Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Laulaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mikrofoniin laulaminen vs. ilman / sävellaji
1
play
17.10.2018 14:00:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Semmoisen ilmiön olen omalla kohdalla huomannut, että jos kotona ilman mikkiä laulaessa (kitara säestyksellä) sävellaji tuntuu sopivalta, niin se ei olekaan sitä välttämättä enää sitten bänditreeneissä mikrofoniin laulaessa. Hyvin usein käy niin, että bänditreeneissä joutuu sitten sävellajia nostamaan vähintään noin kaksi sävelaskelta, jotta lauluhomma tuntuisi paremmalta tai olisi edes mahdollista. Mistähän tämmöinen ilmiö voisi johtua? Itse en ole kyllä keksinyt tähän syytä. Liekö ilmiö yleisempääkin vai liekö kyse vaan omasta ominaisuudesta. Tai voihan kyse olla vaikka jännittämisestäkin. En tiedä. Sinänsä täytyy kyllä sanoa, että en ole kokenut laulaja tai varsinaisesti edes laulaja, vaan laulan bändissä yleensä vain muutaman biisin. Sekin täytyy kyllä myöntää, että laulua ei tule paljonkaan harjoiteltua.
 
Khassera
18.10.2018 08:06:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oletko varma että reenatessa akustisella kitaralla kotona laulat alkuperäiseltä sävelkorkeudelta? Kuulostaa tosi oudolta että sävelkorkeutta täytyisi nostaa, se kun yleensä tuppaa menemään päinvastoin (miehillä varsinkin.) :)
 
Mulla ainakin meni joskus silleen että harjoittelin biisejä oikealta sävelkorkeudelta mutta väärällä tekniikalla, vähän sellasella tikutakuäänellä, ja sit kun ois pitäny laulaa kovempaa ei ääntä sit lähteny ja jouduin tiputtaan sävellajia. Tää johtu vaan treenin puutteesta (tai sen laadusta.) Aloittelevat laulajat yleensä pyrkii pitämään kiinni puheäänen fyysisestä tuntemuksesta ja laulamaan sillä tavalla koko äänialalla, se yleensä sit aiheuttaa vaikeuksia ja tällasia ongelmia mitä kuvailet.
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
Bugsy
18.10.2018 10:16:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen itse aivan aloittelija laulaja ja vasta äskettäin alkanut tutustumaan omaan ääneeni kotona hiljaa lauleskellen. Mutta kun pääsin treenikselle lauleskelemaan ilman että tarvii välittää äänenvoimakkuudesta, huomasin, että alimmat sävelet soivatkin todella heikosti verrattuna äänialani keskivaiheille. Lisäksi ylimmät sävelet olivat helpompia saavuttaa, kun ei tarvinnut tietoisesti rajoittaa äänenvoimakkuutta.
 
Voisiko kyse olla tästä, että kotona laulat selvästi hiljempaa kuin treeneissä?
 
Samalla voisin kysyä kokeneemmilta, onko tämä normaalia, että alimpia säveliä ei saa laulettua voimakkaasti, vaikka ne puhevoimakkuudella voisikin toimia? Kun kyseessä on siis aloittelija.
 
Khassera
18.10.2018 12:00:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bugsy: Samalla voisin kysyä kokeneemmilta, onko tämä normaalia, että alimpia säveliä ei saa laulettua voimakkaasti, vaikka ne puhevoimakkuudella voisikin toimia? Kun kyseessä on siis aloittelija.
 
Kokeile "puhua" ne alimmat kohdat vaan nuotilleen.
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
play
18.10.2018 12:04:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos vastauksista ja kommenteista. Juu, olen varma, että laulan kotona alkuperäisessä sävelkorkeudessa ja sitä on sitten pitänyt nostaa bänditreeneissä :) Kyse voi hyvinkin olla tuosta Bugsyn ehdottamasta asiasta eli siitä, että laulan kotona hiljempaa kuin treeneissä. Tuota asiaa olen itsekin välillä miettinyt, että voisiko se olla syynä tähän juttuun.
 
Kalmo
26.10.2018 12:27:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kokeile laulaa kotona ilman kitaraa. Otat vain sävelkorkeuden ja laulat seisaaltasi.
 
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5 Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän.
Kefiiri
04.11.2018 11:04:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Khassera: Aloittelevat laulajat yleensä pyrkii pitämään kiinni puheäänen fyysisestä tuntemuksesta ja laulamaan sillä tavalla koko äänialalla, se yleensä sit aiheuttaa vaikeuksia ja tällasia ongelmia mitä kuvailet.
 
Tämähän olikin kiintoisa ajatus jota tämmöinen amatöörilaulaja ei ole koskaan miettinytkään. Millainen ero siinä fyysisessä tuntumassa sitten pitäisi olla? Voi olla hankala sanallisesti kuvailla. Itsellä on niin, että mikkiin laulaminen tuntuu helpolta jos on hyvä monitorointi. Kun ei tule laulettua tarpeettoman lujaa, pääsee alemmas, niin että se kuulostaa -jos nyt ei hyvältä- niin ainakin semi-mielekkäältä.
 
En ole musiikin asiantuntija.
Khassera
05.11.2018 10:40:35 (muokattu 05.11.2018 10:48:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kefiiri: Tämähän olikin kiintoisa ajatus jota tämmöinen amatöörilaulaja ei ole koskaan miettinytkään. Millainen ero siinä fyysisessä tuntumassa sitten pitäisi olla? Voi olla hankala sanallisesti kuvailla. Itsellä on niin, että mikkiin laulaminen tuntuu helpolta jos on hyvä monitorointi. Kun ei tule laulettua tarpeettoman lujaa, pääsee alemmas, niin että se kuulostaa -jos nyt ei hyvältä- niin ainakin semi-mielekkäältä.
 
Kirjottelin tästä esseen ja tuli joku komentorivivirhe ja kone tilttas eli se siitä sitten. :D Pähkinänkuoressa voi ajatella näin:
 
Matalalta laulaessa fyysiset tuntemukset ovat tosi lähellä puhetta.
 
Keskialueelta (alue jossa tulisi viettää eniten aikaa lauluharjoitteissa) laulaessa kurkun alueen fyysinen fiilis on lähempänä hiljaisuutta kuin puhetta (Bohemian Vocal Studion Keganilta tää vinkki,) eli kurkussa ei pitäs kauheasti tuntua miltään eikä niitä värinöitä mitä puhuessa tapahtuu rinnan alueella tule aktiivisesti hakea tai niistä pitää kiinni vaan antaa resonanssin nousta jonnekin kitalaen ja nenän väliin. Pavarotti tosin sanoo laulavansa aina tällä korkeammalla placementillä, lauloi hän matalalta tai korkealta. Mun huomio tähän on että tunne on lähempänä falsettia kuin mitään muuta, eli se vapaus ja ilmavuus mikä falsetissa on on se fyysinen tunne, ääni voi vaan olla mitä tahansa falsetin ja kirkkaan kovemman intensiteetin äänen väliltä.
 
Korkeammalta laulaessa ei fyysinen tunne muutu, mutta saattaa tuntua että resonanssi pienenee/terävöityy sielä kitalaen/nenän välissä.
 
Nää on mun kokemuksiin perustuvia juttuja eikä jumalan totuuksia, voin olla väärässä. Tapauskohtaisesti aloittelevakin laulaja saattaa mäihällä tehä kaiken alusta asti oikein ja häneen ei päde tällaiset yleiset neuvot, mutta on erittäin yleistä että mieslaulajat ja jotkut naislaulajat huutaa tonne keskialueelle jolloin tää "vaihteiden vaihto" joka nostaa sen resonanssin ylös ja pois kurkusta estyy ja vaikeutuu mitä enemmän harjoitellaan supertrendikästä "rintarekisterin venyttämistä."
 
Ja joo, mikkiin laulamisen PITÄISI olla aina helpompaa kuin akustisesti.
 
Ja toi on oikein, että kun ei laula tarpeettoman "kovaa" on ääni paljon vapaampi ja on enemmän äänivärivaihtoehtoja.
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
Kefiiri
06.11.2018 08:25:12 (muokattu 06.11.2018 08:30:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mainiota! Noinhan siinä tuntuukin käyvän kun hieman kokeilin, että kurkussa ei korkeammalta laulaessa tunnu enää tapahtuvan mitään ja sen sijaan kitalaessa tuntuu. En ole tuommoisia tullut seurailleeksi ollenkaan. Mainitsemaasi rintarekisterin venyttämistä piti myös mielenkiinnosta kokeilla mutta en tainnut oikein tajuta miten se tehdään. Mikäs siitä tekee niin trendikkään, ilmeisesti joillakin suosituilla laulajilla on sitä kautta tuotettu soundi?
 
Tuleekohan sitä tehtyä silloin, kun mekkalan takia ei kuule omaa lauluaan ja varmuuden vuoksi yrittää huutaa vähän kovempaa? Äkkiseltään ajatellen semmoinen tuntuu kurkussakin koko ajan.
 
En ole musiikin asiantuntija.
Khassera
05.12.2018 08:34:59 (muokattu 05.12.2018 08:41:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kefiiri: Mainiota! Noinhan siinä tuntuukin käyvän kun hieman kokeilin, että kurkussa ei korkeammalta laulaessa tunnu enää tapahtuvan mitään ja sen sijaan kitalaessa tuntuu.
 
Just niin! :)
 
En ole tuommoisia tullut seurailleeksi ollenkaan. Mainitsemaasi rintarekisterin venyttämistä piti myös mielenkiinnosta kokeilla mutta en tainnut oikein tajuta miten se tehdään. Mikäs siitä tekee niin trendikkään, ilmeisesti joillakin suosituilla laulajilla on sitä kautta tuotettu soundi?
 
Sitä ei tunnu tajuavan moni muukaan ja kaikki kuitenkin ovat 100% varmoja siitä että oma tulkintansa on ainut oikea. Mä käsittäisin sen vaan puheäänen venytyksenä, eli puheelle tyypillisellä sävyllä ylärekisterissä laulamisena, mutta sekin on vain kaikkien äänen sävyjen sulavaa sekoitusta eikä "rintarekisterillä laulamista." Mun mielestä se vaan ei ole mahdollista.
 
Tuleekohan sitä tehtyä silloin, kun mekkalan takia ei kuule omaa lauluaan ja varmuuden vuoksi yrittää huutaa vähän kovempaa? Äkkiseltään ajatellen semmoinen tuntuu kurkussakin koko ajan.
 
No mun kokemus on että käy just noin, kun ei kuule itseään alkaa automaattisesti nostamaan volyymia (puskemaan ilmaa) kun pitäisi lisätä äänen resonanssia. Mutta ei se siltikään ole "rintarekisterissä laulamista," se on vaan huono tapa ja puutteellinen tekniikka.
 
Tää M1/M2-rekisteri vs Mixed Voice -luokkasota on aika yleinen ilmiö interwebseissä. Iso osa opettajista käyttää mixed voice-termiä, iso osa opettajista sanoo ettei fyysisiä rekistereitä voi "sekoittaa" tai käyttää yhtäaikaa eli "mixed voice" on huono määritelmä. Molemmat koulukunnat ovat 100% varmoja olevansa oikeassa ja on näin maallikkona vähän mahdoton todeta kumpi on oikeassa sitten loppupeleissä. Mä ite oon vaan aina mennyt sellaistan ohjeiden kautta joilla on välitön vaikutus mun omaan osaamiseen, ja mitä monimutkaisemmin asian ajattelee sitä vaikeampaa se on ollu. :)
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
harpist
07.12.2018 02:03:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Khassera: Ja joo, mikkiin laulamisen PITÄISI olla aina helpompaa kuin akustisesti.
 
Avaisitko hieman käsitystäsi; onko kyseessä toive vai De facto ?
 
" Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin.
Khassera
07.12.2018 08:44:54 (muokattu 07.12.2018 08:47:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

harpist: Avaisitko hieman käsitystäsi; onko kyseessä toive vai De facto ?
 
Se on nimenomaan käsitys, ei de facto eikä toive. Mun käsitys on että kun tekniikka on hyvä, on mikkiin laulaminen helpompaa kuin akustisesti koska amplifikaatio. Toki jos tekniikka on huono on mikki anteeksiantamattomampi ja virheet kuuluu sitten kovempana. :) Tää on mun kokemukseen pohjautuva mielipide tästä asiasta.
 
Ja vaikka tekniikka/projektio ois huono, amplifikaatio saa heikostakin äänestä sellaisen että se kuuluu.
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
trih
10.12.2018 18:06:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sama on tapahtunut itselleni laulun alkuvaiheessa. Vaati bänditreenit ensimmäistä kertaa laulun kera, että ymmärsin. Kotona himmailin "alitajuisesti" naapurisopua ylläpitääkseni eli lauloin tiedostamatta aloittelijana matalammalta kuin päänsisäinen ääniymmärrys ymmärsi. Treeniksellä alkuperäinen sävellaji olikin sitten auttamatta liian matala ja piti korottaa sävellajia varmaan vähintään puolisen oktaavia. Ellei sitten oktaavillakin.
 
harpist
15.12.2018 20:14:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voi olla, että menee liikaa topicin vierestä, mutta ollaan sitä ennenkin laukaistu ohi ... ihan lähietäisyydeltäkin.
 
Itselle on syntynyt sellainen käsitys, että laulusuoritus mikrofoniin perustuu kolmen eri päätekijän summaan.
 
Laulajaan (vaatimukset/rajoitteet)
 
Äänentoistokalustoon (vaatimukset/rajoitteet)
 
Kaluston käyttäjän ammattitaitoon (rajoitteina -puute)
 
Laulajan akustisesti harjoittelema oppi on hänen "sitä oikeaa" laulutapaa, jolla hän on harjoittanut hengityksen (ilman), lihasten, äänihuulten, suun muodon, fraasien toiston jne. vastaamaan optimaalisesti parasta mahdollista oman äänen muodostusta ja käyttöä, ts. nuottiin laulamista omalla äänivarannollaan. Ilman kulku läpi äänihuulien, suun muoto, lihasten käyttö jne. on harjoiteltu oman äänialan mukaan, jotta lopputulos vastaisi mahdollisimman tarkasti kykyä laulaa nuottiin kussakin tilanteessa. Tekniikkaan en ota kantaa.
 
Minkään edellä mainituista opeista ei pitäisi käytökseltään muuttua, kun eteen asetetaan mikrofoni. Hyvä tapa havainnoida asia: laulaa ensin normaalin rennosti akustisesti ja alkaa tuoda mikrofonia 45_ kulmalla lähemmäs ja lähemmäs äänilähdettä (suuta) , kunnes äänentoistolaitteista kuuluu oma laulu toistettuna tarpeeksi lujaa läpi. Jos äänen voimakkuus ei riitä, nostetaan laitteiston tehoa. Ei siis nosteta omaa äänenpainetta mikrofonin edessä, jolloin kaikki akustisesti opittu ja harjoiteltu menee saman tien romukoppaan.
 
Tämä huutamisen tarve, laulaa kovemmin, korostuu yleensä aina treenitiloissa.
 
Puhutaan, ettei laulukamojen teho riitä treenikämpällä bändin kanssa. On aivan sama vaikka laulajalla olisi 3000w laitteet, ei se laulu kuulu niilläkään. Laulajan mikrofoniin vuotaa treenikämpällä kaikki samassa tilassa oleva äänimaailma ja hänen tulisi pystyä laulamaan tämän äänivallin yli, jolloin laulusta valitettavasti tulee aina väkisinkin huutamista. Se on hyvin kaukana laulutaidon harjoittamisesta.
 
Siis yksinkertaistettuna: laululaitteet toistavat samassa suhteessa koko treenikämpän äänimaailman kaappeihin, oli kyse laulusta, rummuista, kitaroista tai bassoista. Yllätykseksi jokin paska karaokemikrofoni voikin toimia taajuusvasteensa, epäherkkyytensä tai suuntakuvionsa takia paremmin treeniolosuhteissa kuin kallis pro mikki. Sen kyky toistaa ääntä on huonompi, mutta riittävä lähietäisyydeltä laulettaessa. Jos käytettävissä on kompura (gate) voidaan sillä alkaa etsiä pistettä, jolloin laulajan äänenpaine riittää avaamaan mikkisignaalin, mutta treenikämpän melu ei sitä vielä tekisi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin; vähemmän melua treenikämppään, laulajan ja muiden soittajien sekä äänentoiston sijoitteluun enemmän huomiota ja mikrofonin suunnan ja suuntakuvion tarkastaminen.
 
Oma lukunsa on tänä päivänä laulajat jotka pyrkivät laulamaan "ei luonnollisesti". Aikuinen nainen muuttaa äänensä vastaamaan nelivuotiaan lässytystä, lauletaan nenään minkä keritään, jokainen sisäänvetohengitys tulee kuulua äänentoistosta/levyltä kuin hengityselinsairaan viimeinen korahdus jne. Näihin tyylilajeihin ja ilmiöihin en halua sen enempää ottaa kantaa, kunhan ihmettelin.
 
Jotkut pyrkivät suun äänenmuodostuksella muuttamaan oman äänensä mahdollisimman lähelle esikuvan ääntä. Siinä vaiheessa on rento ja luonnollinen laulaminen hyvinkin kaukana todellisuudesta kun aletaan imitoimaan.
 
Taitava laulaja ei kikkaile aku-ankka äänillä, mutta voi käyttää esim. mikrofonin proximity efektiä korostamaan tietyissä kohtaa basson (alapään) osuutta melodiassa.
 
Äänentoistokaluston tulee pystyä toistamaan laulajan koko ääniala ilman minkäänlaisia ongelmia ja mikä tärkeintä, ilman laulajan ponnisteluja tietyissä taajuuksissa.

Ensimmäisenä laulaja törmää yleensä mikrofonin ominaisuuksiin. Puhutaan tietyn mikrofonin sopivuudesta omalle laulutyylille/äänialalle. Käsite syntyy mikrofonin toistokäyrästä ja herkkyydestä. Jos toistokäyrä on vähääkään kuopalla samassa kohtaa kuin laulajalla on vaikeuksia tuottaa tasainen äänenpaine tietylle nuotille, huomaa sopimattomuuden välittömästi. Vastaavasti jos mikki korostaa juuri tuon alueen toistokäyrää, tuntee laulaja mikrofonin välittömästi omakseen, siihen on hyvä laulaa.
 
Tein aikoinaan treenikämpällä testejä eri mikrofonien välillä. Parhaimmillaan taisi testipenkissä olla 30 dynaamista mikkiä samoin säädöin. Omaa laulutapaa muuttamatta (sama kappale) huomasi välittömästi, millä mikrofoneilla täytyi puskea ja millä vastaavasti himmata tietyillä äänialueilla, jotta pystyi laulamaan dynaamisen tasaisesti koko oman äänialan. Jos mikrofoni ei tunnu omalta, etuasteessa voi korostaa tai vaimentaa sävynsäädöillä (eq) epämiellyttävät toistoalueet. Suuri virhe on korjata äänentoistolaitteilla oma ääni kuulumaan sellaiseksi, jona sen itse kuulemme ts. vastaamaan omaa mielikuvaa oman äänen sävystä. Tämä tarkoittaa pääsääntöisesti ulos lähtevän äänen tummentamista a.k.a. alapään korostamista.
 
Tosiasiassa kuulemme korvan kuuloelimiin osaksi myös ns. pääkopan värähtelyä ns. "luukuuloa", joka mataloittaa oman äänen aistimusta. Kuulemme ja aistimme oman äänemme täysin erilaisena kuin mitä ympärillä olevat ihmiset. He eivät kuule pääkopan resonointia, vain ilman välityksellä kulkevan värähtelyn. Kuinka usein olette kuullessanne omaa äänitystänne hävenneet taltioitua mikkihiiri ääntänne (?) Hyvät ihmiset, sellaisena me muut teidät kuulemme.
 
Shure keksi korostaa SM58 mallissaan alapään toistokäyrää. Kaikki mikkiin laulavat tuntevat, nyt kuulostan eniten itseltäni ja siksi valitsevat sen suosikikseen. Mikistä kehkeytyi tästä syystä maailmanluokan standardi, osaksi siis korostetun ominaisuuden vuoksi. Todellisuudessa kaikki ulkopuoliset kuulevat tutun laulajan äänen olevan mutainen ja bassokorosteinen, ei lainkaan luonnollinen.
 
Mikrofonin jälkeen signaaliketjussa voi olla mitä ihmeellisimpiä laitteita muokkaamassa lopputulosta, mutta oma opittu laulaminen ei saa muuttua prosessin yhteydessä. Siinä vaiheessa kun ollaan lavalla mikin edessä, ei enää opetella laulamaan erikseen käytössä olevaan laitteistoon. "Että nyt siis täytyisikin laulaa täysin eri tavalla - mutta millä lailla" (?) Menee hakuammunnaksi. Laulu pysyy, säädöt muuttuvat.
 
Laululaitteiden rajoitteita / ominaisuuksia pyritään tietysti koko ajan hallitsemaan äänimiehen toimesta, olipa hän sitten kuka tahansa. Tällöin tulee esiin äänitarkkailijan kyky, kuinka hyvin hän tuottaa luonnollista äänentoistoa kulloinkin tarjolla olevilla laitteilla. Äänitarkkailija voi yhtä lailla olla joku bändin jäsenistä. Väistämättäkin liialliset rajoitteet joihin ei pysty vaikuttamaan, hankaloittavat laulusuoritusta, mutta vastaavasti huonosti omaksuttu tuhansien "pro" ominaisuuksien käyttö, voi tehdä saman.
 
Kun laulusuoritus on mikrofonin kanssa rentoa, varmaa koko äänialueelta ja lihasmuistiltaan yhtenevää akustisen laulamisen kanssa, pystyy laulamaan mikrofoniin vaikka koko illan, ilman mitään ongelmia äänen väsymisen / vireen kanssa.
 
Itse sanoisin, mikkiin laulaminen tulee olla yhtä luonnollista laulamista kuin akustinen laulaminenkin on. Joitain dynamiikkaan liittyviä huomioita tulee kuitenkin laulun aikana tehdä, kun käytössä on mikrofoni ja sen vangitsemaa ääntä toistetaan vahvistinlaitteella. ("mikkitekniikka")
 
Korostan vielä, nämä ovat omia mielipiteitäni, jotka ovat syntyneet osaksi muiden toimesta annettuista tipseistä ja osaksi omasta pienestä äänimaailman kokemuksestani.
 
Saatte vapaasti olla eri mieltä, voin jopa niiden perusteella muuttaa omia käsityksiäni.
 
" Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin.
insight
03.01.2019 13:41:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja jos on hyvä laulutekniikka, mikkitekniikkaa ei juurikaan tarvita.
 
Kefiiri
08.01.2019 18:32:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

insight: Ja jos on hyvä laulutekniikka, mikkitekniikkaa ei juurikaan tarvita.
 
Meinaatko esimerkiksi sitä, että hyvän laulajan ei tarvitse missään vaiheessa nostaa äänenvoimakkuutta niin, että mikkiä täytyisi viedä kauemmas äänilähteestä?
 
En ole musiikin asiantuntija.
Muovinen
22.03.2019 12:44:36
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

harpist: Puhutaan, ettei laulukamojen teho riitä treenikämpällä bändin kanssa. On aivan sama vaikka laulajalla olisi 3000w laitteet, ei se laulu kuulu niilläkään. Laulajan mikrofoniin vuotaa treenikämpällä kaikki samassa tilassa oleva äänimaailma ja hänen tulisi pystyä laulamaan tämän äänivallin yli, jolloin laulusta valitettavasti tulee aina väkisinkin huutamista. Se on hyvin kaukana laulutaidon harjoittamisesta.
 
Siis yksinkertaistettuna: laululaitteet toistavat samassa suhteessa koko treenikämpän äänimaailman kaappeihin, oli kyse laulusta, rummuista, kitaroista tai bassoista. Yllätykseksi jokin paska karaokemikrofoni voikin toimia taajuusvasteensa, epäherkkyytensä tai suuntakuvionsa takia paremmin treeniolosuhteissa kuin kallis pro mikki. Sen kyky toistaa ääntä on huonompi, mutta riittävä lähietäisyydeltä laulettaessa. Jos käytettävissä on kompura (gate) voidaan sillä alkaa etsiä pistettä, jolloin laulajan äänenpaine riittää avaamaan mikkisignaalin, mutta treenikämpän melu ei sitä vielä tekisi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin; vähemmän melua treenikämppään, laulajan ja muiden soittajien sekä äänentoiston sijoitteluun enemmän huomiota ja mikrofonin suunnan ja suuntakuvion tarkastaminen.

 
Ehkä jos meluisaan treenikämppään tuodaan jokin herkkä konkkamikki saatetaan olla tässä tilanteessa mutta kaikki järkevät livekäyttöön tarkoitetut mikit on kyllä suunniteltu hylkimään kapselin sivuilta ja takaa tulevaa mökää aika tehokkaasti. Laulajan täytyy vaan osata olla mikin suuntakuvion alueella ja tarpeeksi lähellä. Ei tarvita paskaa karaokemikkiä vaan oikeasti hyvä dynaaminen laulumikki ja tarpeeksi tehokas PA. Soittajien täytyy myös osata sopeuttaa äänenvoimakkuutensa treenitilaan ja -tilanteeseen.
 
ÖR ÖR
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «