Bassot ›

Oon ruvennu alkaan silleniiku soittaan enemmän lepralla bassoa.
Vinkkejä? Mitä mallia, paksuutta jne. käytätte? Dunlopin Ultex 1.14 tuntuu käypäseltä. Hyviä opetussivustoja?

Bassottelu plektralla on ihan oma maailmansa, joka kannattaa ottaa haltuun. Erilaisilla plekuilla saa erilaisia soundeja. Mulla tuollainen millin paksuinen "heavy"-plektra toimii yleisplekuna, mutta ohuella lärpäkkeellä saa vanhan liiton napsualukkeita kivasti etenkin flatwound-kielillä. Soundia ja atakkia saa varoitua paljonkin sillä näppäileekö kieltä tallan juuresta, keskeltä vai otelaudan yläpäästä - ihan kuten sormilla soitettaessakin. Kielen demppaus kämmensyrjällä (palm mute) on hyvä keino kontrolloida soinnin pituutta, sitä tulee käytettyä paljonkin plektrasoitossa. Monet laittaa vaahtomuovisuikaleen tallan juureen demppariksi.

Ite soittelen pääosin sormilla, mutta plekua käytän joissain osissa. En mielestäni yhtäkään biisiä plekulla vesä kokonaan. Soundi on huomattavasti eri, itsellä se on lähinnä se että särön kanssa sillä saa enemmän väkivaltaa soundiin. Toki siis sormillakin saa, mutta erilaista.
 
Itellä 0.88 Tortexi on hyvä. Ite soitan aika voimalla, niin liian paksu ei anna tarpeeksi periksi mikä pidemmän päälle aiheuttaa, jos nyt ei kipua, niin väsymystä kätöseen. Liian ohut taas antaa liikaa myöden ja siitä kärsii soundi. Pitää löytää hyvä keskitien paksuus suhteessa atackiin. Joskus käytin 0.88 nailon plekua, mut kun jonkinaikaa soittelin tortexilla niin se nailon alkoi tuntumaan liika lepsulta.
 
Useinhan basistit suosii näitä isoja kolmioplekuja mut itse en niistä tykkää. En tiedä onko se sitten se tapa jolla plekua pidän että ei se isompi lätkä istu kouraan.

Sininen Tortex Standard (1.0mm) käytössä. Vihreä 0.88 periaattessa tuntuu paremmalta mutta soitan ne solmuun.
 
Muutenhan tuossa ei ole kuin soittaa vaan, t. Kitaristi.

Joskus aikanaan kun passo toimi enemmän lyömäsoittimena, tuli käytettyä paksuja plektroja.
Jossain vaiheessa kun pletrasoitto väheni merkittävästi, aloin myös kiinittää huomiota kevyempään ja dynaamisempaan soittoon, jolloin aloin myös käyttää Dunlopin Tortex 0,73mm triangle soittolehdyköitä. Kevyellä tatsilla soitto on huomattavasti haastavampaa, etenkin kun jättää kompuran pois pelistä. Eli joutuu keskittymäään tai opettelemaan miten se soitto pysyy kurissa etenkin live tilanteissa kun meininki on mahdottoman ja helvetin kovan välimaastossa.

Isompi parempi. Tai siis paksumpi, niistä kolmioista en oo oppinu ikinä pitämään kiinni kunnolla. Dunlopin 2,0 mm Gatoreita tulee käytettyä yleensä bassotellessa. Mutta kyllä se tarvittaessa sillä 0,88 mm Tortexillakin menee, kun niitä yleensä taskunpohjilta löytyy eniten.

