| Aihe: Jazzleadin salat | |
|---|
|
Mjoo, Akkermanin Streetwalkerissa on jääzzleadia saloineen:
http://www.youtube.com/watch?v=UBGxYfQ7Gy0&feature=related
They say everything can be replaced
Yet every distance is not near
So I remember every face
Of every man who put me here.
I shall be released. | |
Enkä jätä. ;) Olen kuunnellut suurimman osan Govanin juutuubipläjäyksistä ja niistä ei kauheasti jaska tule esille. Hepun kromaattisia väliääniä kuunnellessa tuli Petrucci mieleen, ei Pass. Itse miellän jazzimprovisoinnin perinnefraasien(bebop-licksit) ja bitonaalisuuden kautta. Govan kuullostaa suurimman osan ajasta diatoniselta, eli jazzkontekstissa aika köykäiseltä. Kuuntelin juuri Youtubesta Govanin Spain-tulkinnan ja luulen, että Chick Coreaa hymyilyttäisi Govanin improvisointi, senverran tylsää tilulilua ilman osoitetta oli ilmassa. Herraa ei tunnu myöskään kiinnostavan tuoda mitenkään esiin viidettä astetta esim. dominanttidimeillä tai superlokrisella. Jos vertaat Govanin ja vaikkapa Scott Hendersonin Tribal Tech-ajan soittoa, ymmärrät, mitä tarkoitan. Hirmuisen taitava kaveri omassa lajissaan G on, mutta ei jazz.
No Govan ei ole zääz-kitaristi mutta mainitsit tuossa tekstissä että Govan ei ole perehtynyt jazziin mikä siis ei pidä paikkaansa siitäkin huolimatta ettei miehen tuotanto jazzia olekaan.
Kulttuurituottajan tunnistaa iloisesta naamasta ja yli 4 promillen lukemista. | |
arc: Jos täysi untamo jazzin alalla pistää tähän pari lyhyttä nauhoittamaansa alkeellista "jazz"-improsooloa, niin kykeneekö alan gurut kertomaan, ollaanko ns. oikealla suunnalla.
Teoriat oon vuosia sitten opiskellut klassisessa musiikissa, mutta alotettuani kitaransoiton paljon myöhemmin sen jälkeen, en ole oikeen jaksanut soveltaa sitä soittoon. Luotan lähinnä vain korvaan. Jazzissa ei tällä konstilla ilmeisesti kovin pitkälle pötkitä?
http://users.metropolia.fi/~sandrg/biisi/jassia.mp3
http://users.metropolia.fi/~sandrg/biisi/jeneveuxpastravailler.mp3
Ainakin se tuli mieleen että fraasit kannattaa lopettaa jämäkämmin. Eli älä jätä pitkää ääntä soimaan vaan soita viimeinen ääni lyhyenä ja aksentoiden ja pidä sen jälkeen taukoa ennen seuraavaa fraasia. | |
Bolt Shooter: Enkä jätä. ;) Olen kuunnellut suurimman osan Govanin juutuubipläjäyksistä ja niistä ei kauheasti jaska tule esille.
No niistä tuskin on pahemmin tarkoituskaan tulla jazz esille? Ne on enemmän sit fuusiohässäköintiä, ei niinkään "puhdasveristä" jazzia. |  John Titor
27.03.2009 00:09:37 (muokattu 27.03.2009 00:10:55) | |
|
Jucciz: Ei Govan mikään jazzkitaristi ole, vaikka kromatiikkaa ja "ulossoittoa" osaakin soitossaan käyttää. Oikeiden jazzkitaristien palavasta halusta kyetä soittamaan kuten Govan olen myös rankasti eri mieltä. Govan on kova luu, mutta niin on kovat jazzkitaristitkin - ainoastaan eri kontekstissa.
Tuskinpa Metheny, Scofield tai vaikka Benson möisi mummoaan Govanin soittotaidoista.
Ne onkin just se prosentti niistä jazz-kitaristeista, sisälukutaito kunniaan:) Tuskinpa niitä kuitenkaan haittaisi pystyä soittamaan esmes särö-tilujuttuja samalla tavalla, ainakin Methenyn särösoiton perusteella. Tai osata tuottaa ylipäänsä kaikkia niitä ääniä, joita Govan pystyy tuottamaan kitarasta, sillä kontrollilla mikä herralla on.
