| Aihe: Kuorolaulun alkeista | 1 |
|---|
 Laulelo
03.10.2014 13:40:32 (muokattu 03.10.2014 17:09:55) | |
|
Pääsin juuri mieskuoroon. Ikää on hieman vajaat 50. Laulanut olen aina, mutta ole ennen ollut moniäänisesti laulavassa kuorossa, eli olen kuorolaulun suhteen täysi noviisi. Siksi tekisikin vähän mieli kysellä aiheesta, kun netistä löytyy aika hintsusti tietoa. Jos joku vaikka osaisi neuvoa.
"Asteikkoharjoituksen" ja koelaulun jälkeen toteamus oli pelkistettynä: "F:ään asti meni, ykköstenoriksi siis." Lisäksi todettiin, että kurkunpääni vähän nousee korkeimmissa äänissä. Yksi kuulija sanoi että: "Matalatkin soi sulla hyvin."
Olen tottunut laulamaan paljolti niin kuin itte tykkään, laulutunneillakin, joilla olen käynyt muutaman vuoden. Nyt huolestuttaa, että tuleeko kuoroilusta mitään, kun olen opetellut tunneilla yksin laulamista, ja oppinut paljon "väärin" kuorolaulamisen suhteen.
Kysymykset:
1. Mitä ihmettä - eihän F4 riitä ykköstenorille? (En muista että olisin F5-falsettoani edes "esitellyt".) C3-G4 on ollut oman käsitykseni mukaan sujuva äänialani. Erään laulunopeni (entinen oopperalaulaja) luonnehdinta äänityypistäni oli dramaattinen tenori, eli enemmänkin sieltä tenorien alimmasta päästä. Tuliko tässä nyt jo virhe, ja minun pitäisi olla kakkostenori?
2. Varmuudeksi: Millainen on käytännössä ykköstenorin ja kakkostenorin ero?
3. Kuorossa ei saa käyttää vibratoa, koska se puurouttaa saundia. Osaan vähentää vibratoa, ja tietenkin laulaa yksittäisiä nuotteja ilman sitä, mutta se nyt vaan kuuluu minun nykyiseen laulutyyliini. Miten harjoitellaan pois vibraton käytöstä?
4. Minulle on tullut luonnostaan tavaksi käyttää varsinkin taukojen jälkeen tehokeinona(?) "koukkua", jossa nuottiin hakeudutaan nopeasti alhaalta liukuen. Vähän kuin selloa "nykäistäisiin". Onko niin että kun olet kuorolaulaja, niin sitten et ikinä enää laula missään "solistisesti", tai muuten olet huono kuoroääni?
5. Tosi hiljaa laulaminen sujuu minulta huonosti. Ääni ei aina ala kun haluan, eikä tule tasaisella voluumilla; rupeaa "höhöttämään", tai peräti katkeilee. Milläs tuota tekniikkavikaa korjaisi? |  Khassera
03.10.2014 20:46:43 (muokattu 03.10.2014 20:47:38) | |
|
Laulelo: "Asteikkoharjoituksen" ja koelaulun jälkeen toteamus oli pelkistettynä: "F:ään asti meni, ykköstenoriksi siis."
No, riippuu varmaan miten hyvin pystyt laulamaan sieltä yläpäästä. Jos ei suju niin varmaan ne vaihtaa tilalle sitten jonkun jolta sujuu. Ei ole kummonen diagnoosi äänestä jos pelkän skaalan perusteella luokitellaan. Tosin käsittääkseni niinhän klassisella puolella tehdään: On ääniluokitus, sitten on lyyrinen ääniluokitus joka voi olla paljon matalampi. :)
Lisäksi todettiin, että kurkunpääni vähän nousee korkeimmissa äänissä. Yksi kuulija sanoi että: "Matalatkin soi sulla hyvin."
Ei taida nuo kommentit olla samassa yhteydessä, en keksi miksi kurkunpään nouseminen ois hyvä asia. Matalien soiminen hyvin on hyvä.
Olen tottunut laulamaan paljolti niin kuin itte tykkään, laulutunneillakin, joilla olen käynyt muutaman vuoden. Nyt huolestuttaa, että tuleeko kuoroilusta mitään, kun olen opetellut tunneilla yksin laulamista, ja oppinut paljon "väärin" kuorolaulamisen suhteen.
Ei se mitään, kuorolaulu on erinlaista, siihen täytyy totutella. Elä huoli vaan anna mennä, ja kuuntele palautetta ja mukaudu sitten sen mukaan. :)
Kysymykset:
1. Mitä ihmettä - eihän F4 riitä ykköstenorille? (En muista että olisin F5-falsettoani edes "esitellyt".) C3-G4 on ollut oman käsitykseni mukaan sujuva äänialani. Erään laulunopeni (entinen oopperalaulaja) luonnehdinta äänityypistäni oli dramaattinen tenori, eli enemmänkin sieltä tenorien alimmasta päästä. Tuliko tässä nyt jo virhe, ja minun pitäisi olla kakkostenori?
Tähän en osaa vastata kun en tiedä miten kuorossa nuo luokittelut menee. Mutta en tiedä mitä hyötyisit vaikka tietäisitkin pitäskö sun olla ykkönen vai kakkonen. Eiköhän se nopeasti treeneissä tule ilmi jos veisut on sulle liian vaikeita, eli sun ääni ei soi kuten sen ois mahdollista.
2. Varmuudeksi: Millainen on käytännössä ykköstenorin ja kakkostenorin ero?
Ykköstenori on korkein ääni mieskuorossa. Ilmeisesti. Kakkostenori vähän matalampi, oisko niinku stemmasolistina? Emt. Ei käytännössä mitään merkitystä kun tarpeeksi kovaa treenannut baritonikin tamppaa tenorin osiot.
3. Kuorossa ei saa käyttää vibratoa, koska se puurouttaa saundia. Osaan vähentää vibratoa, ja tietenkin laulaa yksittäisiä nuotteja ilman sitä, mutta se nyt vaan kuuluu minun nykyiseen laulutyyliini. Miten harjoitellaan pois vibraton käytöstä?
Samalla tavalla kuin vibraton käyttöönkin: Tietoisesti sitä vähentämällä, ja jos tuntuu mahdottomalta, niin sitä kaventamalla niin paljon ettei se vaikuta kuoron kokonaissaundiin.
4. Minulle on tullut luonnostaan tavaksi käyttää varsinkin taukojen jälkeen tehokeinona(?) "koukkua", jossa nuottiin hakeudutaan nopeasti alhaalta liukuen. Vähän kuin selloa "nykäistäisiin". Onko niin että kun olet kuorolaulaja, niin sitten et ikinä enää laula missään "solistisesti", tai muuten olet huono kuoroääni?
Tämä on "crutch" eli kävelykeppi eli huono tapa josta kannattaa opetella pois. Hyvät laulajat eivät hae nuottia vaan ampuvat sen laaserintarkasti! ;)
5. Tosi hiljaa laulaminen sujuu minulta huonosti. Ääni ei aina ala kun haluan, eikä tule tasaisella voluumilla; rupeaa "höhöttämään", tai peräti katkeilee. Milläs tuota tekniikkavikaa korjaisi?
Ite sanoisin että vocal fry, eli narina. Daniel Formica, helvetin pätevä laulukoutsi, on tehnyt tämmöisen videon (jossa ei narise).
https://www.youtube.com/watch?v=naQ7DrFVa7o
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | Laulelo
04.10.2014 00:09:07 (muokattu 04.10.2014 00:30:40) | |
|
Khassera, kiitos vastauksista. Huomasin jo muista ketjuista, että olet tämän forumin "lauluaktoriteetti". Siedät ollakin niillä harjoittelumäärillä, mitä jossain mainitsit. :)
Khassera: Ei taida nuo kommentit olla samassa yhteydessä, en keksi miksi kurkunpään nouseminen ois hyvä asia.
Juu ei sitä hyvänä asiana ilmoitettu, vaan korjattavana. Mutta toisaalta sekin ilmaisee sitä, että tenorin ylimpiin nuotteihin meno on mulle epämukavaa, kun kerran pitää tehdä kompromissia rentouden suhteen.
