| Aihe: Laulamisen riemua ja tuskaa | |
|---|
 Tellervo
29.11.2012 16:28:12 (muokattu 29.11.2012 16:38:26) | |
|
En ainakaan pikaisella hakemisella löytänyt täältä mitään vapaan keskustelun ketjua, joten perustin sellaisen, kas tässä.
Oli nimittäin tarve tulla hehkuttamaan äänen löytämisen riemua. Olen käynyt nyt noin pari vuotta laulutunneilla, ja pikkuhiljaa hitaasti ja vaivalloisesti alkaa mennä jotain jakeluun. Äänen sijoittelu osuu kohdilleen, ja ei osu, ja osuu, ja taas ei löydy millään, ja taas löytyy, jne. Viime tunnilla opettaja sanoi että olen jo hyvin lähellä, koska sen verran usein oikea sijoitus löytyy ja osuu kohdilleen. Nyt kun olen tässä oikein hinkannut, on mahtava tunne kun ääni irtoaa vapaasti ja voimalla, esteettä ja estoitta.
Ja koko ajan selvemmin tajuan sen, minkä olen koko ajan kropassani ja korvieni välissä kokenut ja tuntenut: että minut on hyssytelty hiljaiseksi. Aina on pitänyt laulaa hiljaa ettei häiritse muita, ja nyt taistelen koko elämän aikana kertynyttä tietotaitoa vastaan, sen romuttamiseksi ja uuden oppimiseksi. Koko kroppa - ja psyykekin - hannaa vastaan kun se on siihen opetettu lapsesta asti. Mutta vastarinta alkaa murtua, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Hieno tunne. Ja hyvin paljon tosiaan myös korvien välissä tapahtuva, uskallusta ja heittäytymistä vaativa. Ja juuri se on minulle se vaikein kohta, juurikin edellä mainitusta syystä. Jos saa aina rangaistuksen siitä että pitää kovaa ääntä, oppii kyllä varomaan ja pidättelemään ja tekemään kaikkensa, että ääni ei soisi niin kuin sen pitää. Ja siitä on iso työ oppia pois. | |
Kiitos aloitustekstistä Tellervo!
Olen viime vuosina keskittynyt instrumentin parempaan hallintaan, mutta tuo kirjoitus antaa kyllä lisäpontta kokeilla vaihteeksi laulutunteja. Pitempään ollut jo tarkoitus ja ennenkaikkea kiinnostusta kehittyä myös laulajana.
Mutta joo, niin se varmaan on, että riemua kannattaisi lisätä lauluun ja samanaikasesti oppia pois suomalaisesta hyssyttelykulttuurista.
Kun olen vasara - lyön kovaa. Kun olen alasin - olen kärsivällinen. | |
Tellervo: Ja koko ajan selvemmin tajuan sen, minkä olen koko ajan kropassani ja korvieni välissä kokenut ja tuntenut: että minut on hyssytelty hiljaiseksi.
Onhan sitä sanottu lapsesta, jonka ääni soi hyvin, on kirkas ja kuuluva: "Eipä ole tuota vielä hakattu hiljaiseksi". Onneksi hilajisuuden vaatimisen käytäntö on väistymässä.
Itse kärsin edelleen omantunnon tuskia suunnilleen aina, kun olen laulanut julkisesti. Siihen tuntuu liittyvän häpeää siitä, että kuvittelen / ajattelen voivani esiintyä. Esiintymishalu on niin häpeällistä.
