Muusikoiden.net
09.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Laulaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Milloin harjoittelu muuttuu hyödyttömäksi?
1 2
Janos Mielevä
14.01.2015 11:28:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Töllön musiikkiohjelmia katsoessa on tullut huomattua, että itsensä laulajina elättävät monet, jotka laulavat kehnonlaisesti. Vaikka monien äänessä olisikin jokin kiva juttu, niin vireessä pysyminen on vaikeaa.
 
Onko tässä kysymys yksinkertaisesti lahjakkuuden puutteesta vai eikö kaikkia vain kiinnosta kehittää ääntään hankkimalla opetusta ja harjoittelemalla?
 
Millaiseksi näette laulunopettajien vastuun? Pitäisikö laulunopettajan kertoa laulajan urasta haaveilevalle nuorelle, että eväät eivät puhtaaseen lauluun riitä vai luoda uskoa siihen, että aina voi kehittyä?
 
Khassera
14.01.2015 12:31:03 (muokattu 14.01.2015 13:55:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janos Mielevä: Töllön musiikkiohjelmia katsoessa on tullut huomattua, että itsensä laulajina elättävät monet, jotka laulavat kehnonlaisesti.
 
No, "kehnonlaisesti" on aika subjektiivista. Kun vire on sinnepäin voi ihan hyvinkin laulaa helvetin hyvin. (Esim. Vedder, Knopfler, Springsteen)
 
Vaikka monien äänessä olisikin jokin kiva juttu, niin vireessä pysyminen on vaikeaa.
 
Onko tässä kysymys yksinkertaisesti lahjakkuuden puutteesta vai eikö kaikkia vain kiinnosta kehittää ääntään hankkimalla opetusta ja harjoittelemalla?

 
Hankkimalla opetusta, ei ehkä. Ehkä he harjoittelevat omilla tavoillaan mutta se ei tuota tulosta. Ehkä heillä ei kiinnosta harjoitella vaan lähinnä tuoda päänsisäsiä aikaansaannoksia julki. Mahdoton tietää ellei kysy, ja jos kysyy ei siltikään voi olla varma että se on viimeinen totuus. Mutta jos "katsot musiikkiohjelmia" ja näet siellä laulajia oletan että puhut idolsista ja muista tositeeveeviihdesarjoista. Siellä on kaikennäköistä sakkia, mutta julkisuuteen päässeet laulajat ovat usein osuneet johonkin kultasuoneen ja niistä kai on turha ihmetellä että miten ne parrasvalossa palloilevat. 100000 kärpästä jne.
 
Millaiseksi näette laulunopettajien vastuun? Pitäisikö laulunopettajan kertoa laulajan urasta haaveilevalle nuorelle, että eväät eivät puhtaaseen lauluun riitä vai luoda uskoa siihen, että aina voi kehittyä?
 
Aina voi kehittyä kun tietää mitä ääneen tarvii lisää tai mitä pitäis vähentää. Muusikkoja ei lauluopettajat voi leipoa, niitä syntyy intohimosta alalle, ja ne ei katso tekniikkaan. Oopperalaulajia voi lauluope leipoa ihan hyvin. All in all mun mielestä lauluopettajilla ei ole mitään vastuuta per sé, vaan opettaja on hyödyke tai palvelu jota oppilas käyttää samoin kuin kampaaja/parturi. Ei sitä tukkaa oo pakko leikata mutta jos haluaa ettei näytä perseeltä se ois ihan hyvä idea.. Tai sitten leikkaa itse.
 
EDIT: Vastaus ketjun kysymykseen: Harjoittelu ei koskaan ole hyödytöntä. Aloituskirjoituksen perusteella otsikko olisi voinut ehkä olla "Milloin laulutuntien ottaminen muuttuu hyödyttömäksi?"
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
Kipponi
14.01.2015 23:01:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Khassera: EDIT: Vastaus ketjun kysymykseen: Harjoittelu ei koskaan ole hyödytöntä. Aloituskirjoituksen perusteella otsikko olisi voinut ehkä olla "Milloin laulutuntien ottaminen muuttuu hyödyttömäksi?"
Näin on, typerä otsikko. Eihän yksikään kilpaurheilija huipulla ollessaankaan lopeta ihan perusharjoittelua(tässä tapauksessa laulajan äänen avaus, tekniikkaharj. ym.).
 