Ei se mitään, kuorolaulu on erinlaista, siihen täytyy totutella. Elä huoli vaan anna mennä, ja kuuntele palautetta ja mukaudu sitten sen mukaan. :)
Pakko on tosiaan laulaa harjoituksissa mukana heti alusta, vaikka ei osaisikaan. Siitä ei tulisi mitään että avaisi suunsa vaan silloin, kun itseä huvittaa. Juuri kuoron kurinalaisuutta minä kaipaan, ettei kehitys jää polkemaan paikoilleen. (Siis jos tämmöinen "vanhus" nyt voi enää muuta kuin taantua.)
Ykköstenori on korkein ääni mieskuorossa. Ilmeisesti. Kakkostenori vähän matalampi, oisko niinku stemmasolistina? Emt. Ei käytännössä mitään merkitystä kun tarpeeksi kovaa treenannut baritonikin tamppaa tenorin osiot.
Joo mutta mieskuorolaulu tuntuu varmaan fyysisesti parhaalta silloin, kun oma rintakehä resonoi parhaiten muiden oman stemman laulajien äänen kanssa. Kai ihmiskehoillakin on jonkinmoiset "ominaistaajuudet".
Samalla tavalla kuin vibraton käyttöönkin: Tietoisesti sitä vähentämällä, ja jos tuntuu mahdottomalta, niin sitä kaventamalla niin paljon ettei se vaikuta kuoron kokonaissaundiin.
Tänään yritin treenata niin että lauloin samaa säettä peräkkäin ja yritin ottaa vibraton pois joka tavusta. Kyllä ärsytti, kun ei se meinannut joistakin lähteä millään. Lisäksi se vaatii kovaa keskittymistä, ja moneen asiaan ei voi keskittyä samaan aikaan. (Se olisi keskittymisen vastakohtaa, eli hajauttamista.) Mutta kai se siitä pikku hiljaa...
Tämä on "crutch" eli kävelykeppi eli huono tapa, josta kannattaa opetella pois. Hyvät laulajat eivät hae nuottia vaan ampuvat sen laaserintarkasti! ;)
Tämä onkin helpompi poistettava. Mutta mä luulen, että ton kävelykepin osatessani mun on myös helpompi huijata outojen laulujen kanssa ja peesailla stemmakaveria, kun osaan "hakea" sen pitchiin nopeesti. Peesailukin on syntiä, mutta kai sitä nyt aloittelijalta vähän siedetään.
Ite sanoisin että vocal fry, eli narina. Daniel Formica, helvetin pätevä laulukoutsi, on tehnyt tämmöisen videon (jossa ei narise).
Hyvä videonpätkä. Narina... pitääkö sitäkin harjoitella, vieläpä korkeammillakin äänillä? Vahingossahan siihen lipsahtaa, kun rintaäänellä ei pääse alemmas. | Khassera
04.10.2014 01:01:16 (muokattu 04.10.2014 01:03:28) | |
|
Laulelo: Khassera, kiitos vastauksista. Huomasin jo muista ketjuista, että olet tämän forumin "lauluaktoriteetti". Siedät ollakin niillä harjoittelumäärillä, mitä jossain mainitsit. :)
Ei mulla mitään auktoriteettia ole, tykkään vaan kirjoitella tästä aiheesta kun se on niin mielenkiintonen! :)
Juu ei sitä hyvänä asiana ilmoitettu, vaan korjattavana. Mutta toisaalta sekin ilmaisee sitä, että tenorin ylimpiin nuotteihin meno on mulle epämukavaa, kun kerran pitää tehdä kompromissia rentouden suhteen.
Nimenomaan! Eli jos oot siinä rajoilla niin voit joko jumpata vähän sitä ylärekisteriä vähän rennommaksi (samalla tietenkin väistämättä vähän ohuemmaksi) taikka hypätä kakkoseksi, ei se kuorolaulu kuitenkaan ole sooloilua, vaan tarkoitus ois löytää paras tapa täydentää kuoroa omalla äänellä.
Pakko on tosiaan laulaa harjoituksissa mukana heti alusta, vaikka ei osaisikaan. Siitä ei tulisi mitään että avaisi suunsa vaan silloin, kun itseä huvittaa. Juuri kuoron kurinalaisuutta minä kaipaan, ettei kehitys jää polkemaan paikoilleen. (Siis jos tämmöinen "vanhus" nyt voi enää muuta kuin taantua.)
Nimenomaan! Ja laulu jos mikä on ihan huippu harrastus, ikä ei ikinä tule vastaan ellei jotain damagea ole saanut äänihuulilleen tehtyä. Ken Tamplin on hyvä esimerkki, 51-vuotias belttaaja. Oon samaa mieltä kuorossa harjoittelun kurinalaisuudesta, siellä tulee väkisin kuunneltua ja opittua oikein, eikä ole varaa sooloilla ja tulkita omin päin neuvoja! Pitäis varmaan itekin hakeutua kuoroon.
Joo mutta mieskuorolaulu tuntuu varmaan fyysisesti parhaalta silloin, kun oma rintakehä resonoi parhaiten muiden oman stemman laulajien äänen kanssa. Kai ihmiskehoillakin on jonkinmoiset "ominaistaajuudet".
On, kyllä, jokaisella omansa, mutta keskimäärin vaihtelevuus ei ole kauhean isoa, joten kaikkien äänentuoton mekanismit toimivat aikalailla samalla tavalla, eikä mitään superhyper erikoiskombometodia ole jolla räjäytetään bassosta tenori. Yksinkertaisimmillaan se on pienten lihasten hermotusta, niiden vahvistamista ja sen uuden voiman hyödyntämistä.
Tänään yritin treenata niin että lauloin samaa säettä peräkkäin ja yritin ottaa vibraton pois joka tavusta. Kyllä ärsytti, kun ei se meinannut joistakin lähteä millään. Lisäksi se vaatii kovaa keskittymistä, ja moneen asiaan ei voi keskittyä samaan aikaan. (Se olisi keskittymisen vastakohtaa, eli hajauttamista.) Mutta kai se siitä pikku hiljaa
Haha, voin kuvitella. Olen itse joskus alussa täysin vibraa vailla opetellut kauhean palleavibran josta on ihan tajuttoman vaikea oppia pois. Vielä se välillä käynnistyy, ja tuntuu ihan mahottomalta sammuttaa. Niinku huono nelitahtinen.
Tämä onkin helpompi poistettava. Mutta mä luulen, että ton kävelykepin osatessani mun on myös helpompi huijata outojen laulujen kanssa ja peesailla stemmakaveria, kun osaan "hakea" sen pitchiin nopeesti. Peesailukin on syntiä, mutta kai sitä nyt aloittelijalta vähän siedetään.
Toki, eipä tuo ehkä kuorossa niin haittaa, ja luo ehkä jopa sellasta harmoniaa lisää tai jotain. Sooloillessa sitten kuulostaisi hassulta vetää aina "ummmmiippolan vaarilla oli talo hiiala" jne.
Hyvä videonpätkä. Narina... pitääkö sitäkin harjoitella, vieläpä korkeammillakin äänillä? Vahingossahan siihen lipsahtaa, kun rintaäänellä ei pääse alemmas.
Video on loistava, ja Daniel on järkihemmo. Todella vähän myytti/metodologia/kikkailubullshittiä ja todella suoraa, objektiivista asiaa noissa videoissa ja keskusteluissa. En tosin muista mitä mieltä hän on tosta Vocal Fry-harjoituksesta, joten voidaan olla siinä eri mieltä..
Siis narinaan lipsahtaa? Vai siihen korkeampaan, ohuempaan rekisteriin? Mä oon sillä kannalla että sen korkeamman rekisterin, klassisesti ilmeisesti falsetin (modernin laulukoulujen mukaan "pää-ääni") vahvistaminen on ihan must. Parhaiten sen tekee eka etsimällä mistä se itsellä lähtee vaihtumaan ja sitten vaan jyräämällä sitä väliä. Tykkään tehdä tota narinaa koska sillä saa tosi tarkasti paikannettua heikot kohdat äänessä. Kun pelleilee narinan ja täyden äänen välillä samalla liikkuen skaalaa ylöspäin (tosi hitaasti) niin hoksaa missä ja miten paljon pitää ilmaa "pidätellä" eli kontrolloida.
Tää ilman kontrolloiminen, ei pidättely, on tukemista, ja mulle tukeminen käytännössä tarkoittaa vaan katkeamatonta, muuttumatonta ilmavirtaa.
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | |
Khassera: Nimenomaan! Ja laulu jos mikä on ihan huippu harrastus, ikä ei ikinä tule vastaan ellei jotain damagea ole saanut äänihuulilleen tehtyä. Ken Tamplin on hyvä esimerkki, 51-vuotias belttaaja. Oon samaa mieltä kuorossa harjoittelun kurinalaisuudesta, siellä tulee väkisin kuunneltua ja opittua oikein, eikä ole varaa sooloilla ja tulkita omin päin neuvoja! Pitäis varmaan itekin hakeutua kuoroon.
Varmaan pitäis! Mun köörissä on sen oloisiakin ukkoja, että ne on varmaan laulaneet kuorossa jotain nelkyt vuotta. Tulee jotenkin pieni olo siinä seurassa. Mulla voi :-D olla niiltä jotain opittavaa, kuten tietty köörin johtajaltakin.
Haha, voin kuvitella. Olen itse joskus alussa täysin vibraa vailla opetellut kauhean palleavibran josta on ihan tajuttoman vaikea oppia pois. Vielä se välillä käynnistyy, ja tuntuu ihan mahottomalta sammuttaa. Niinku huono nelitahtinen.
Mä luulen että mun vibrassa se hitusen alempaa kiertäminen pitää äänen sointia yllä paremmin kuin "suorana" laulaminen, jossa sävykkyyskin vähenee. Lapsethan laulaa ilman vibraa, ja se voi kuulostaa joskus tylsältä.
Toki, eipä tuo ehkä kuorossa niin haittaa, ja luo ehkä jopa sellasta harmoniaa lisää tai jotain. Sooloillessa sitten kuulostaisi hassulta vetää aina "ummmmiippolan vaarilla oli talo hiiala" jne.
Ei se slaidi kestä oikeasti kuin varmaan 0,1 sekuntia, eli toi "ummmm" tuntuu liioittelulta, mutta hyvin laitettu silti. :)
Netistä en löytänyt termillä "crutch" oikein mitään tähän viittaavaa, mutta toi slide tai scoop löytää, esim.
http://voiceofyourlife.com/cm/Archi … ng_and_singers/Singing+In+Tune.html
"Be sure to judge your accuracy from the actual onset of the note, rather than guessing, then trying to fix the pitch midstream. Many singers slide or scoop into notes, starting each phrase on a low or indeterminate pitch, then correcting it. They might end up in the right place, but they didn't start there, and the result is a lazy, imprecise sound.
Of course, there are some situations in which singers choose to slide into a note. Blues, crooning, and traditional country styles often use this effect as a deliberate ornament. Just be sure you have the skill not to most of the time."
Jaa-a. Kantrista mä kai olen tuommoisen omaksunut, vaikka en ihmeemmin sitä ole kuunnellutkaan, enkä varsinkaan laulanut. Ehkä jopa Elvikseltä löytyisi esimerkki tuon käytöstä? Vaikka samapa se mulle on, kun nyt se on lopetettava.
Siis narinaan lipsahtaa? Vai siihen korkeampaan, ohuempaan rekisteriin? Mä oon sillä kannalla että sen korkeamman rekisterin, klassisesti ilmeisesti falsetin (modernin laulukoulujen mukaan "pää-ääni") vahvistaminen on ihan must. Parhaiten sen tekee eka etsimällä mistä se itsellä lähtee vaihtumaan ja sitten vaan jyräämällä sitä väliä. Tykkään tehdä tota narinaa koska sillä saa tosi tarkasti paikannettua heikot kohdat äänessä. Kun pelleilee narinan ja täyden äänen välillä samalla liikkuen skaalaa ylöspäin (tosi hitaasti) niin hoksaa missä ja miten paljon pitää ilmaa "pidätellä" eli kontrolloida.
Mä en ihan seuraa. Mulle fry/narina on tullut vastaan siinä kun bassot tsemppaa kuka pääsee alimmaksi ja herjaa toisiaan että narinaksi meni. Lisäksi oon jostain lukenut että narina olis miehen äänen alin rekisteri, vaikkakaan sillä ei voi tuottaa yhtäjaksoista ääntä. Sinä puhut selvästi jostain muusta.
Luulen tietäväni että rintaäänestä pää-ääneen mennessä tulee jossain vastaan hankala kohta (secondo(?) passagio, tai on kai silläkin vaikka mitä nimiä). A4 ja B4 on mulle kai sitä kohtaa, eli tulevat välillä enemmän ja välillä vähemmän jäntevän kuuloisina. Englanninkielinen Wikipedia sanoo: "A major goal of classical voice training in classical styles is to maintain an even timbre throughout the passaggio.", milla tuntuisi olevan jotain yhteistä sen harjoittelun kanssa mitä edellä selitit.
Tää ilman kontrolloiminen, ei pidättely, on tukemista, ja mulle tukeminen käytännössä tarkoittaa vaan katkeamatonta, muuttumatonta ilmavirtaa.
Kuulostaa järkevältä. Otan tuon vastaan sellaisenaan.
Sit eiku harjoittelemaan. Tää on se mun vibratonväistelylaulu, ja on siinä muutakin haastavaa. ;)
https://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34
- Lol. Onneksi en sentään YL:ään päässyt. | |
Itse olen ollut myös mieskuorossa nyt 2 vuotta.
Kakkostenorissa laulan ja F menee vielä puhtaasti, G:kin kun siellä vain käväisee yhden nuotin verran.
F:llä ei kyllä oikein ykköstenorissa pärjää, jos kuoronjohtaja ei tarkoituksella tiputa sävellajia alaspäin. Täytyis mennä ainakin A.
Kyllähän mullakin G menee kun siellä vain käväisee, tavu tai pari, mutta ei pidempään.
Ykkös- ja kakkostenorin ero on noin 2 sävelaskelta, eli terssi.
Kakkostenorin stemmoissa korkein tapaamani nuotti on ollut f#, ykköselle A#.
Tuosta koukkaamisesta pääsee kyllä eroon kun harjoittelee. Kuorolaulussa ei sallita minkäänlaisia koukkuja eikä liukumia.
Sitä nuottia pitää osata lähestyä mieluummin ylhäältä kuin alhaalta päin.
Korkealta laulettaessa sen paljon puhutun tuen merkitys korostuu. Kurkun kurojalihasta ei sais päästää kuromaan kurkkua. | Laulelo
15.10.2014 02:09:29 (muokattu 15.10.2014 02:11:36) | |
|
timppa64: Itse olen ollut myös mieskuorossa nyt 2 vuotta.
Kakkostenorissa laulan ja F menee vielä puhtaasti, G:kin kun siellä vain käväisee yhden nuotin verran.
F:llä ei kyllä oikein ykköstenorissa pärjää, jos kuoronjohtaja ei tarkoituksella tiputa sävellajia alaspäin. Täytyis mennä ainakin A.
Kyllähän mullakin G menee kun siellä vain käväisee, tavu tai pari, mutta ei pidempään.
Ykkös- ja kakkostenorin ero on noin 2 sävelaskelta, eli terssi.
Kakkostenorin stemmoissa korkein tapaamani nuotti on ollut f#, ykköselle A#.
Minun kohdallani arvio varmaankin on, että saan ylös lisää äänialaa. Kun moitiskelin kuoron johtajalle etten tahdo yltää kaikkiin nuotteihin mihin pitäisi, ja ehkä minun pitäisi vaihtaa stemmaa, hän sanoi että: "Mitä jos nyt katsottaisiin vielä?"
Tuosta koukkaamisesta pääsee kyllä eroon kun harjoittelee.
Jep. En ole siitä enää huolissani.
Kuorolaulussa ei sallita minkäänlaisia koukkuja eikä liukumia.
Sitä nuottia pitää osata lähestyä mieluummin ylhäältä kuin alhaalta päin.
Noin varmasti yleensä. Mutta itse asiassa löysin kuoron yhden laulun nuoteista sellaisia merkintöjä (engl. "grace note"), jossa pienenä piirretystä, periaatteessa tahtiin sopimattomasta nuottimerkistä nousee tai laskee kaari varsinaiseen nuottiin, mikä tarkoittaa nimenomaan sitä nopeaa koukkausta.
Korkealta laulettaessa sen paljon puhutun tuen merkitys korostuu. Kurkun kurojalihasta ei sais päästää kuromaan kurkkua.
Tuosta saattaa tulla paha vaiva. Minulla se kuroja taitaa aktivoitua jo siitä kun ajattelen sitä kimittämistä mitä kuorossa joudun tekemään. On se miesäänellä puhuvalle melko outoa äänenkäyttöä. Lähinnä piloillani olen laulanut niiltä korkeuksilta ennen kuoroa.
Täytyy vielä tunnustaa nolo juttu. Olen luullut että pää-ääneni (head voice) yläpuolella olisi vielä korkeampi falsetto, mutta oikeasti sen äänenväri on vain hämännyt minut "akkamaisuudellaan", ja se onkin lähinnä päällekkäinen pää-äänen kanssa. Hyvä kyllä että selvisi tuo. | Khassera
15.10.2014 12:02:44 (muokattu 15.10.2014 12:13:16) | |
|
Laulelo: Tuosta saattaa tulla paha vaiva. Minulla se kuroja taitaa aktivoitua jo siitä kun ajattelen sitä kimittämistä mitä kuorossa joudun tekemään. On se miesäänellä puhuvalle melko outoa äänenkäyttöä. Lähinnä piloillani olen laulanut niiltä korkeuksilta ennen kuoroa.
Kandee treenata joskus niin että työnnät sormet leuan alle digastric-lihaksiin. Koeta pakottaa ne rentoutumaan vaikka ääni nousee korkealle.
Täytyy vielä tunnustaa nolo juttu. Olen luullut että pää-ääneni (head voice) yläpuolella olisi vielä korkeampi falsetto, mutta oikeasti sen äänenväri on vain hämännyt minut "akkamaisuudellaan", ja se onkin lähinnä päällekkäinen pää-äänen kanssa. Hyvä kyllä että selvisi tuo.
https://www.youtube.com/watch?v=1aVlItFmgGQ
Se voi hyvinkin olla vain erittän ohut pää-ääni. Sellainen noita-akkamainen ääni? Monessa tuubivideossa näytetään yleensä kevyempi headvoice, kun taas tässä tamplinin videossa demonstroidaan tuo "tarkempi," pistävämpi pää-ääni. Mulle terminä "pää-ääni" on aina ollut nimenomaan tätä, ja kaikki muu falsettia. Eli heikosti suljettu pää-ääni on ollut mulle falsettia, ja tää noita-akkaääni on headvoicea Mutta edelleen: Sillä on erittäin, erittäin vähän käytännön merkitystä, pääasia on että osaa apinoida ääniä kun joku demonstroi, ja tuottaa ne äänet sitten "tosipaikan tullen." :D
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | |
Kiitos jälleen vinkeistä, Khassera. En taas tiedä noista termeistä, mutta kyllä kai ainakin sen on oltava pää-ääni, jossa nenäluu täräjää ihan kunnolla. Ei minulla ihan sitä videon noita-akka -ääntä taida tulla, kun tavoittelen enemmän "klassista" sävyä.
Falsetossa on mielestäni merkittävimpänä erona normaaliin pää-ääneen verrattuna, että falsetolla ei voi mennä alas rintaääneen ilman tekniikan ja siihen liittyvän äänensävyn vaihdosta tai katkosta, kun taas pää-äänestä se onnistuu.