Tuntuu turhalta kantaa tällaista taakkaa, mutta minkäs teet? Laulun harjoittelun lisäksi pitää kouluttaa itseään psyykkisesti voidakseen laulaa myös julkisesti. No, kaikessa huippu-urheilussahan psyykkinen valmentautuminen on sitä tärkeämpää, mitä lähemmäs maailman huippua pyrkii. Ehkä tässä laulamisessa on sama asia. Nythän ainakin on aloittanut henkiset harjoitukset riittävän aikaisin! | |
Mukava lukea kommenttejanne! Varmaan täällä on tosiaan yksi jos toinenkin ainakin hyssytelty jos ei hakattu hiljaiseksi. Ja on iso juttu tuoda äänensä kuuluviin, se on myös paljon muuta kuin fyysis-tekninen asia. |  PJS
04.12.2012 15:21:12 | |
|
Mullakin on sellainen fiilis, että tämä niin yleinen "en osaa laulaa" syndrooma on nimenomaan psykologinen juttu. Itsellä on ollut sellainen nollasta-laulajaksi tyyppinen lähtö parin viimevuoden aikana kun pakon sanelemana ja osittain myös oman orastavan mielenkiinnon takia päätin uuden bändiproggiksen myötä alkaa laulamaan. Aiemmin en voi sanoa julkisesti, tai muutenkaan juuri laulaneeni ja oma käsitykseni oli että oma ääni on melkolailla leadlauluun kelpaamatonta ulinaa jne.
Jo parin laulutunnin jälkeen alkoi valkenemaan, että olin ollut hyvinkin väärässä omasta itsestäni ja ilokseni on saanut kuulla todella rohkaisevaa ja positiivista palautetta tosi paljon. Nyttemmin on pikemminkin sellaisia fiiliksiä, että laulaminen on monasti jopa siisteintä mitä oman 15 vuotta sitten alkaneen musaharrastuksen myötä on tapahtunut.
Ehkä siisteintä laulamisessa on just se sellainen kokonaisvaltaisuus mikä liittyy sellaiseen psykologisen itsetuntemukseen ja ymmärtämyksen + fyysisyyden yhdistelmään missä kaikki pienetkin asiat ja vibat itsessä vaikuttaa lopputulokseen ja toisinpäin.
Peace! | |
Omalla kohdallani ongelmana on tuo vibran käyttö. Se on ihan hyvä, mutta parempikin saisi olla. Keuhkoista loppuu ilma hyvin nopeasti. Se on siis kovassa reenissä.
Enkä ole varmasti ainoa että vaikka kuinka muut sanoisi että ääni on hyvä, mutta omaan korvaan kuulostaa aina jotenkin saatanan vastenmieliseltä. Pitäs vissiin opetella kuuntelemaan sitä ääntä enemmän jotta siihen voi tottua. | |
Allerkirjoitan mielelläni.
En allekirjoita joidenkin laulun opettajien menetelmää ohjeistaa oppilasta keskittymään kielen asentoon yms. Nähdäkseni liikkeelle on lähdettävä mielen rentoudesta, ja tuollainen motoriikan pohtiminen vain lisää turhaa jännittämistä.
Uskon, että nämä koordinatiiviset (?) sivuseikat osuvat kohdilleen, kun pää ei enää ole kireällä. Vuosia siinä toki voi mennä.
Pyydän ihmisiä opettelemaan rentoutumista. Eivät usko minua. :(
Niin, itsekin myös painin samaisen asian parissa - jotain edistystä toki on jo tapahtunut. Monen vuoden paussi tuli minullekin, kun lauloin pienenä liian lujaa. Hyssyttelivät ja sitten päälle tuli äänenmurros. | Tellervo
21.12.2012 01:02:06 (muokattu 21.12.2012 01:05:24) | |
|
Kerhonen: Allerkirjoitan mielelläni.
En allekirjoita joidenkin laulun opettajien menetelmää ohjeistaa oppilasta keskittymään kielen asentoon yms. Nähdäkseni liikkeelle on lähdettävä mielen rentoudesta, ja tuollainen motoriikan pohtiminen vain lisää turhaa jännittämistä.
Uskon, että nämä koordinatiiviset (?) sivuseikat osuvat kohdilleen, kun pää ei enää ole kireällä. Vuosia siinä toki voi mennä.
Pyydän ihmisiä opettelemaan rentoutumista. Eivät usko minua. :(
Niin, itsekin myös painin samaisen asian parissa - jotain edistystä toki on jo tapahtunut. Monen vuoden paussi tuli minullekin, kun lauloin pienenä liian lujaa. Hyssyttelivät ja sitten päälle tuli äänenmurros.
Hyviä pointteja. Noista syistä pidänkin äärettömän tärkeänä sitä, että jos laulutunteja ottaa, opettaja on sellainen että sitä ei tarvitse jännittää eikä pelätä. Eikä se tietenkään kokonaan opettajastakaan ole kiinni, välillähän sitä jännittää vaikka toinen olisi kuinka rento ja rentouttava, koska ne suorituspaineet ja pelot on omien korvien välissä.
Mutta kyllä, rentoutuminen ja pelottomuus on ehdottoman tärkeää. Ja aikaa se vie, opetella kaikista niistä peloista ja jännittämisistä pois. Itseäni kyllä kuitenkin auttaa myös se teknisiin seikkoihin keskittyminen, ehkä siksi että se vie huomiota pois siitä jännittämisestä ja antaa välineitä rentoon laulamiseen ihan konkreettisesti. On ehkä jotenkin helpompaa ja vähemmän ahdistavaa opetella kielen asentoa kuin olla koko ajan sen äärellä miten skitso, epävarma ja pelokas sitä onkaan. Teknisiin asioihin keskittymällä saattaa sitten ikään kuin vahingossa vapautua ja saada onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta päästä vähitellen irti peloistaan. | |
Klassisen laulun opiskelu:
- Se tunne, kun jopa "Ukko Nooa" saa tuntemaan itsensä epätoivoisen riittämättömäksi
- Se tunne, kun kolmensadan epäonnistuneen yrityksen jälkeen tulee se yksi onnistuminen
- Se tunne, kun opettaja jokaisen lauletun rivin jälkeen nillittää jostakin %&#()! pikkuseikasta
- Se tunne, kun kaiken nillittämisen jälkeen opettaja antaa sulle positiivista palautetta ja kehuu
- Se tunne, kun esiintyessä jostain kaivaa sen ylimääräisen vaihteen ja onnistuu omasta mielestään ainakin sinnepäin
- Se tunne, kun yleisöstä tuntematon henkilö tai jopa kaksi kehaisee
Ei mulla muuta. Töttöröö :) | |
Kiitos aiheesta!
Mun tausta on sellainen, että aina olen laulamisesta tykännyt ja nuorempana haaveillut Madonnan (ja keitä niitä nyt muita olikaan....) jalanjälkiin astumista, mutta mitään koulujen kuorolaulua kummempaa siihen suuntaan ei tapahtunut.
Kunnes syksyllä aloitin (muihin opintoihin liittyen) laulutunnit ja kas, kun yhdestä päästä sai vähän kerää auki, niin heti pääsin/jouduin nauhoittamaan, ihan ikiomaan tarkoitukseen, mutta kuitenkin julkisesti esitettäväksi.
Kyllä oli muuten vaikeaa kuulla omaa ääntä nauhalla ekaa kertaa....................... Mutta päätin, että ei se ainakaan huonommaksi voi mennä ja parantui kyllä seuraavat otokset huimasti. Homman haastetta asteen lisäsi se, että lauluni tuli ulos ilman taustamusiikkia (muita ääniä kyllä lisättiin jälkeenpäin) ja keksittiin siinä studiossa sitten vielä että voisin improta toisia ääniä, jotka jälkeenpäin sitten sovitettiin yhteen sen melodian kanssa.
Jälkeenpäin tuli mieleen, että kymmenen vuotta sitten ei olis tullu mitään. En olisi saanut ääntä ulos yhtään, niin olisi hävettänyt ja pelottanut.
Nyt odottelen laulutuntien jatkumista (joulutauko ja sitä ennen 2kk yskän ja kurkkukivun kourissa), saa nähdä mitä keväällä sitten tulee eteen.
Vähän olen kokenut haasteelliseksi sen, että oma mieliteko olisi enemmän kevyen musiikin suuntaan, mutta opettaja on hyvin klassisen koulukunnan edustaja (ja täytyy myöntää, että ehkä oma äänikin sopii aika hyvin klassiseen). Eikä klassisella tyylillä imo voi laulaa kovinkaan montaa kevyttä kappaletta... Opettaja kyllä ottaa minkä laulun vaan, mutta sanoo sitten, että "tää on tällanen puhelaulu/honotus tms..." eikä siihen sitten oikein mitään vinkkejä tule. Korjaa tietysti, jos on jotain vire-/ tai nuottivirheitä, mutta ei mitään muuta.
Tämä kevät nyt ainakin mennään tällä opettajalla, mutta mietinpä vaan, että miten noita oppeja parhaiten voisi soveltaa sitten siinä, mitä "oikeasti" laulaa... Olettaen, että joskus jonkun "projektin" oikein saisi aikaiseksi. :)
Vaikka en minä sitä jo nauhoitettua pätkää osaa kyllä kumpaankaan edellisistä kategorioista sijoittaa, enemmän se on sellaista harmonista laulua tai ambientia tai jotain........... Mutta vasta sitten alkoi sujua, kun päätin pistää silmät kiinni ja olla välittämättä kaikesta ympäröivästä. Éli rentouden puolesta liputan minäkin. :)
Elämä on ihmisen parasta aikaa... -Nykäsen Masa | |
Rentoudesta tuli muuten mieleen, että ihminenhän on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin sitä rentoa mielentilaa voi hakea myös fyysisen kautta. Itse ihan vaistomaisesti kun tuli nauhoitussessiossa tilaisuus, tein muutaman venytyksen (joogaa), kroppa "aukesi" ihan eri tavalla ja alkoi tietysti äänikin kulkea (kunnon äänenavauksia silti unohtamatta!) paljon paremmin.
Laulutunneillakin teemme äänenavauksessa venytyksiä, mutta vain niska-hartiaseudulle, eivät ole niin tehokkaita. Sikäli se laulunopettaja sopii minulle, että opettaa paljon mielikuvien kautta, minä sisäistän tosi hyvin ja minulle on helppoa kuvitella jotain tunnetta, asiaa tms, jonka kautta haen jotain tiettyä juttua.
Elämä on ihmisen parasta aikaa... -Nykäsen Masa | |
Pitkään aikaan en ole tälle foorumille mitään kirjoitellut, mutta nyt on sellainen tunne, että vihdoin on aihe johon itsellänikin on annettavaa.
Olen käynyt laulutunneilla n. 2,5 vuotta ja voisi sanoa, että puhtaasti laulamista olen harrastanut saman verran. Ennen tätä olen "laulanut" lähinnä äärimetallia kymmenisen vuotta, mutta se on nyt aikalailla jäänyt pois oikean laulamisen tieltä.
En voisi olla yhtään enempää tyytyväinen päätökseeni jättää epämääräinen mölinä taakse ja aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä.
Laulutunnit aloittaessani ääneni oli hento ja korkealle mentäessä pakotettu. Myös sävelkorva oli jokseenkin kehno, mutta ei kuitenkaan aivan huonoin. Nyt taaksepäin katsoessani ja säännöllisesti ääntäni nauhoittaneena huomaan kuinka olen lyhyessä ajassa kehittynyt valtavasti. Ennen oli ongelmana, että ei saanut ääntä kunnolla ulos. Nyt on ongelmana, että ei kehtaa kerrostalossa enää täydellä äänellä laulaa naapurien valitusten pelossa.
Itselläni kävi tuuri, että löysin todella pätevän, asiansa osaavan ja ennen kaikkea rennon laulunopettajan. Vaikka hän onkin klassisen koulutuksen saanut, niin ei minusta ole mikään klasari-laulaja alkanut muodostua ollenkaan. Ensimmäisellä tunnilla sanoinkin melkein heti, että klassista en todellakaan halua laulaa ja koko ajan ollaankin menty minun ehdoilla.
Rakkauteni laulamista kohtaan on kasvanut sitä enemmän, mitä enemmän olen laulanut ja kehittynyt. Nyt en kyllä tiedä mitä tekisinkään jos jostain syystä en voisi enää koskaan laulaa.
Eniten olen saanut kritiikkiä ääneni ns. tunteellisestä köyhyydestä. Pitäisi osata tulkita paremmin ja pistää tunnetta ääneen teknisen suorittamisen sijaan. Kai se tulee ajan myötä mukaan, kun oppii tuottamaan äänen oikein. Näin ainakin toivon. | |
Voiskohan joku auttaa tässä...
Elikkä olen "itseoppinut laulaja" ja olen "laulanut" nyt noin 6 vuotta. Olen aina kohdannut treenien jälkeen ongelmana äänenmenettämisen. Ei se ole siis kokonaan mennyt, mutta ääni on mennyt käheäksi. Laulan suhteellisen lujalla äänellä, koska olen vetänyt aina metalli/punk-yhtyeissä.
http://www.mikseri.net/artists/xero … a-mistress/fathers-day-2013/530737/
Tässä pieni näyte ihan helkutin paskoilla saundeilla. Jos ette musiikista pidä niin koittakaa jättää se sivuseikaksi. Päättelin nimittäin kysyä, että voisiko tuollaisella laulutyylillä ääni kestää? Olen siis tosiaan itse opetellut sen vähän minkä osaan.
Tuo tyyli ei satu kurkkuun, mutta ääni menee todella matalaksi reenien jälkeen.
Kiitos.
Suffering the, Neverending Pain
These flames they burn me, Again | |
hautakivi: Voiskohan joku auttaa tässä...
Elikkä olen "itseoppinut laulaja" ja olen "laulanut" nyt noin 6 vuotta. Olen aina kohdannut treenien jälkeen ongelmana äänenmenettämisen. Ei se ole siis kokonaan mennyt, mutta ääni on mennyt käheäksi. Laulan suhteellisen lujalla äänellä, koska olen vetänyt aina metalli/punk-yhtyeissä.
Äänen avausta peliin. Muusta tuskin on kyse. | |
OPJ1974: Klassisen laulun opiskelu:
- Se tunne, kun jopa "Ukko Nooa" saa tuntemaan itsensä epätoivoisen riittämättömäksi
- Se tunne, kun kolmensadan epäonnistuneen yrityksen jälkeen tulee se yksi onnistuminen
- Se tunne, kun opettaja jokaisen lauletun rivin jälkeen nillittää jostakin %&#()! pikkuseikasta
- Se tunne, kun kaiken nillittämisen jälkeen opettaja antaa sulle positiivista palautetta ja kehuu
- Se tunne, kun esiintyessä jostain kaivaa sen ylimääräisen vaihteen ja onnistuu omasta mielestään ainakin sinnepäin
- Se tunne, kun yleisöstä tuntematon henkilö tai jopa kaksi kehaisee
Ei mulla muuta. Töttöröö :)
Kyllä tuosta voi aivan hyvin poistaa tuon ensimmäisen sanan :) | |
Nazgrathall:
Rakkauteni laulamista kohtaan on kasvanut sitä enemmän, mitä enemmän olen laulanut ja kehittynyt. Nyt en kyllä tiedä mitä tekisinkään jos jostain syystä en voisi enää koskaan laulaa.
Eniten olen saanut kritiikkiä ääneni ns. tunteellisestä köyhyydestä. Pitäisi osata tulkita paremmin ja pistää tunnetta ääneen teknisen suorittamisen sijaan. Kai se tulee ajan myötä mukaan, kun oppii tuottamaan äänen oikein. Näin ainakin toivon.
Olipa ihana kirjoitus :)
Mulla on epäilemättä tuota samaa ongelmaa, eli lähes kaikki keskittyminen menee tekniseen suoriutumiseen. Veikkaisin myös, että kunhan siihen ei tarvitse keskittyä enää 100 prosenttia koko ajan, niin sitten jää enemmän tilaa pohtia myös sitä, mitä tässä itse asissa ollaankaan tekemässä eli ilmaisemassa. Tapahtuupa sellaista hetkittäin jo nyt. | |
ja lisään tähän vielä, että älkää sitten koskaan menkö karaokeen mittaamaan, että mitä osaatte, sillä; jos karaokejuontaja on siellä vain itseään varten, hän miksaa vain itselleen tai ei miksaa ollenkaan ja silloin voit helposti pilata iltasi, kun huomaat, ettei mikrofonista kuulu, kuin piipitystä tai epävireistä laulua. Se on miksaajasta kiinni ihan se; että miten mikrofonilaulu sujuu. Mä huomasin tämän tänään ja silloin lauloin siinä baarinnurkassa ilman mikkiä, sillä mikrofoni aiheutti vain painetta laulun ulostulossa. Muutenkaan en käytä juurikaan mikkiä, sillä sitä ei saa vastustaa, muuten se aiheuttaa painetta ulostuloon. En tiedä, en osaa käyttää mikrofonia. liikaa liikkuvia osia ;) |  Feline
06.03.2013 13:51:52 (muokattu 06.03.2013 13:54:23) | |
|
Jaa tunneköyhää. Mie kuulemma laulan tunteella vaikka hämähämähäkin :D Sen sijaan sitten tekniikka ja ajoittain myös vire kusee. Pitäisi varmaan ottaa laulutunteja, koha nyt joskus... Ehkä sitten kesällä kun ei ole pianotunteja.
Ongelmana on se, että vaikka elämäni ekat 20 vuotta kailotin oikein vapautuneesti, niin nyt "erinäisistä syistä" viimeisen 10 vuoden aikana olen hyssytelty hiljaiseksi, ja uskallusta laulamiseen ei ole. Mistä sen riemun taas löytäisi :)
Totta muuten tuo ylläolevassa oleva karaokekommentti. Kävin ensin yhdessä paikassa vetämässä yhden biisin ja se meni ihan tosi hyvin, mutta sitten saman biisin vedin jonkun ajan kuluttua, niin kuulosti aivan karmealta! Sinnittelin kuitenkin biisin läpi. Sitten kuuntelin muitten jollotuksia, niin ihan selkeästi siinä oli jossain muussakin vikaa kuin laulajassa.... Karaokessa (ja muutenkin mikin kanssa laulellessa) muuten itellä on sellainen taktiikka, että en ajattele ollenkaan lauluani, kuvittelen vaan että se laulu joka kuuluu, on jokin taustanauha ja ite sitten vetelen omiani siinä mukana :D |  Niq
06.03.2013 17:04:01 | |
|
Mikkiin laulamiseen tottuu vain tekemällä sitä. Himaan joku pikkumikseri ja sit vaan laulelemaan. Mikrofonin mallilla, asennolla, sen etäisyydellä suustasi tai jopa sillä, miten pitelet sitä kädessäsi on merkitystä soundiin. Mitä lähempää laulat, sitä enemmän alataajuudet korostuu (proximity-efekti). Lisäksi mikkiä olisi hyvä pidellä kädessä siten, ettei käsi osu siihen verkkoon laisinkaan. Esimerkiksi Shure 58:ssa mikrofonin suuntakuvio menee ihan päin honkia jos verkon tukkii alapuolelta kädellään. Samoin olisi hyvä laulaa suoraan mikkiin, eikä pitää sitä suun edessä osoittamaan kattoon. Kovempaa laulaessa ja esim. korostuvissa konsonanteissa (lähinnä p ja s) suuta voi suunnata vähän ohi mikin tai vastavuoroisesti viedä mikkiä vähän kauemmaksi suusta.
Kannattaa harjoitella mikkiin laulamista ilman taustamusaa, vieläpä niin että oma äänesi kuuluu todella selkeästi. Tällä tavoin on paljon helpompi löytää niitä asioita, mitkä tekevät soundista hyvän myös kuuntelijalle. | |
Inhaa mikkiin laulaminen on silloin, jos sen ... öh... kajareista kuuluvan äänen lisäksi kuuluu se "luomuääni" omiin korviin siinä vierellä! Ihan kamalaa! Ei kai noin pitäisi olla vai olenko ite viallinen kun tuo häiritsee? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