Ei Govan tosiaan olekaan mikään JAZZ-kitaristi, mutta kyllä se silti jazzinkin handlaa varsin uskottavasti. Samalla periaatteella voisi sanoa, ettei rock-, fuusio-, metalli-, funk- tai minkään muidenkaan tyylien kitaristien, ei oikeastaan kenenkään soittajan kannattaisi kuunnella Govania, koska se ei ole mikään tyylipuhdas muusikko.
Se on kuitenkin kaveri, joka on täysin omassa luokassaan kitaran hallitsemissa soittimena ja joka pystyy soittamaan öbaut mitä tahansa tyyliä 100% uskottavasti kuulostaen silti itseltään. Monet muut pystyvät siihen vain yhdessä tyylissä, jos siinäkään.
Bolt Shooter: Itse miellän jazzimprovisoinnin perinnefraasien(bebop-licksit) ja bitonaalisuuden kautta. Govan kuullostaa suurimman osan ajasta diatoniselta, eli jazzkontekstissa aika köykäiseltä. Kuuntelin juuri Youtubesta Govanin Spain-tulkinnan ja luulen, että Chick Coreaa hymyilyttäisi Govanin improvisointi, senverran tylsää tilulilua ilman osoitetta oli ilmassa. Herraa ei tunnu myöskään kiinnostavan tuoda mitenkään esiin viidettä astetta esim. dominanttidimeillä tai superlokrisella. Jos vertaat Govanin ja vaikkapa Scott Hendersonin Tribal Tech-ajan soittoa, ymmärrät, mitä tarkoitan. Hirmuisen taitava kaveri omassa lajissaan G on, mutta ei jazz.
Mun johtopäätökseni perustuvat hieman erilaiseen, pragmaattisempaan lähestymistapaan - jos joku soittaa jazz-ympäristössä tavalla X ja kuulijat ja kanssasoittajat hyväksyvät sen ja tarjoavat lisää keikkaa, ts. haluavat kuulla lisää jazzia toteutettuna tällä tavalla, silloin se on yksi tapa soittaa jazzia. Sama pätee mihin tahansa muuhun tyyliin ja tapaan. Olisikos esmes hiukka omituista sanoa ettei Petrucci ole metallikitaristi, koska se ei soita samanlaisia juttuja kuin Zakk Wylde?
Esmes Picasso ei ois noiden sun lähtökohtien mukaan voinut olla yksi 1900-luvun merkittävimmistä taidemaalareista, koska se ei todellakaan esmes "soittanut superlokrista 5. asteelle" omalla alallaan. Niin kuin ei muuten soittanut Parkerkaan.
Mutta joo, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, enkä ole siitä täysin eri mieltä, ei Govan ole mikään jazz-kitaristin koulukirjaesimerkki, eikä sen estetiikka ole millään tavalla puhtaasti jazz. Mutta toisaalta, ei ole Scott Hendersonin tai Mike Sterninkään, kaikkea muuta. Halusin vain kyseenalaistaa sen tylsän lähtökohdan, että jokin tyyli olisi jo loppuun asti hiottu, suljettu kokonaisuus, eritoten kun alkup. lausuntosi antaa ymmärtää, että on jotenkin väärin soittaa jazzia niin kuin nyt esmes G soittaa. Tosiasiassahan se ei ole keneltäkään millään tavalla pois vaikka joku soittaisi jazz-sointukulkuihin Bachin ajan estetiikan mukaisesti - niitä ääniä pitää opetella ja rakastaa mitkä omasta mielestä parhaalta kuulostavat tietyssä ympäristössä ja samalla miettiä kivenkovaa miksi toiset äänet eivät kuulosta.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. | John Titor
27.03.2009 00:33:00 (muokattu 27.03.2009 00:36:00) | |
|
arc: Jos täysi untamo jazzin alalla pistää tähän pari lyhyttä nauhoittamaansa alkeellista "jazz"-improsooloa, niin kykeneekö alan gurut kertomaan, ollaanko ns. oikealla suunnalla.
Teoriat oon vuosia sitten opiskellut klassisessa musiikissa, mutta alotettuani kitaransoiton paljon myöhemmin sen jälkeen, en ole oikeen jaksanut soveltaa sitä soittoon. Luotan lähinnä vain korvaan. Jazzissa ei tällä konstilla ilmeisesti kovin pitkälle pötkitä?
http://users.metropolia.fi/~sandrg/biisi/jassia.mp3
http://users.metropolia.fi/~sandrg/biisi/jeneveuxpastravailler.mp3
En tosiaan oo mikään guru, mutta ne ihan puhtaasti fraseeraukselliset asiat, jotka tulee mieleen, on että
A) vibrato ei kuulu perinteisesti jazz-kitaran sanavarastoon (tai jos sitä käytetään, se on hyvin mietoa klassistyylistä vibratoa). Tässä syynä traditio - jazz-kitarointi on ollut alussa komppaamista isoilla, paksukielisillä instrumenteillä (koko+paksut kielet=paljon volaa, ennen vahvistimia), eli kitaroilla ei paljoa bendailtu jos halusi että sormenpäät eivät irronneet. Eikä siitä olisi ollut hyötyäkään ilman vahvistinta - tavoitteena oli vaan saada kantava, voimakas, terve ääni jolla rupsutella sitä swing-komppia. Lisäksi kitara ei ollut sooloinstrumentti, jolloin vibratolle ja bendeille ei muutenkaan ollut tarvetta.
Eli vibra ja bendit mahdollisimman vähälle niin on jo lähempänä jazz-saundia. Mitä enemmän säröä, sitä lähemmäs tullaan sähkökitara-ihannetta orkesterikitaran sijaan, sitä enemmän voi viljellä sähkökitarakikkoja.
B) Kakkosnelospainotus. Tarkoittaa siis sitä, että kun soitetaan jazzia, koko rytminen lähestyminen on täysin eri kuin monessa muussa tyylissä. Paino hierarkiassa myöhemmille tahdinosille, eli kakkoselle ja neloselle pääiskuissa, pätee myös pienempiin aika-arvoihin.
C) Dynamiikka. Jazzissa myös painotetaan dynaamisesti eri tavalla kuin monissa muissa tyyleissä. Tähän ei ole mitään yleispätevää ohjetta, vaan kuunteleminen on oikotie onneen.
Tommosten perusasioitten jälkeen voi ruveta sitten kelaamaan sitä, onko ne äänet yms. nyt niin jatseja vaiko eivät.
Suosittelen Teemu Viinikaisen klippejä Rockway-sivustolla, niissä on äärettömän hyvin havainnollistettu sellaiset perusasiat, joilla saadaan duuriasteikon plärääminen ylös-alas kuulostamaan jazzilta. Lisäksi klipeissä on hyvät nuotit... en malttanut:D
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. |  arc
27.03.2009 17:34:40 | |
|
En tosiaan oo mikään guru, mutta ne ihan puhtaasti fraseeraukselliset asiat, jotka tulee mieleen, on että
Jea, hyviä pointteja. Tattista | Fuzzy Boner
27.03.2009 21:04:58 (muokattu 27.03.2009 21:06:19) | |
|
enpäs sanokaan mitään, tulee muuten ainaki rikesakko tms | |
Fuzzy Boner: enpäs sanokaan mitään, tulee muuten ainaki rikesakko tms
Anna tulla nyt vaan. Rikesakot on ihquja.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. | |
...
B) Kakkosnelospainotus. Tarkoittaa siis sitä, että kun soitetaan jazzia, koko rytminen lähestyminen on täysin eri kuin monessa muussa tyylissä. Paino hierarkiassa myöhemmille tahdinosille, eli kakkoselle ja neloselle pääiskuissa, pätee myös pienempiin aika-arvoihin....
Ja nimenomaan pienempiin. Tasaiskuilla ei juuri ole mielenkiintoa, ja synkooppeja ei just voi aksentoida liikaa & fraasin ylimmälle äänelle voimakkain aksentti. Sitten tietty kolmimuunteisuuden sisäistäminen, ja iskun taakse soittaminen jne, (mun mielestä) fraseerauksen peruspalikat.
Kaikenlaisia YT linkkejä on tässäkin ketjussa ollut, mutta laitetaan vielä yksi, missä tuota fraseerausta puretaan.
http://www.youtube.com/watch?v=bAVQ3BOINaQ&feature=related
Harmi että kuoli nuorena tämä mimmi.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Mikähän muuten olisi kattava ja hyvä kirja musiikin teorian opiskeluun? Nettisivuja ei oikein jaksa ikinä lukea. | |
Aika varmaan tulee miljoona vastausta että Tohtori Toonika. | |
Mark Levinen Jazz Theory on kyllä aika tykki opus. | |
Krice: Mikähän muuten olisi kattava ja hyvä kirja musiikin teorian opiskeluun? Nettisivuja ei oikein jaksa ikinä lukea.
Kaj Backlundin Improvisaatio Pop/Jazz-musiikissa on ihan ok.
A cobra on my left, leopard on my right. | |
Mjoo, Akkermanin Streetwalkerissa on jääzzleadia saloineen:
http://www.youtube.com/watch?v=UBGxYfQ7Gy0&feature=related
Eikös tämä Akkerman ole se sama mies, joka seiskytluvulla vaikutti Focuksessa. Katsoin jonkun Hocus Pocus-videon Midnight Specialista youtubesta tossa taannoin ja jätkä veti jo seiskytluvun alussa aivan käsittämätöntä tavaraa. :)
Kulttuurituottajan tunnistaa iloisesta naamasta ja yli 4 promillen lukemista. | |
Karipiirto: Eikös tämä Akkerman ole se sama mies, joka seiskytluvulla vaikutti Focuksessa. Katsoin jonkun Hocus Pocus-videon Midnight Specialista youtubesta tossa taannoin ja jätkä veti jo seiskytluvun alussa aivan käsittämätöntä tavaraa. :)
Akkermaniahan pidettiin 70-luvun alussa yhtenä maailman parhaista kitaristeista. Suosittelen Focuksen lisäksi tutustumaan myös hänen ensimmäiseen soololevyynsä Tabernakeliin. Luuttu soi komiasti. | John Titor
31.03.2009 18:29:26 (muokattu 31.03.2009 18:30:46) | |
|
antnis: Akkermaniahan pidettiin 70-luvun alussa yhtenä maailman parhaista kitaristeista. Suosittelen Focuksen lisäksi tutustumaan myös hänen ensimmäiseen soololevyynsä Tabernakeliin. Luuttu soi komiasti.
En kyllä ihmettele yhtään, jossain vaiheessa jouduin nuotintamaan jotain Focus-biisiä, samalla jouduin kahlaamaan videomatskua kasan läpi, se soitto on ihan törkeesti aikaansa edellä. Soitteli teknisesti samantyyppisiä juttuja, kuin esmes DiMeola ja Ynkkä myöhemmin, jo silloin aika suvereenisti. Kova kaiffa. Pitäiskin ettiä toi soololevy.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. | |
John Titor: En kyllä ihmettele yhtään, jossain vaiheessa jouduin nuotintamaan jotain Focus-biisiä, samalla jouduin kahlaamaan videomatskua kasan läpi, se soitto on ihan törkeesti aikaansa edellä. Soitteli teknisesti samantyyppisiä juttuja, kuin esmes DiMeola ja Ynkkä myöhemmin, jo silloin aika suvereenisti. Kova kaiffa. Pitäiskin ettiä toi soololevy.
Pikkukäiverönä ihmeteltiin just tuota Hocus Pocusta. Se ja Fokuksen toinen 'hitti' Sylvia oli jonkinlaiset kitaristin mittarit. Oli muuten hemetin mukava plokkailla niitä sointuriffejä ilman hajuakaan soinnuista...
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Joo, Sylvian alkuriffi on hauska, vaan kävipä kerran niin, että olin yhden kaverin 3/3-kurssitutkinnossa taustabändin komppikitaristina ja kosketinsoittajan puuttuessa sain kunnian leikkiä Thijs van Leeriä kitaralla - siinä kappaleessa on nimittäin rockbiisiksi melkoinen kasa sointuja! Hyvää aivojumppaa tuosta biisistä saa siten, että pyrkii soittamaan sen joka kerta vähän eri tavalla - eri käännöksinä samoista soinnuista. Toisaalta myös alkuperäisen äänenkuljetuksen siirtäminen suoraan kitaralle onnistuu aika hyvin ja kuulostaa onnistuessaan maukkaalta! | |
Jucciz: Joo, Sylvian alkuriffi on hauska, vaan kävipä kerran niin, että olin yhden kaverin 3/3-kurssitutkinnossa taustabändin komppikitaristina ja kosketinsoittajan puuttuessa sain kunnian leikkiä Thijs van Leeriä kitaralla - siinä kappaleessa on nimittäin rockbiisiksi melkoinen kasa sointuja! Hyvää aivojumppaa tuosta biisistä saa siten, että pyrkii soittamaan sen joka kerta vähän eri tavalla - eri käännöksinä samoista soinnuista. Toisaalta myös alkuperäisen äänenkuljetuksen siirtäminen suoraan kitaralle onnistuu aika hyvin ja kuulostaa onnistuessaan maukkaalta!
Munsta toi Focus on vivahtanu kuitenkin progeen noin rockina jos puhutaan.
They say everything can be replaced
Yet every distance is not near
So I remember every face
Of every man who put me here.
I shall be released. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
