| Aihe: Korvakuulolta soitaminen | |
|---|
 calf
05.01.2007 12:31:01 | |
|
Pacemaker tai...
Windows Media Player
tai
Amazing Slow downer
tai
Transcribe!
...
Menee vähän offariksi, mutta mikä on paras noista? Mikä muuttaa ääntä vähiten? |  Humu
05.01.2007 14:27:47 | |
|
Absoluuttisen sävelkorvan omaava osaa nimetä minkä tahansa yksittäisen nuotin.
Onhan siis totta, että musiikissa on lahjakkuuksia ja hieman vähemmän lahjakkuuksia ja Absoluuttinen sävelkorva, jos joku on synnyinlahja.
Mua(köh,köh) on pidetty lahjakkaana "korvalla" opettelijana, mutta itse näen asian jotenkin niinpäin, että se suurin lahja sillä saralla on vaan, että on aina ollut niin pirun kiinnostunut musiikista...harmonioista ym. Olen jo tosi pienenä kuunnellu levyjä tyyliin..."Mitäs toi viulu nyt soittaakaan tuossa kohtaa ja mitä tekee basisti samalla hetkellä?!";D Siis yli 10 vuotta aikaisemmin, kun itse edes aloitin koko soittoharrastustani.
Tämä näkyy mm. siinä, että yksinkertaisesti jaksaa kuunnella jotain raitaa uudestaan ja uudestaan, jotta keksisi miten se menee, kun mahdollisesti jonkun kokonaan toisen aihealueen pulman kanssa ei jaksaisi "painia" murto-osaakaan tästä aijasta, koska se ei kiinnosta samalla tavalla.
Eli väitän, että kiinnostus on tässäkin kohtaan merkittävin tekijä. Voihan sitäkin eräänlaisena lahjana pitää?! | kimurantti1
05.01.2007 14:39:39 (muokattu 05.01.2007 14:40:43) | |
|
Onhan siis totta, että musiikissa on lahjakkuuksia ja hieman vähemmän lahjakkuuksia ja Absoluuttinen sävelkorva, jos joku on synnyinlahja.
Alemmasta pätkästä oon samaa mieltä sun kanssa, mutta korjataan nyt yksi aika yleinen harhakuvitelma. Ei ole olemassa absoluuttista sävelkorvaa, on olemassa absoluuttinen sävelmuisti, ja niissä on eroa. Sävelmuistia pystyy harjoittelemaan, ja on mahdollista kehittää itselleen ns. relatiivinen sävelmuisti, joka huippuunsa harjoiteltuna ei juurikaan absoluuttisesta eroa.
Toiseksi, musta absoluuttinen sävelmuisti ei ole niin yksioikoisesti iso lahja. Miettikää vaikka biisien transponointia. Tai vaikka sitä, että on monia levytyksiä, jotka ei mene aivan siinä standardivireessä. Jos korva on tarpeeksi tarkka, kaikki se kuulostaa epävireiseltä. Tai kun vaikka bussi jarruttaa, ja siitä pääsee korkea vingahdus. "Ai saatana kun oli ylävireinen cis..."
Eli toisinaan absoluuttinen sävelmuisti voi olla aikamoinen kirous, vaikka on siitä eittämättä hyötyäkin. Ei kuitenkaan kannata olla pahoillaan, jos ei sellaista ole. | |
Tunnen pari kenellä on absoluuttinen sävelkorva, toinen on joku musiikin maisteri (tjsp.) ja toinen on sitten vanha puuseppä joka ei soita oikeastaan mitään.
itselläni on aika huono sävelkorva. pystyn kyllä tunnistamaan joitain ääniä mutten kovinkaan montaa. jotkut todella helpot melodiat osaan opetella korvakuulolta mutta en mitään moni mutkaisempaa.
joskus nuorempana opettelin erinäisiä biisejä (jopa aika vaikeitakin) korvakuulolta vanhoilla sähkö uruilla (ikä 7-13)
nykyään tuo korvakuulolta opetteleminen on jostain syystä (paljon) vaikeampaa kitaralla sekä koskettimilla.
You know it's sad but true... | Humu
05.01.2007 15:12:17 | |
|
Alemmasta pätkästä oon samaa mieltä sun kanssa, mutta korjataan nyt yksi aika yleinen harhakuvitelma. Ei ole olemassa absoluuttista sävelkorvaa, on olemassa absoluuttinen sävelmuisti, ja niissä on eroa.
Minä olen kuullut puhuttavan vain absoluuttisesta sävelkorvasta, mutta en juurikaan absoluuttisesta sävelmuistista.
En väittänyt, että se olisi välttämättä pelkästään hyvä asia. Jokainen kai voi kuvitella, miltä tuntuu kuunnella jatkuvasti omasta mielestään "epävireistä" musaa. Olen myös käsittänyt, ettei absoluuttinen sävelkorva ole hyvä juttu esim. pianon virittäjällä?! | kimurantti1
05.01.2007 15:24:40 (muokattu 05.01.2007 16:01:48) | |
|
Minä olen kuullut puhuttavan vain absoluuttisesta sävelkorvasta, mutta en juurikaan absoluuttisesta sävelmuistista.
Termissä viitataan lähinnä siihen, mitä tapahtuu fysiologisella tasolla. Ihmisen korvaan ei ole sisäänrakennettuna tämä länsimaissa standardiksi tullut vire 442, vaan se opitaan ympäristöstä -> se muistetaan. Absolutismissa kun ei ole kyse erilaisesta rakenteesta korvissa, vaan tietyistä toiminnoista aivojen muisti- ja kuuloalueilla.
Jokainen kai voi kuvitella, miltä tuntuu kuunnella jatkuvasti omasta mielestään "epävireistä" musaa.
Jep. Maailma on aivan täynnä "epävireisiä" ääniä.
Olen myös käsittänyt, ettei absoluuttinen sävelkorva ole hyvä juttu esim. pianon virittäjällä?!
Miksi näin? Mulla on ollut aivan toinen käsitys.
Olisihan se toki loogista, kun vaikka alapää viritetään pianossa hitusen alavireeseen. Näinhän tehdään, koska ihmiskorva muuten tulkitsee äänen epävireiseksi. Mitä enemmän mennään ääripäihin, sitä vaikeampaa on hahmottaa taajuuksien ero. Tämä kuitenkin liittyy korvan toimintaan, eikä absoluuttisen sävelmuistin pitäisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Muuten en keksi mitä haittaa absoluuttisesta sävelmuistista voisi olla pianonvirityksessä. Absolutistit ovat tässä samassa asemassa kuin kaikki muutkin. Eli se on fifty/sixty-tilanne. :-)
Edit: Muotoilin asian vähän selkeämmin. |  komero
05.01.2007 16:58:56 (muokattu 05.01.2007 17:03:23) | |
|
Menee vähän offariksi, mutta mikä on paras noista? Mikä muuttaa ääntä vähiten?
Aion olla sitä mieltä, että Transcribe!. Siinä on hyvä luuppaustoiminto, korkeuden ja nopeuden säädöt pelaavat kans hyvin. Aika vähän värittää ääntä, riippuen tietenkin (korkeus/nopeus)muutoksien suuruudesta.
On myös kätevä käyttää ja saa tallennettua projektit, eli jos pistät piisin jostain kohtaa luupille ja muutat tempoa, niin ei tarvi uusiksi seuraavalla kerralla säädellä.
EDIT: niin ja siinä voi myös nauhottaa omaa soittoa ja tehdä samat temput kuin tuoduillekin tiedostoille. + koskettimet alalaidassa, joilla voi tarkistella sävelkorkeuksia | |
Osaisinpa paremmin tämän plokkailu homman. ONko muuten tästä plokaailusta minkäälaista FAQia? linkki jos on. | |
Osaisinpa paremmin tämän plokkailu homman. ONko muuten tästä plokaailusta minkäälaista FAQia? linkki jos on.
Minkälainen FAQ kuuntelusta voisi olla? Tässä sulle kuitenkin FAQ-ohjeet:
1) ota lätty, mikä kuulostaa hyvältä
2) laita se soittimeen ja laita soimaan
3) kuuntele ajatuksella kohta, minkä haluat sieltä soittaa.
4) kokeile hakemalla soittaa sama juttu
5) toista kohdat 3 ja 4 niin monta kertaa, että osaat soittaa saman jutun kuin levyltä kuulee.
Ajan myötä kohtien hakeminen nopeutuu huomattavasti. Myös teorian tuntemuksella on huomattavavasti helpottava vaikutus plokkailussa. | |
Alemmasta pätkästä oon samaa mieltä sun kanssa, mutta korjataan nyt yksi aika yleinen harhakuvitelma. Ei ole olemassa absoluuttista sävelkorvaa, on olemassa absoluuttinen sävelmuisti, ja niissä on eroa. Sävelmuistia pystyy harjoittelemaan, ja on mahdollista kehittää itselleen ns. relatiivinen sävelmuisti, joka huippuunsa harjoiteltuna ei juurikaan absoluuttisesta eroa.
Osoitteesta www.acousticlearning.com tai www.aruffo.com/eartraining/ (jotka ovat siis sama sivu) voi lukea Chris Aruffon tutkimuksia aiheesta absoluuttinen sävelkorva, ja hänen mukaansa absoluuttisessa sävelkorvassa juuri ei ole kyse muistamisesta, vaan kyvystä kuulla sävelten absoluuttinen laatu.
Se miksi absoluuttisen sävelkorvan omaava voi kuunnella jotain säveltä ja muistaa myöhemmin että vaikka auton jarrutusääni on se sama sävel johtuu siitä että absoluuttisen sävelkorvan omaava ylipäätään kykenee kuulemaan sen absoluuttisen laadun siitä sävelestä, kun taas tavallisella sävelkorvalla varustettu kuulee ehkä äänenvärin, äänen keston, äänenvoimakkuuden, missä suhteessa sävel on juuri soitettuun sävellajiin ym. mutta hän ei kykene kuulemaan äänen absoluuttista laatua, eli sitä että sävel on C, tai D, tai E, tai jokin muu.
Absoluuttinen sävelkorva on siis etupäässä kyky kuulla säveliä, ei kyky muistaa niitä. | |
Absoluuttinen sävelkorva on siis etupäässä kyky kuulla säveliä, ei kyky muistaa niitä.
näin minäkin olen asian ymmärtanyt. joten end of discussion
You know it's sad but true... | |
...Chris Aruffon tutkimuksia aiheesta absoluuttinen sävelkorva, ja hänen mukaansa absoluuttisessa sävelkorvassa juuri ei ole kyse muistamisesta, vaan kyvystä kuulla sävelten absoluuttinen laatu.
Mielenkiintoista. Samaa väittää muuan David L. Burge, jonka kaikki varmasti tietävät kitaralehtien mainoksista. Olen tutustunut hänen materiaaleihinsa muutama vuosi sitten, ja suosittelen niitä kaikille aiheesta kiinnostuneille, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin jatkossa.
Minäkin opin kuulemaan niitä sävelien laatueroja, joskaan en treenannut juttua ihan selkäytimeen asti. Voisikin taas aloittaa ne treenikset.
"I got the Pieksämäki railway station blues." | |
Silloin nuorena poikana, mid 80's, kun kitaraa alkoi soittamaan ei ollut pahemmin niiden omien idoleiden nuottikirjoja saatavilla, saate sitten hienoja nuotitusohjelmia tms. Tosin kyllähän niitä nuotituksia joistain tehtiin, mutta olivat sen verran kalliita ettei ollut koulupojalla kovin moneen varaa - Eli korvakuulolta blokkaaminen oli melkein se ainut vaihtoehto. Ja kyllähän moisessa korva kehittyy.
Hassua kuinka eri tavalla nämä musiikin ammattilaisetkin ottavat ulos noita toisten artistien biisejä - en tiedä millaiset välineet heillä on käytettävissä, mutta erilaisuutta löytyy aika rankastikin. Yksi hyvä esimerkki on varmaan kaikkien tunteman Yngwie Malmsteenin biisin Rising Force, (Odyssey albumilta) soolo. Satuin aivan vast'ikään selaamaan kirjastossa jotain The Best of Yngwie Malmsteen - nuottikirjaa; siis se oli siis joku Signature Licks, step by step, tai jotain vastaavaa -juttu. Ko. biisin soolon alku oli nuotitettu seuraavasti:
e I--15-12------15-12------15-12------14-12-----------
B I--------12-12-----12-12-----12-12------12--12------
g I-----------------------------------------------------
d I-----------------------------------------------------
A I-----------------------------------------------------
e I-----------------------------------------------------
Eihän se noin mene vaan näin:
e I--15-12--12--15-12--12--15-12--12--14-12--12------
B I--------12---------12----------12---------12---------
g I------------------------------------------------------
d I------------------------------------------------------
A I------------------------------------------------------
e I------------------------------------------------------
Siis ainakin minun mielestäni. Pitäisi uteliaisuuttaan lainata tuo opus ja katsoa mitä tuo kaveri meinaa. Itse kyllä voisin sanoa luottavani enemmän Ynkän "hovi" nuotittajaan Wolf Marshalliin. Ja kyllähän sen korvallakin kuulee että tuo jälkimmäinen versio kuulostaa oikeammalta.
Ugh, olen puhunut! | kimurantti1
06.01.2007 00:07:01 (muokattu 06.01.2007 02:10:09) | |
|
Absoluuttinen sävelkorva on siis etupäässä kyky kuulla säveliä, ei kyky muistaa niitä.
Missä nämä on luettavissa? Haluan kyllä lukea. Oon kyllä kuullut joidenkin puhuvan siitä, kuinka sävelkorkeuden voi oppia erottamaan samalla tavalla kuin esim. värit. Ihan vaan psykologisen tutkimustiedon ohjaamana oon sivuuttanut jutut humpuukina, mutta kaipa niihin pitää tutustua. Toki psykologiset "totuudetkin" on kumottu ja uusittu jo moneen kertaan. :-D
Edit: Niin tuossa ylempänähän olikin jo linkki. Luetaan ajan kanssa. | |
Oon kyllä kuullut joidenkin puhuvan siitä, kuinka sävelkorkeuden voi oppia erottamaan samalla tavalla kuin esim. värit. Ihan vaan psykologisen tutkimustiedon ohjaamana oon sivuuttanut jutut humpuukina, mutta kaipa niihin pitää tutustua.
En tiedä minkälainen psykologinen tutkimustieto ohjaa tällaiseen suuntaan, mutta asian voi esittää seuraavalla tavalla, minkä pitäisi olla ihan arkijärjelläkin ymmärrettävissä:
Muistele jotakin lausetta jostain kirjasta jonka olet lukenut. Lause voi olla ihan mikä vaan, eikä sen tarvitse olla edes kovin pitkä. Minkä lauseen muistit?
Jos lauseen tarkan sanamuodon muistaminen on vaikeaa, niin muistele edes sitä ajatusta ja ideaa mistä siinä lauseessa, tai kirjassa, kerrottiin. Minkä ajatuksen tai idean muistit?
Muistele nyt sitä, millä fontilla lause oli kirjoitettu. Mikä fontti oli kyseessä?
Jos et muista fonttia millä lause oli kirjoitettu, ei se merkitse sitä että sinulta puuttuu jonkinlainen synnynnäinen fonttimuisti, vaan se on vain osoitus siitä että asioita havainnoidessasi automaattisesti karsit pois kaikki sellaiset yksityiskohdat joita pidät epäolennaisina. Jos olisit ammatissasi tekemisissä kirjojen painamisen kanssa, on todennäköisempää että fontitkin jäisivät mieleesi helpommin. Kaikessa tässä siis ei ole kyse varsinaisesti muistamisesta, vaan siitä että muistettava asia ylipäätään havaitaan.
Jokainen voi kuvitella että kuullessaan pianon äänen hän kuulee sävelen jolla on tietty taajuus, mutta todennäköisesti se taajuus ohitetaan välittömästi, koska sitä pidetään epäolennaisena, ja sen sijaan kiinnitetään huomiota siihen onko ääni lähtöisin pianosta vai kitarasta, ja onko ääni korkeampi vai matalampi kuin edellinen ääni, ja miten äänen ylä-äänet sulautuvat juuri äsken kuultuihin muihin ääniin. Tällöin voi hyvin oppia muistamaan eri soittimien ääniä, peräkkäisiä intervalleja ja harmonioita, mutta se äänen absoluuttinen taajuus ei voi jäädä muistiin, koska siihen ei yksinkertaisesti kiinnitetä lainkaan huomiota. | |
En tiedä minkälainen psykologinen tutkimustieto ohjaa tällaiseen suuntaan...
Olin jossain vaiheessa kiinnostunut aiheesta, ja pari erilaista lähinnä psykologiseen puoleen painottunutta tutkimusta (jotka siis sivusivat tätä aihetta) olen lukenut, ja erään neurologin kanssa jutellut asiasta.
...mutta asian voi esittää seuraavalla tavalla, minkä pitäisi olla ihan arkijärjelläkin ymmärrettävissä:
Ihan hyvä konkretisointi, vaikkei selitäkään ilmiötä niin yksiselitteisesti. Ei silti yhtään vaikea uskoa. Toki tarkkaavaisuuden suuntaaminen ja sen jälkeen ilmiön havaitseminen vaikuttavat asiaa. Niin kuin sanoin, pitää jossain vaiheessa ajan kanssa tutustua noihin tutkimuksiin. | |
Yritänpä tiivistää:
Absoluuttisen sävelkorvan omaava osaa nimetä minkä tahansa yksittäisen nuotin.
Sävelkorvan omaava osaa nimetä kahden nuotin suhteen,eli soitetaan vaikka C,ja sen perään mikä tahansa toinen nuotti
"Sävelkorvaton" oppii (voi oppia)erottamaan onko kaksi nuottia eri vai sama(epäviressä laulaminen yms.)ja oppia soittamaan nuoteista ja improvisoimaan skaaloja opettelemalla
???
Todellinen ns. absoluuttinen sävelkorva (eli kyky tunnistaa minkä tahansa äänen absoluuttinen, todellinen värähtelytaajuus l. sävelkorkeus ja johon tässäkin ketjussa on usein viitattu) on käsittääkseni synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi saavuttaa harjoittelemalla.
Sen sijaan yllä olevassa lainauksessa sävelkorvaksi nimitettyä ominaisuutta/ kykyä kutsutaan mielestäni usein ns. relatiiviseksi sävelkorvaksi ja sitä taas on mahdollista harjoittaa systemaattisesti - se harjoittuu myös lähes automaattisesti esim. aina soittaessa ja laulaessa.
"Every night I tell myself I am the cosmos" | |
Intervallitreenit auttavat korvaa kuulemaan intervalleja. Eri skaalojen treenaaminen puolestaan auttaa korvaa tunnistamaan eri melodioita. Eli kannattaa treenata kaikenlaisia skaaloja, moodeja ja arpeggioita eri intervallijuoksutuksilla kaikista sävellajeista. Esim. 123,234,345 tai 1234,2345,3456 tai 321,432,543 tai 412,523,634 jne. Tarpeeksi näitä jauhettuasi korva alkaa muistaa missä mennään. Hyvää treeniä on myös laulaa ja soittaa samaa melodiaa.
Soinnut oppii myös kuulemaan soittamalla ensin kaikki 4 kolmisointua kaikkialta & kaikista sävellajeista ja miettimällä sitten lisääänet. Monet laulajat saattavat aloittaa puoli sävelaskelta alempaa (maj7), mikä yhä sopii duuriskaalaan, mutta saa aikaan seesteisemmän vivahteen. Myös 9 on aika helppo bongata kokosävelaskeleen ylempää jne. Näin voi vähitellen soitella hyvin vapaasti korvakuulolta.
Kyse on siis vuosien treenistä.
-Olli | |
Vielä piti sanomani tuosta laulamisesta ja soittamisesta, että pyrkiessäsi soittamaan ja laulamaan samaa melodiaa, sitoudut soittamaan juuri sen melodian, minkä kuulet päässäsi. Tässä on siis jo kyse kuullun soittamisesta. Haasteena tässä on se, että sinun on soitettava täsmälleen samat äänet ja väärä ääni on soraääni, jota et pystynyt plokkaamaan.
Näin voit myös treenata/tarkentaa lauluääntäsi, laajentaa äänialaa ja saada uudenlaista fraseerausta, melodioita jne. soittoosi/lauluusi.
Plokkaaminen on kuullun soittamista, koska melodia on jo ajatuksissasi, radiossa tai huulillasi sillä hetkellä, jolloin soitat sen ulos.
-Olli | |
Onnistuin blokkaamaan Deep Purplen black Nightin viime vuonna!!! Tuli jotenkin autuas olo. Ekan kerran opettelin mitään korvakuulolta kokonaan. himskatin hyvä tapa oppia tuntemaan otelautaa.
NEIN!!! MEIN PANZERWAGEN!!!! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
