| Aihe: Kehittyminen basistina | |
|---|
|
Oon soittanut nyt kahdeksan kuukautta kitaraa minimissään kaks tuntia per päivä ja olen Die Hard-Metallica fani. Olen kuitenkin mieltynyt enemmän bändin edesmenneen basistin Cliff Burtonin kuin näitten kitaristien soitosta ja haluaisin alkaa soittamaan sen vuoksi bassoa. Yritin akustisella kitaralla harjotella sitä sormilla soittoa mutta se tuntui todella vaikealta mutta en haluaisi alkaa soittamaan bassoa plektrallakaan. Olen aika nuori ja mulla on vasta 13,85€ rahaa joten miten saisin tämän bassonsoiton alkuun kun ei ole edes bassoa kotona.
Chuck Berry isn't just a legend, he's the rock music itself. | |
Harjoittele nyt vielä muutama vuosi ja säästä kaikki rahat, mitkä menisivät purkkaan ja karkkiin tai tupakkaan ja kaljaan. Aja pyörällä, pysyt kunnossa, se on bussia tai taksia halvempi. Kun olet säästänyt parin satasen verran, tuhlaa se johonkin soittimeen.
Kahdeksan kuukautta on joko hauska vitsi (kuten koko juttu) tai sitten matka on vasta alussa. Valmista ei tule ikinä, se kannattaa hyväksyä nyt. Lahjakkuusjutut ovat legendoja: soittajalle riittää 10 % inspiraatiota mutta 90 % perspiraatiota eli harjoittelua. Muulla tavalla ei opi kuin soittamalla ja kuuntelemalla enemmän oppineita.
Metallica on ihan kiva pändi mutta monipuoliseksi oppii kuuntelemalla kaikkea (radiokanavaa tai soittolistaa kannattaa välillä vaihtaa). Olin soittanut jonkun vuoden, kun pääsin ensimmäiselle tanssikeikalleni. Valssi taittui jotenkin mutta viimeistään tangon "tahdissa" tanssijat melkein kaatuivat lavalla, kun tuntuma oli niin poskellaan. Häntä koipien välissä palasin kotiin treenaamaan vähän lisää ja puoli vuotta siitä uskalsin seuraavalle tanssikeikalle.
Kaikki lajit pitäisi basistin osata, että keikkoja olisi. Ja kaikkien näitten vuosien jälkeen monia juttuja joutuu edelleen opettelemaan ihan uusina tai uudestaan. Esimerkiksi stroka on edelleen kauhea ja vieras, vaikka kontraa olen soittanut jonkun verran. Viisikieliseen siirtymisessä meni varmaan vuosi, ennen kuin se muuttui tutuksi. Suora, nopea rokki olisi kiva osata soittaa sekä luontevasti että räyhäkkäästi ja perusblues uskottavasti mutta on se vaan vaikeaa. | |
ituvirtanen: Harjoittele nyt vielä muutama vuosi ja säästä kaikki rahat, mitkä menisivät purkkaan ja karkkiin tai tupakkaan ja kaljaan. Aja pyörällä, pysyt kunnossa, se on bussia tai taksia halvempi. Kun olet säästänyt parin satasen verran, tuhlaa se johonkin soittimeen.
Kahdeksan kuukautta on joko hauska vitsi (kuten koko juttu) tai sitten matka on vasta alussa. Valmista ei tule ikinä, se kannattaa hyväksyä nyt. Lahjakkuusjutut ovat legendoja: soittajalle riittää 10 % inspiraatiota mutta 90 % perspiraatiota eli harjoittelua. Muulla tavalla ei opi kuin soittamalla ja kuuntelemalla enemmän oppineita.
Metallica on ihan kiva pändi mutta monipuoliseksi oppii kuuntelemalla kaikkea (radiokanavaa tai soittolistaa kannattaa välillä vaihtaa). Olin soittanut jonkun vuoden, kun pääsin ensimmäiselle tanssikeikalleni. Valssi taittui jotenkin mutta viimeistään tangon "tahdissa" tanssijat melkein kaatuivat lavalla, kun tuntuma oli niin poskellaan. Häntä koipien välissä palasin kotiin treenaamaan vähän lisää ja puoli vuotta siitä uskalsin seuraavalle tanssikeikalle.
Kaikki lajit pitäisi basistin osata, että keikkoja olisi. Ja kaikkien näitten vuosien jälkeen monia juttuja joutuu edelleen opettelemaan ihan uusina tai uudestaan. Esimerkiksi stroka on edelleen kauhea ja vieras, vaikka kontraa olen soittanut jonkun verran. Viisikieliseen siirtymisessä meni varmaan vuosi, ennen kuin se muuttui tutuksi. Suora, nopea rokki olisi kiva osata soittaa sekä luontevasti että räyhäkkäästi ja perusblues uskottavasti mutta on se vaan vaikeaa.
En kokenut tätä kauhean suureksi avuksi.
Kuuntelen kyllä monenlaista musiikkia, tykkään metallista yhtä lailla kuin klassisesta (Vivaldi, Bach ja Wagner ovat lähellä sydäntä) ja kuuntelen myös joissain määrin EDMmää, poppia ja jazzia. Olen siis suhteellisen monipuolinen, ei siinä mitään.
Chuck Berry isn't just a legend, he's the rock music itself. |  Funkånaut
24.06.2018 22:10:16 (muokattu 24.06.2018 22:10:50) | |
|
Turbulence-kitaristi: En kokenut tätä kauhean suureksi avuksi.
Kuuntelen kyllä monenlaista musiikkia, tykkään metallista yhtä lailla kuin klassisesta (Vivaldi, Bach ja Wagner ovat lähellä sydäntä) ja kuuntelen myös joissain määrin EDMmää, poppia ja jazzia. Olen siis suhteellisen monipuolinen, ei siinä mitään.
Opettele bassoraitoja. Soittele vaikka kitaralla oktaavia korkeammalta kuin mitä on, mutta ajatuksen kera. Miksi soitetaan tietynpituisia ääniä, miten soitetut äänet liittyvät kappaleen sointuihin jne
Eli samalla myös teoriapuolta haltuun ja kappaleiden analysointia, se on aina parempi sitä ymmärtää kuin olla ymmärtämättä. Muttei pelkkää teoriaa, sillä lihasmuistikin on soittajalle todella tärkeä.
Ostat basson sitten, kun talous antaa myöden.
It's all very well saying "beauty is subjective" but let's face it: it's not that subjective. - David Mitchell | |
Turbulence-kitaristi: Oon soittanut nyt kahdeksan kuukautta kitaraa minimissään kaks tuntia per päivä ja olen Die Hard-Metallica fani. Olen kuitenkin mieltynyt enemmän bändin edesmenneen basistin Cliff Burtonin kuin näitten kitaristien soitosta ja haluaisin alkaa soittamaan sen vuoksi bassoa. Yritin akustisella kitaralla harjotella sitä sormilla soittoa mutta se tuntui todella vaikealta mutta en haluaisi alkaa soittamaan bassoa plektrallakaan. Olen aika nuori ja mulla on vasta 13,85€ rahaa joten miten saisin tämän bassonsoiton alkuun kun ei ole edes bassoa kotona.
Soittelet akustisella bassolinjoja sillä plektralla, sormisoiton ehdit treenaamaan kyllä sitten kun sulla on basso. Molemmat tyylit pitää kuitenkin bassolla hallita ja vaikka kitaran ja basson plektratekniikassa on eroa, on mun mielestä silti fiksumpaa soitella akkarilla bassolinjat plekulla kuin koittaa sormia tunkea ahtaisiin kieliväleihin ja opettaa itselleen mahdollisesti totaalisen järjetön sormisoittotekniikka.
Metallicassa on soitettavaa ihan hemmetisti, MOP ja AJFA albumeita kun soittelee niin muista tutustua molempien kitaristien soittoon koska soittavat monessa kohtaa ihan eri juttuja. (harmonia) Siihen vielä kaveriksi bassoraidat niin tekemistä riittää todella paljon.
Cliff, niin no. Metallican paras basisti oli kyllä Jason! ;-P | |
Funkånaut: Opettele bassoraitoja. Soittele vaikka kitaralla oktaavia korkeammalta kuin mitä on, mutta ajatuksen kera. Miksi soitetaan tietynpituisia ääniä, miten soitetut äänet liittyvät kappaleen sointuihin jne
Eli samalla myös teoriapuolta haltuun ja kappaleiden analysointia, se on aina parempi sitä ymmärtää kuin olla ymmärtämättä. Muttei pelkkää teoriaa, sillä lihasmuistikin on soittajalle todella tärkeä.
Ostat basson sitten, kun talous antaa myöden.
Onkos kelläkään vinkkejä että millaista bassoa kannattaisi alkaa kahtelemaan näin aloittelijana? Käytettynä varmaan voisi saada halvalla mutta onko esim. muodolla mitään väliä tai mikrofoneilla?
Chuck Berry isn't just a legend, he's the rock music itself. | |
Turbulence-kitaristi: Onkos kelläkään vinkkejä että millaista bassoa kannattaisi alkaa kahtelemaan näin aloittelijana? Käytettynä varmaan voisi saada halvalla mutta onko esim. muodolla mitään väliä tai mikrofoneilla?
Yhden sanan vastaus: Käytetty.
Käytettynä maksaa uuden hinnasta noin 2/3, ellei vähemmän, joten samaan rahaan saa enemmän bassoa. Kärkistettynä kahdellasadalla saa käytettynä uutena 300€ maksavan basson ja niin edelleen.
Kannattaa kokeilla muutamaa erilaista jotta saa jonkinlaista kuvaa siitä, onko paksumman tuntuinen kaula enemmän kouraan sopivan oloinen kuin ohuempi/kapeampi ja niin edelleen.
Muotoasiassa voisi melkein sanoa, että silmää miellyttävä ja sellainen, jolla on mukava soittaa. Toisille se on Thunderbird, joillekin Jazz bass ja kolmansille sitten jotakin muuta.
Mikrofonien suhteen lähtisin siitä, että aloittelijalle riittää että ne toimivat. Sitten kun on jonkinlaista kuvaa soittimen ominaisuuksista ja sellaisista, niin voi miettiä tarkemmin minkälaista soundia haluaa ja millä sitä saisi aikaan.
Mutta nämä ovat vain meikän näkemyksiä, joku muu voi ajatella eri tavalla.
It's all very well saying "beauty is subjective" but let's face it: it's not that subjective. - David Mitchell |  J.Nikkanen
24.06.2018 23:01:36 (muokattu 24.06.2018 23:05:24) | |
|
Turbulence-kitaristi: Onkos kelläkään vinkkejä että millaista bassoa kannattaisi alkaa kahtelemaan näin aloittelijana? Käytettynä varmaan voisi saada halvalla mutta onko esim. muodolla mitään väliä tai mikrofoneilla?
Muodon puolesta ns. klassinen sähköbasso (eli enemmän tai vähemmän Fenkun precision tai jazz kopio) on erittäin hyvä. Helppo soittaa niin istuen kuin seisaaltaan. Hevisuunnikkaat ja muotopuolet kiertäisin ensialkuun kaukaa.
Mikeistä sen verran että pääasia että on mikki. Lukumäärä ensialkuun ei kovin tärkeä, yhdelläkin pärjää. Ehkäpä mieluummin passiivi- kuin aktiivibasso.
edit: paha sanoa kuinka raiskattu ja ronkittu basso noin yhdestä kuvasta mutta tuolla rahalla bassoa pitkäksi aikaa jos on soiva peli. Muistaaksein tossa on aktiivipiiri mutta se on helppo riisua pois ja saundikin paranee.
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1361285 | |
J.Nikkanen: Muistaaksein tossa on aktiivipiiri mutta se on helppo riisua pois ja saundikin paranee.
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1361285
Eivät nuo jabanezien aktiivipäät ihan mahdottomia ole. Luultavasti soitin paranee vielä enemmän siistimällä sen ja vaihtamalla uudet kielet. Joku puolituttu kokeneempi soittaja voi tarpeen tullen säätää kielten korkeutta mieleisemmäksi.
Aiemmin tuo tulikin tuolla mutta jos kirjoitukseni jäi epäselväksi, on melkein sama millä harjoittelee, kunhan vain harjoittelee. | J.Nikkanen
24.06.2018 23:27:17 (muokattu 24.06.2018 23:40:12) | |
|
ituvirtanen: Eivät nuo jabanezien aktiivipäät ihan mahdottomia ole. Luultavasti soitin paranee vielä enemmän siistimällä sen ja vaihtamalla uudet kielet. Joku puolituttu kokeneempi soittaja voi tarpeen tullen säätää kielten korkeutta mieleisemmäksi.
Aiemmin tuo tulikin tuolla mutta jos kirjoitukseni jäi epäselväksi, on melkein sama millä harjoittelee, kunhan vain harjoittelee.
BTB kakssatanen lienee Indonesia tai Korea, valmistusvuodesta riippuen. Edelleen vedän ulkomuistista että tossa on aktiivit-tone ja se on surkea. Parempi saundi kun kytkee passiiviksi. Itse en niin noista ibanezien aktiivisähköistä tykkää vaikka monta ibanezia olen omistanut. (poikkeuksena ibanez ATK, niissä sähköissä ja saundissa oli oikeasti ideaa)
edit: ibanezeista vielä, melko moni on pitänyt ibanezin SR sarjalaisista, kevyitä, ergonomisia, ohut kaula (kiva jos tykkää) ja usein helpposoittoisia jos on kitaran soittoa pohjilla. Mnet torilla näkyis olevan moinen (SR300) hintaan 200 euroa. | |
Tuo mnetin torin SR300 (https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1329776) näyttää olevan aika leveä kaula, onko ihan epätavallisen leveä? Niin ja mietin että kumpi on kannattavampaa, sormi- vai plekutekniikan opetteleminen? Olen suht nopea vuoropikkaaja kitaralla mutta tykkään enemmän sormitekniikan äänestä ja Cliff Burtonin fanina se tuntuisi luontevammalta.
Chuck Berry isn't just a legend, he's the rock music itself. | |
Turbulence-kitaristi: Niin ja mietin että kumpi on kannattavampaa, sormi- vai plekutekniikan opetteleminen? Olen suht nopea vuoropikkaaja kitaralla mutta tykkään enemmän sormitekniikan äänestä ja Cliff Burtonin fanina se tuntuisi luontevammalta.
Oli kumpi oli, niin se on itse opeteltava.
Itse suosin sormisoittoa koska mulle se tuntuu luonnollisemmalta ja helpommalta soittamaani musaan. Joku toinen sit soittaa eri kamaa ja suosii plektraa. Joten voi päätellä, että tuohon ei oikein voi kukaan muu antaa vastausta kuin itse.
Parastahan olisi tietty osata molemmat ja hyvin.
It's all very well saying "beauty is subjective" but let's face it: it's not that subjective. - David Mitchell | |
Turbulence-kitaristi: Tuo mnetin torin SR300 (https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1329776) näyttää olevan aika leveä kaula, onko ihan epätavallisen leveä?
Ihan normaali SR (oisko SR4 virallinen nimi moiselle) profiili, ei mun silmään näytä mitenkään epätavalliselta.
Niin ja mietin että kumpi on kannattavampaa, sormi- vai plekutekniikan opetteleminen?
Molemmat pitäisi kyllä basistin osata, molemmille on paikkansa.
Olen suht nopea vuoropikkaaja kitaralla mutta tykkään enemmän sormitekniikan äänestä ja Cliff Burtonin fanina se tuntuisi luontevammalta.
Frendi kun aloitti basson soiton monen vuoden kitaroinnin jälkeen niin soitti ensialkuun bassoa kuin kitaraa, noh, kamalaltahan se kuulosti. Siinä kun on paksua vaijeria vastassa ja kielten väli luokkaa 18-19 mm niin hieman toisenlaista tatsia vaatii. Edelleen, sormin JA plektralla. Mutta siis jos ja kun on kova hinku opetella sormisoitto ensin niin anna palaa vaan! | |
Turbulence-kitaristi: Tuo mnetin torin SR300 (https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1329776) näyttää olevan aika leveä kaula, onko ihan epätavallisen leveä? Niin ja mietin että kumpi on kannattavampaa, sormi- vai plekutekniikan opetteleminen? Olen suht nopea vuoropikkaaja kitaralla mutta tykkään enemmän sormitekniikan äänestä ja Cliff Burtonin fanina se tuntuisi luontevammalta.
Noissa SR-sarjalaisissa on mielestäni varsin kapea ja siro kaula. Ainakin omassa junnuaikojen (noin 16-20v.) Ibanez SR 400 bassossa oli. Varsin jees aloitusbasso tuollainen. | |
Turbulence-kitaristi: Onkos kelläkään vinkkejä että millaista bassoa kannattaisi alkaa kahtelemaan näin aloittelijana? Käytettynä varmaan voisi saada halvalla mutta onko esim. muodolla mitään väliä tai mikrofoneilla?
Mun eka basso oli Yamaha RBX-170. Ei ole hinnalla pilattu, ja on hyvä basso varsinkin aloittelevalle soittajalle. | |
Kyllähän se pääasiassa lähtee omasta itsestäni.
Itselleni auttoi, kun aloin aika nopeasti soittamaan biisien mukana. Bass backing trackejä saa mm. youtubesta ja karaoke-version.comista. Ainakin itseäni motivoi tuo, että soittaa jonkun hyvän biisin mukana.
Toki kävi vähän tuurikin, kun sattui pari kitaristia olemaan kavereina, molemmat valovuosia edelläni. Tätä kautta nostin rimaa nopeasti useammankin pykälän pysyäkseni kavereiden mukana.
Nyt kolmen vuoden pompottelun jälkeen on sitten jo teoriakin hieman kiinnostamaan, toki 75% harrastusajasta menee puhtaasti biisien pompotteluun. Aina ei mene aivan kuin alkuperäisessä, mutta ei siihen kait kannata liikaa paneutua. Pääasia että biisi toimii omallakin (toisinaan yksinkertaistetulla) bassokuviolla.
Itselläni se pahin tapa taitaa olla, että alan liikaa hinkkaamaan/miettimään jotain yhtä juttua ja jumitan siihen. Pitäisi vaan painaa rohkeammin eteenpäin, ne yksittäiset asiat yleensä sitten järjestyy kokemuksen ja taidon mukana.
Ei ne oo virheitä vaan "improvisaatiota"
URL linktr.ee/ekvirtanen_bass | |
Niin, itse aloitin 55e hintaisella HB:n sähköbassolla. Siitä sitten kiivennyt parempaa kohti tarpeen mukaan. Toisinaan torilla on satasella esim. jammun TRBX/RBX sarjan bassoja tai Iban giota.
Niillä sujuu kotipompottelun vallan mainiosti alkuunsa.
Ei ne oo virheitä vaan "improvisaatiota"
URL linktr.ee/ekvirtanen_bass | |
Mä oon mennyt back to basics. Nuorena halusin tilutella bassollakin kuin joku Iggy Malmsteen, mutta nykyään soittelen ihan vaan vapaita kieliä ja yksi ääni per tahti-meininkiä. Siis kun noita jazz-standardeja treenailee, niin sillä tavalla on hyvä aloittaa. Olen soittanut 15 vuotta bassoa, enkä osaa vieläkään esim. walking bassia. Että jos joku sanoo että basso on helppo soitin, niin heh heh. Kitaraa osaan kyllä soittaa, se on ihan helppoa. Tosin se johtuu varmaan siitä, että sitä olen eniten soittanut. Ei sekään ollut helppoa kun sai ekan kitaran. Luulin että soittamisessa käytetään vain oikeaa kättä, en tiennyt että vasemmallakin kädellä pitää tehdä jotain. | |
Itselleni kaikkein hankalinta, mutta myös hyödyllisintä on ollut ns. solfege (solfa, korvakuulo). Siinä tarkoitus on hahmottaa korvin tai pään sisällä kuultua musaa siten, että soittimeen tartuttaessa voi vain vahvistaa käsityksensä. Pähkinänkuoressa hyöty on se, että kehittyneellä solfataidolla pystyy plokkaamaan biisin ilman soitinta tietämällä vain biisin ensimmäisen soinnun tai melodian ensimmäisen sävelen. Tuon taidon treenaus on lähempänä laulamista kuin bassonsoittoa niin siksi ko. taidon kehittäminen jää monella kovallakin soittajalla vähemmälle huomiolle.
Junnuaikoina big bandissa ja myöhemmin ammattilaisena teatteriproggiksissa oli mahdollisuus päästä kuuntelemaan, kun toinen basisti soitti muuten käytännössä saman bändin kanssa samaa biisiä mitä itse oli soittanut. Siinä pystyi hyvin pöllimään hyviä juttuja omaan soittoonsa, mutta myös olemaan ylpeä omasta tavastaan tehdä asioita.
Jo esille noussut soitonopettajan käyttäminen on todella hyödyllistä, koska opettajalta saa usein valmiiksi pureskeltua tietoa ja pedagogisesti taitava kaveri osaa annostella sen sinulle oikeina määrinä ja tavalla jolla varmasti opit. Jos haluaa vaalia omaa monipuolisuutta eikä keskittyä vain tiettyyn musiikkityyliin niin opettajan vaihtaminen aika-ajoin on myös todella järkevää. Itse olen käynyt säännöllisesti tunneilla kymmenellä eri opettajalla ja samalla opettajalla puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Mielestäni varsinkin soittoharrastuksen alussa saman opettajan käyttäminen pidempään on hyvä jotta kokonaiskuva kehittymisestä säilyy, kun opettaja on sama. Sitä mukaa, kun taidot ja oppimiskyky karttuu ja opettajan rooli on enemmän antaa ideoita ja sparrata niin omalla kohdalla on toiminut opettajan vaihtaminen noin puolen vuoden väleinkin.
"Kulttuuri on vain tekosyy ryypätä pitempään. Menkää hiihtämään." | Funkånaut
18.07.2018 16:35:01 (muokattu 18.07.2018 16:36:23) | |
|
Ahti Tuumiainen: Mä oon mennyt back to basics. Nuorena halusin tilutella bassollakin kuin joku Iggy Malmsteen, mutta nykyään soittelen ihan vaan vapaita kieliä ja yksi ääni per tahti-meininkiä. Siis kun noita jazz-standardeja treenailee, niin sillä tavalla on hyvä aloittaa. Olen soittanut 15 vuotta bassoa, enkä osaa vieläkään esim. walking bassia. Että jos joku sanoo että basso on helppo soitin, niin heh heh. Kitaraa osaan kyllä soittaa, se on ihan helppoa. Tosin se johtuu varmaan siitä, että sitä olen eniten soittanut. Ei sekään ollut helppoa kun sai ekan kitaran. Luulin että soittamisessa käytetään vain oikeaa kättä, en tiennyt että vasemmallakin kädellä pitää tehdä jotain.
Walking bass on siinä mielessä hauskaa, että teoriassa helppoa mutta käytännössä sitten taas viis minuuttia samaa ii-V-I -sointukiertoa mielekkäästi varioimalla soittaminen ei.
"A real gentleman, even if he loses everything he owns, must show no emotion. Money must be so far beneath a gentleman that it is hardly worth troubling about." - Fyodor Dostoevsky (The Gambler) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
