmmutettaessa huomasi vasta säröillä soittaessa.
Kuuntele möhlö! www.mikseri.net/lampas | Jucciz
09.10.2009 23:06:29 (muokattu 09.10.2009 23:10:45) | |
|
"Kannattaa opetella kirkkourkujutut konserttiflyygelillä, koska flyygelissä koskettimia joutuu painamaan enemmän ja sit kun pääsee taas urkujen ääreen, homma käy helposti."
Ei näin. Akustinen ja sähkökitara on kaksi täysin eri soitinta, joita soitetaan eri tavalla. Vaikka äänet ovatkin samoissa paikoissa (kuten uruissa ja flyygelissäkin), on tilanne monilta muilta osin aivan toinen. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
