Bassot ›

Tehdäänköhän sellaisia kohtuuhintaisia ja yksinkertaisia bassonuppeja, jotka oikeasti kestää käyttöä takuuvuosien yli ja jotka voi tarvittaessa huoltaa? Mulla on ollut nyt kaksi suht modernia hybridinuppia (Orange bass terror ja Markbass Little Mark tube), jotka kesti kyllä molemmat viitisen vuotta suht aktiivista treeniskäyttöä kunnes päättivät lakata toimimasta. Molemmissa ääni vain alkoi rätisemään kunnes ei kuulunut enää mitään. Kun vein paikalliselle vahvistinsepälle huoltoon sain kuulla että ei näitä moderneja nuppeja käytännössä pysty huoltamaan, kun koppa on sisältä täynnä jotain ihme viimeistelyvaahtoa ja kytkentäkaavioitakaan ei taida saada ja on liian monimutkaisia komponentteja.
 
Hyvin nuo siis palveli mutta jotenkin itseä harmittaa kovasti nuppien kertakäyttöisyys. Paska laite jos sitä ei ole tehty huollettavaksi. Mikä olisi nykyään sellainen yksinkertainen ja kohtuuhintainen bassonuppi jonka voisi oikeasti pitää huoltamalla kunnossa?
 
Olen parin soitetun vuosikymmenen kokemuksella päätynyt siihen mielipiteesen, että vahvistimella on lopulta aika häviävän pieni merkitys saundiin bändisoitossa, joten minua ei kiinnosta enää lähteä kikkailemaan tuhansien eurojen putkinuppien kanssa. Joku yksinkertainen transistorinuppi olisi paras.

No ensin tulee mieleen joku pari vuosikymmentä vanha Acoustic, Trace Elliot, AMP, Gallien Krueger RB 400/800, SWR, Peavey.
 
Tuolla on joitain vahvareita kuvineen. Näytä noita kuvia korjaajalle, niin hän kertoo missä on "korjaamatonta" piirikorttia (pintaliitososaa).
 
https://www.disssa.de/reviews/amps/

Moi.
 
Valkyrian: Tehdäänköhän sellaisia kohtuuhintaisia ja yksinkertaisia bassonuppeja, jotka oikeasti kestää käyttöä takuuvuosien yli ja jotka voi tarvittaessa huoltaa?
 
Jos tuollaisia haikailemasikaltaisia MI-vahvareita massavalmisteisina on viimeisen ~25-30 vuoden aikajanalla ollut tarjolla, on ainakin multa mennyt ohi.
~90-luvun alussa hiipi pintaliitostekniikka ja poisheittoyhteiskuntafilosofian mukainen ikuinen-työ-tekee-ikuisen-nälän tyyppinen korjauskelvottomuus musalaitteisiinkin, joten jollet jotain putiikkipuolen (mitä se kellekin tarkoittaa) nykyvahvistinta valitse, katse on munkin mielestä ja kokemukseenkin perustuen suunnattava 70-80-luvulle.
 
Sen enempää SMPS-virtalähdettä kuin D-luokan vahvistintakaan ei käytännössä voi kustannustehokkaasti korjata -saati sitten korjauttaa- joten lineaarivirtalähde ja A/B irtokomponenttitopologian päätevahvistin ovat aikalailla ehdottomia vaatimuksia jos kohtuuhintaista -tai ylipäätäänkään- korjattavuutta pitää hankintakriteerinä.
 
