Koskettimet ›

Häiriköidään välillä tätäkin osastoa.
 
Onko perinteiseen pianoon tottuneelle olemassa kunnollisia vaihtoehtoja, jos ei ole oikeaa pianoa varaa/mahdollisuutta pitää nykyisessä asunnossa? Avosiippa on aiemmassa elämässään pianoa soitellut ja nyt kiinnostaisi sähköinen korvike sellaiselle. Hän itse ei kuulemma pidä sähköurkujen (vai syntikoita mitä lie..) soittotuntumasta ja soundista. Eipä ole tosin nykyisiä laitteita käynyt edes liikkeessä vertailemassa. Onko edullisesti saatavilla siis jokin laite, jossa koskettimien tuntuma on sellainen sopivasti hanttiin laittava kuten pianossa, ja soundikin olisi uskottava? Ei haittaisi varmaan sekään, jos laite olisi leveydeltäänkin samaa luokkaa kuin aito. Aiemmin käyttmänsä piano oli joku Yamahan malli muistaakseni.

Häiriköidään välillä tätäkin osastoa.
 
Onko perinteiseen pianoon tottuneelle olemassa kunnollisia vaihtoehtoja, jos ei ole oikeaa pianoa varaa/mahdollisuutta pitää nykyisessä asunnossa? Avosiippa on aiemmassa elämässään pianoa soitellut ja nyt kiinnostaisi sähköinen korvike sellaiselle. Hän itse ei kuulemma pidä sähköurkujen (vai syntikoita mitä lie..) soittotuntumasta ja soundista. Eipä ole tosin nykyisiä laitteita käynyt edes liikkeessä vertailemassa. Onko edullisesti saatavilla siis jokin laite, jossa koskettimien tuntuma on sellainen sopivasti hanttiin laittava kuten pianossa, ja soundikin olisi uskottava? Ei haittaisi varmaan sekään, jos laite olisi leveydeltäänkin samaa luokkaa kuin aito. Aiemmin käyttmänsä piano oli joku Yamahan malli muistaakseni.
 
Mä oon ykstoikkoinen:
Mä oon periaatteessa akustisen soittaja, ostin Yamaha P-90 kun sen kosketus ja soundi oli mun mielestä riittävän lähellä.
Jos laitteessa pitää olla omat kaiuttimet, P-120.
 
Muitakin mielipiteitä on, paras itse tsekata.
 
(P-90 hinta tonnin nurkilla)

Ei oikean pianon tatsia pysty millään jäljittelemään, jos ei laita sinne samoja vipuja, vasaroita ja kieliä, jotka oikeassakin pianossa on. Kun pianon kosketinta painaa, niin siinä tuntuu sormessa niin paljon eri asioita, että parhaatkin digikorvikkeet tuntuvat aika yksiulotteisilta. Toinen vaihtoehto on unohtaa "realismi" ja etsiä sellainen jota on _mukava_ soittaa. Siis että tuntuu kivalta ja sen parissa viihtyy.
 
Ainakin isommissa kaupungeissa on pianoliikkeitä, joissa valikoiman pystyy itse kokeilemaan läpi.
 
Digipianossa on se kiistämättömän hyvä puoli, että se soi ainakin yleensä vireessä.

Läheskään kaikki akustiset pianot eivät ole mitään mielettömän hyviä soittaa. Itselle on jäänyt mieleen varsin raskaana esimerkiksi Etyde merkkinen.

Läheskään kaikki akustiset pianot eivät ole mitään mielettömän hyviä soittaa.
 
Jep. Sen takia meinasinkin, että "realismin" sijasta kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sitä on kiva soittaa.

Kannattaa käydä jossakin musaliikkeessä testailemassa noita sähkö/digipianoita. Jos on joskus testannut jotain synaa/urkua tai erityisesti vielä jotain markan casiota joita tuntuu lojuvan joka perheen nurkissa käyttämättöminä, niin ei ole ihme että pahalta tuntuu. Itsekin olen soittanut oikeaa pianoa, jossa on (jollakin omituisella tavalla) huonompi tatsi kuin omassa Korgin stagepianossa (jonka tatsi ei todellakaan ole sähköpianojen eliittiä). Saundeissa on sama homma. Monissa akustisissa, varsinkin huonossa vireessä olevissa, on mielestäni kehnompi saundi kuin sähköpianoissa. Plussana tietysti on vielä se, että ei soitollaan häiritse naapuria/kanssaeläjää, kun pistää luurit päähän.
 
Tietenkään ei ole aidon voittanutta, varsinkin jos soittotausta on pro-luokkaa. Mutta kannattaa tosiaan käydä kokeilemassa. Sitä saattaa vaikka positiivisesti yllättyä.

Mä oon periaatteessa akustisen soittaja, ostin Yamaha P-90 kun sen kosketus ja soundi oli mun mielestä riittävän lähellä.
 
Komppaan.
Ei täydellinen, mutta riittävän lähellä.
Kosketus yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon laitteen keveyden.
 
P120:en sisäänrakennettujen kaiuttimien soundit mielestäni aneemiset. Jos haluaa soittaa ilman kuulokkeita, kannattaa mielummin hankkia sopivan kokoiset aktiivikaapit. P250:ssä on 2x30 watin vahvistin ja paremmat kaapit, mutta hintaa, kokoa ja painoa on niin paljon, että välirahalla saa jo todella hyvät kaapitkin.
 
Jos kaiuttimilta odottaa normaalipianon volyymejä ja dynamiikkaa, tarvitaan kokoa ja tehoa. Paljon. Harjoittelussa isot volat eivät tietenkään ole tarpeen.

Jos rahasta ei ole kiinni niin silloin ostaisin Yamahan Silent pianon. Se on kuin oikea piano, mutta siinä on erillainen koneisto joten sitä voi soittaa kuulokkeet päässä ja kosketus on kuin oikeassa pianossa. Siis jos on löysää rahaa.

Jos rahasta ei ole kiinni niin silloin ostaisin Yamahan Silent pianon. Se on kuin oikea piano, mutta siinä on erillainen koneisto joten sitä voi soittaa kuulokkeet päässä ja kosketus on kuin oikeassa pianossa. Siis jos on löysää rahaa.
 
No tota mä kannatan, jos sattus olemaan vähän extraa!

Jos rahasta ei ole kiinni niin silloin ostaisin Yamahan Silent pianon. Se on kuin oikea piano, mutta siinä on erillainen koneisto joten sitä voi soittaa kuulokkeet päässä ja kosketus on kuin oikeassa pianossa. Siis jos on löysää rahaa.
 
Korjaan vähän. Siinä koneistossa on ainoastaan sellainen lisäosa mikä estää vasaroiden osumasta kieliin asti. Eli käytännössä ei ole mitään eroa vastaavaan akustiseen pianoon, tuo lisäosa (siis silent) maksaa jonkun tonnin lisää. Itsellä U3:sen silent malli, MP3. Loisto peli, joka euron arvoinen.

Korjaan vähän. Siinä koneistossa on ainoastaan sellainen lisäosa mikä estää vasaroiden osumasta kieliin asti. Eli käytännössä ei ole mitään eroa vastaavaan akustiseen pianoon, tuo lisäosa (siis silent) maksaa jonkun tonnin lisää. Itsellä U3:sen silent malli, MP3. Loisto peli, joka euron arvoinen.
 
Hmm. Käytätkö sen MIDI-ulostuloa? Miten homma pelaa? Silent-Yammu voisi olla oiva vaihtoehto pianonsoittoon kerrostalossa.
 
Edit: "Paino: 246 kg" ??? hirveä kolossi.

Hmm. Käytätkö sen MIDI-ulostuloa? Miten homma pelaa? Silent-Yammu voisi olla oiva vaihtoehto pianonsoittoon kerrostalossa.
 
Edit: "Paino: 246 kg" ??? hirveä kolossi.
 
Kyllä mä oon midiäkin joskus käyttänyt, toimii ihan normaalisti. Siis edelleen toi silent malli on aivan samanlainen kuin normaali akustinenkin. Siinä vaan saa sen akustisen äänen "pois päältä", eli käytännössä vasarat ei ylety lyömään kieliin asti.
 
Iso akustinen piano on iso akustinen piano, painava. Ei toi ole siis mikään _sähköpiano_, se on akustinen missä on "sähköosa".

Oletko kokeillut niitä pienempiä ja halvempia malleja?
 
Siitä painosta: onhan sitä tullut kaikenlaisia pianoja siirreltyä ja kanniskeltua, mutta en ole ennen tiedostanut, että tuollainen pystypiano painaa melkein neljännestonnin. Harvemmin niitä tulee punnittua.

Ei oikean pianon tatsia pysty millään jäljittelemään, jos ei laita sinne samoja vipuja, vasaroita ja kieliä, jotka oikeassakin pianossa on. - -
 
Nykyäänhän noissa sähköpianoissa noita vipuja onkin. Kieliä ei kuitenkaan, eikä paria sataa kilogrammaa resonoivaa runkoa, joka on omasta mielestäni suuri osa pianon äänimaailmaa, mutta ainakin tuon P-120:n säädöillä saa minun mielestäni riittävän paljon aikaan. Sellaista kliinistä sähköpianosointia en kestä hetkeäkään.
 
On muuten muutossa paljon kätevämpi tuollainen keikkapiano, kuin kooltaan oikeaa jäljittelevä. Kulkee ihan näppärästi jopa kainalossa.

Oletko kokeillut niitä pienempiä ja halvempia malleja?
 
Siitä painosta: onhan sitä tullut kaikenlaisia pianoja siirreltyä ja kanniskeltua, mutta en ole ennen tiedostanut, että tuollainen pystypiano painaa melkein neljännestonnin. Harvemmin niitä tulee punnittua.
 
Mulla on sellainen iso vanhanaikainen Blühtner (on mulla pikku-Yamahakin). Kun viimeeksi muutin, muuttomiehet kieltäytyivät koskemasta siihen, mutta kuitenkin viiteen mieheen kokeilivat ja saivat sen pari metriä siirtymään.
 
Kun sitten tilasin varsinaiset pianomiehet, 3kpl, kirosivat kun näkivät pianon, kyllä ne ne tuntee, mutta kantoivat viidenteen kerrokseen.
Kaljat tarjosin.
(Otti ne tietysti liksankin, niillä on kiinteä hinta kun siirtävät pianon Helsingin sisällä paikasta toiseen, tää oli sellainen raskaammanpuoleinen homma)

Mulla on Baldwin, ja sen kantamiseen myyjä suositteli viittä normaalia miestä tai kahta poliisia.

Mulla on Baldwin, ja sen kantamiseen myyjä suositteli viittä normaalia miestä tai kahta poliisia.
 
Oho! Alec vai Daniel?
 
Kiitos ja anteeksi.

Hee hee
http://www.gibson.com/Products/Pianos/Baldwin%20Pianos/

Niskel kyseli
Onko perinteiseen pianoon tottuneelle olemassa kunnollisia vaihtoehtoja, jos ei ole oikeaa pianoa varaa/mahdollisuutta pitää nykyisessä asunnossa?
 
Kunnollisia vaihtoehtoja ei taida olla. Perinteisessä pianossa se tärkein asia on, että soittimen ääni syntyy itse tehden. Siis käsivarren paino ja sormen nopeus ja voima koskettimen alaspainamisessa tekevät sen pianon äänen. (kosketin liikkuu alas, vasara osuu kieleen...) Variaatioiden määrä kosketuksessa on lähes rajaton, kun otetaan käyttöön vielä pedaali ja soitetaan flyygelillä jossa kosketinmekanismi toistaa tarkkaan sen, miten soittaja siinä koskettimiaan lähestyy. Kun soittaa klassista, musiikki syntyy, elää ja hengittää (tai sitten kuolee) tuon ilmaisuvoiman ansiosta tai sen puutteesta.
 
Tätä pianon äänen synnyttämistä ei voi korvata millään sähköisellä kosketinsoittimella. Vaikka niissä kuinka olisi 'pianomainen kosketus' ja 'pianokosketuksen tuntuma' tai että äänenvoimakkuutta voi kosketuksella jotenkin säädellä, se on aina ääni johon soittaja ei voi kuitenkaan vaikuttaa.
 
Jotkut soitinmyyjät haluavat tahallaan ja tietoisesti sumuttaa tavallisia pianonostajia tarjoamalla sähköpianoja jne mukamas parempina kuin 'tavallista' perinteistä pianoa. Yllätys on ikävä, kun halutaan soittaa klassista.
 
Lähinnä pito-ongelmien parissa painivalle olisi varmaan se Yamaha, siis oikea piano johon on lisätty elektroniikka. Silloin säilyy akustisen pianon ominaisuudet ja tarvittaessa sitten on kuuloke- ym liitäntämahdollisuudet.
 
Musiikki jonka voi saada esiin perinteisestä pianosta (oikeammin: fyygelistä), voi parhaimmillaan sisältää sellaisen määrän hienovaraisia vivahteita, sävyjä, äänenvärejä, 'valon ja varjon' vaihtelua, kuiskauksia, pauhua -- soittajansa kehon, käsien, sormien, ajatusten, ideoiden hallintaa, yhdellä sanalla kai voisi sanoa SIELUA, ettei sitä mikään sähköinen, 'koskettimen taakse' talletettu ääni toista.

Läheskään kaikki akustiset pianot eivät ole mitään mielettömän hyviä soittaa. Itselle on jäänyt mieleen varsin raskaana esimerkiksi Etyde merkkinen.
 
olet oikeassa, kyllä akustisissa riippuu paljon siitä miten se kosketinkoneisto on rakennettu, säädetty ja huollettukin. Liian kevyt ja liian raskas kosketus ovat molemmat hankalia.
Etyde - tulee mieleen joku venäläinen piano,en ole varma. Niissä 'itämaisissa' saattaa olla sellaisiakin, että kun jonkun aikaa soittaa niin koneistossa jotkut liimat (joilla ne pikku puuosat on liitetty toisiinsa ja nahat, huovat tms) ne liimat siis lämpiää. Puolen tunnin päästä koskettimet alkaa tosissaan jumittaa ja juuttua...olikohan yks sellainen merkki joku vanha Ibach soitin.
 
jos joku nyt vanhaa akustista pianoa hommailee, niin sellainen koneisto kuin Renner on ainakin luotettava. Pienillä varauksilla, riippuu miten hoidettu tai ei, eikä ole esim kaadeltu viskiä sinne koneistoon ;D