Kitarat: soittaminen ›

Olen vähän kadoksissa tämän teorian kanssa. Mitä pitäisi opetella ja missä järjestyksessä? Tuohon kysymykseen tuskin on selvää vastausta, mutta kertokaa vaikka miten itse teitte, kun nyt on kesälomaa niin olisi mukava vähän edistyä soitossa.
 
Olen nyt opetellut Pentatonic Minor skaalan ja treenailen alternative pickkausta. Perehdyin Richard Chapmanin kirjoittamaan "Kitara" Kirjaseen ja loppu puolella puhuttiin "On tärkeää opetella käyttämään kaikkia kahtatoista duuriasteikkoa." Joten olisiko jotain muistisääntöjä tai muita millä nuo oppisi vähän helpommin.
 
Lisäilen jahka jotain tulee mieleen..

Olen vähän kadoksissa tämän teorian kanssa. Mitä pitäisi opetella ja missä järjestyksessä? Tuohon kysymykseen tuskin on selvää vastausta, mutta kertokaa vaikka miten itse teitte, kun nyt on kesälomaa niin olisi mukava vähän edistyä soitossa.
 
Olen nyt opetellut Pentatonic Minor skaalan ja treenailen alternative pickkausta. Perehdyin Richard Chapmanin kirjoittamaan "Kitara" Kirjaseen ja loppu puolella puhuttiin "On tärkeää opetella käyttämään kaikkia kahtatoista duuriasteikkoa." Joten olisiko jotain muistisääntöjä tai muita millä nuo oppisi vähän helpommin.
 
Lisäilen jahka jotain tulee mieleen..
 
Itse oprttelin teorian (teoriaa) Ralph Denyerin Suuresta Kitarakirjasta.
 
Ja että alternativee itse treenailen alternatea...
 
Muistisääntöjä hmmm... treenaa metronomin kanssa se auttaa ihan oikeasti eilenkin opettelin 2 uutta eksoottista skaalaa ulkoa.
 
Pentatoninen molli no siitähän sanotaan että jokaisen pitäisi se tuntea läpi sydämellä. No sen itsekin opin ekana.
 
Teoriassa en ole mikään haka mutta itse lähdin kvintti ympyrästä koska sillä oli niin kiinnostava nimi. Heti toiseks tuli sointujen muodostus. No sehä on tärkeää /(munmielestä) Kolmisoinnuista lisättyihin sointuihin.
 
Ja todellakin suosittelen Denyerin ´Suurta Kitarakirjaa.

Minut ainakin tuo "on tärkeää opetella käyttämään kaikkia kahtatoista duuriasteikkoa" pistää vähän nikottelemaan. Mä en kiellä etteikö siitä olisi suuri etu, ja itse olen siihen myös pyrkinyt. Kuitenkin täysin kiistämätön tosiasia on, että tavan kitaramusiikissa suurimman osan ajasta tarvitaan sävellajeja, joissa voidaan hyödyntää vapaita kieliä mahdollisimman paljon. Siispä C-, D-, E-, G-, ja A-duurit, D-, E-, A-, ja H-mollit. Kyse ei ole pelkästään siitä, että nuo ovat kitaralle helpompia sävellajeja kuin esim. Eb-duuri, vaan kyse on myös ihan sovituksellisista jutuista. Esimerkiksi jokaisella soittimella on tiettyjä sävellajeja, joissa se on omimmillaan ja tuntuu soivan paremmin.
 
Niin että mistä kannattaisi alkaa teorian opiskelu? Minun mielestäni ehdottomasti järkevin, ja aivan varmasti helpoin tapa aloittaa teorian opiskelu on käydä hakemassa musiikki- tai kirjakaupasta 1-3/3 teoriaopukset. Sarjoja on monia. Itse opiskelin aikanaan asiat Klaavi-nimisestä sarjasta. Sitten on tällä foorumilla enemmän nimeä kerännyt "Tohtori toonika"-kirja, josta itselläni ei ole kokemusta. Toistaiseksi en ole törmännyt yhteenkään alkeistason teoriavihkoseen, joka olisi ollut oikeasti huono.
 