Yleensä tulee soiteltua samalla plekulla mitä kitaraa soittaa. Eli 1mm Dunlop sininen plektra. Ite alottanu basson vuosia kitaraa myöhemmin, niin epäbasistinina luonnistu aluksi helpommin plektrasoitto kun sormisoitto, mutta varmaan just soittelisin tuttuja biisejä plektralla, niin oppii sen tekniikan.

pehko: Itellä 0.88 Tortexi on hyvä. Ite soitan aika voimalla, niin liian paksu ei anna tarpeeksi periksi mikä pidemmän päälle aiheuttaa, jos nyt ei kipua, niin väsymystä kätöseen.
 
Itellä kävi sama, mutta ihan eri, kitaran kanssa joskus. Käytin paksumpaa, mutta kun se kannusti kovempaa soittamiseen, niin ei nivelet tykänneet. Vaihdoin 0.88 Tortexiin, niin soitosta tuli rennompaa, koska ohuempi limitoi dynamiikkaa ja aloin soittamaan automaattisesti vähän kevyemmin. Tai näin itse koin asian. Voi toki olla, että tuo periksi antaminen oli tekijä muullakin tavalla kuin limitterinä.
 
Tämän sanoneena, bassolla mulla on...
 
s151669: Sininen Tortex Standard (1.0mm) käytössä.
 
t. Kitaristi.

Minäkin käytän Dunlopin Tortex 1.00mm kolmioplektraa kun pienemmät ei pysy lapasessa. Joskus aiemmin oli pykälää paksumpi violetti käytössä mutta tuo millinen tuntuu just sopivalta eikä ole liian lepsu.
 
Kannattaa soitella alaspäin niin pitkään kun nopeuden ja hyvän taimin puolesta pystyy. Valitettavasti mulla alkaa nopeasti taimi kärsimään ja vaihdan vuoroplunkutteluun. Ei siinä isoa eroa ole mutta näyttää paremmalta pelkillä alalyönneillä :) ja ehkä vähän tiukempi saundi.

Kiitos vinkeistä.

Itse käytän 2 millistä dunlopia. Sitä ohuemmalla ei tuu tarpeeks tukevaa alapäätä.

abassimo: Yleensä tulee soiteltua samalla plekulla mitä kitaraa soittaa. Eli 1mm Dunlop sininen plektra. Ite alottanu basson vuosia kitaraa myöhemmin, niin epäbasistinina luonnistu aluksi helpommin plektrasoitto kun sormisoitto, mutta varmaan just soittelisin tuttuja biisejä plektralla, niin oppii sen tekniikan.
 
Mulla vähän sama. Soitin kyllä kitaraa alusta alkaen myös sormilla, niin oli ehkä sit aika luontevaa bassoakin soittaa sekä että.

insight: Mulla vähän sama. Soitin kyllä kitaraa alusta alkaen myös sormilla, niin oli ehkä sit aika luontevaa bassoakin soittaa sekä että.
 
Toi kyllä autto itelläkin alkuun sen verran, että fingerstylellä kitaraa olin jonkun verran soitellut jo entuudestaan. Käden asento ja kielten näppäilytekniikka kitaralla on itselläni ihan erilainen kun bassolla, niin joutui aluksi totuttelemaan varsinkin näppäilevän käden asentoa basson kanssa. Tossakin pääsi eteenpäin kun soitti kiinnostavia bassolinjoja omaavia biisejä ja pakotti ittensä soittamaan ainoastaan sormin, vaikka plektralla olisi jotkut jutut ollut varmasti helpompia soitettavia aluksi. Sama varmaan pätee toisinpäin myös, eli jos plektraa haluaa haltuun niin pakottaa ittensä soittamaan biisejä plektralla.

abassimo: Sama varmaan pätee toisinpäin myös, eli jos plektraa haluaa haltuun niin pakottaa ittensä soittamaan biisejä plektralla.
 
Joo. Näin olen tehnyt. Olen soittaanut kaikki piisit lepralla viime aikoina.Yllättävän nopeasti alkaa käsi tottelemaan. Huomattavasti nopeammin kuin aikoinaan sormilla aloitellessa.
Rytmiikka selkiytyy ja paranee. Ja yllättävä paljon vivahteita löytyy jo nyt.

abassimo: Toi kyllä autto itelläkin alkuun sen verran, että fingerstylellä kitaraa olin jonkun verran soitellut jo entuudestaan. Käden asento ja kielten näppäilytekniikka kitaralla on itselläni ihan erilainen kun bassolla, niin joutui aluksi totuttelemaan varsinkin näppäilevän käden asentoa basson kanssa.
 
Itselläni esim peukalo on aina samansuuntaisesti kielten kanssa soitin sitten plekullla, sormilla tai släppii. Släpissä tuplapeukku oikeestaan edellyttää sitä. Koen hyvänä, että voin samalla tutulla asennolla soittaa kaikki tyylit.

Hyvin leprasoitto etenee, kun harjoittelee ja soittaa bändissä kaikki piisit lepralla.
Dunlopin Jazz III xl tuntuisi tällä hetkellä toimivimmalta. Onko Dunlopin Primetimesta kokemusta?
https://www.levytukku.fi/dunlop-primetone-jazz-3-xl-140

Dunlop Gator Grip 1.5mm ja 2.0mm ollut käytössä ja suosittelen kyllä. Käytin joskus Dunlop Tortexeja, kun luulin että basistille pitää olla iso plektra, mutta ei se nyt niinkään ollut.
 
Treenivinkkejä...No biisejä tietenkin. Helpoimmasta vaikeampaan:
 
1. Mitzi "All I Heard" on hyvä kappale hakea tuntumaa. Minulle ainakin kuulostaa siltä, että palm-mutella mennään eli kämmenen sivu tallaa vasten ja siitä sitten jauhetaan.
 
2. Kings of Leon "Use Somebody" soittaessa tulee selväksi, että plektrasoitto muuttaa myös asennetta basson näppäilykäden soittoon.
 
3. Mitzi "Morning Light" menee jälleen palm mutella. Vähän rytmisesti haastavampi kuin tuo eka.
 
4. Mel Tormén "Games People Play" biisissä on Carol Kayen soittama bassolinja. Vaahtomuovidemppari tallan viereen kiinni ja treenaamaan. Samantyyppisen soundin saa myös palm-mutella, mutta tietääkseni Kaye ei noin soittanut.

Jospa minäkin jakaisin omat kokemukseni plektrasoitoista. Tässä kehityspolkua tarinan muodossa:
 
Olen ollut aina sormisoittaja. Plektra on tullut mukaan vasta myöhemmin. Huomasin, että jotkut biisit ja myös basso-osiot vaan toimii paremmin plektralla. Koen vieläkin, että plektralla soitto, kuten släppäyskin, on yksi keskeinen monipuolisen basistin taito. Plektralla saatu saundi ja groove on jotain, mitä ei oikein muuten saa. Edelleen soitan vähintään 80% sormin, mutta se loppu 20% on plektralla ja muilla keinoin tuotettua ääntä bassosta.
 
Bassolla plektrasoitto vaatii hieman omaa tekniikkaansa esimerkiksi vapaiden kielien demppauksessa ja eri saundien tuotossa, kuten vaikkapa dempattu soitto ja dynamiikan hallinta. Homma on harjaantunut vuosien varrella niin, että plektralla pärjää. Tätä kuitenkin isosti avustaa eri plektratyypit kuten myös esim kompressorit / limitterit piikkien tasoittajana.
 
Plektrasoiton haparoivien ensiaskelten ja erinäisten alkuvaiheiden lukuisten plektratyyppien testausten jälkeen päädyin tähän plekltraan:
https://www.levytukku.fi/dunlop-088mm-max-grip-nylon-standard
 
Se oli hyvä kompromissi (joskus hikisessä) kädessä pysymistä, saundia (napse) ja anteeksiantavuutta paksuuden / ohuuden kautta. Eri paksuuksia testasin ja .88mm päädyin. Tällä soitin pitkään.
 
Sitten jossain vaiheessa törmäsin tähän videoon, joka muutti ja laajensi ajatteluani plektroista basson kanssa paljon:
https://youtu.be/THtZTeffX7o
 
Ja eikun ostamaan näitä:
https://www.levytukku.fi/dunlop-primetone-triangle-grip-150
 
Jouduin (pääsin) opettelemaan soittoa uusiksi ja saundi muuttui aika paljonkin verrattuna vanhoihin aiemmin mainittuihin plektroihin. Video oli hyvä apu homman uusiksi miettimisessä ja pitkään soitinkin noilla isoilla plektroilla. Yllätys saundin ja erityisesti alkunapseen määrän muuttumisessa oli suuri. Tajusin yhtäkkiä kuinka paljon eri plektratyypeillä on vaikutusta soitttotuntumaan ja myös tuotettuun saundiin. Huh, sentään.
 
Sittemmin eli näin varttuneemmalla iällä olen alkanut soittamaan kitaraa omaksi huviksi ja naapurien suruksi. Hyvät kokemukset Dunlopin primetoneplektroista siivitti hakemaan kitaralle sopivampaa plektraa, johon iso kolmio ei istunut. Taas erinäisten (kalliiden, koska Primetonet ei ole halpoja) kokeilujen jälkeen maailma muuttui taas plektrojen osalta kun löysin Flow -mallin. Yhtäkkiä plektra soljui niin kitaran kuin bassonkin kielien päällä liukkaammin ja soitto helpottui.
Vaikka Primetone on kovaa materiaalia, niin silti oikea löytyi aika paksusta eli 1,14mm versioista ja taas tietenkin Grip versiosta:
https://www.levytukku.fi/dunlop-flow-standard-114-plektra-6kpl
 
TUolla on nyt menty jonkun aikaa niin kitaralla kuin bassolla ja olen erittäin tyytyväinen. Onpa näistä julkaistu myös Semi-round -versiot, joissa on todella pyöreä kärki. Se on jo liian liukuva.
Jossain vaiheessa aion kokeilla ns. huopaplektraa joihinkin pehmeämpiin, perinnehenkisiin soitantoihin, mutta bassolla huovan kesto tulee todnäk olemaan aika lyhyt.
 
Pointti koko tarinalle on, että plektrasoitto on oikeasti oivallinen lisä basistin osaamis- ja saundiarsenaaliin, sillä biisejähän tässä palvellaan. Pientä harjottelua ja uskallusta vaan kokeilla se vaatii, mutta palkitsee kun paletti laajenee.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla myös eri plektroja. Niillä voi vaikuttaa niin soittotekniikkaan, soiton sujuvuuteen ja saundiinkin. Investoinnit on kuitenkin niissä aika pieniä verrattuna muihin soittokamoihin. Ja kun oikea malli löytyy, niin ei muuta kuin osaksi omaa soittoarsenaalia.

Ohuemmalla plekulla dynamiikan hallinta on helpompaa koska ei tule kovia äänipiikkejä. Ei kuitenkaan niin ohut että kuuluu pelkkää läpsytystä. gainiä saa leikata vahvistimesta verrattuna sormisoittoon. Jos on kovakätinen plekutekniikka. Vahvistimen eq säädötkin tarvitsevat hieman säätöä plekulla soitettaessa. Diskanttia vähemmän ja basoa korostaen. keskiäänet maun mukaan riippuen siitä millä taajuusalueella muut soittavat. Keyboardit pahimmin alueella ja rumpubasari jos on sähkörummut.

Itse suosin millistä plekua, se on riittävän kankea, sujuvaan soittoon vaadittava jousto tehdään plektraa pitelevillä sormilla. Ei passaa puristaa liikaa.
 
Karhennettuja plekuja en koskaan ole tajunnut, perus Fenderin kuttaperkka on tuntumaltaan paras.