| Aihe: Kahta eri koulukuntaa akustinen piano vs. digipiano? | |
|---|
|
Ilmeisesti on olemassa kaksi eri koulukuntaa siitä, että pitääkö pianonsoittoa opiskelevalla olla akustinen piano vaiko digipiano. Juurikin kuulin erään soiton opettajan teilaavan kaikki digipianot maan rakoon ja olevan sitä mieltä että niillä ei opi soittamaan kunnolla. Ei varmaankaan opikaan jos suuntautuu klassiselle puolelle. Mutta jos haluaakin soittaa kevyttä musiikkia niin kaiketi digipianolla oppii soittamaan ihan siinä missä akustisellakin?
Itse en digipianoja täysin teilaisi. Kotona minulla on sekä akustinen piano että digipiano, töissä soitan Yamahan U1:stä sekä Kawain flyygeliä. Ei se minun digipiano mielestäni nyt niin kauhea kapistus ole, kyllä minä sillä tykkään soittaa.
Minkälaisia mielipiteitä ja perusteluita teillä on aiheesta? Olisin kiinnostunut lukemaan perusteluita sekä niiltä joiden mielestä akustinen on ainoa oikea sekä niiltä ketkä eivät teilaa digipianoja.
Toistan kaiketi itseäni kun totean sen, että varmastikin konserttipianistiksi aikova lapsi/nuori tarvitsee sen hyvän akustisen, mutta on olemassa joukko lapsia ja nuoria joita kiinnostaa enemmänkin kevyt musiikki/bändissä soittaminen jne, eikö silloin digiversiokin ole kelvollinen ellei jopa parempi vaihtoehto? |
|
95 prosenttisesti mun keikkasoitin on digipiano eli kai siinä joku logiikka on että treenaa sillä millä esiintyykin?
(Ilman muuta tykkäisin enemmän akustisesta ja mikä olisi kivampaa kuin vetää humppakeikat Steinway-flyygelillä!)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 musamies
05.05.2013 11:35:37 (muokattu 05.05.2013 11:52:05) | |
|
Kaanma: Toistan kaiketi itseäni kun totean sen, että varmastikin konserttipianistiksi aikova lapsi/nuori tarvitsee sen hyvän akustisen, mutta on olemassa joukko lapsia ja nuoria joita kiinnostaa enemmänkin kevyt musiikki/bändissä soittaminen jne, eikö silloin digiversiokin ole kelvollinen ellei jopa parempi vaihtoehto?
Mielestäni tällainen jako kahteen eri leiriin ei ole hyödyllinen.
Ainakin varmaa on se, että akustisissa pianoissa ja flyygeleissä on suuria eroja, jotkut on jopa rikki eikä voi soittaa ollenkaan.
Digipianot on vielä aika uutta tekniikkaa ja niiden erot on melko tuntuvia. Miksei harjoittelu sujuisi ihan kohtuuhyvin vaikka jollain Kawai MP10 tai Yamaha CP5 stagepianolla. Nämä stageversiot ovat käteviä kun samaa voi käyttää jos menee johonkin esiintymäänkin tai treeneihin.
Etukäteen ei ole syytä lähteä sementoimaan minkätyyliseen pianonsoittoon panostaa. Homma tulisi olla kivaa jotta harrastus pysyy yllä.
Minkälaisia mielipiteitä ja perusteluita teillä on aiheesta? Olisin kiinnostunut lukemaan perusteluita sekä niiltä joiden mielestä akustinen on ainoa oikea sekä niiltä ketkä eivät teilaa digipianoja.
Ainakin muutama perustelu tulee mieleen:
- haluan olla konserttipianisti joka kohdallani tarkoittaa sitä, että voin mennä oman kodin seinien ulkopuolelle soittamaan vaikka mökkirantaan, jossa ehkä pari mökkinaapuria yleisönä ;-) siis vakavampi perustelu soittopaikoissa ei kuitenkaan ole akustiset vaihtoehdot kunnossa
- haluan soittaa mihin aikaan vaan ja missä vaan
- myös digivaihtoehdon roudauksessa joutuu ottamaan huomioon teknisiä seikkoja esim. missähän autoissa mahtaa olla peräkontti tarpeeksi leveä... kun tilanne on jossain määrin kömpelö digivaihtoehdon kanssa, mitä se olisi sitten akustisella. Pitäisi olla vissiin kuorma-auto perälaitanostimella. |
|
Jos soittoharrastusta aloittavalle olisin soitinta ostamassa, niin miettisin ensiksi soittotuntien määrää. Jos akustista pianoa saa soittaa olohuoneessa pari tuntia päivässä ja digillä vetää yö myöhään omassa huoneessa luurit päässä, niin kyllä jälkimmäinen on varmasti se kehittävämpi vaihtoehto.