Vastataan nyt tuohon alkuperäiseen, että sitten, kun kehitys loppuu voi aina vaihtaa
valmentajaa/ laulunopettajaa).
Urheilusuoritusta ja laulamista nyt ei ihan suoraan voi verrata, mutta periaatteet on samat.
 
Tässä maailmassa (universumissa) on lopulta vain yksi laki: Ylivoima vastaan alivoima. Vahvempi ja älykkäämpi voittaa aina heikomman.
Janos Mielevä
15.01.2015 01:00:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jokainen vakavammin jotain (urheilulajia) harrastanut tietää, että kun rajat tulevat vastaan, niin sen jälkeen kehitys on hyvin hidasta. Vaikka kuinka harjoittelisi, niin luontaiset ominaisuudet pistävät hanttiin.
 
Henkisissä kyvyissä tämän huomaa vielä paremmin. Jotkut selviytyvät pitkälle älykkyystestin kysymyksissä, toiset eivät. Kun harjoittelee, voi saada vähän paremman tuloksen, mutta erot säilyvät silti suurina.
 
Miksi tällaiset luontaiset rajat eivät koskisi laulua? Kun vuosi toisensa jälkeen näkee samoja laulajia, jotka eivät pysy vireessä, niin onko heitä syytettävä laiskoiksi ja harjoitteluhaluttomiksi vai myönnettävä, että lahjakkuus ei riitä tai että laulettava materiaali on kyvyille liian vaikeaa?
 
Autotunekulttuurissa on melko masentavaa kuunnella monia live-esityksiä, koska laulu on niin epäpuhdasta. Tulee sellainen olo, että esiintyjä ei ole varsinaisesti musiikin ammattilainen vaan enemmän esiintymisen ammattilainen. Vaaditaanko 30 vuoden päästä laulutaitoa enää ollenkaan vai riittääkö kiva ääni, joka muokataan tietokoneella lauluksi?
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1420782795388
 
Khassera
15.01.2015 02:19:45 (muokattu 15.01.2015 14:07:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janos Mielevä: Jokainen vakavammin jotain (urheilulajia) harrastanut tietää, että kun rajat tulevat vastaan, niin sen jälkeen kehitys on hyvin hidasta. Vaikka kuinka harjoittelisi, niin luontaiset ominaisuudet pistävät hanttiin.
 
Jokainen todellinen skotti tietää. Kyllä, kropalla on äärirajat, mutta taitojen kehityksessä ei ne äärirajat ole ihan niin selkeitä kuin urheilussa.
 
Henkisissä kyvyissä tämän huomaa vielä paremmin. Jotkut selviytyvät pitkälle älykkyystestin kysymyksissä, toiset eivät. Kun harjoittelee, voi saada vähän paremman tuloksen, mutta erot säilyvät silti suurina.
 
Onpa ympäripyöreää tekstiä. :D eli toteat vaan että syystä tai toisesta jotkut omaksuvat jotkut taidot paremminnopeammin kuin toiset. Kyllä. On erilaisia oppijoita. On yksilötason eroja. Loppupeleissä äänentuoton mekanismi ei ole niin eksoottinen, eikä äänihuulissa ole vaihtelua yksilöiden välillä älyttömiä määriä. On keinotekoiset luokitukset joilla rakennetaan kuoro tai ooppera, mutta siihenpä niiden hyödyllisyys ja todenperäisyys sitten tyssääkin.
 
Miksi tällaiset luontaiset rajat eivät koskisi laulua?
 
No määritteleppä vaikka joku tällainen "luontainen raja" mistä puhut. Tulet huomaamaan ettet keksi kuin mielipiteisiin perustuvia keinotekoisia konsepteja äänenkäyttöön liittyen.
 
Kun vuosi toisensa jälkeen näkee samoja laulajia, jotka eivät pysy vireessä, niin onko heitä syytettävä laiskoiksi ja harjoitteluhaluttomiksi vai myönnettävä, että lahjakkuus ei riitä tai että laulettava materiaali on kyvyille liian vaikeaa?
 
Vireessäpysymisessäkö olisi joku luontainen raja? Sehän on vain lihaskoordinaation ja kuulon yhteistyötä, taito joka paranee harjoittelemalla nimenomaan sitä: vireessä pysymistä. Se ei vaadi lahjoja, ei edes opettajaa, vaan vitusti duunia. Nää sun olkinukkelaulajat vaan eivät jaksa panostaa kun ei välttämättä ole pakko. Koska nimenomaan se autotune ja 100000 kärpästä.
 
Autotunekulttuurissa on melko masentavaa kuunnella monia live-esityksiä, koska laulu on niin epäpuhdasta.
 
Noniin, sinne meni ne viimisetkin rispektit. :D eli tällanen ajattelu "epäpuhtaasta" laulusta on aika härö koska springsteen on tehnyt sillä miljoonia. Selkeästi täydellinen appoggio ei ole välttämätöntä että pärjää alalla. Siitä päästäänkin kysymykseen "mikä on hyvä laulaja?" Jokaisella on varmasti tästä näkemys eikä mitään standardeja voida asettaa. Ei kannata arvostella pelkkää laulutekniikkaa. Jos artisti hakeutuu opettajan luo ja haluaa kehittää taitojaan on opettajan tehtävä osata kuunnella tarkkaan mitä taiteilija haluaa äänessään kehittää. Jos olet muusikko osaat antaa suuntaa mitä äänessä voisi kehittää ja mitä se puolestaan toisi artistin musiikkiin/ulosantiin. Se olisi toivottava lisä opettajalta ja mun mielestä erottelee hyvän opettajan keskinkertaisesta.
 
Olen tavannut parikin lauluopea joiden mielestä tietynlaiset asiat laulussa on "vulgaaria" ja "ei kuulosta hyvältä." Itse taas osaan asettaa ne vulgaaritkin asiat omiin lokeroihinsa, siihen musiikkiin johon sellainen sopii. En silti ole opettaja, enkä kritisoi artistien laulutekniikkaa kun kyseessä on selvästi taiteellinen näkemys ja siitä seuraava tonaliteetin valinta.
 
Viimekädessä kun oma osaaminen (henkinen kantti) loppuu pelataan vaarallisuuskortti ja sanotaan ettei esimerkiksi ääritwangilla laulaminen ole terveellistä. Ehkä sitä ei vain osata opettaa taikka tuottaa itse, ja sehän syö uskottavuutta jos mikä. :D
 
Tulee sellainen olo, että esiintyjä ei ole varsinaisesti musiikin ammattilainen vaan enemmän esiintymisen ammattilainen. Vaaditaanko 30 vuoden päästä laulutaitoa enää ollenkaan vai riittääkö kiva ääni, joka muokataan tietokoneella lauluksi?
 
Miksi sen pitää olla ongelma? Ei kannata ottaa sitä henkilökohtaisesti. Kyllä ne erinomaiset laulajat saa omissa kuluttajapiireissään propsia taidoistaan. Se että hyvä laulutekniikka ei välttämättä tarkoita hyvää musauraa perustuu niihin kärpäsiin.
 
Aiempaan kysymykseen: jos lauluope kokee velvollisuudekseen sanoa ettei oppilaalla ole lahjoja laulu-uraan on se ihan sikalaiska lauluope. :D
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
JyrinäKatti
23.01.2015 21:23:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei se varmaan ole helppoa laulaa puhtaasti, jos ei ole laulutekniikka vielä ihan hallussa. Esim. hengitys pitäisi olla kohdallaan, mutta mites hengität, kun tanssiliikkeet ja yleinen nylkyttely saa hengästyneeksi. Seurauksena alavirettä. Sitten korjaa sitä lisäämällä painetta ja seurauksena ylä- ja alavirettä.
 
Samaten livenä ei monitorit aina kuuluu tai kuuluvat liian lujaa tai korvanapit hiertää. Laula siinä sitten.
 
Voi aloittelijaa hiukan jännittääkin se ensimmäinen valtakunnallinen suora TV-show.
 
Mutta toki, jos ammattilaiseksi haluaa, niin kyllä se virekin sieltä pitäisi löytyä. Ja on myös mahdollista laulaa sisäisellä korvalla - jonkinlaisella lihasmuistilla - vaikkei saisikaan taustoista ihan selvää. Nää on kaikki laulutekniikkaa, opiskelua ja oppimista. Jenkit ovat kirjoittaneet näistä ainaki sata kirjaa ja YouTubestakin löytyy ihan videoita, kun viitsii vain treenaa himas.
 
Tosin, se hyvä ja kärsivällinen lauluopettaja pitäisi kyllä ottaa mukaan siinä opiskelun alkuvaiheessa, ettei opi väärää tekniikkaa.
 
harpist
24.01.2015 00:32:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei ihan otsikon mukainen kommentti - mutta liittyen laulamiseen .....
 
Omissa pitkissä laulusessioissani olen pannut merkille ;
 
Hyvän energiatason ylläpitäminen on äärimmäisen tärkeä asia harjoiteltaessa / keikalla.
 
ts. jos veren sokeri (energiataso) laskee liian alas - kyky tuottaa juuri oikea ääni aiheuttaa huomattavasti enemmän työtä ja oman lauluvireen seuranta vaatii aikaisempaa tarkkaavaisempaa keskittymistä. ( = mikään ei synny enää helpolla )
 
" Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin.
Linsessa
31.01.2015 02:11:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minähän siis aloitin bänditreenit eka kertaa elämässäni viime elokuussa. Itku tuli ekojen treenien jälkeen, kyllä meni laulu niiiiiiiiin päin mäntyä, ettei hyvä tosikaan. Meinasin lopettaa siihen paikkaan koko touhun, otti niiin päähän. Olen todellakin koko ikäni kuvitellut osaavani laulaa, siis pysyväni nuotissa vähintäänkin kohtalaisesti...
Sitten, kun opin vähän kuuntelemaan monitoreista, niin alkoi löytyä virettäkin. Ja kun biisejä oppii, niin pystyy jo vähän joissakin revittelemäänkin.
Nyt pari viikkoa sitten vaihdettiin treenikämpällä monitorin paikkaa ja taas menee ihan päin seiniä ajoittain, kun ei soiton alta kuulu oma ääni kuin yhdessä tietyssä kohdassa. Tosin keksin, että toista korvaa kun painaa kiinnemmäksi, kuulee edes sen oman pään sisäisen äänen, sekin jeesaa jo tosi paljon. Korvatulppa saattaa siis olla ratkaisu.
Soittajia tuntuu olevan ihan turha käskeä soittamaan hiljempaa, se kestää ehkä puolikkaan biisin ja taas mennään... :D
 
Kiltti kultakurkku
Kipponi
31.01.2015 17:35:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Linsessa: Minähän siis aloitin bänditreenit eka kertaa elämässäni viime elokuussa. Itku tuli ekojen treenien jälkeen, kyllä meni laulu niiiiiiiiin päin mäntyä, ettei hyvä tosikaan. Meinasin lopettaa siihen paikkaan koko touhun, otti niiin päähän. Olen todellakin koko ikäni kuvitellut osaavani laulaa, siis pysyväni nuotissa vähintäänkin kohtalaisesti...
Sitten, kun opin vähän kuuntelemaan monitoreista, niin alkoi löytyä virettäkin. Ja kun biisejä oppii, niin pystyy jo vähän joissakin revittelemäänkin.
Nyt pari viikkoa sitten vaihdettiin treenikämpällä monitorin paikkaa ja taas menee ihan päin seiniä ajoittain, kun ei soiton alta kuulu oma ääni kuin yhdessä tietyssä kohdassa. Tosin keksin, että toista korvaa kun painaa kiinnemmäksi, kuulee edes sen oman pään sisäisen äänen, sekin jeesaa jo tosi paljon. Korvatulppa saattaa siis olla ratkaisu.
Soittajia tuntuu olevan ihan turha käskeä soittamaan hiljempaa, se kestää ehkä puolikkaan biisin ja taas mennään... :D

Rumpalille sudit, volumet ykköselle ja siltikin korvatulpat käyttöön(muusikon tulpat jotka leikkaa tasaisesti taajuuksia).
Niin ja tuollainen harjoittelu on jo hyödytöntä jos laulaja ei kuule omaa ääntään.
 
Tässä maailmassa (universumissa) on lopulta vain yksi laki: Ylivoima vastaan alivoima. Vahvempi ja älykkäämpi voittaa aina heikomman. Asun EU:n Kuuban osavaltiossa. Olen ajan ja tiedon herra.
harpist
31.01.2015 23:48:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Linsessa: ... ja taas menee ihan päin seiniä ajoittain, kun ei soiton alta kuulu oma ääni kuin yhdessä tietyssä kohdassa.
 
Treeniolosuhteissa kannattaa paneutua laulajan mikrofonin sijoittoitteluun. Siihen ei saa "vuotaa" bändin muiden jäsenten instrumenttien äänet. Jos se vuotaa (ts. mikki toistaa myös bändin muiden jäsenten instrumentit) - joudut laulamaan koko tuon äänimassan päälle eli yli (=voimakkaammin) jotta äänesi kuuluisi. Lisäksi on tärkeää valita mikrofonin jonka suuntakuvio ja muut ominaisuudet (herkkyys) eliminoivat parhaiten treenikämpällä esiintyviä musisoinnin ongelmia.
 
Kaikua heijastavien seinien demppaaminen helpottaaa huomattavasti treenikämpän kakofonian hallintaa.

Tosin keksin, että toista korvaa kun painaa kiinnemmäksi, kuulee edes sen oman pään sisäisen äänen, sekin jeesaa jo tosi paljon.
 
Kertoo, että "äänenpainetta" on ilmassa aivan liikaa. Tässä vaiheessa kehottaisin olemaan varovainen, ettei kenellekään tule kuulovaurioita harjoittelun takia.
 
Soittajia tuntuu olevan ihan turha käskeä soittamaan hiljempaa, se kestää ehkä puolikkaan biisin ja taas mennään... :D
 
Fiiliksen noustessa tahtoo käydä samoin myös volumelle - valitettavasti.
 
Sinun keinosi vaikuttaa on ; edellämainittu mikin sijoittelu treenikämpällä, mahdollisesti treenikämppä olosuhteisiin paremmalla kuviolla soveltuva mikki, jonkin ääntä imevän eristeen asetteleminen koville seinäpinnoille huonekaiun vähentämiseksi, laulukaappien ( laulumonitorien ) nosto sellaiselle korkeudelle, että diskanttipilli on oman korvan tasolla ja suunnattu kohti laulajaa - varoen kuitenkin äänen kiertämistä mikkiin.
 
Muiden tehtävät; rumpalille kevyemmät palikat, kitaristien volumet maltillisemmiksi, bassosoundi mahdollisimman erottelevaksi, jolloin se ei myöskään jää kumisemaan huoneeseen.
 
Toivottavasti näistä vinkeistä olisi ainakin jonkinlaista apua.
 
" Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin.
kalakukko
03.02.2015 10:25:54 (muokattu 03.02.2015 10:27:52)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janos Mielevä: Jokainen vakavammin jotain (urheilulajia) harrastanut tietää, että kun rajat tulevat vastaan, niin sen jälkeen kehitys on hyvin hidasta. Vaikka kuinka harjoittelisi, niin luontaiset ominaisuudet pistävät hanttiin.
 
Jutun juju treenaamisessahan ei aina olekaan se, että oppisi uutta tai kehittyisi pidemmälle, vaan se jo opittujen taitojen / tuntuman ylläpitäminen.
 
Edit: toki treenata voi siksikin, että se voi yksinkertaisesti olla nastaa :)
 
Ei ole. Parilla kolmella hullulla vaan, ja sitten ne vaihtelee niitä aina että vaikuttaisi että olisi monta.
Khassera
03.02.2015 12:52:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kalakukko: Edit: toki treenata voi siksikin, että se voi yksinkertaisesti olla nastaa :)
 
Nimenomaan! Olen soittanut kitaraa 12 vuotta ja olen siinä silti auttamattoman paska. Rakastan silti soittaa. Workflow vois olla parempi..
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
Spedemix
05.02.2015 12:08:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

JyrinäKatti: Ei se varmaan ole helppoa laulaa puhtaasti, jos ei ole laulutekniikka vielä ihan hallussa. Esim. hengitys pitäisi olla kohdallaan, mutta mites hengität, kun tanssiliikkeet ja yleinen nylkyttely saa hengästyneeksi. Seurauksena alavirettä. Sitten korjaa sitä lisäämällä painetta ja seurauksena ylä- ja alavirettä.
 
Toi tanssihomma on itse asiassa yksi tosi iso syy siihen miksi osaavatkin laulajat saattaa vetää paikotellen playbackina. Isäni on liveäänimies ja joskus muksuna oon ollu Elämä Lapselle -konserteissa ja miksauskopista saanut kuunella luureista mitä se tanssiva starba playbackin aiikana vetää siihen mikkiin. Suurin osa näistä kyllä osas ihan oikein laulaa, mutta ihan hitosti hönkäystä. Voitte kuunnella Michael Jacksonin keikkoja ottaakesenne selvää kuinka raskasta hommaa on.
 
miksauksia: http://soundcloud.com/spede-1
Viocress
05.02.2015 15:53:05
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Linsessa:Soittajia tuntuu olevan ihan turha käskeä soittamaan hiljempaa, se kestää ehkä puolikkaan biisin ja taas mennään... :D
 
Laula sitten kovempaa. Ei huutamalla eikä epäpuhtaasti, vaan paremmalla tekniikalla ja voimakkaammin. Ei ole häpeä jos bänditreenien jälkeen on vatsalihakset kipeät.
Toki bändin muillekin jäsenille pitää selvittää, mitä he voivat tehdä asian helpottamiseksi, mutta ei kannata ruveta diivailemaan ("Minä olen laulaja ja minä päätän miten asiat tehdään, te olette vain soittajia eikä teidän kuulu saada soittaa siten kuin itse haluatte vaan kuten minä haluan").
Tämä kommentti nyt siksi, että monilla (varsinkin nais)laulajilla on ehkä taitoa pitää virettä, mutta ei voimaa kuulua. Siihen kun lisätään vielä asennevamma, ettei ole halua kehittää lauluaan voimakkaammaksi ja marttyyriasenne, jonka mukaan koko muun porukan pitäisi mukautua laulajan tämänhetkisiin kykyihin, niin soppa on valmis. Bändi kuulostaa huonolta, keikoilla on aina ongelmia ja kaikkia vituttaa. Asian voi ehkä ratkaista investoimalla muutaman satasen korvamonitoreihin, jos on halua mieluummin käyttää rahaa kuin harjoitella ja kehittyä.
 
kausalgia.bandcamp.com
Dirtyh
15.02.2015 17:12:21
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Viocress: Laula sitten kovempaa. Ei huutamalla eikä epäpuhtaasti, vaan paremmalla tekniikalla ja voimakkaammin. Ei ole häpeä jos bänditreenien jälkeen on vatsalihakset kipeät.
Toki bändin muillekin jäsenille pitää selvittää, mitä he voivat tehdä asian helpottamiseksi, mutta ei kannata ruveta diivailemaan ("Minä olen laulaja ja minä päätän miten asiat tehdään, te olette vain soittajia eikä teidän kuulu saada soittaa siten kuin itse haluatte vaan kuten minä haluan").
Tämä kommentti nyt siksi, että monilla (varsinkin nais)laulajilla on ehkä taitoa pitää virettä, mutta ei voimaa kuulua. Siihen kun lisätään vielä asennevamma, ettei ole halua kehittää lauluaan voimakkaammaksi ja marttyyriasenne, jonka mukaan koko muun porukan pitäisi mukautua laulajan tämänhetkisiin kykyihin, niin soppa on valmis. Bändi kuulostaa huonolta, keikoilla on aina ongelmia ja kaikkia vituttaa. Asian voi ehkä ratkaista investoimalla muutaman satasen korvamonitoreihin, jos on halua mieluummin käyttää rahaa kuin harjoitella ja kehittyä.

 
Vaikka viesti onkin kirjoitettu ilmeisen vittuuntuneena todellisuuteen niin kyllähän tuossa pointtinsa on. Niinhän se varmaankin menee että edes suhteellisen musikaaliset ihmiset saavat vireen pidettyä siellä päin, huomattavasti harvempi sitten tuotettua vielä voimaa siihen kaveriksi, jotta pärjää myös bändin kanssa. Ja vielä harvempi sitten niiden lisäksi lisäämään siihen oman persoonallisen värinnsä.
 
Kuvaukset tuosta asennevammasta oli kyllä hauskoja koska niistä on ihan omiakin kokemuskia, tosin miehen esittämänä.
 
Treenaamaankin oppii treenaamalla. Itsellänikin kului monta vuotta ennen kuin tajusi että bänditreenit on paljon muutakin kuin vain niiden sointujen tahkoamista. Vähän kun funtsi akustiikkaa, mikkien ja monitorien sijoittelua, volume-ja eq-potikoiden asentoja ja rumpalin tatsia sekä asennetta niin johan tuli hommaan lisää mielekkyyttä.
 
Viocress
16.02.2015 20:05:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Dirtyh: Kuvaukset tuosta asennevammasta oli kyllä hauskoja koska niistä on ihan omiakin kokemuskia, tosin miehen esittämänä.
 
Tarkemmin ajatellen myönnettäköön, että enemmän naispuolisia diivoja tullut eteen varmaankin siksi, että suurin osa tuntemistani laulajista on naisia, jos ei lasketa örisijöitä :D
 
kausalgia.bandcamp.com
Juzpe
18.02.2015 08:24:37
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janos Mielevä: Töllön musiikkiohjelmia katsoessa on tullut huomattua, että itsensä laulajina elättävät monet, jotka laulavat kehnonlaisesti. Vaikka monien äänessä olisikin jokin kiva juttu, niin vireessä pysyminen on vaikeaa.
 
Sen sijaan, että nämä telkkarissa joikaavat "laulajat" olisivat panostaneet treenaamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen, on panostuksen kohteena ollut julkisuuskuvan hiominen, mediahuoraus jne. Ks. Iltasanomien musikkiaiheinen atikkeli Anna Abreun perseestä.
 
Musiikin vaan pitää olla valmiiksi puresksltua paskaa, jossa kunnianhimolla ammattitaidolla tai nöyrällä duunariasenteella ei ole sijaa. Kierrätetään tuttuja ja turvallisia ideoita. Nykyinen pop-musiikki on einesmaksalaatikkoa ja purkkihernekeittoa, näin keittötermejä lainatakseni. Mikäli haluaa vilkaista hienosti toteutettua ja kaupallisestikin melko menestynyttä musiikkia, kannattanee katsoa Queenin livetallenne Wembleyltä. Tai vaikka molemmat.
 
Onko tässä kysymys yksinkertaisesti lahjakkuuden puutteesta vai eikö kaikkia vain kiinnosta kehittää ääntään hankkimalla opetusta ja harjoittelemalla?
 
Sekä-että. Paskaako siinä treenaamaan, kun autotune korjaa studiossa (ja nykyisin livenäkin) vireongelmat ja kompuralla lanataan laulu niin lyttyyn, että se kuulostaa midiohjatulta puhesyntetisaattorilta. Lisäksi tärkeitä asioita menestymisen kannalta on ihan muut tekijät kuin se, osaako laulaa hyvällä soundilla vireessä ja käyttää ääntään osana musiikkia.
 
Millaiseksi näette laulunopettajien vastuun? Pitäisikö laulunopettajan kertoa laulajan urasta haaveilevalle nuorelle, että eväät eivät puhtaaseen lauluun riitä vai luoda uskoa siihen, että aina voi kehittyä?
 
Riippuen siitä mitä oppilas tavoittelee. Itse lopetin vähäisenkin soittotuntien pitämisen, koska soittamaan (varmaan laulamaankaan) ei opi, ellei lähde etenemään perusasioista alkaen. Musikaalisuuttaan voi kehittää, mutta se vaatii intohimoisita suhtautumista asiaan, vitusti duunia, aikaa ja lapsenomaista uteliaisuutta kokeilla, etsiä ja löytää uusia asioita musiikista ja itsestään.
 
Mä olen sillä tavalla kyllä tosi onnellinen mies, että yli 25 vuoden jälkeenkin joka ikinen kerta kun tartun soittimeen, sisäinen lapsi astuu esiin, saan olla utelias ja leikkiä musiikilla ja laskeutua omaan maailmaani.
 
"Nuori vihainen tosi cool rockmies" - Big Papa
Kalmo
24.03.2015 15:02:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vanhan koulukunnan "täydellisen vireen" perään huutaminen on turhaa, ja yhtä turhaa on käyttää esimerkkinä esim. Springsteeniä tai Knopfleria, joiden laulu on erittäin musikaalista, hyvin tekstiä vievää ja uskottavaa, ja he pystyvät tekemään lavalla saman, kuin studiossa.
 
Totta on kuitenkin se, että on ihan tavallista, ettei (viihde)laulaja pysy livenä vireessä, enkä nyt tarkoita mitään mikroepävirettä, vaan ihan kunnon varttisävelaskeleen jatkuvaa vaappumista ylös-alas. Nykyään on kilpailu ja äänentoistolaitteiden halpeneminen parantanut tasoa, mutta olen kyllä ihan nykysuosikeiltakin kuullut karmeita esityksiä.
 
60-70 rockin nousun aikaan aina uuden bändin tai laulajan live-esitystä kuulemaan mennessä oli mielessä kysymys, että osaako se oikeasti laulaa. Silloin ei laulaja välttämättä kuullut omaa ääntään lainkaan, kun monilla ei ollut varaa monitorikaappeihin, joten esitys piti aina arvioida olosuhdepisteiden kera.
 
Täydellisestä vireestä ei ole mitään iloa, jos esiintyjältä puuttuu vetovoima.
 
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5 Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän.
Khassera
24.03.2015 18:30:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kalmo: Vanhan koulukunnan "täydellisen vireen" perään huutaminen on turhaa, ja yhtä turhaa on käyttää esimerkkinä esim. Springsteeniä tai Knopfleria, joiden laulu on erittäin musikaalista, hyvin tekstiä vievää ja uskottavaa, ja he pystyvät tekemään lavalla saman, kuin studiossa.
 
Turha olet itse. :::)
 
Molemmat laulajat ovat sinnepäin laulavia artisteja jotka täyttävät stadioneita vuosi toisensa jälkeen, joka oli kirjoitukseni pointti. Vire ei ole kaikki kaikessa. Thredin aloittaja viittasi vireeseen ja sen puutteesta johtuvaan kehnonlaiseen laulamiseen.
 
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään.
Kipponi
24.03.2015 23:45:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kalmo:Täydellisestä vireestä ei ole mitään iloa, jos esiintyjältä puuttuu vetovoima.
Täydellistä virettä nyt ei kellään laulajalla voi ollakaan joten siitä on turhaa edes puhua.
Jos haluat täydellistä virettä niin kuuntele 1kHz siniääntä. Sitä vaan ei kukaan kuuntele 5s kauempaa.
Tärkeämpää on äänen väri, läsnäolo, uskottavuus, karisma.
Itseä kiinnostaa vain laulajan/ laulun tunteiden välitys jos siinä ei ole pahaa ristiriitaa niin ollaan jo pitkällä.
 
Tässä maailmassa (universumissa) on lopulta vain yksi laki: Ylivoima vastaan alivoima. Vahvempi ja älykkäämpi voittaa aina heikomman. Asun EU:n Kuuban osavaltiossa. Olen ajan ja tiedon herra.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti