| Aihe: Korvakuulolta soitaminen | |
|---|
|
toi jucciz mikälie nyt puhuu kyl ihan asiaa se on sama ku hyppäis kalliolta pääedellä tai kusis muuntajaan ku joutuu kuuntelee ees vähänkin epävireistä soitantaa tai sitten just coverit mitkä on soitettu vähänkin eri vireessä mullaki ois absoluuttinen sävelkorva mut en oo jaksanu treenata teoriaa mut kyl ihan heleposti pystyy toisen soittimen kaa samaa vireesee omansa laittaa | |
Mun korva kehitty absoluuttiseks 3-vuoden teoriaopiskelun ansiosta. Ensimmäisen vuoden loppukokeessa olin että perkele, mitä ne nuotit on. Sitten vaan kirjoitin mitä ajattelin, ja vain yksi oli väärin.
Kun en ollut niin varma sävelistä, ajattelin vain kitaran nauhavälejä, niin se auttoi jo paljon.
Itsellä ei kuitenkaan vaikuta hiilihappoiset juomat korvan tarkkuuteen -ainakaan paljoa.
"Life sucks and then you fucking die!" -Ozzy Osbourne |  Stone
09.10.2008 19:30:48 (muokattu 09.10.2008 19:33:53) | |
|
Tuli mieleen tällainenkin (toivottavasti tämä ei vie keskustelua väärille urille), kun luin kirjoista sieltä täältä vanhojen "blues-Ukkojen" jorinoita, että jos olet opetellut soittamaan korvakuulolta niin lasketko kuitenkin mielessäsi iskut/nuotit (yk-si, kak-si... jne.) soittaessasi. Kovasti soittotunneilla tuohon jokatapauksessa panostetaan, mutta nuo em. "blues-ukot" ei kuulemma moisesta piittaa (ei tätäkään voi tietenkään yleistää), kun keho/fiilis/korvat mikälie pitää homman kasassa. En sano itse puolesta/vastaan kun soittelen lähinnä levyjen mukana, mutta enpä ole tuota laskemista tainnut hirveästi viime aikoina harrastaa.
"Musiikissa ei ole kyse varman päälle soittamisesta. Tämä musiikki on kaunista mokailua." | |
...luin kirjoista sieltä täältä vanhojen "blues-Ukkojen" jorinoita, että jos olet opetellut soittamaan korvakuulolta niin lasketko kuitenkin mielessäsi iskut/nuotit (yk-si, kak-si... jne.) soittaessasi. Kovasti soittotunneilla tuohon jokatapauksessa panostetaan, mutta nuo em. "blues-ukot" ei kuulemma moisesta piittaa...
Kyllähän ne kuisti-ukkelit soitti milloin 15-, milloin 18 -tahtisia blueseja, yksin tai kahdestaan. Mutta ne biisit mitä me kuunnellaan ja kopsaillaan menee kuitenkin yleensä jossain loogisessa symmetrisessä tahtirakenteessa. Jos yksi ryhtyy fiilistelemään tahteja sinne ja tänne, putoaa muut bändin jätkät kyydistä aika varmasti.
Sinällään hyvä huomio tuo blues-ukkojen meininki, mutta en lähtisi yleistämään siitä mitään näkemyksiä. | |
...tai sitten just coverit mitkä on soitettu vähänkin eri vireessä mullaki ois absoluuttinen sävelkorva mut en oo jaksanu treenata teoriaa mut kyl ihan heleposti...
Etkä oo varmaan treenannu kirjoittamistakaan. Mitenkäs on lukemisen laita? |  Jucciz
09.10.2008 22:28:57 (muokattu 09.10.2008 22:43:35) | |
|
Kirjoitustaito ja luetun ymmärtäminen oli mitä?
toi jucciz mikälie nyt puhuu kyl ihan asiaa se on sama ku hyppäis kalliolta pääedellä tai kusis muuntajaan ku joutuu kuuntelee ees vähänkin epävireistä soitantaa
Miten tämä liittyy mitenkään aikaisempaan tekstiini? Epävireen havaitseminen ei edellytä absoluuttista sävelkorvaa.
tai sitten just coverit mitkä on soitettu vähänkin eri vireessä
Niin... haluatko jatkaa tästä aiheesta tarkemmin?
mullaki ois absoluuttinen sävelkorva mut en oo jaksanu treenata teoriaa
Niin että... täh?
Teorian treenaaminen ei liity mitenkään absoluuttiseen sävelkorvaan. Edes korvien treenaaminen ei liity: itse en ole koskaan tehnyt mitään "korvatreenejä", mutta olen vain jossain vaiheessa elämääni huomannut kykeneväni tuottamaan suhteellisen tarkasti pyydetyn sävelen sekä tunnistamaan sointuja ja sävellajeja käyttämättä instrumenttia apuna.
mut kyl ihan heleposti pystyy toisen soittimen kaa samaa vireesee omansa laittaa
Tämäkään ei liity absoluuttiseen sävelkorvaan. Ihan normaali sävelkorva riittää.
Mun korva kehitty absoluuttiseks 3-vuoden teoriaopiskelun ansiosta.
En ymmärrä. Käsittääkseni absoluuttinen sävelkorva joko on tai ei ole - syntymästä saakka. Jos sulla nyt on absoluuttinen sävelkorva, se on aina ollutkin - ehkä olet vaan tajunnut sen tässä vaiheessa ja olet alkanut aktiivisemmin hyödyntämään sitä. En usko, että absoluuttinen sävelkorva on opeteltavissa oleva asia, vaikka sävelkorvaa sinänsä voikin kuuntelemalla parantaa rutkasti - edellyttäen, että sitä nyt lähtökohtaisesti on yhtään. Täysin puukorva ei havaintojeni mukaan isojenkaan ponnistelujen tuloksena "kasvata" itselleen kummoista sävelkorvaa. Mielestäni korvan kehittyminen tapahtuu muutenkin paljon enemmän kuuntelun ja sävelten muistamisen kautta kuin teoriaa opiskelemalla. Teoriantuntemus on hyödyllistä ja tärkeää, mutta se ei mielestäni liity tähän asiaan, jossa puhutaan puhtaasti korvien käytöstä ja siitä, mitä kaikkea korvilla voi saada kuulemastaan irti ymmärtämättä mitään teoreettisia riippuvuuksia ja musiikissa esiintyviä ilmiöitä.
Eihän musikaalisen henkilön periaatteessa tarvitse muistaa kuin yksi ääni, kaikki muut saadaan ulos kun vain osaa intervallit. Jos pystyt mielessäsi tuottamaan E-sävelen milloin vain, ja sulta pyydetään A:ta, palauta mieleen E, hyppää kvartilla ylöspäin ja kiekaise A. Käytännön kannalta "hyvä yhden sävelen muisti + hyvä relatiivinen sävelkorva"-paketti ajaa saman asian kuin absoluuttinen sävelkorva, ellei sitten jopa monissa tapauksissa olekin kyse samasta asiasta. Jos jollakulla soi takuuvarmasti päässä vaikkapa E-sävel, kyllä sinne aika helppo on saada soimaan mikä tahansa muukin sävel, jos tietää, minkä verran ja mihinkä suuntaan tuosta "lähtökohta-E":stä pitää ponkaista. |  Marshallga
10.10.2008 04:13:20 (muokattu 10.10.2008 04:24:18) | |
|
Pitkäjänteinen 'nuotti nuotilta' blokkaaminen on havaittu tehokkaaksi keinoksi. Tietysti päälle voi tietysti soittaa omia melodioitaan ja soinnutuksiaan, kunhan biisin sointukulku on selvä. Onhan se toki palkitsevaa huomata mikäli onnistuu soittamaan 'yksi yhteen' biisin mukana.
e: sekavaa tekstiä, laitan väsymyksen piikkiin..
"Support music, not rumors." | |
En ymmärrä. Käsittääkseni absoluuttinen sävelkorva joko on tai ei ole - syntymästä saakka.
Olet käsittänyt väärin.
Animate-Inanimate | |
Olet käsittänyt väärin.
Kerrohan sitten, miten asia on ja millä konstilla kuka tahansa saa absoluuttisen sävelkorvan. Olen aidosti kiinnostunut kuulemaan. | |
Kerrohan sitten, miten asia on ja millä konstilla kuka tahansa saa absoluuttisen sävelkorvan. Olen aidosti kiinnostunut kuulemaan.
Kerro myös mitä konkreettista hyötyä siitä on musiikin hahmottamista ja esittämistä koskien verrattuna relatiiviseen sävelkorvaan.
R.I.P Oksanen |  Roso
10.10.2008 12:20:48 | |
|
Jos siis tietää sisällään miltä jokin tietty sointu kuulostaa ja miten sen pitäisi soida niin eikös tästä voisi päätellä, että kaikilla maailman laulajilla on absoluuttinen sävelkorva? Ainakin siis hyvillä semmoisilla. Hehän löytävät varsin helposti oikean sävelen kuuntelemalla ja hyvin pitkälle pystyvät kertomaan mikä nuotti on kyseessä.
Laulun osaamisella siis voisi olla iso merkitys korvakuulolta soittamiseen?
Muuttuuko leivän maku jos käytät eri levitettä? | |
Kerrohan sitten, miten asia on ja millä konstilla kuka tahansa saa absoluuttisen sävelkorvan. Olen aidosti kiinnostunut kuulemaan.
http://www.perfectpitch.com/ ? | |
Kerro myös mitä konkreettista hyötyä siitä on musiikin hahmottamista ja esittämistä koskien verrattuna relatiiviseen sävelkorvaan.
Ei välttämättä mitään. Tätä en missään nimeessä ole väittänytkään. Itse asiassa haitoista voisin kertoa pidempään kuin suoranaisista eduista. Toivoisin vaan, että tuohon kysymykseeni vastattaisiin ja kerrottaiin, miten asia oikeasti on, koska "olen käsittänyt väärin" absoluuttisen sävelkorvan syntyperiaatteen.
Haitoista tulee heti mieleen esimerkkitilanne, jossa lapusta pitäisi lähteä porukalla hyräilemään melodiaa, joka menee viivastolla vaikkapa "C-D-E-F-G" ja esilaulaja aloittaa sen vaikkapa F#:stä kun soittimia ei satu olemaan hollilla. Voi olla vaikeaa lukea lapusta "C-D-E-F-G" ja uskotella omalle pääkopalleen, että muun porukan hyräilemä "F#-G#-A#-B-C#" on se, mitä lapussa lukee, kun oman korvan mielestä kuulokuva ja nuottikuva eivät vaan kohtaa.
Kuitenkin, silloin kun tuommoista kummallista tilannetta ei tule, luulen, että varsinkin keikkatilanteessa absoluuttisella sävelkorvalla on mahdollista saavuttaa ainakin kaikki relatiivisen sävelkorvan edut - eli vähintään samalla viivalla ollaan. Sitten vielä jos absoluuttisuus tuo jotain muita etuja, hyvä niin.
Meidän bändissä on tällä hetkellä siitä mielenkiintoinen tilanne, että vain rumpalilla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, ja kieltämättä ainakin stemmat kuulostavat keskimäärin paremmalta ja vireisemmiltä kuin aikaisemmissa bändeissäni. En tiedä, pitäisikö tämä tulkita niin, että henkilöillä, joilla absoluuttinen sävelkorva on, myös relatiivisen sävelkorvan edut tulevat esiin "tositilanteissa" voimakkaammin. Voi olla, voi olla jotain ihan muutakin.
Kannattaa silti hyväksyä jossain vaiheessa se, että jos absoluuttista sävelkorvaa ei suurista ponnisteluista huolimatta "ilmesty", sen "opetteluun" (mikäli se edes mahdollista on) ei mielestäni kannata käyttää kohtuuttomasti aikaa, koska musiikissa pärjää aivan hyvin ilmankin. Saman ajan voi käyttää hyödyllisten juttujen opiskeluun - jos vaikka sattuisi lopultakin olemaan niin, ettei asiaa yksinkertaisesti voi opetella. Tätä seikkaa tukee omakohtaisesti (huom, vain omakohtaisesti) ainakin se seikka, että itse en ole ikinä yrittänyt "opetella absoluuttista sävelkorvaa" - enkä ole moiseen tuhlannut aikaa enkä energiaa hetkeäkään. Omalla kohdallani olen vain hiljalleen huomannut, että näin on. Halusin tai en. Kukaan ei kysynyt mun halukkuutta asiaan.
Kiinnostava aihe. Lohdutuksen sana kaikille silti: ilman absoluuttista sävelkorvaa voi kehittyä vaikka kuinka hyväksi muusikoksi, joten ihan turha ominaisuudesta ainakaan kateellinen on olla, jos muuten sävelkorvaa löytyy. Joissain tilanteissa pääsee jopa paljon vähemmällä, kun ei tarvitse kärsiä asian varjopuolista. | |
http://www.perfectpitch.com/ ?
Olen kiinnostunut enemmän oikeista tuloksista kuin mainossivuista. Mielellään oikeita tutkimustuloksia tai jotain konkreettisempaa kuin tv-shop-mainosta muistuttava jenkkisivusto.
"Intter netissä on perfectpitch.com - nyt ihan kuka tahansa voi ostaa absoluuttisen sävelkorvan."
Kaikella kunnioituksella. Jotain vähän vakuuttavampaa tarvittaisiin.
Onko tällä foorumilla oikeasti asiantuntijoita, jotka ovat paneutuneet absoluuttiseen sävelkorvaan ominaisuutena/ilmiönä edes jossain määrin laajemmin kuin mutu-tuntumalta? Mua itseäni ainakin kiinnostaisi kovasti aiheesta keskustelu, koska mulla ei ole kuin omat kokemukseni aiheesta. | kimurantti1
10.10.2008 13:15:11 (muokattu 10.10.2008 13:19:12) | |
|
Muakin kiinnostaisi absoluuttinen sävelkorva. Aikanaan erään alan asiantuntijan kanssa juteltuani sain ymmärtää, että kyse ei niinkään ole absoluuttisesta sävelkorvasta, vaan absoluuttisesta sävelmuistista. Tämä siis tarkoitti sitä, että ei kellään ihmisellä ole se 440HZ:n A sisäänrakennettuna korvaan ja sen rakenteeseen, vaan jostain sekin opitaan. Eli että noin fysikaalisella tasolla kyseessä ei olisi kuulemiseen liittyvä ilmiö, vaan ennemmin muistamiseen. | |
Jos siis tietää sisällään miltä jokin tietty sointu kuulostaa ja miten sen pitäisi soida niin eikös tästä voisi päätellä, että kaikilla maailman laulajilla on absoluuttinen sävelkorva?
Nyt tarvitaan täsmennystä: tarkoitatko, että tietää, miltä esim. duurisointu tai 9-sointu kuulostaa? Vai miltä esim. juuri F#-duuri tai G9-sointu kuulostaa? Jälkimmäinen edellyttää absoluuttista sävelkorvaa ja se on helppo todistaa yleisölle esimerkiksi laulamalla noiden sointujen sävelet ja vertaamalla niitä johoknin instrumenttiin, josta otetaan samat sävelet ulos.
Hirveän helppohan tämä on testata: pyydä ketä tahansa laulajaa kiekaisemaan heti herättyään jokin sävel. Tämän jälkeen vertaat tulosta johonkin vireiseen soittimeen, josta löytyy sama sävel. Itse hyväksyisin tuloksen, joka "pyöristyy" oikeaan säveleen puolisävelaskelen tarkkuudella, joskin joissain tilanteissa olen kuullut hämmästyttävänkin tarkkoja suorituksia.
Ainakin siis hyvillä semmoisilla. Hehän löytävät varsin helposti oikean sävelen kuuntelemalla ja hyvin pitkälle pystyvät kertomaan mikä nuotti on kyseessä.
Tämä lause jäi sisällöltään vähän sekavaksi. Oikean sävelen kuuntelemalla mitä? Missä tilanteessa?
Laulun osaamisella siis voisi olla iso merkitys korvakuulolta soittamiseen?
Laulaminen, varsinkin varsinkin jo varhaisiällä aloitettu, varmasti vaikuttaa positiivisesti ylipäätään myöhempään musiikkiharrastukseen, miksei siis myös korvakuulolta soittamiseen. | |
Muakin kiinnostaisi absoluuttinen sävelkorva. Aikanaan erään alan asiantuntijan kanssa juteltuani sain ymmärtää, että kyse ei niinkään ole absoluuttisesta sävelkorvasta, vaan absoluuttisesta sävelmuistista. Tämä siis tarkoitti sitä, että ei kellään ihmisellä ole se 440HZ:n A sisäänrakennettuna korvaan ja sen rakenteeseen, vaan jostain sekin opitaan. Eli että noin fysikaalisella tasolla kyseessä ei olisi kuulemiseen liittyvästä ilmiöstä, vaan ennemmin muistamiseen.
Tähän tulokseen mäkin olen tullut, että _vähintään_ yksi sävelkorkeus pitää pystyä muistamaan voidakseen puhua tuosta ilmiöstä edes sen "suppeimmassa muodossaan". Sehän periaatteessa riittää, sillä intervallituntemuksen avulla siitä voidaan johtaa kaikki muut sävelet. Muistetun sävelen avulla siis sekä a)tuotetaan tarvittaessa muut sävelet että b)verrataan kaikkea kuulemaa tarvittaessa tuohon vertailusäveleen.
Omalla kohdallani huomaan kyllä tunnistavani säveliä ihan "suoraan" eli en lähde liikkeelle pään sisällä olevasta "vertailuäänestä" ja sen jälkeen laske oikeaa säveltä sen perusteella, mikä intervalli on kyseessä. Kiinnostava havainto on myös se, että etenkin kitaramaailmasta tutut sävelet E, A, D, G ja vaikkapa C tunnistan hieman helpommin kuin jotkut alennetut tai ylennetyt sävelet. | kimurantti1
10.10.2008 13:34:32 (muokattu 10.10.2008 13:37:24) | |
|
Kiinnostava havainto on myös se, että etenkin kitaramaailmasta tutut sävelet E, A, D, G ja vaikkapa C tunnistan hieman helpommin kuin jotkut alennetut tai ylennetyt sävelet.
Avoimet kielethän soi eri tavalla kuin otelaudalta painetut. Ehkä sä muistat miten avoimet kielet soi, ja siksi niiden sävellajien erottaminen on helpompaa? Näin ainakin mulla itselläni on, että muistan avointen kielten soundin, ja niihin on hyvä tietenkin verrata säveliä. Oikeastaan, mä muistan eri sävellajien soundin, eli D-duuri soi mun korvaan aivan eri tavalla (paljon kirkkaampana) kuin C-duuri. Eikä tässä ole kyse siitä, että D-duuri on korkeampi sävellaji, vaan myös esim. H-duuri on mun korvaan kirkkaampi sävellaji kuin C-duuri. Jos joku taas soittaisi ikänsä Eb-vireisellä kitaralla, uskoisin että alennettujen sävelien (ja sävellajien) erottaminen kävisi helpommin. | |
Ei mulla ole mitään hinkua vakuutella ketään herkkähipiöitä. Jos haluaa uskoa että absoluuttista sävelkorvaa ei voi kehittää, niin se käy minulle vallan mainiosti. :)
Animate-Inanimate |  John Titor
10.10.2008 14:12:53 (muokattu 10.10.2008 14:27:17) | |
|
Onko tällä foorumilla oikeasti asiantuntijoita, jotka ovat paneutuneet absoluuttiseen sävelkorvaan ominaisuutena/ilmiönä edes jossain määrin laajemmin kuin mutu-tuntumalta? Mua itseäni ainakin kiinnostaisi kovasti aiheesta keskustelu, koska mulla ei ole kuin omat kokemukseni aiheesta.
En nyt varsinaisesti ole mikään asiantuntija, mutta olen jossain vaiheessa paneutunut asiaan varsin paljonkin, lähipiirissä kun sattui olemaan sellaisia superkorvia että pystyttiin luettelemaan pianon koskettimistolla kyynärvarsilla painetusta klusterista sävelet alhaalta ylös ilman referenssiääniä.
Absoluuttinen korva on hiukan, hmm... laajempi juttu kuin pelkkä sävelmuisti sinänsä. Se, että tunnistaa kitaran avosoinnun kuullessaan että kyseessä on esim. Asus2 (avoimista kielistä johtuen tietyn värinen sointu jota ei saa ilman vireen muuttamista muista asemista) ei tarkoita sitä, että tunnistajalla olisi absoluuttinen korva. Se, että tunnistaa esim. siniaalloista muodostetun saman soinnun - staattinen väri, jossa ei ole tässä tapauksessa esim. avoimien kielien saundia helpottamssa tunnistamista, on absoluuttisen korvan ominaisuus. Absoluuttinen korva tunnistaa taajuuden, ei saundia.
Absoluutikoilla korva tunnistaa taajuudet, hiukan samalla tavalla kuin useimmat meistä tunnistavat värit - punainen on punainen vaikka se olisikin karmiininpunainen tai 10 astetta vaaleampi punainen. Kun värejä lätkitään päällekkäin, niistä muodostuu tietynlainen uusi väri, josta absoluutikko pystyy erottamaan harjoittelun kautta tarkemmin ja tarkemmin kaikki yksittäiset värit joista se muodostuu. Absoluutikolla ongelmat johtuvat ehdollistumisesta, jonka tuloksena tietty symboli/nimi leimautuu niin tarkasti tiettyyn taajuuteen, että ei osata enää ajatella sävelen olevan tietty taajuusalue vaan jokin tietty taajuus sinänsä.
Tarkkakorvainen - usein kutsuttu siis relatiiviseksi korvaksi erotuksena - henkilö oppii tunnistamaan intervallisuhteita, värejä, saundeja yms. mutta henkilöllä ei ole tunnistesymboleita, eli nimiä taajuuksille sinänsä - vain sävelille joilla on joku muu tunnistettava piirre opitaan nimi. Kitaran avoin G-kieli saatetaan oppia tunnistamaan varsin tarkasti, mutta hiukan paksummilla kielillä varustettu kitara viritettynä Eb-vireeseen saattaa helposti huijata korvaa luulemaan tässä tapauksessa Gb:ää G:ksi koska tunnistaminen perustuu saundiin eikä taajuuksiin.
Loppujen lopuksi ero on hyvin triviaali, koska korvan yleinen erottelukyky ei ole riittävän suuri jotta absoluuttisen korvan ominaisuudet voisivat muuttua ratkaisevan tärkeiksi. Ei ole vielä tehty musiikkia, jossa esim. muutamien hertsien erot olisivat sinänsä yhtä tärkeitä kuin puolisävelaskelien erot.
Esimerkiksi itselläni ei ole absoluuttista korvaa, mutta eipä tuo ole menoa haitannut - en ole vielä kohdannut musiikkia, jota ei saisi korvalla ylös riittävän tarkasti, notaatiotekniikan rajat tulevat vastaan ennen korvan rajoja. Tuurauskeikalla olen joskus joutunut soittamaan lappuun nähden väärästä sävellajista melodiaa, eikä sekään ole ongelma kunhan uskottelee itselleen että soittaa pari nauhaa ylempää tai alempaa eikä katso kitaran kaulaa:D Olen soittanut kokoonpanoissa, joissa pulttikaverilla on absoluuttinen, eikä sekään ole muodostunut ongelmaksi.
Ja itse asiassa - jos täysin totta puhutaan, olen tietyssä määrin hyvin tyytyväinen että mulla ei ole absoluuttista korvaa. Se aiheuttaisi nimittäin sen ongelman, että olisin sidottu sävellajeihin. Nyt kuulen oikeastaan vain ääniä, ja on ihan sama ajattelenko ne Bb-mollissa vai D#-mollissa, se antaa paljon mahdollisuuksia, kun ei tarvitse käyttää aivokapasiteettia transponointiin. Joskus kun kävin klassisissa konserteissa enempi, pystyin ihan vaivatta seuraamaan wieniläisklassis-romanttisten teoksien harmonia- ja sävellajisuhteita ajattelemalla musiikin vain johonkin sävellajiin. Loppujen lopuksi analyysin kannalta on täysin merkityksetöntä onko musiikki vaikka Ö-mollissa sävelillä W, w, X, x, Y, Z, z, Å, å, Ä, ä ja Ö, koska nimet eivät ole lopulta kuitenkaan muita kun symboleja - vaikka joku musiikkitieteilijä niistä voisikin repiä huumoria.
Jos kaikilla olisi absoluuttinen korva, tilanne olisi eri. Ja itse asiassa musiikki, jota tänä päivänä soitettaisiin, kuulostaisi muuten hyvin erilaiselta.
Improvisoinnissa veikkaan että tietyllä tasolla absoluuttisesta korvasta olisi hyötyä, mutta taas uskoisin että improvisointi kuulostaisi hyvin erilaiselta. Tulee kovasti mieleen dodekafonia - se on tietyllä tavalla absoluuttisille korville hyvin toimivaa musiikkia, musiikista saa huomattavan paljon enemmän irti jos oikeasti tunnistaa jokaisen taajuuden sinänsä.
Jotain tämmöstä mulla nyt tuli mieleen nopeesti ajateltuna.
January: Ei mulla ole mitään hinkua vakuutella ketään herkkähipiöitä. Jos haluaa uskoa että absoluuttista sävelkorvaa ei voi kehittää, niin se käy minulle vallan mainiosti. :)
Tästä aiheesta ei ole riittävästi tutkimustietoa. Uskoisin että kyllä aivoja voi kehittää varsin paljon, mutta siinä on ihan hirveä duuni että niihin saa pysyviä muutoksia, vuosien työ - ajan voi käyttää hyödyllisemminkin.
Sävelmuistin voi kehittää, eikä se ole edes mikään ihmisiän urakka, mutta se on eri asia, kuten sanoin. Absoluutikoilla tunnistaminen on välitöntä, sävelmuistissa referenssiin perustuvaa. Ts. prosessi on monivaiheisempi ja hitaampi.
Yksi kaveri kehitti itselleen sävelmuistin, mutta A) siinä oli aikamoinen työ eikä se siitä mitään oikeen kostunut, soitti valmiiksi jo varsin mainiosti, ja B) kompleksinen tekstuuri pysyi yhtä mahdottomana bongata lennosta, koska prosessi oli liian hidas moiseen. Same difference - korva pysyi relatiivisena.
EDIT: Sellainen yksinkertainen tiivistävä ajatus tuossa tuli mieleen, että absoluutikolle taajuuskin on saundi/väri, muille se on vain ääni sinänsä.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