Monen kotoa voi löytyä joku huono kuntoinen Hellas tms, jolla klassisen soittoa tuskin oppii yhtään paremmin kuin nykyaikaisella digi vehkeellä. Tietysti soiton kannalta hyvä akkari on yleensä parempi kuin hyvä digipiano, mutta varsinkin aloittelijan kohdalla näkisin että soittimen pitää olla mielekäs ja ennen kaikkea soitettavissa.
Soitetaan nopeammin kuin osataan. |
|
Kaakatus: Monen kotoa voi löytyä joku huono kuntoinen Hellas tms, jolla klassisen soittoa tuskin oppii yhtään paremmin kuin nykyaikaisella digi vehkeellä. Tietysti soiton kannalta hyvä akkari on yleensä parempi kuin hyvä digipiano, mutta varsinkin aloittelijan kohdalla näkisin että soittimen pitää olla mielekäs ja ennen kaikkea soitettavissa.
Lisäisin tähän jos haluaa johonkin pienimuotoiseen esiintymiseen pianoa soittamaan, akustisen vaihtoehdon soittokunnon selvittäminen edellyttää yleensä paikanpäällä kokeilua kun kaikki esiintymispaikat ei ole konserttitaloja, jossa joku muu tekee tämän omasta puolesta.
Digivaihtoehtojen kanssa voi tutustua muutamaan käyttökelpoisimpaan malliin ja tältä pohjalta tietää jo onko käytettävissä oleva vehje itselle sopiva.
Huono puoli digivaihtoehdossa on, että äänentoisto ja monitorointi pitää aina rakentaa. Hyvä maksaa enemmän kuin huono.
Toisaalta akustisen vaihtoehdon mikittäminen on hankalampaa kuin digivaihtoehdon kytkenminen stereona PA:han. |
 karuus
05.05.2013 12:45:10 (muokattu 05.05.2013 12:59:37) | |
|
Tosiasia lienee, että nykyiset digipianot ovat jo niin hyviä, että se kersa, jolle sellanen ostetaan, ei tunnista eroa akustisen ja digipianon välillä.
Itse en yleensä pidä ehdottomista totuuksista. Kuitenkin pidän siitä, että vanhat pianonsoitonopettajat pitävät kiinni jääräpäisesti akustisistaan, vaikkakin pitävät niistä kiinni osin irrationaalisista syistä. Nykyään akustisia pianoja myydään huolestuttavan vähän. Britanniassa vain joitain tuhansia vuosittain. Pianonvalmistajat kuolevat, ja tällä menolla markkinoille suolletaan vain digipianoa, arrangereita ja digihaitaria.
Jos mahdollisuus on ostaa asuntoon akustinen tai digipiano, ostakaa akustinen. Pianon valmistaminen on kuitenkin käsityötä, ja näinä aikoina kaikenlainen käsityöläisyyden tukeminen lienee arvokasta. Ostamalla akustisen tuet myös pianonvirittäjien ja pianonsiirtäjien ammattikuntia. |
|
karuus: Tosiasia lienee, että nykyiset digipianot ovat jo niin hyviä, että se kersa, jolle sellanen ostetaan, ei tunnista eroa akustisen ja digipianon välillä.
Ainakin stagedigipianojen erot toisiinsa verrattuna on melkoisia siinä mihin ominaisuuksiin niissä on keskitytty ja koskettimistossakin on tuntuvia eroja.
Minun mielestä homma on pikemminkin niin, että pianojen eroja on helppo tunnistaa olivatpa ne sitten akustisia tai digitaalisia! |
|
musamies: Mielestäni tällainen jako kahteen eri leiriin ei ole hyödyllinen.
Ainakin varmaa on se, että akustisissa pianoissa ja flyygeleissä on suuria eroja, jotkut on jopa rikki eikä voi soittaa ollenkaan.
Digipianot on vielä aika uutta tekniikkaa ja niiden erot on melko tuntuvia. Miksei harjoittelu sujuisi ihan kohtuuhyvin vaikka jollain Kawai MP10 tai Yamaha CP5 stagepianolla. Nämä stageversiot ovat käteviä kun samaa voi käyttää jos menee johonkin esiintymäänkin tai treeneihin.
Etukäteen ei ole syytä lähteä sementoimaan minkätyyliseen pianonsoittoon panostaa. Homma tulisi olla kivaa jotta harrastus pysyy yllä.
Ainakin muutama perustelu tulee mieleen:
- haluan olla konserttipianisti joka kohdallani tarkoittaa sitä, että voin mennä oman kodin seinien ulkopuolelle soittamaan vaikka mökkirantaan, jossa ehkä pari mökkinaapuria yleisönä ;-) siis vakavampi perustelu soittopaikoissa ei kuitenkaan ole akustiset vaihtoehdot kunnossa
- haluan soittaa mihin aikaan vaan ja missä vaan
- myös digivaihtoehdon roudauksessa joutuu ottamaan huomioon teknisiä seikkoja esim. missähän autoissa mahtaa olla peräkontti tarpeeksi leveä... kun tilanne on jossain määrin kömpelö digivaihtoehdon kanssa, mitä se olisi sitten akustisella. Pitäisi olla vissiin kuorma-auto perälaitanostimella.
Juu siis itse en olekaan mitään jakoa tehnyt vaan näin yleisesti keskusteltaessa eri muusikoiden/opettajien kanssa olen huomannut että toiset ovat ihan ehdottomia siitä että vain akustisella pianolla lapsi oppii soittamaan kunnolla ja toiset taas eivät näe asiaa sillä tavalla vaan pitävät laadukasta digipianoa hyvänä vaihtoehtona.
Meillä itsellämme on, kuten mainitsin, sekä akustinen (ei tosin mikään huippupiano mutta hyvin soiva peruspiano) sekä digipiano. Lapsista kaksi harrastaa pianonsoittoa ja tykkäävät soittaa kummallakin. Samoin kuin itse tykkään soittaa kummallakin. |
|
Soittoa voi treenata ja siinä voi kehittyä taivaisiin digillä. Akustisen kanssa sit opitaan tuntemaan soittimen fysiikka, tullaan yhdeksi soittimen kanssa.
www.youtube.com/mctipi |
|
Olen sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka hyvä digipiano, jos soittaminen jää pelkästään sen varaan, se ei ole hyvä juttu sitten kun akustiseen siirtyy / sellaisella pitää soittaa. Jonkin verran riippuu musatyylistä, mutta väkisinkin se touchin pehmeys vaikuttaa käden ja sormien soittotottumukseen, ja flyygelillä / pystypianollakin jää soittaminen jotenkin sellaiseksi "kevyen pintapuoliseksi" (puhumattakaan teknisistä suoritteista) jos tiedätte mitä tarkoitan.
Etenkin aloittelijalle sanoisin, että ilman muuta vähintään akustinen pystypiano.
Keikkamaailma on taas vähän eri asia...kuten varmasti tiedätte, on aika ärsyttävää treenata "omalla soittimella" ja sitten soittaa täysin eri fiiliksellä olevalla talon pianolla. Samaa ongelmaahan ei ole esim torvijätkillä tai vaikka kitaristeilla, kun se oma mutka kulkee mukana no matter what... Siksi mulla on himassa Yamahan CP5, jolla myös "treenaan" eli soittelen säännöllisesti, sekä pyrin viemään keikoille saman vehkeen. |
|
Ihan sama juttu kuin Hammondeissa, Rhodeseissa sun muissa soittimissa. Digitaalinen voipi kuullostaa lähes samalla, mutta kun oikealla pääsee soittamaan niin fiilis on aivan eri luokkaa. Oikeat soittimet elää ja resonoi. Niiden ääni tuntuu ja dynamiikka on jotain ihan muuta kuin digivehkeessä. Aito oikea soitin on aina aito. Digivehkeellä oppii kyllä soittamaan, se on hyvä harkkapeli ja bändikeikoilla mainio vehje, mutta oikea piano inspiroi ja opettaa kyllä paremmin.
"Funkin up tonight!" |
|
samulijp: Ihan sama juttu kuin Hammondeissa, Rhodeseissa sun muissa soittimissa.
Itsellä oli ennen alakaapillinen Rhodes ja sen idea oli juuri nimenomaan se, että sen saa mukaan livetoimintaan. Akustisessa pianossa idea puolestaan on, että se on pääasiassa paikallaan.
Digivehkeellä oppii kyllä soittamaan, se on hyvä harkkapeli ja bändikeikoilla mainio vehje, mutta oikea piano inspiroi ja opettaa kyllä paremmin.
Minä puolestani olen esim. treeneissä soitellut akustisella pianolla. Liveolosuhteissa vaikka WLM Trip keikkaurulla.
Jos haluaa jonkinlaisessa pianotyylin soitossa olla aktiivinen, mielestäni on hankittava stage piano, joka ei vaikuta siihen paljonko on muissa paikoissa käyttökelpoisia akustisia pianoja. Esiintymään ja treeneihin kuitenkin pääsee ja joskus voi fiilistellä akustisella jos sellainen harvinaisuus sattuu kohdalle. |
|
Kyllä munsta digivermeellä tulee aivan hyvin toimeen. Tietenkin pelin pitää olla sellainen että tatsi on kohillaan. Ja se musatyylijakoki on musta vähän keinotekoinen. Kyllä siellä "kevyellä" puolellaki on kehitettävä tekniikkaa ja saatava irti nyanssia ja dynamiikkaa summuuta.
Luulisin et yks syy siihen ettei opettaja suosittele digikoskettimia on se että digikoskettimissa on niin valtavat erot noissa tatseissa. Aina lerppunäppiksistä tosi hyvätuntumaisiin painotettuihin lautoihin. Digiä suositellessa pitäs aina muistaa korostaa sitä et millainen tahansa digilankku ei oo sopiva. Mutku suosittelee akustista ni on sen tatsiasian kanssa tavallaan aina suht turvassa siten et ei ainakaan liian lerppanaa tuu hankittua.
Mut ihan ehdottomasti musta niin ettei toi akustinen piano mikään sateentekijä oo. Varsinkaan jos vaihtoehtoina on huono akustinen ja hyvä digipiano. Eikä aina muutenkaan. Mulla on itelläni himassa erittäin hyvä akustinen ja erittäin hyvä digiversio ja kyllä mä huomaan aika usein istuvani siinä sen digin vieressä. Reeniajat on mitä on ja voi tehä töitä samalla laudalla jolla tekee keikkaa jne.
- balanssit täysille - |
|
kiippariippa: Kyllä munsta digivermeellä tulee aivan hyvin toimeen. Tietenkin pelin pitää olla sellainen että tatsi on kohillaan. Ja se musatyylijakoki on musta vähän keinotekoinen. Kyllä siellä "kevyellä" puolellaki on kehitettävä tekniikkaa ja saatava irti nyanssia ja dynamiikkaa summuuta.
Nuotit taitaa olla samannäköisiä pampuloita riippumatta mihin tarkoitukseen musiikki on sävelletty. Minun mielestä raja menee lähinnä siinä jos haluaa kehittyä eikä jäädä tasolle, että ränkkää jotain sointuja vähän muun soiton sekaan.
Luulisin et yks syy siihen ettei opettaja suosittele digikoskettimia on se että digikoskettimissa on niin valtavat erot noissa tatseissa. Aina lerppunäppiksistä tosi hyvätuntumaisiin painotettuihin lautoihin.
Erot ovat isoja akustisissakin versioissa ja etukäteen on vaikea tietää mikä on hyvä paitsi kaallimmat vehkeet, joita ei ihan joka paikassa olekaan.
Sensijaan digitaaliset vaihtoehdot ovat helpommin etukäteen tunnettavissa jos vertailukohta on vaikka 100 vuotta vanha piano, jolla ei ennen ole soittanut. Etukäteen on siis helppo valita epämieluisat digitaaliset pois ja keskittyä soittamaan niillä, joista tykkää.
Digiä suositellessa pitäs aina muistaa korostaa sitä et millainen tahansa digilankku ei oo sopiva.
Samaa mieltä. |
|
Käyn itse tunneilla ja kyllä tunnistin alku kirjoituksesta oman piano opettajan joka on akustisen kannalla ettei pianoa opi soittaa muulla kuin akustisella mutta ite olisin digin/stagepianon kannalla sen vois ottaa tuleville keikoille ja treeneihin mukaan menee pienempään tilaa. Kellokin on nyt puol yks taidanpa soittaa piano ja herättää kaikki. Onneksi en asu kerrostalossa......... mielummin soitttaisin luurien kanssa jotain punaista claviaa (stage 2 88) tai Rolandin vastaavaa. Jos vertaa Korg m1 pianoa niin onhan se hirvee, mut miksaamalla se kuulostaa paremmalta. Entäs sitten kaikki nykypäivän artistit kuinka moni niistä käyttää akustista pianoa studiossa jos vieressä on joku midikoskettimisto ta joku suoraan linjaan kytkettävä piano. Entäs keikalla monessako kuppilassa on akustinen piano? |
|
Jos haluaa opiskella sitä, miten akustisen pianon sointia muodostetaan, niin ei sitä oikein digillä opi, sormitekniikkaa varmasti kyllä. Itsellä kun on silent, jossa siis molemmat, niin vähiin on jäänyt digipuolen soittaminen juuri tuon äänen köyhyyden takia. Liian tylsä minun korvilleni ja kuulostaa hyvältä silloinkin kun soittaja on epävireessä... Mutta akustinen toimii vaan jos sitä on mahdollisuus soittaa riittävän paljon ja sen pitää kunnossa. Eli jollekin digi on varmasti parempi tae harrastuksen jatkumisesta. |
|
outoniemi: Jos haluaa opiskella sitä, miten akustisen pianon sointia muodostetaan, niin ei sitä oikein digillä opi, sormitekniikkaa varmasti kyllä. Itsellä kun on silent, jossa siis molemmat, niin vähiin on jäänyt digipuolen soittaminen juuri tuon äänen köyhyyden takia. Liian tylsä minun korvilleni ja kuulostaa hyvältä silloinkin kun soittaja on epävireessä... Mutta akustinen toimii vaan jos sitä on mahdollisuus soittaa riittävän paljon ja sen pitää kunnossa. Eli jollekin digi on varmasti parempi tae harrastuksen jatkumisesta.
Tuo sointi on oikeasti helkkarin tärkeä juttu myös pianossa, vaikka usein tuntuu että varsinkin kevyen musiikin ja jazzin puolella koko asia sivuutetaan lähes täysin. Myös oman silent-pianoni digipuoli on jäänyt aika vähälle soitolle, koska digipiano ei pääse lähellekään akustisen pianon soinnillisia ominaisuuksia.
Itselläni on keikkakäyttöön CP-5 ja yritän välillä myös sillä treenailla pitääkseni jonkinlaisen tuntuman siihenkin, mutta jos keikkapaikalla on käytössä edes jonkinlainen akkari niin se on yleensä aina ollut parempi vaihtoehto kuin oma digivehje. |
|
ruottasaha: Tuo sointi on oikeasti helkkarin tärkeä juttu myös pianossa, vaikka usein tuntuu että varsinkin kevyen musiikin ja jazzin puolella koko asia sivuutetaan lähes täysin.
Ei aivan näinkään. Jos soitetaan pianomatskua, kyllä äänitykset tehdään pääsääntöisesti akkareilla. Toki poppispuolella voi olla tarkoituksenmukaistakin käyttää digiä/softia, jos halutaan tietynlaista soundia, jota ei ole järkeä ruuvata akkaria jälkikäteen miksailemalla.
"Kevyen musiikin" puolella tietysti piano voi olla yksi soundi muiden kosketinsoundien joukossa, jolloin akkarin sointia ei välttämättä edes haluta tavoitella. Käyttötarkoitus ja kokonaisuus ratkaisee.
Itselläni on keikkakäyttöön CP-5 ja yritän välillä myös sillä treenailla pitääkseni jonkinlaisen tuntuman siihenkin, mutta jos keikkapaikalla on käytössä edes jonkinlainen akkari niin se on yleensä aina ollut parempi vaihtoehto kuin oma digivehje.
Aika valitettavan harvassa on ne tilaisuudet olleet, joissa keikkapaikan "jonkinlaisen" (joita ne aika usein on...) akkarin mikittäminen on tuntunut paremmalta idealta kuin laadukkaan keikkapianon kytkeminen pa:han. Kokonaisuus ratkaisee, vaikka sinänsä samoilla linjoilla olenkin akkarin soinnin suhteen. |
|
Kyllä mun mielestä hyvä akustinen piano on ehdottomasti parempi pianonsoiton opiskeluun kuin digivehkeet. Sitä akustisen pianon soinninmuodostusta kun ei opi digivehkeillä. Toki nykytekniikalla pääsee soinnin mallinnuksessa jo aika pitkälle, mutta ei se silti ole sama asia.
Sormiharjoituksiin digisoittimet kyllä käyvät jotenkuten, kannattaa vain katsoa että vehkeessä on tarpeeksi pianomainen tatsi.
www.mikeya.net |
|
mikey_a84: Kyllä mun mielestä hyvä akustinen piano on ehdottomasti parempi pianonsoiton opiskeluun kuin digivehkeet. Sitä akustisen pianon soinninmuodostusta kun ei opi digivehkeillä.
En nyt ehkä ihan hoksannut tuota soinninmuodostusta, mutta joo, hyvä akustinen on aina hyvä akustinen. Huonolla akustisella ei muodostu lopulta muuta kuin jorma ottaan. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