Äänialani korkeimmissa nuoteissa ääneni lipahtaa kai siksi "akkamaisen" sävyiseksi falsetoksi, koska se tuntuu vaativan vähemmän fyysistä työtä ja keskittymistä kuin äänen "kannattelu" miehekkäämpänä tenoriäänenä. (Wikipedia: "The name 'tenor' derives from the Latin word tenere, which means 'to hold'.")
Mutta edelleen: Sillä on erittäin, erittäin vähän käytännön merkitystä, pääasia on että osaa apinoida ääniä kun joku demonstroi, ja tuottaa ne äänet sitten "tosipaikan tullen." :D
Joo, kun kuoronjohtaja pyytää jotain säätöä ääneen, niin kyllä se olisi hyvä saada toteutettuakin. Vielä se ei onnistu minulta läheskään aina, kun on niin monta muutakin asiaa minkä kanssa tsemppaan. Harvemmin kuoronjohtaja esim. neuvoo missä kohdin olisi hyvä vetää henkeä, eikä hengitysmerkkejä ole nuoteissa kuin harvoin. Hengityskohdat on enimmäkseen löydettävä itse.
Lisää urputusta: Sanojen oppiminen ulkoa on aika vaikeaa, jos niitä ei ymmärrä. Siihen pitäisi löytää joku jippo. Taputuksia ja muita rytmijuttuja en opi ikinä, kun olen niissä idiootin tasolla, vaikka muuten olenkin suht fiksu. | |
Lähinnä Khasseralta kysyisin lyyrisestä ja tavanomaisesta äänenmuodostuksesta. Sanoit tuossa että lyyrisellä äänenmuodostuksella ääniala on alempi kuin tavanomaisella. Onko siis kysymys tavanomaisesta kuoroäänestä vs. solistinen ääni?
Kysyn siksi, kun olen miettinyt kuoro/solistisen äänen suhdetta itsekin. Laulan kuorossa baritonia eli ykkösbassoa, mutta kun olen laulanut kvartetissa bassoa tunnin, menee ala-D hyvin, vaikka se on kuorokirjallisuuden alin nuotti bassoille. Kuoron varsinaiset bassot menevät vielä tuosta alemmas. Kun laulutunneilla harjoittelen äänen sijoittamista ja muodostamista oikein, ei ala-D ole lähelläkään.
Tulkitsin siis luonnehdintasi niin, että lyyrinen äänenmuodostus menee alemmas, koska painetta ja siis volaa on vähemmän - ja ääni ehkä sijoittuukin vähän alemmas kuin solistisessa äänenmuodostuksessa.
Menikö näin? :) | |
Fransiscus: Lähinnä Khasseralta kysyisin lyyrisestä ja tavanomaisesta äänenmuodostuksesta. Sanoit tuossa että lyyrisellä äänenmuodostuksella ääniala on alempi kuin tavanomaisella. Onko siis kysymys tavanomaisesta kuoroäänestä vs. solistinen ääni?
Kysyn siksi, kun olen miettinyt kuoro/solistisen äänen suhdetta itsekin. Laulan kuorossa baritonia eli ykkösbassoa, mutta kun olen laulanut kvartetissa bassoa tunnin, menee ala-D hyvin, vaikka se on kuorokirjallisuuden alin nuotti bassoille. Kuoron varsinaiset bassot menevät vielä tuosta alemmas. Kun laulutunneilla harjoittelen äänen sijoittamista ja muodostamista oikein, ei ala-D ole lähelläkään.
Tulkitsin siis luonnehdintasi niin, että lyyrinen äänenmuodostus menee alemmas, koska painetta ja siis volaa on vähemmän - ja ääni ehkä sijoittuukin vähän alemmas kuin solistisessa äänenmuodostuksessa.
Menikö näin? :)
En tiedä. Olen ymmärtänyt että "lyyrinen" tarkoittaa kykyä artikuloida taajuuksilla mitä käyttää ja se ääniluokka itsessään on vain arvio laulajan äänen väristä.
Ehkä joku klassisen puolen opettaja osaisi sanoa miten asia on. :)
Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
