Aihe: Vinnie Moore | |
---|
|
Haluasin kuulla M.netin mielipidettä kitaristista nimeltä Vinnie Moore. Itselläni kuuntelu alko tuossa vuosi takaperin, kun tuli tämä Guitar Heroes konsertti jossa oli pieni pätkä Mooresta. Tykkäsin todella paljon sen tyylistä ja niistä neoklassis vaikutteista jota se osaa käyttää oikeesti hyvin. Ja tällä hetkelle Moore on todella suuri inspiraatio kitaran soitossani. Jos vertaa johonkin Ynkkään nii sehän vetää vaan sitä harmoonista mollia ylös alas, mutta Vinniellä tuntuu olevan jokaisella nuotilla on se tarkoitus. Mielestäni Vinnien Mind's Eye ja Time Odyssey ovat ehdottomasti yhdet parhaista kitara instrumentaali albumeista. Jos et ole tutustunut, niin todellakin suosittelen. Aloittakaa vaikka siitä Mind's Eye levystä ja siitä sitte Time Odysseyyn jnejne. Tässä vielä muutama Youtube linkki Vinnie Mooren kulta ajoilta tuossa parin ekan levyn aikaa http://www.youtube.com/watch?v=TByR06VfDqo Vinnie Moore - Hero Without Honor. Mielestäni Mooren paras biisi koskaan. http://www.youtube.com/watch?v=b4sIQyRFcEg&feature=related Vinnie Moore - Saved by a Miracle. Tässä myös aivan eliitti sarjaa. Keskellä tuleva rumpusoolo menee vähän yli mutta eipä siinä mitään :D |
|
Hei mullekin kolahti juuri sen Guitar Heroes -pätkän takia. Ei nyt ehkä ihan lempparimusaksi voi kutsua mutta ehdottomasti tutustumisen arvonen kitaristi kuitennin. PS. Jos joku osais heittää linkin siihen GH-pätkään olisin kiitollinen. Mutta se pääsi hyvään kotiin, hyvään kotiin se pääsi.. ihan varmasti se on hyvä koti mihin se pääsi, hyviä tyyppejä, mukavia poikia olivat.. hyvään kotiin, hyvään kotiin pääsi Marshall. - JCM |
|
Tuttu kaveri joo, tutustuin kaveriin joskus ala-asteella ku ostin anttilan alelaarista sellasen "metal guitars" kokoelman, jossa oli näiden kaikkien Sharpnel-tilu-heebojen "hittibiisejä" ;) Ite vaan pidän tätä myöhempää Moorea parempana ku tätä sen "neon-classical-shredding" kautta, mikä oli silloin -80 luvulla kova juttu. Ehdottomasti kannattaa tsekata sellanen läpyskä ku "Meltdown" ehkä parasta Moorea. Ja todellakin on tyylitajuinen "shreddaaja" jos näin voi asian ilmaista :) Suosittelen. Hell is where the heart is! |
|
Tämä pyöri Suomessakin aikoinaan ('85?) muutaman kerran -- taisin aloitella samana vuonna kitaran soittoa ja teki ison vaikutuksen. Hieman myöhemmin Guitar Playerissä kerrottiin kuka mainoksessa soittaa ja Mind's Eye meni nopeasti hankitaan. Pepsi -- The Choice Of The A Generation !!! http://www.youtube.com/watch?v=hFexOxFKqaI&feature=related If the White House calls...
Tell them... 'I'm out in the field'... |
Sammo 12.03.2009 20:25:36 (muokattu 12.03.2009 20:25:54) | |
|
Tuplat. Sori. If the White House calls...
Tell them... 'I'm out in the field'... |
|
Taitava kitaristi mutta miestä vaivaa sama kuin suurinta osaa muitakin tiluttajia, melko tylsä ja yhdentekevä. |
|
-Cale: Taitava kitaristi mutta miestä vaivaa sama kuin suurinta osaa muitakin tiluttajia, melko tylsä ja yhdentekevä. En miehen soolo-tuotantoon ole juuri tutustunut (ei ole siis liiemmin erottunut muista kasarisankareista), mutta UFOssa mies vetää Schenkerin jutut aika hyvin. Ei siis innostu liikaa tiluttamaan omiaan... ;) Tämä UFOn Showtime-dvd:n perusteella. "When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Dave "Lonesome" Peverett |
|
Guitar Heroes -pätkä ei ihan pudonnut mulle, vaikka Moorea on muuten tullut aika paljonkin diggailtua. Paljon löytyy mukavan melodisia biisejä ja inspiroivia sooloja. Ehdottomasti kovinta kamaa on 'Pieces Of A Picture' -niminen fuusiohenkinen tiluttelu. A cobra on my left, leopard on my right. |
|
Mä törmäsin ensimmäiseksi Mind's Eye -levyyn jonka eräs kaveri oli hankkinut. Tuohon aikaan kuuntelimme paljon Yngwietä ja Tony MacAlpinea, ja Shrapnel-kitaristit olivat hyvin esillä mm. Soundi-lehdessä. Mind's Eye kolahti kovaa ja sitten tuli hankittua Time Odyssey elämäni ensimmäisenä cd-levynä! Time Odyssey ei auennut ihan heti, tuntui silloin jotenkin lussummalta mutta heräsin levyyn myöhemmin ja mm. edellä mainittu Pieces of A Picture ja Morning Star ovat ikisuosikkeja. Ostin myös levyn nuottikirjan ja jokaista biisiä tuli tapailtua... Sitten koitti vuosi loppukesä 1989 ja Vinnie tuli Tammisaareen kahdelle keikalle sekä opetti Ikaalisten kitaraleirillä. Näin Raaseporin linnan keikan joka oli aivan huikea sekä tapasin herran henkilökohtaisesti. Täytyy sanoa, että mahtavat muistot jäi. Meltdown tuli myös hankittua, sekä Alice Cooperin Hey Stoopid -levy (kahden soolon takia!), joissa olikin rokkaavampi meininki, unohtamatta taidokkaita otteita. Tuohon aikaan VinMan oli myös Alicen livebändissä, mutta jäi suureksi pettymyksekseni pois siitä Jenkkikiertueen jälkeen eikä tullut Eurooppaan. Onneksi herran opetusvideot auttoivat :) Tämän jälkeen seuraava ostamani Vinnien levy oli vuonna 2000 ilmestynyt live-cd, joka sisälsi melko kattavan otannan uudempaa materiaalia. Moore on kaiken kaikkiaan yksi ehdottomista suosikkisoittajistani, ja on varmasti vaikuttanut soittooni varsin paljon, etenkin teknisellä puolella. Ennen kaikkea Time Odyssey -levyn avautuminen osoitti minulle, että kyseessä on hyvinkin musikaalinen ja monipuolinen kaveri... |
-KK- 14.03.2009 02:55:47 (muokattu 14.03.2009 02:58:38) | |
|
Kieltämättä leuka putosi aloittelevalta kitaristilta aika alas joskus vuonna -87 kun kuulin Ylen Rockradiosta ensimmäisen kerran Lifeforcen. Oi niitä aikoja ennen soittolistoja. Kaksi ensimmäistä levyä ovat kyllä ehdotonta klassikkosarjaa neoklassisella osastolla. Meltdownin juurevampi tavara ja tämän jälkeiset uudelleenlämmittelyt uusklasariosastolla ovat jättäneet vähän kylmäksi ainakin allekirjoittaneen. Hieno soittaja silti ehdottomasti. |
MaQ 14.03.2009 10:01:52 | |
|
-KK-: Oi niitä aikoja ennen soittolistoja. Nimenomaan. Kyllä tuli annettua levysoittimen neulalle kyytiä aikoinaan herran levyjä kuunnellessa. Nykyään ei kolahda enää samalla tavalla. Soittotaitoa on mutta omaperäisyyttä ei niinkään. |
|
Senverran olen herraa kuullut, että kun about vuosi takaperin kysyin silloisen bändin toiselta kitaristilta jotain melodiatajua parantavaa musiikkia niin hän lätkäsi minulle Vinnie Mooren levyn kouraan. Olihan sielä muutamia koukuttavia melodioita mutta muuten vähän puuduttavaa soolottelua. |
kimurantti1 14.03.2009 19:53:42 (muokattu 14.03.2009 19:57:08) | |
|
mamaze: Senverran olen herraa kuullut, että kun about vuosi takaperin kysyin silloisen bändin toiselta kitaristilta jotain melodiatajua parantavaa musiikkia... Mitenkään Vinnie Moorea ja muita kitarasankareita väheksymättä, se ei ehkä ole se alue, mistä minä lähtisin melodiatajua parantavia juttuja hakemaan. :-P Jos pitäisi "melodiatajua parantavaa musiikkia" keksiä, niin ihan ekana tulee mieleen Beatles. Jos hevipuolelta pitäisi joku soittaja sanoa, niin Marty Friedman on todella melodinen ja mielestäni kekseliäs soittaja. Eikä ihme, siinä sen "Melodic Control" -videolla se selittää omin sanoin tasan samaa juttua, mitä mm. jazz-improvisoijat ovat tehneet ja treenanneet ihan alusta lähtien. Sointuihin reagointi (Friedmanin melodisuuden "salaisuus", asia jonka valitettavan iso osa rock- ja hevikitaristeista jättää kovin vähälle huomiolle) toimii ihan samalla tavalla, oli konteksti sitten hevi, jazz, country tai ihan mikä vaan musatyyli. Vinnie Moorella on musta hyvä tatsi, etenkin vibrato, mutta muuten en ole oikein ymmärtänyt soittonsa hienoutta. Ei ne sen biisit mitään älyttömän hienoja tai kekseliäitä ole, ja mitä tulee tekniseen virtuositeettiin, niin siltä saralta löytyy kyllä kovempiakin tyyppejä. |
|
Moore on mun mielestäni ns. rautainen ammattilainen, jolta taittuu kaikki heavy rock / metal -genren jutut, vaikka menisi mihin tahansa bändiin tuuraamaan. Ei kuulosta hirveän persoonalliselta tai intohimoiselta soittajalta, mutta soolot on kyllä esimerkillisen selkeitä ja jotenkin hyvin suunniteltuja. Doug Aldrichissa on jotain samaa, joskin Aldrich kuulostaa blues-henkisemmältä. Kannattaa tsekata UFO:n uudemmat levyt, joilla Moore soittaa. Voi olla hyvinkin keskitien hard rockia, mutta jos innostuu plokkaamaan Mooren sooloja, niin oppii yhtä jos toista soveltamiskelpoista. Mooren sooloja voisi siis kuvailla classic metal kitarasoolojen oppikirjaksi :) |
|
mamaze: Senverran olen herraa kuullut, että kun about vuosi takaperin kysyin silloisen bändin toiselta kitaristilta jotain melodiatajua parantavaa musiikkia... Melkein suosittelisin Mooren sijaan Uli Rothia tai juurikin Friedmania. Rothilta kannattaa ainakin kattoa Youtubesta ne Ufon kanssa soitetut vedot. Opiskelu on vain peiteduuni ryyppäämiselle. |
|
Karipiirto: Melkein suosittelisin Mooren sijaan Uli Rothia tai juurikin Friedmania. Rothilta kannattaa ainakin kattoa Youtubesta ne Ufon kanssa soitetut vedot. 70-luvun tuotanto Uli:lta kolahtaa kuitenkin enemmän mulle. |
|
70-luvun tuotanto Uli:lta kolahtaa kuitenkin enemmän mulle. Kylläkyllä minullekin mutta youtubesta löytyy heikohkosti paitsi muutama scorpions-veto ja niissäkin melko vaihteleva laatu. Nuo Ufo-pätkät vain oli jotenkin Ulin osalta sellasta seestyneen kypsää ja kaunista kuultavaa että mainitsin. Ja mitä Mooreen tulee niin kyllä se Morning Star vain vieläkin on hieno kappale kun sen nyt taas pitkästä aikaa kuuntelin. :) Opiskelu on vain peiteduuni ryyppäämiselle. |
Crossroad 16.03.2009 19:38:59 (muokattu 16.03.2009 19:39:42) | |
|
Karipiirto: Kylläkyllä minullekin mutta youtubesta löytyy heikohkosti paitsi muutama scorpions-veto ja niissäkin melko vaihteleva laatu. Nuo Ufo-pätkät vain oli jotenkin Ulin osalta sellasta seestyneen kypsää ja kaunista kuultavaa että mainitsin. Ja mitä Mooreen tulee niin kyllä se Morning Star vain vieläkin on hieno kappale kun sen nyt taas pitkästä aikaa kuuntelin. :) Moore on tyylikäs kitaristi vieläkin,tosin oma kuuntelu ajoittui juurikin sinne 80-90 lukujen vaihteeseen.taitaa olla vieläkin jossain laatikoissa Vinnien treeni-videoita muutama kipale.ne tuli koluttua läpikotaisin joskus ja kyllä niissä oli aika hyvin asiat esitetty myös. |
|
Hot Licks-videoita oli kiva katella :) http://www.youtube.com/results?sear … h_query=vinnie+moore+hot+licks&aq=f |
|
kimurantti1: Jos pitäisi "melodiatajua parantavaa musiikkia" keksiä, niin ihan ekana tulee mieleen Beatles. Jos hevipuolelta pitäisi joku soittaja sanoa, niin Marty Friedman on todella melodinen ja mielestäni kekseliäs soittaja. Komppia tälle. Tosin mikäs minä amatööri olen sanomaan :P Beatlesin vertaista ei ole vaan heidän jälkeensä tullut. Ja Friedmanin soitossa on tosiaan tuota kekseliäisyyttä eikä aina rajoituta perusskaaloihin vaan se uskaltaa heittää väliin yllättäviäkin säveliä. Jotenkin ne aina toimii ja soitossa on rökkenrölliä ja fiiwistä, mikä puuttuu aika monelta ns. kitarasankarilta. Mooreen en ole perehtynyt pahemmin. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|