Mitä nuo teoriaopukset sitten pitävät sisällään? Mm. nuotinluku, sointujen ja asteikkojen muodostus. Nuotinluvussa tutustutaan ensin nuottiviivastoon. Mistä mikäkin nuotti löytyy, ylennykset, alennukset, ja oktaavialat. Myös tahtilajit, nuottien aika-arvot, erilaisia rytmejä jne. Asteikkoihin ja sointuihin käydään käsiksi helpoimmista sävellajeista, C-duurista ja A-mollista. Opetellaan lukemaan kvinttiympyrää, miten asteikot rakentuvat, ja muodostamaan sointuja. En tässä kuitenkaan viitsi luetella kaikkia asioita, koska ne eivät välttämättä sano sinulle mitään, ja listasta tulisi varmaankin kauheampi mitä se oikeasti onkaan.
 
Yleensäkin opetustarkoitukseen tehdyissä teoriavihoissa käydään aihetta läpi aivan aloittelijoillekin helposti omaksuttavassa järjestyksessä, ja varsin kokonaisvaltaisesti. Se on mielestäni hyvä juttu, koska niin teorian opiskelusta saa mahdollisimman paljon irti. Netissä on paljon sivustoja, ja mm. tälläkin sivustolla paljon FAQ-kirjoituksia aiheesta, mutta minä suosittelen silti sitä/niitä teoriaopusta. Ei esimerkiksi ole paljoakaan mieltä lähteä opiskelemaan vain yhtä tiettyä aihetta, kuten skaalojen kaavoja ulkoa.
 
Teoriaopintoja ei myöskään kannata pitää pelkkänä teoriana, vaan yhdistää opiskeluun puhdas käytäntö. Kun vihossa opetetaan miten C-duuri muodostetaan, niin kannattaa koittaa kitaralla muutamasta eri asemasta, miltä asteikko kuulostaa, ja miltä se näyttää kitaran otelaudalla. Kun vihossa opetetaan muodostamaan C-duurin asteille soinnut, kannattaa koittaa sointuja avo-otteina, kuten myös tavallisina kolmisointuina käännöksineen. Asteikkojen ja kolmisointujen laulamisesta on myös paljon hyötyä. En tiedä, miten voisin korostaa tämän viimeisen kappaleen tärkeyttä. Tavan soittajallehan teorian on tarkoitus tukea käytäntöä. Asioiden oppettelu käytännössä varmasti motivoi myös teoriaopintoihin.
 
Lopuksi haluan vielä sanoa, että jos sait teoriaopinnoista kuvan, että ne ovat kovin vaikeita ja opiskelu vaatisi paljon työtä, on kuva väärä. Riippuen opiskelijasta, aivan alkeisasiat on mahdollista opiskella itsekseen parissa viikossa, eikä se edes edellytä mitään erikoista. Koko 1-3/3:n teoriat oppii kuukaudessa tai parissa jos vaan niin haluaa, koska asiat itsessään ovat vaikeustasoltaan verrattavissa ala-asteen matikkaan. Ainoa oikeasti haastavampi juttu on oppia soveltamaan asioita käytäntöön. Joitakin juttuja on mahdollista hyödyntää heti, toisten hyödyntäminen käytännössä vaati jonkin verran opettelua ja harjaantumista.

Joku moderaattori voisi muuttaa otsikon vähän paremmaksi, esimerkiksi "Mistä kannattaa aloittaa teorian opiskelu?" tjsp. Kuten myös tuo "Kymysys, ei kovin pikanen ehkäpä.." -ketjun nimeksi voisi muuttaa vaikka "Kysymyksiä voimasoinnuista ja niiden käytöstä". Painan itselleni varoitusta, josko joku mode tämän huomaisi.
Edit2: Näin tapahtui, kiitokset siitä.
 
Edit:
Ja todellakin suosittelen Denyerin Suurta Kitarakirjaa.
 
Minä taas en suosittele Suurta Kitarakirjaa, ainakaan sen perusteella mitä vähän olen sitä selaillut, ja mitä olen siitä kuullut. Siinä ei mielestäni edetä yhtä loogisesti ja helposti kuin opetuskäyttöön tarkoitetuissa teoriavihoissa, ja monia mielestäni oleellisia asioita ei selitetä kovinkaan kattavasti.

Minä taas en suosittele Suurta Kitarakirjaa, ainakaan sen perusteella mitä vähän olen sitä selaillut, ja mitä olen siitä kuullut. Siinä ei mielestäni edetä yhtä loogisesti ja helposti kuin opetuskäyttöön tarkoitetuissa teoriavihoissa, ja monia mielestäni oleellisia asioita ei selitetä kovinkaan kattavasti.
 
Juu ei tuolla Suurella Kitarakirjalla teoriassa pitkälle pötkitä. Teoriavihko/opettaja on siihen paras.

C duuriasteikko ja sen nuotit ja se miten niistä kolmisoinnut tehdään. Ja tietysti päinvastoin, eli miten kolmisoinnuista tulee asteikot(tai moodit). Nimenomaan duuri ja molli soinnut C duurissa.
 
Lisäksi katselisin terssejä, pieni suuri ja se miten ne menee esim just c duuri asteikossa, no tämähän on sointujen perusteita.
 
Kitaralla on helppo opetella valmita patterneja, eli sormituksia. Jos on joku piano tai muu vastaava soitin, niin ne laajantaa sitä musiikillista ymmärrystä just sointujen ja skaalojen suhteen.

Kaikille, keitä kiinnostaa teorian alkeet ja vähän pidemmällekin menevät asiat:
 
Hankkikaa jo aiemmin mainittu Tohtori Toonika. En ole törmännyt selkeämpään enkä kattavampaan opukseen. Siitä voi sitten tsekata vapaasti asioita missä järjestyksessä haluaa. Se on vieläpä suomenkielinen, mutta kaikki termit on mainittu myös englanniksi.
 
Yleisesti ottaen haluan sanoa, että aluksi termit haltuun. Sävellaji, tahtilaji, intervalli, asteikko, sointu, sointumerkki, kolmisointu, nelisointu, sointuaste, sävel, ylennys, alennus, aika-arvo, isku, tauko, iskuala, synkooppi, trioli, etuisku... tältä pohjalta on helpompi lähteä liikkeelle ja erityisesti keskustella toisten kanssa. Nuottikirjoitusta parempaa merkitsemistapaa ei ole vielä keksitty. Se on yleispätevä ja neutraali. Ei tarvitse selittää että "siitä ja siitä nauhalta nää ja nää sormet tollein".

Siis teoriaa kannattaa opetella niin, että katsoo täältä tämän http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24161
 
...ja opettelee ymmärtämään mitä nuotit/sävelet ovat, missä ne ovat, ja ymmärtää ne yleensäkkin.
 
Sen jälkeen on helppo opetella sointujen rakentaminen ja skaalojen perusteita pidemmälle.
 
Esim. Itse osasin ulkoa vain D-molli skaalan, noin vuoden ajan. Ja viikko sitten aloitin teoriaa pänttäämään tosissaan, ja nyt osaan rakentaa jotain 100 eri skaalaa. Tai no jos moodit lasketaan mukaan (eivät hän ne ole omia skaalojaan, tavallaan?).

Kiitos loistavista ja selventävistä vastauksista!
 
Se suuri kitara kirja on pyörinyt aika monesti tossa lukupöydällä, mutta jotenkin koen kirjan silleen että, välillä on kevyttä ja helppo lukuista tekstiä. Sitten siinä tulee sellanen pari kappaleetta tiivistä ja täyttä tietoa jostain sointujen muodostamisesta ja skaaloista ja sun muista. Silloin putoan kärryiltä, varsinkin kun olen niin noviisi näisssä jutuissa. Kyllä minä nuotit osaan lukea viivastolta.
 
Niin, olen jotain improvisointia yrittänyt tosta pentatonisesta molli skaalasta? (näinhän se meni?) Mutta eipä ole kovin kummosia räpellyksiä....
 
Kiitos kannustavista kommenteista ja neuvoista. Vinkit kelpaa aina, että lisää saa laitella ;)

Kannattaa skaalojen lisäksi opetella otelaudalla ja myös korvalla mille eri intervallit (eli hypyt sävelten välillä) kuulostavat ja tutkia mitä intervalleja skaalat ja perussoinnut sisältävät. Moodien opettelussa kannattaa verrata niitä näihin perusskaaloihin eli luonnollisen molliin ja duuriasteikkoon ja tutkia miten asteikko poikkeaa vaikka duurista: esim. Lyydinen moodi on muuten samanlainen kuin duuriasteikko, mutta kvartti on ylinouseva. =)

Ihan ensimmäittenä ainakin mulle opetettiin teoriatunnilla sointujen muodostaminen ja kaulassa sijaitsevat nuotit... Eli C-duuri asteikko ja molli, niiden sijainnit kun tietää ja opettelee ne ulkoo niin voi pelleillä mielensä mukaan aika hyvin ja silti pysyy samassa sävellajissa soitossaan... Eikä se asia niin vaikeeta oo, ainakaan tolleen kun joku opettaa, itsenäisesti se voi olla vähän kinkkistä päntätä jostain... En tiiä kannattaako hirveesti ihan ittekseen opiskella kitaran teoriaa, kannattais olla joku jolta aina kysyy kun tulee kysymyksiä, tietty teoriaa saa opetella ihan itsekkin, mutta aina on vähän parempi kun on joku opettaja... Ainakin omalla kohdalla toimi, suosittelen että haet ees pari tuntia jollekkin yksityiselle, pääset varmasti alkuun ja siitä on helpompi alkaa itsenäisesti varmaankin opiskeleen sitten... Onnea koitokselle

Ehkä liiankin palikka-asiaa:
http://jucciz.com/nuorten_musakurssi.pdf

Ehkä liiankin palikka-asiaa:
http://jucciz.com/nuorten_musakurssi.pdf
 
Äläs ny, loistava paketti tietoa. Plussa sulle ja pdf mulle ;-)

Ehkä liiankin palikka-asiaa:
http://jucciz.com/nuorten_musakurssi.pdf
 
Minä löydän tuolta ainakin pari uutta asiaa (esim. intervallit :-/) ja olen soittanut nyt 1,5 vuotta. On jäänyt tuo teorian opiskelu aikas vähälle... Mutta minusta ihan kätevä opas aloittelijoille tuo on

Ehkä liiankin palikka-asiaa:
http://jucciz.com/nuorten_musakurssi.pdf
 
erittäin selkee ja hyvin selitetty, vaikka nää perusteet on jotenkin hallussa, tämän lukeminen auttoi kyllä muistamaan asioita ja nimiä joilla niitä kutsutaan, tätä voisi hyvin suositella alottelevalle muusikolle. :)
 
+

Sointuteoria ehdottomasti. Kun ymmärtää miten soinnut rakentuvat ja miten niitä voi itse muodostaa, alkaa koko otelauta avautumaan paremmin. Skaalojakin on hauskempi sahata kun ymmärtää hieman mihin ne sävelet missäkin skaalassa perustuvat.

ite en oo opetellu teoriaa, ainakaan vielä :D
mutta kyllä jattelin ainakin muutaman tunnin ottaa sitäkin..