Noista jäsen okabass:in mainitsemista valkkaisin ehdottomasti (pre-Fender) SWR:n, skemat löytyy ja ovat täysin huollettavissa.
Kokemusta löytyy 80-lukuisista SM400:sta ja Studio 220:sta, joista jälkimmäinen on edelleenkin käytössä, vaikkakin nykyään harmittavan vähäisessä :(.
Laaja EQ ryyditettynä puoliparametrisellakin EQ:lla mahdollistaa hyvät äänenmuokkausmahdollisuudet.
Puhallittomuus, efektilenkki, bi-amp mahdollisuus ja pre/post säädettävä DI tekevät ko. laitteista ainakin mun mielestä täydellisyyttä hipovia.
Bias noissa SWR:issä pitää tarkis(tut)taa/sää(dät)tää aika-ajoin jotteivät kivekset polta itseään karrelle, mutta mitätön vaiva kokonaisuuteen nähden.
Herra Raben lempikytkentä Aural Enhacer jakaa mielipiteitä rankasti, mutta modausohjeet löytyy netistä jos haluaa ohittaa.
 
Ellen aivan väärin muista, Acoustic taisi 20 vuotta sitten olla jo pitkälti reilun vuosikymmenen ollut poissa kuvioista, ja palasi korkeintaan brändinä vasta 2005 tai jotain siihen suuntaan.
Tracenkin tarina legendaarisena vahvarina pitkälti loppui (tai ainakin hiipui) 90-luvun alussa kun Kaman brändin osti, jossain vaiheessa vuosituhannen alussa ovet pistettiin kiinni, ja ~10 vuotta sen jälkeen Peavey hankki brändin oikeudet.
80-lukuisina kokemusta on GP?? nupista, ja sen vähän aikaa jonka itsellä oli, todella luotettava ja täysin korjattavissa oleva.
Acousticista ei omakohtaista kokemusta ole, trankkulaitteet eivät varsiaisesti kiinnosta, ja hintataso on aina ollut yli sen mitä tehdasvalmisteisesta -legendaarisestakin- trankkulaitteesta olen valmis maksamaan.
 
Mitä Peaveyhin tulee vahvistinpuolella "en kusisi päälle vaikka olisi tulessa" tulee ekana mieleen vaikkei sähkölaitteiden kyseessä ollessa mikään nappaianalogia olekaan ;).
En kuitenkaan ottaisi edes ilmaiseksi vaikka joku tarjoaisi, sen verran rankasti tuli nuorena noiden kanssa taisteltua etten näe syytä miksi enää näin vanhemmalla iällä pitäisi.
Ovat toki helposti korjattavia, se täytyy myöntää, ja hyvä niin koska korjattavaa riitti ainakin noissa mitä mulla tai kavereilla oli.
"Friends don't let friends use Peavey" on mantra jopa Peaveyn tuotteita ylitse kaiken jumaloivilla Jenkeilläkin.
 
Hienoa jos joku noiden kanssa tulee toimeen ja jopa tykkää, itse valkkaisin Behringrinkin ennen Peaveytä.
 
GK on varma valinta aina, vaikka tuoreemmissa kuulemma onkin jonkin verran luotettavuusongelmiakin havaittu.
 
Lisäisin listaan vanhat Hartket, ovat täysin korjattavissa nuokin ainakin 90-luvulle asti.
 

 
Valkyrian: Mulla on ollut nyt kaksi suht modernia hybridinuppia (Orange bass terror ja Markbass Little Mark tube), jotka kesti kyllä molemmat viitisen vuotta suht aktiivista treeniskäyttöä kunnes päättivät lakata toimimasta.
 
Kummastakaan ei omistuskokemusta ole, mutta sen perusteella mitä TalkBass-sivustolla aikoinaan MB-murheita lueskelin, ei tulisi ikinä edes mieleen moista ostaa.
Enpä toisaalta mitään muutakaan modernia korjattavuudeltaan kyseenalaista instrumenttivahvistinta sen puoleen ;).
 

 
Valkyrian: Kun vein paikalliselle vahvistinsepälle huoltoon sain kuulla että ei näitä moderneja nuppeja käytännössä pysty huoltamaan, kun koppa on sisältä täynnä jotain ihme viimeistelyvaahtoa ja kytkentäkaavioitakaan ei taida saada ja on liian monimutkaisia komponentteja.
 
En tuollaiseen vaahtoon ole törmännyt, ellei tarkoiteta epoksilla peitettyjä komponentteja?
Tuota on tehty jo vuosikymmeniä värinälle alttiille elektroniikalle, eikä ole ollenkaan huono keksintö kunhan piirikortteja saa varaosana kohtuuhintaan.
 
Kytkentäkaaviot ovat se suurin kompastuskivi missä tahansa elektroniikkakorjailemisessa, oli sitten kyseessä vahvistin tai mikä muu laite tahansa.
Varsinaisia erikoiskomponentteja noissa MI-vahvareissa on aniharvoin, ellei sellaiseksi laske D-luokan vahvistinmoduleita ja/tai SMPS (hakkuri-)virtalähteitä.
Tai mahdolliset mallinnokset sisältävää tietokonetta.
 
Tosiasia on skemojen saatavuudestakin riippumatta kuitenkin se että kun muutaman tunnin tuntiveloituksella saa uuden laitteen useamman vuoden takuulla, korjaamisen kannattavuus on lähinnä kiinni siitä kuinka paljon kertakäyttöhteiskuntafilosofiaa karsastaa.
 

 
Valkyrian: Olen parin soitetun vuosikymmenen kokemuksella päätynyt siihen mielipiteesen, että vahvistimella on lopulta aika häviävän pieni merkitys saundiin bändisoitossa, joten minua ei kiinnosta enää lähteä kikkailemaan tuhansien eurojen putkinuppien kanssa. Joku yksinkertainen transistorinuppi olisi paras.
 
:)
 
Mitäs yllytit...
 
Tuossa tapauksessa ainakin itse olen todennut että "suoraan" (mulla on käytännössä aina välissä SVTDI) tiskiin tai etusen/multipaavon/tmv. kautta aktiivi PA-kaappiin aikaansaa ulkonäköä lukuunottamatta kustannustehokkaimman bassoäänentoiston tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Jotkut kaipaavat mukaan kaiutin-/kaappimallinoksia, itse en.
 
RCF 310A suoriutuu ilman alapäätä F#BEADG kutosellakin treeneistä niin että laulutkin tulevat yhden ko. komootin kautta.
HPF (mulla digitiskistä) tietysti varmistamassa ettei alataajuudet rasita viritystaajuuden alapuolella elementtiä.
Stanuvireisestä nelikielisestä suoriutuu leikiten vaikka äänenpainevaatimus olisi roimempikin.
 
80-luvun bassoäänentoistofilosofia on ulkonäöltään monin verroin aktiivipömpeliä katu-uskottavampi kunhan roudausintoa löytyy enemmän.
(80-luvun ;)) Räkkinuppi tai etunen ja räkkivahvari perinteisen bassokaapin päällä toimii hienosti kunhan ei ole tarvetta julkisilla tai kahden pyörän päällä kuljetella.
Monissa 80-luvun bassovahvareissa oli Bi-amp mahdollisuus, jolloin haluttaessa monitieääntä ja alapäätaajuuksia runsaammalla äänenpaineella, nupin vahvarilla ajettiin yläpäätä ja alapäätä erillisellä räkkipäätevahvistimella.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
katse on munkin mielestä ja kokemukseenkin perustuen suunnattava 70-80-luvulle.
T:Samuli
 
Joo. Aika kuluu niin nopeasti. Ei parikymmentä vuotta riitä (eli noin vuosi 2000). Silloin alkoi pikkuhiljaa olla kertakäyttöistä kirppusirkusvahvaria valtaosa. Toisaalta "pari" on kuulemma jonkun määritelmän mukaan 2-5.
Mä muistaakseni varoittelinkin niistä kevytvahvareista.

okabass: No ensin tulee mieleen joku pari vuosikymmentä vanha Acoustic, Trace Elliot, AMP, Gallien Krueger RB 400/800, SWR, Peavey...
 
Ashdown... yhtä kaikki, kuulostaa aika huolestuttavalta, että kaksi vahvaria menee rikki viidessä vuodessa. Oma Glockenklang Soul on ollut nyt varmaan 20 vuotta käytössä ja hyvin raksuttaa treenit ja keikat. Kaverilta on säilytyksessä GK:n pikkukombo (200MB), joka taitaa olla 1980-luvulta ja soi hienosti.
 
Tuo rätinä kuulostaa ensimmäisenä liitin- tai potikkaongelmalta. Efektisilmukka saattaa kiukutella (lyhyt instrumenttijohto vain väliin) tai potikat kuivuneet (puhdistus PRF sininen ja voitelu PRF ruskea). Tietysti käyttöpaikallakin voi olla vaikutusta: hyvin kuuma tekee pahaa, samoin tupakan terva. Jos pääte on antautunut, on kyllä syytä miettiä käyttötapaakin. Liian pieni vahvistin jatkuvasti kympillä on liikaa mille laitteelle vain.

Kiitos syväluotaavasta vastauksesta!
 
basisti1971: Sen enempää SMPS-virtalähdettä kuin D-luokan vahvistintakaan ei käytännössä voi kustannustehokkaasti korjata -saati sitten korjauttaa- joten lineaarivirtalähde ja A/B irtokomponenttitopologian päätevahvistin ovat aikalailla ehdottomia vaatimuksia jos kohtuuhintaista -tai ylipäätäänkään- korjattavuutta pitää hankintakriteerinä.
 
Juu näin mä vähän pelkäsinkin että asia on. Täytynee siis joko hilata hintatasoa ylöspäin tai hyväksyä taas yksi "kertakäyttönuppi". Harmittaa vaan kun lopulta käteen jää sellainen puolisen tuhatta euroa maksanut huono paperipaino.
 
Mitä Peaveyhin tulee vahvistinpuolella "en kusisi päälle vaikka olisi tulessa" tulee ekana mieleen vaikkei sähkölaitteiden kyseessä ollessa mikään nappaianalogia olekaan ;).
 
Hienoa jos joku noiden kanssa tulee toimeen ja jopa tykkää, itse valkkaisin Behringrinkin ennen Peaveytä.
 
No sitten taisin väistää luodin männäkesänä, kun harkitsin ostavani yhden kasari-Peaveyn m-netin torista. Se meni onneksi johonkin toiseen onnelliseen kotiin :)
 
Itse asiassa mulla on nyt käytössä varanuppina kärvähtäneen tilalla kaverin Behringer BX4500H Ultrabass ja pakko myöntää että saundiero Markbassiin on ihan olematon. Musta tuntuu että ainakin omassa soitossa saundiin vaikuttaa eniten itse basso, soittotatsi, mahdolliset pedaalit (eipä juuri tule kevyen kompuran lisäksi käytettyä) ja sitten vasta ääntä värittävä nuppi. Jopa kaappi tuntuu vaikuttavan enemmän.
 
Kyseinen behku on viitisentoista vuotta vanha ja selvinnyt mm. autokolarista ilman mitään ongelmia, eli ehkä pääsen helpoimmalla kun ostan sen itselle päävahvistimeksi ja lähden sitten myöhemmin metsästämään jotain tuollaista laadukasta kasari-trankkua jos saundi alkaa kyrsimään. Äkkiseltään vaikuttaisi että näitä Behringereitä liikkuu ihan muutaman kympin hintaan käytettyinä niin voisi vaikka käydä hakemassa toisen varalle :D
 
En tuollaiseen vaahtoon ole törmännyt, ellei tarkoiteta epoksilla peitettyjä komponentteja?
Tuota on tehty jo vuosikymmeniä värinälle alttiille elektroniikalle, eikä ole ollenkaan huono keksintö kunhan piirikortteja saa varaosana kohtuuhintaan.
 
Joo saattoi hyvinkin olla epoksia. Sellaista tukevaa valkoista kiinteää vaahdonnäköistä matskua joka peitti käytännössä kaikki komponentit.

ituvirtanen: Tuo rätinä kuulostaa ensimmäisenä liitin- tai potikkaongelmalta. Efektisilmukka saattaa kiukutella (lyhyt instrumenttijohto vain väliin) tai potikat kuivuneet (puhdistus PRF sininen ja voitelu PRF ruskea). Tietysti käyttöpaikallakin voi olla vaikutusta: hyvin kuuma tekee pahaa, samoin tupakan terva. Jos pääte on antautunut, on kyllä syytä miettiä käyttötapaakin. Liian pieni vahvistin jatkuvasti kympillä on liikaa mille laitteelle vain.
 
Diagnosointi, puhdistukset ja voitelut tuolle tehtiinkin jo paikallisen vahvistinvelhon toimesta, mutta vika ei sillä selvinnyt. Treenis ei mitenkään erityisen lämmin tai kylmäkään (talvella) ole, eikä kukaan röökaa sisällä. En myöskään aja nuppia mitenkään äärirajoilla, kun gain ja master ei ole kumpikaan lähelläkään puoliväliä.

Mulle tulee ihan yllärinä nuo Peaveyn bassokamojen epävarmuus. Eikö nuo Centuryt sun muut ole pomminvarmoja vehkeitä?

Valkyrian: Diagnosointi, puhdistukset ja voitelut tuolle tehtiinkin jo paikallisen vahvistinvelhon toimesta, mutta vika ei sillä selvinnyt...
 
Sen suuremmalla syyllä ihmettelen poksahteluja. Lyhytikäisiä ovatten kovasti.

Tympee Huttunen: Mulle tulee ihan yllärinä nuo Peaveyn bassokamojen epävarmuus. Eikö nuo Centuryt sun muut ole pomminvarmoja vehkeitä?
 
On. 100 kertaa ennemmin Century kuin joku kirppusirkus-osasto..

Juu, onhan miehen päivä pilalla kun nuppi kyrvähtää! Ja epävarmuus kestävyydestäkin kalvaa toki takaraivossa, vaikka kaiuttimesta tulisikin hyvää musiikkia.
Monesti olen miettinyt nupin tyypistä riippumatta tärinän epäsuotuisaa vaikutusta vahvistimelle. Olenkin takavuosina ainakin putkinupin alle laittanut vaahtomuovia, kun se on kaiutinkaapin päällä. Parasta varmaan olisikin esim. treenikämpällä, missä vahvari on usein samoilla sijoillaan vuosikausia, yrittää laittaa se muualle kuin ämyrin päälle. Eikä pidä ehkä myöskään vanhaa patjaa sittenkään tunkea taloyhtiön roskikseen moninkerroin tai jättää kierrätykseen levähdysalueelle...
Isot Peaveyt on ainakin minulla toimineet aina hyvin, niin MK III/IV:t kuin vanhemmatkin. Äänihän niissä on karu, mutta toisaalta sitä riittää ja saundi läpileikkaa hyvin. Trankun huolettomuus ja huoltovapaus...
 
Edit: MK III / MK IV

Mulla on Ampeg SVT ollut vasta puolisen vuotta huollettavana ja kyllähän se aina miestä syö, kun hommat venyy. Tosin nuo eivät taida ollakaan ns. huollettavia siinä mielessä, mitä yksinkertaisemmat laitokset. Nyt vielä kaiken harmituksen lisäksi vaikuttaa, että uusista pääteputkista on ollut yksi paskana alusta asti ja ties monta viikkoa siihenkin meni.

Vanhojen nuppien kohdalla voi ongelmaksi tulla komponenttien saatavuus, vaikka olisi muuten helposti korjattavissa. Kaikkia 80-luvun komponentteja ei ole enää saatavilla ja tuntuu ramp down tahti vaan kiihtyneen viime vuosina koskemaan myös 90-luvun komponentteja.
 
Uusissa vahvistimissa taas on se sama ongelma kuin monissa muissakin laitteissa, eli vaihda kortti kun jotain hajoaa ja kustannukset sen mukaisia.
 
Itse menen kustannustehokkaimman kautta ja käytän PA päättäreitä, niitä saa ihan pilkkahintaan käytettynä, mutta ovat isoja ja painavia. Linjamuuntajalla varustettuna ovat aika pomminvarmojakin. Minulla onkin joka kämpällä yksi niin ei tarvi roudata :) Päättärin edessä kun käyttää sopivaa etusta niin saundit pysyy samana vaikka vahvistin vaihtuu ja jos pedaalit ei jaksa ajaa päättäriä saa siihen jonkun mikkietuasteen muutamalla kympillä.
 
Keikkailukäyttöön sitten kevyempää vahvistinta kuten Crown XLS 1002, mutta tuo taitaa kuulua juuri siihen luokkaan että "heitä roskiin jos hajoaa takuuajan jälkeen", kun ei siellä taida olla kuin yksi iso piirikorttikaan.

paskisti: Vanhojen nuppien kohdalla voi ongelmaksi tulla komponenttien saatavuus, vaikka olisi muuten helposti korjattavissa. Kaikkia 80-luvun komponentteja ei ole enää saatavilla ja tuntuu ramp down tahti vaan kiihtyneen viime vuosina koskemaan myös 90-luvun komponentteja.
 
Mitä sellaiset komponentit ovat? Voihan se olla, että jotain tiettyjä trankkuja ei saa, mutta putkipeleistä saa käytännössä kaikkia komponentteja. Juuri samaa diodityyppiä ei varmaan saa, mutta sen sijaan saa paljon paremman.

paskisti: Itse menen kustannustehokkaimman kautta ja käytän PA päättäreitä, niitä saa ihan pilkkahintaan käytettynä, mutta ovat isoja ja painavia. Linjamuuntajalla varustettuna ovat aika pomminvarmojakin. Minulla onkin joka kämpällä yksi niin ei tarvi roudata :) Päättärin edessä kun käyttää sopivaa etusta niin saundit pysyy samana vaikka vahvistin vaihtuu ja jos pedaalit ei jaksa ajaa päättäriä saa siihen jonkun mikkietuasteen muutamalla kympillä.
 
Itse olen aina käyttänyt joko comboja tai nuppeja joissa on etu- ja pääteaste samassa, joten erilliset etuset ja päättärit on mulle tosi vieraita. Voisitko vinkata minkämerkkisiä laitteita käytät niin voisin vähän lueskella ja selvittää että miten tuo homma toimii?
 
Periaatteessa mua ei haittaisi ollenkaan vaikka olisi kuinka isoja ja painavia, kun ne tulisi parkkeerattua suht pysyvästi yhdelle treenikselle ja keikkoja varten on yksi kevyempi combo.

Tympee Huttunen: Mitä sellaiset komponentit ovat? Voihan se olla, että jotain tiettyjä trankkuja ei saa, mutta putkipeleistä saa käytännössä kaikkia komponentteja. Juuri samaa diodityyppiä ei varmaan saa, mutta sen sijaan saa paljon paremman.
 
Kirjoittaja varmaan tarkoitti jotain mikropiirejä sun muita puolijohderykelmiä joille voi olla vaikea löytää korviketta. Putkivehkeet ovat useimmiten niin simppeleitä että osia tosiaan saa, mutta alkoihan niihinkin jossain vaiheessa ilmaantua kaikenlaista puolijohdesälää.
 
Toisaalta ainakin Trace Elliotin joitakin kytkentäkaavioita tutkailleena tuntuu että siellä laitteet tehtiin asiallisilla erilliskomponenteilla jotta huoltaminen sujuisi myös tulevaisuudessa.

Kefiiri: Kirjoittaja varmaan tarkoitti jotain mikropiirejä sun muita puolijohderykelmiä joille voi olla vaikea löytää korviketta. Putkivehkeet ovat useimmiten niin simppeleitä että osia tosiaan saa, mutta alkoihan niihinkin jossain vaiheessa ilmaantua kaikenlaista puolijohdesälää.
 
Toisaalta ainakin Trace Elliotin joitakin kytkentäkaavioita tutkailleena tuntuu että siellä laitteet tehtiin asiallisilla erilliskomponenteilla jotta huoltaminen sujuisi myös tulevaisuudessa.
 
En ole niin tarkkaan tutustunut mutta useammankin vahvistimen kohdalla on Talkbassissa kommentoitu ettei korjaaminen onnistu helposti koska tiettyjä kompenetteja ei enää valmisteta. Eli jos on käytetty erikoisempia komponentteja niin voi olla ettei vastaa ole tarjolla.
 
Lisäksi osa vahvistimista on ilmeisesti melko haastavia korjattavia ja sellaisiksi muistelisin GK 800RB yläpään vahvistimen, Fenderin TB sarjan ja Ampeg SVT 3-pron sekä putkipeleistä Markbassin täysputkinupin. Ampegista olen lukenut useammankin tarinan ettei ole tullut kuntoon useista korjaamovierailuista huolimatta. Ainakin päätetrankkujen bias tuntuu seilaavan helposti designesta johtuen.
 
Ja kyllä, putkipelit on korjauskelpoisia pitkäänkin jos niissä ei ole liikaa puolijohteita, mutta putkia on myös saatava että ovat toimintakuntoisia. Tällä hetkellä tehokkaat putkipelit ovat tosi kalliita huoltaa, jos pääteputket pitää vaihtaa, niin sillä rahalla jo ostaa D-luokan vahvareita.

Valkyrian: Itse olen aina käyttänyt joko comboja tai nuppeja joissa on etu- ja pääteaste samassa, joten erilliset etuset ja päättärit on mulle tosi vieraita. Voisitko vinkata minkämerkkisiä laitteita käytät niin voisin vähän lueskella ja selvittää että miten tuo homma toimii?
 
Periaatteessa mua ei haittaisi ollenkaan vaikka olisi kuinka isoja ja painavia, kun ne tulisi parkkeerattua suht pysyvästi yhdelle treenikselle ja keikkoja varten on yksi kevyempi combo.
 
Ainakin QSC:n RMX sarja on vanhaa ja painavaa mutta erittäin luotettavaa. Itsellä on yksi Inter M L-sarjalainen joka maksoi 150e käytettynä, ja Alton Macro-sarjaa taitaa saada vielä halvemmalla.
 
Sansampit jaksaa ajaa noita sellaisenaan, mutta monet muut pedaalit tarvii jotain väliin, esim Art Tube MP varmaan käy hyvin pedaalin ja päättärin väliin ja on uutenakin edullinen. Joku dbx:n kompurakin jaksaa ajaa päättäreitä jolloin voisi olla hyvä räkissä päättärin kanssa jos on pedaalit etuasteena.
 
Ei nämä käteviä ole mutta edullisia kylläkin. Itsellä on päävahvarina Crown XLS 1002 ja Sansamp RBI (blend nollassa) johon ajelen Darkglassin pedaalia. Tällä hoitelen keikat kun on kevytkin. Parina muuna settinä QSC ja Inter M päättärit joissa Sansamp BDDI:t etusena ajamaan päättäreitä ja Darkglass kulkee mukana kämpältä toiselle varsinaisia saundeja varten.

Gallien-Kruegerista itsellä vain hyviä kokemuksia... Gallien-Krueger RB sarja on mun ykkös suosikki! Pari 400RB nuppia löytyy, jotka olen käytettynä hommannut ja ei ole ollut valittamista vaikka käyttö tunteja on paljon ja eri olosuhteissa... Uudemmat RB sarjan vahvarit ainakin sisältä päin näin maallikon silmin asiallisesti rakennettu. Uudemmat GK "pikku" nupit sitten jo hankalampia korjaa.
 
Tietty piirilevyllisissä aina suurempi riski että korjaus mahdotonta/kannattamatonta vs. esim. Point to Point tekniikka...

Kaiken pysytyy korjaamaan, mutta menetelmät/ osaaminen ja työkalut pitää olla sen mukaiset. Tuo "viimeistelyvaahto" on lämmönjohtumiseen ja jäähdytykseen tarkoitettua thermal gel -johdetta, jos tarkoitetaan siis hammastahnamaista mömmöä jolla komponentteja on peitetty ja em geelillä liitetty mekaniikan jäähdytyspintoihin.
Mahdollisen korjauksen jälkeen em geeliä tulisi laittaa myös poistetun tilalle, muutoin nuppi ylikuumenee ja hajoaa taas.
Koska elektronisten laitteiden koko pienenee ja joudutaan pakkaamaan komponentteja entistä pienemmällä alueelle, myös komponenttikotelot pienenee, ollaan kaukana läpivientikomponenttien ajoista, poislukien jotkut liittimet tai muuntajat jne.
Eli pitäisi osata diagnosoida se vika 0402 ja 0201 koteloisten seasta(toimikoon esimerkkinä), ja sen jälkeen löytyä sellaiset työkalut ettei polta koko levyä ja kymmentä komponenttia niiden vierestä.
Tällaisessa tilanteessa sen korjaajan on helppo sanoa että" ei näitä voi korjata".
 
Luultavammin helpoin konsti maksimoida sen merkin X nupin kilometrit on pitää jäähdytys kunnossa. Eli sijoitus niin että ilma kiertää ja aikaajoin puhdistaa imuroimalla pölyt pois.
 
Omassa käytössä kulunut monen merkkisiä laitteita, ja niillä on keikkailtu ahkerasti. Laitteet on jäätyneet kovissa pakkasissa ja seuraavassa hetkessä ne on käyny kuumana kuin hellan koukut. Heikoimmin tässä on menestynyt omalla kohdalla Hartket, juotokset repeää ja rutina ja pauke alkaa. Kolvilla kuntoon, mutta ärsyttävää korjailua, eikä soudillakaan kuuhun menty.
Ylivoimaisesti toimintavarmimmat ja omaan käyttöön parhaan soundin tilanteessa kuin tilanteessa on tuottaneet vanhat Paeveyn nupit, siis -70 luvun lopun laitteet. Yksikään testissä tai käytössä ollut putki, hybridi tai trankku nuppi ei ole myöskään onnistunut syrjäyttään -78 mkIIIbass nuppia. 44 vuoden aikana nuppiin on vaihdettu 2 kokkaa ja yksi päätetrankku. Päätteen ja etusen väliin lisäsin jossain välissä tehokkaan puhaltimen joka pitää nupin merkittävästi viileämpänä kuin normaalisti, tämä ei ainakaan lyhennä laitteen käyttökilometrejä.
 
Valkyrian: Tehdäänköhän sellaisia kohtuuhintaisia ja yksinkertaisia bassonuppeja, jotka oikeasti kestää käyttöä takuuvuosien yli ja jotka voi tarvittaessa huoltaa? Mulla on ollut nyt kaksi suht modernia hybridinuppia (Orange bass terror ja Markbass Little Mark tube), jotka kesti kyllä molemmat viitisen vuotta suht aktiivista treeniskäyttöä kunnes päättivät lakata toimimasta. Molemmissa ääni vain alkoi rätisemään kunnes ei kuulunut enää mitään. Kun vein paikalliselle vahvistinsepälle huoltoon sain kuulla että ei näitä moderneja nuppeja käytännössä pysty huoltamaan, kun koppa on sisältä täynnä jotain ihme viimeistelyvaahtoa ja kytkentäkaavioitakaan ei taida saada ja on liian monimutkaisia komponentteja.