Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Laulaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Yhtäkkiä syntynyt esiintymisfobia
1
iDream111
01.10.2011 13:02:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hei!
 
Olen laulanut koko ikäni kuoroissa ja bändeissä ja esiintynyt pienillä sekä suurilla lavoilla myös vähän suurempienkin nimien kanssa. Olen vielä alle 20-vuotias nuori nainen. Jännittäminen on ollut aina osa esiintymistä, eikä se ole sitä pahemmin haitannut, päinvastoin se on auttanut positiivisesti, mutta nyt noin 3 vuotta sitten yhdellä keikalla jotain tapahtui. Lauloin suurelle yli 300 päisellle yleisölle ja minulla alkoi heittää päässä, sekä tuli totaalinen black out. En muistanut enää mitään sanoja, en mitään missä kohtaa biisiä mentiin. Minä, yksin lavalla. Ihan hirveä tilanne. Hävetti, tunsin mokanneeni niin pahasti.
 
Siitä lähtien jännitän yksin pienelle tai suurelle yleisölle laulamista. Keskityn laulaessani vain kokoajan siihen, että missä kohtaa biisiä mennään ja mitkä sanat tulee seuraavaksi. Ja juuri tämän takia olen taas muutaman kerran saanut saman black outin ja unohtanut sanat. Pelkään sanojen unohtamista siis aivan älyttömästi. Ja esiintymisen aikana tämä jännitys välillä tyhjentää pään aivan täysin.
 
Luotan lauluuni ja ääneeni, myönnän etten ole mikään huono laulaja ja, että olen saanut lahjaksi kauniin äänen. Rakastan laulamista ja esiintymistä yli kaiken, nautin siitä, mutta pelkään.
 
Onko mitään vinkkejä, jolla saisin taas uudestaan varmuuden esiintymiseen ja laulunsanojen muistamiseen. Tiedän, että pitäisi vain mennä musiikin mukana, eikä ajatella sanoja sen kummemmin, mutta miten se onnistuu..
 
Olisin niin kiitollinen vinkeistä tai jos jollain on joskus ollut samanlainen ongelma, koska se vaivaa minua paljon ja stressaa aivan suunnattomasti, koska esiinnyn monta kertaa kuukaudessa ja nukun huonosti, koska minua jännittää niin paljon, joskus vaikka keikkaan olisikin viikkoja aikaa.
 
Kiitos paljon jo etukäteen!
 
PS. Aijon päästä tästä eroon, koska esiintymistä en halua lopettaa ikinä.. huomenna seuraava keikka!!
 
vesipeto
01.10.2011 19:43:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

iDream111: Hei!
 
Siitä lähtien jännitän yksin pienelle tai suurelle yleisölle laulamista. Keskityn laulaessani vain kokoajan siihen, että missä kohtaa biisiä mennään ja mitkä sanat tulee seuraavaksi. Ja juuri tämän takia olen taas muutaman kerran saanut saman black outin ja unohtanut sanat. Pelkään sanojen unohtamista siis aivan älyttömästi. Ja esiintymisen aikana tämä jännitys välillä tyhjentää pään aivan täysin.
 
Olisin niin kiitollinen vinkeistä tai jos jollain on joskus ollut samanlainen ongelma, koska se vaivaa minua paljon ja stressaa aivan suunnattomasti, koska esiinnyn monta kertaa kuukaudessa ja nukun huonosti, koska minua jännittää niin paljon, joskus vaikka keikkaan olisikin viikkoja aikaa.

 
Kun esiinnyin enemmän, minua vaivasi myös kova ramppikuume. Muutama asiaa auttoi minua. Ensimmäinen (minkä opin jostain hermojenhallintakirjasta) oli että kun jännittää, niin kysyy itseltä että mikä on PAHINTA mitä voi tapahtua. Kun sitä oikein miettii niin meidän jännittyneisyys on monesti liian yliampuvaa. Jos unohtaa sanat, ja joku nauraa, niin onko se oikeasti maailmanloppu? Tämän ajatteleminen auttoi kummasti jännitykseen.
 
Toinen oli valmistautua esiintymiseen kunnolla. Käydä läpi esiintymistilannetta mielessä niin tarkasti kuin osaa. Kuvittelee lavat, yleisön tms. sitten käy läpi oman ohjelmiston.
 
Ammattinäyttelijältä sain vinkin että jännittäminen kannattaa tehdä ENNEN esiintymistä. Jos yrittää unohtaa jännittämisen, niin se saattaa iskeä kesken esityksen kahta kauheampana. Parempi vain jännittää reilusti ennen keikkaa. Toinen vinkki häneltä oli että menee toiseen suuntaan. Eli yrittää oikein korostaa jännittämistä. Alkaa oikein täristämään käsiään kun NIIN jännittää. Jotenkin tuota tehdessä rentoutuu.
 
Sanojen muistamiseen on minulla auttanut eläytyä laulun tarinaan ja tunnetiloihin. Paljon helpompi muistaa jos tietää mistä laulaa ja mitä tuntee.
 
Lopuksi voit ehkä tehdä itsellesi muistisääntöjä lauluihin, jos jokin kohta tahtoo aina unohtua.
 
toivottasti oli jotain apua.
 
kiriminni
01.10.2011 20:33:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Amerikkalaisten metodi on tosiaan tuo vesipedon tarkoittama shokkihoito.
Jos pelkää korkeita paikkoja hyppää laskuvarjohypyn.
Pelko haittaa,mutta jännitys kuuluukin asiaan-se lisää motivaatiota.
 
Elämä on lainaa,kuoleman jäät velkaa:J.Leskinen.
Pääskynen
04.10.2011 19:58:43
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse jännitin joskus pääasiallisesti sitä että mitä ne muut musta oikein ajattelee, entä jos vedänkin huonon shown ja yleisö ei ole ollenkaan mukana. Mulle auttoi ihan vaan tilanteen järkeily, juuri tämä edellä mainittu "mikä on pahinta mitä voi käydä" ja yksinkertainen fakta että jos jännitän ja mietin näitä juttuja niin ei varmasti onnistu.
Eli halu vetää hyvä show voitti pelon huonon shown vetämisestä!
Yleisö aistii jännityksen!
 
Sanoitus puolella itselläni ainakin uusien biisien kohdalla kun osaan joten kuten sanat niin ennen keikkaa käyn läpi säkeistöjen ekat lauseet, ne kun muistaa niin yleensä loppu tulee takaraivosta.
Positiivinen asia puoli-tuntemattomana bändinä on että ketään ei tiedä biisin sanoja, joskus kun on unohtanut esim toisen säkeistön sanat niin vedän vaan ekan säkeistön uudestaan, voin lyödä tonnin vetoa että kukaan ei ole kertaakaan huomannut, ihmisiä ei yleensä ne sanat hirveesti kiinnosta livekeikoilla.
 
rintapek
04.10.2011 20:17:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

iDream111: Hei!
 
tuli totaalinen black out. En muistanut enää mitään sanoja, en mitään missä kohtaa biisiä mentiin. Minä, yksin lavalla. Ihan hirveä tilanne. Hävetti, tunsin mokanneeni niin pahasti.
 
Siitä lähtien jännitän yksin pienelle tai suurelle yleisölle laulamista...

 
Koitas miettiä asiaa sillä tavalla, että olet nyt muutaman kerran "mokannut", olet siitä huolimatta vielä hengissä ja "mokista" huolimatta uutta keikkaa pukkaa. Eli kaikki on hyvin.
Jäsen fisua lainatakseni, ei muuta kuin nokka pystyyn ja naama kohti uusia nöyryytyksiä.
 
One kind of music only - the good kind
JudeJude
14.10.2011 22:59:59
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

vesipeto: Ensimmäinen (minkä opin jostain hermojenhallintakirjasta) oli että kun jännittää, niin kysyy itseltä että mikä on PAHINTA mitä voi tapahtua. Kun sitä oikein miettii niin meidän jännittyneisyys on monesti liian yliampuvaa. Jos unohtaa sanat, ja joku nauraa, niin onko se oikeasti maailmanloppu? Tämän ajatteleminen auttoi kummasti jännitykseen.
 
Yhdessä bändissä laulan bassonsoiton lisäksi. Monesti on tuntunut että mitä jos unohdan sanat. Ratkaisu tähän on ollut, että ollaan harjoiteltu mitä sellaisessa tilanteessa tehdään. Selkeä käsimerkki pysäyttää biisin (ja kuulevathan bändikaverit toki mitä tapahtuu), yy-kaa-koo-nee ja mennään sen osan alusta missä sanat unohtuivat. Taukoa tulee vain muutama sekunti. Muutama kerta tätä on keikalla jouduttu käyttämään, ja hyvää palautetta on tullut "ammattimaisesta otteesta."
 
"Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta
Kalmo
19.10.2011 12:36:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Auttaisikohan, jos pääsisit mukaan esiintymisiin, jossa saa hölmöillä ja olla rela lavalla, siis muuta kuin musiikkia? Jotain "terapiaimprovisaatiota" tms. mörköjen lahtaamiseksi. En kyllä tiedä, mistä moista hakea.
 
Yksinlaulu on siitä hankala tapaus, että esityksen aloitus, lavalle tulo jne. tehdään yleensä sellaisella hillityn kontrolloidulla tavalla, jossa ei pääse puskemaan jännitystä
sivuun esim. itsensä läpsimisellä tai huulenheitolla.
 
Tuon "ei siihen kuole"-filosofian täysi omaksuminen saattaisi hyvinkin olla se tärkein elementti häiritsevän jännittämisen hillitsemiseksi. Sinulla on paljon esiintymiskokemusta, ja tiedät tasosi, joten uskaltanet todeta että "no...joku toinen olisi tyrinyt vielä nolommin." :o)
 
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300 Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän.
bedlam
24.10.2011 14:37:19 (muokattu 24.10.2011 14:38:46)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Enää ei ole tullut keikkailtua, mutta silloin kun tuli niin ongelma oli täälläkin juuri se sanojen miettiminen. Just 5 sekuntia ennen keikkaa miettii, että millä sanoilla se eka biisi lähteekään ja sillonhan tottakai iskee se totaalinen black out. Mutta tavallisesti sitten kun biisi lähtee ja osaa unohtaa sen miettimisen niin ne sanat tulevat jostain perstuntumasta vaikka kuvittelikin ne unohtaneensa.
 
Tästä huolimatta melkein jokaisella keikalla tuli vaihe, jossa ne lyriikat unehtui. Paniikin ja hiljenemisen sijaan noihin tuli kuitenkin aina hymyssä suin hoilattua jotain "örtsibörtsi, jos sanat unehtuu, ei elämästä mitään tuu, yeah baby tsörpdörp". Englanniksi kun tuli laulettua, niin se nyt oli aika helppo vetää jotain tsäädäpäädää summassa sekaan. Tai ihan reilusti, että "jumalauta, sanat unehtui. Yleisö laulaa!"
 
Itse en tuota biisin keskeyttämistä tuollaisessa tilanteessa kyllä oikein hyväksy, mielummin vaikka siansaksalla lallattamalla loppuun. Riippuu tietty musiikkityylistäkin tuo.
 
http://www.petrified-eye.net
JudeJude
24.10.2011 21:12:11
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

bedlam:Itse en tuota biisin keskeyttämistä tuollaisessa tilanteessa kyllä oikein hyväksy, mielummin vaikka siansaksalla lallattamalla loppuun. Riippuu tietty musiikkityylistäkin tuo.
 
Joo, jos laulaisin bilebändissä niin meininki olisi toinen. Kyseisen bändin merirosvokapakkameininkiin sopii mikä vain kunhan se on tarpeeksi outoa. :)
 
"Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti