| Aihe: Mikrofonin suojaaminen | 1 |
|---|
|
Moi!
Millaisia tapoja teillä on suojata laulumikit noin niinkuin hygienian kannalta, jos on useampi käyttäjä peräkkäin? Niihinhän lentää kaikenlaista ihmisten suusta. Varsinkin jos sattuu olemaan kipeä, niin virukset saattaa sen kautta muuttaa uuteen kotiin seuraavan käyttäjän mukana.. | |
Ei kai oikein mitenkään? Studiossa mikkiä ei kuulu syödä, ei tosin livenäkään mutta aika monet sitä tekee. Itse vien keikalle aina oman mikin.
Välillä mikistä on hyvä ottaa grilli irti ja puhdistaa jollakin antiseptisellä mutta turvallisella aineella.
kausalgia.bandcamp.com | |
http://www.thomann.de/fi/thomann_mikrofon_reiniger.htm
En tiedä onko yhtään sen parempaa kuin ihan apteekin suihkutettava antiseptinen? Joskus ostin purkin. Ei ole paljon ollut käyttöä. | |
Ok, kiitti! Ehkä hommaan sit sellasen pitkäkarvaisen hamsterin näköisen tuulisuojuksen :). | |
Solar1s: Moi!
Millaisia tapoja teillä on suojata laulumikit noin niinkuin hygienian kannalta, jos on useampi käyttäjä peräkkäin? Niihinhän lentää kaikenlaista ihmisten suusta. Varsinkin jos sattuu olemaan kipeä, niin virukset saattaa sen kautta muuttaa uuteen kotiin seuraavan käyttäjän mukana..
Jos mikinkäyttäjän vaihto käy "lennosta" (peräkkäin) - ei kai siinä ajassa ehdi sen enempiä vaihtelemaan "hamstereita" tai desinfioimaan muutenkaan grilliä.
Mutta jos tarkoitus on pitää grilliä muuten puhtaana muiden eritteistä - grillipallon sisälle myytävä "foami" - pop up filter - venyy kyllä näillä nykymateriaaleilla grillipallon päällekin. ( Jostain syystä esim. Shure myy suodatinta "windscreen" nimellä)
Materiaali on sen verran ohutta, ettei haittaa mikin käyttöä (liian suureksi kasvava grilli) - eikä muuta laulusoundiakaan - tarpeeksi ohuen materiaalin takia.
Aika ajoin foamin pesu - siinä huoltotoimenpiteet puhtauden kannalta.
Olen käyttänyt tuota menetelmää vanhojen vintage mikkien kanssa. Osassa niistä kun ei pääse grilliä pesemään lainkaan.
" Soittaa tunteella - tarvittaessa vähemmän " ....... soittotaitoa sekin. | |
Joo, aihe on vanha, mutta aina ajankohtainen...
Jouduin kerran 1980-luvulla lainaamaan laulumikkiäni Arttu Suuntalalle, jota jouduimme säestämään eräällä tanssikeikallamme. Arttu kun ei omistanut omaa mikkiä, vaikka työkseen teki laulukeikkoja.
No, lainasin mikkiäni vastoin periaatteitani, ja niinhän siinä kävi, että Artun suussa majaileva bakteeriviljelmä oli sen verran vahvaa, että mikkiin tarttui tuolla keikalla sellainen haju (muistutti hieman lämpimään komeroon kuukaudeksi unohtunutta sillivoileipää), joka ei lähtenyt vaikka tärpätissä olisi mikin keittänyt. Kokeilin kaikki desinfiointiaineet, pakastamisen, tuulettamisen, hiekkapuhalluksen ym. keinot joita mieleen juolahti, mutta ja vain pysyi.
Lopulta koko treenikämppäkin haisi tuolta "sillivoileivältä" aina, kun otin salkusta mikin esiin. Soittokavereilta sain alati huomautuksia tuosta haisevasta mikistä, ja lopulta jopa uhkauksen bändistä erottamiselle, jos en tekisi asialle jotakin.
Niinpä, n. 10 vuotta tuon kohtalokkaan mikinlainauksen jälkeen ei auttanut kuin haudata tuo hyvä ja uskollinen SM58 kotitaloni takana olevaan hiekkamonttuun, ja lapioida reilusti maa-ainesta päälle.
Mikistä lähtevä haju ei siis enää häiritse, mutta kuinkahan vielä saisi tuon hajun pois käsistä? Tuo haju kun jämähti käsiin mikkiä käsitellessä...
Tästäkin kirjoituksesta saa antaa plussan... Ei oo pakko. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
