| Aihe: Ensimmäistä valitsemassa | |
|---|
|
Terve vaan kaikille! Päätin aikuisella iällä opetella uuden taidon ja hankin basson. Olin haaveillut pompottelusta pitkään, mutta unelman toteuttaminen vaati kypsyttelyä. Ensimmäiset pjongautukset näppäilin marraskuussa lainattuani naapurilta vanhan Samickin, jonka kielet ovat n. sentin korkeudella kaulasta ja runkoon kirjoitettu tussilla nietscheläisiä iskulauseita. Ihmettelin, että miten voi olla näin vaikea bassoa soittaa. Ei meinannut saada edes kieliä painetuksi otelautaan..
Päätin, että jos teini-ikäiset japanilaistytöt soittaa bassoa, niin kyllähän mäkin ne kielet sinne painan! No, kyllähän ne sinne puuhun asti alkoivat painua, ja jossain vaiheessa epäilyni siitä, että bassoa saattaa pystyä jotenkin säätämään ja sillä sekä jäykillä vanhoilla kielillä saattaa olla jotain tekemistä vaikeasoittoisuuden kanssa, osoittautuivat oikeiksi.
Teitä ei ehkä kuitenkaan kiinnosta niinkään lukea lyhyen opiskelutaipaleeni takkuisista ensihetkistä nietscheläisen basson kanssa kuin siitä, miten valitsin ensimmäisen oman bassoni.
Testasin pk-seudun neljän liikkeen valikoiman läpi, ja tuli mieleeni, että jotakuta saattaisi kiinnostaa lukea toisen aloittelijan kokemuksista ennen omaa kierrostansa.
Listaa lukiessa täytyy muistaa, että marraskuusta alkaen kartutettu soittotaitoni on luokkaa c-duuri hitaasti, Walking on the Moon ja Iron Manin riffi. Mitään aiempaa kokemusta bassoista, kitaroista tai muistakaan kielisoittimista ei ole.
Useita soittimia testaamalla löysin niistä kuitenkin eroja ja oman selkeän suosikkini. Lähtökohtani oli hankkia basso hintaluokassa halpa, mutta vähän yli Harley Benton eli n. 200 €. Etsin koko ajan myös käytettyjä, mutta sopivan oloista ei tullut vastaan sen jälkeen, kun omat mieltymykset olivat uusia kokeilemalla selvinneet.
Liikkeissä käydessäni napsin kuvia hintalapuista ja tein muistiinpanoja puhelimeeni. Alla oleva lista on kirjoitettu näiden muistiinpanojen pohjalta.
Asiaan.
Fender Squier Vintage Jazz Bass
Ihan ok. Testasin soittimen kahteen kertaan noin kuukauden välein, eikä se herättänyt intohimoja mihinkään suuntaan.
Epiphone Thunderbird IV Vintage
Tämä tuntui hyvältä. Testattu niin ikään kahteen kertaan. Helpposoittoinen. Pidin myös soundista. Muotokieli toi mieleen ZZ Top -orkesterin, jota kuuntelin joskus 12-vuotiaana.
Yamaha TRBX174
Verrattain helpposoittoinen. Soundi on merkintäni mukaan "hieman kova". Yamaha oli mun mielestä persoonaton, ja sen otelauta tuntui liukkaalta.
Fender Squier Precision Bass
Tässä kohdassa tajusin, että presari on mun juttu. Leveämpi kaula on varmaan aloittelijalle helpompi soittaa, vaikka pienet kädet omaankin. Tykkäsin. Presarissa tuntui olevan munaa.
Ibanez GSR
Helppo ja merkintäni mukaan "hyvän näköinen". Käytetty Ibanez olisi voinut olla varteenotettava vaihtoehto, jos en olisi retkahtanut presariin.
Tokai Hard Puncher (APB 32)
Hyvä kaula, selkeä soittaa. Kaikki tuntui olevan tässä soittimessa kohdallaan. Liikkeestä ulos kävellessäni tuntui siltä, että oma basso saattoi löytyä.
Tokai Jazz Bass
Ei mielestäni erottunut muista jazzareista. Olin myös juuri pidellyt kädessäni yllämainittua soitinta, jonka jälkeen jatsari ei vaan tuntunut erityiseltä.
Esp B50
Lokissa on merkintä: "ei erityisen helppo, ei mulle". Tällainen saattaa olla myös ihan säätökysymys.
Valintani ratkaisi lopulta Hard Puncherin vaahterainen kaula ja otelauta. Se oli kaikin puolin kiva soittaa. Myös sen soundi miellytti minua.
Kävin sovittamassa Tokain Hard Puncheria vielä toisenkin kerran ja neuvottelin siitä pakettitarjouksen, johon kuului myös vahvistin ja sälää. Joulun jälkeen Tokait olivat liikkeessä lisäksi -10 %. En kuitenkaan vielä latonut pennosiani tiskiin, vaan jäin makustelemaan hankintaa ja hetkeksi odottamaan, josko sopiva käytetty tulisi myyntiin.
Ei sitä käytettyä näkynyt. Niinpä palasin liikkeeseen kauppoja tekemään. Halusin vielä kokeilla, että mitenkäs se runko siinä Hard Puncherissa resonoikaan. Hyvin se resonoi, mutta päätin kokeilla myös halvemman version samasta soittimesta ja kun nyt siinä paikalla olin, kokeilin myös mallisarjan kalleimman. Ja huomasin eron!
Halvin Hard Puncher (Made in China) maksaa 299 €, välimalli (myös China) n. 450 ja kallein (Japan) noin tonnin. Kallein oli selvästi paras. Kaikissa oli hyvän tuntuinen otelauta, mutta halvimman viimeistely oli kehnoin ja runko kevein. Soitin on kaulapainoinen. Kallein puolestaan oli niin kaulansa kuin runkonsa puolesta selvästi pikkuveljiään parempi, runko resonoi erinomaisesti. Tämä on minulle tärkeää, koska asun kerrostalossa ja soittelen mielelläni ilman vahvistinta. Lisäksi se tuntuu kivalta mahaa vasten :)
Kokeilujeni lopputuloksena kävelin eilen kaupasta ulos halvimman Tokain presarin ja Warwickin 20 wattisen vahvistimen kanssa. Halvimman ja keskihintaisen ero oli minun mielestäni pieni, kun niitä verrataan sarjan kalleimpaan. Ehkäpä joskus hankin sen, mutta nyt tuntui siltä, että halvin riittää aloittelijalle.
Vahvistimen valinta meni nopeasti kerrottuna näin: kun tiesin, että haluan tietyn basson, katselin komboa samasta liikkeestä. Kokeilin aluksi hinnat alkaen -mallista Blackstarin minivahvistinta. Testasin myös Warwick BC 20 -vehjaksen, jonka soundia arvostin enemmän kuin Blackstarin pientä kokoa. Luin, mitä ulkomaisilla bassopalstoilla BC 20:stä sanottiin, ja ostin sen. Vahvistin vaikuttaa jämäkältä, ja sen volumepotikkalla on helppo säädellä alhaistakin äänenvoimakkuutta. Lisäksi siinä on aux in -liitin.
Tulipa tästä pitkä kirjoitus! Toivottavasti siitä on iloa jollekin samassa tilanteessa olevalle. Toisaalta soittimen valinta on pitkälti makuasia. Jos tulin arvostelleeksi jonkun toisen bassoihastusta, niin älkööt loukkaantuko. Toisen mielestä Yamahan tai Harley Bentonin halpa basso on kivempi kuin minun valitsemani Tokai, ja se on silloin hänelle parempi. | |
Tuosta se kamarumba sitten alkaa, kohta huomaat että se bc20 on liian käpynen, alkaa pareman haku ja alat miettimään pitäisikö ostaa nuppi+kaappi yhdistelmä :)
Itse en koskaan saannut pikku comboista sellaista ääntä ulos kun olisin halunut, aika pitkään piti puljata kamojen kanssa ennen kuin olin tyytyväinen. Isot pojat sanoo että kotona on ihan sama mistä se ääni tulee tai tuleeko ollenkaan, itse ajattelen toisin.
Mutta tervetuloa basismin maailmaan :)
Warwick Thumb 5 bo 1993 | |
Ihan hyvin punnittu juttu ja valinta.
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. | |
Yllättävä valinta, mutta henkilökohtaisia mieltymyksiähän nämä. |  J.Hollström
12.01.2017 11:12:27 (muokattu 12.01.2017 11:12:40) | |
|
Kerrankin on käyty itse vertailemassa ja puntaroitu omalta kantilta eikä kyselty netistä mikä olis MULLE paras valinta.
Hyvä homma. |  insight
12.01.2017 12:16:07 (muokattu 12.01.2017 12:18:34) | |
|
Itse suosittelisin ostamaan hyvän käytetyn soittimen. Siihen on 2 hyvää syytä:
1. Jos ei haluakaan soitella, sen saa about samaan hintaan myytyä pois.
2. Jos taas haluaa soitella, hyvällä soittimella opit paremman soittotekniikan.
Liiallinen voimankäyttö soitossa ei palvele kenenkään etua.
Lisätään nyt vielä se, että aloittelijan voi olla vaikea puntaroida, missä soittimessa on hyvä soundi. Sen takia voi olla ihan järkevää ottaa joku asiaa tunteva mukaan. Se soundikin kun vaikuttaa myös siihen soitettavuuteen ja soittotekniikkaan merkittävästi. Ääntähän sillä soittimella pyritään tuottamaan. | |
Mistäpäs niitä käytettyjä bassoja sitten tulee, oisko niistä uusista bassoista? Jos ei sopivaa käytettyä ole tarjolla niin uutta vaan, ei se sen ihmeellisempää ole. | |
Tämän ketjun aloittaja toimi mun mielestä hienosti, eikä valintakaan ole pöllömpi ainakaan basson osalta. Tuosta vahvistimesta ei ole kokemusta.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Tämähän on hyvin pitkälti malliesimerkki siitä miten homma kuuluisi hoitaa parhaassa tapuksessa :-). Minä en ihan vielä pysty tituleeraamaan itseäni basistiksi, vaikk ahaluaisin ja olen jo pari vuotta tosissani basson soittoa opetellut, mutta ei meinaa kitaristi karvoistaan päästä :-) vaikka kitarahan se on bassokitarakin, niin pikkuisen erilainen kuitenkin :-D.
Noissa halvemman hintaluokan bassoissa (jollainen siis itsellänikin on Yamaha BB425X) minua on kiinnostanut, että miten ne puut kuivuvat. Halvoissa kitaroissa käy toisinaan niin, että menevät kuivuessaan korkkiruuville (joskus kuulemma ollut jopa kalliissa Fenderissäkin tämmöistä pulmaa), mutta miten lienee bassojen laita (eikös bassojen kauloissa ole niitä hiilikuituvahvikkeita kaularaudan moelmmin puolin ja kaulakin usein useammasta kappaleesta)? itselläni on ollut kaksi bassoa Yamaha RBX174, joka pysyi suorassa ja kesti ne vuodet joita sitä käytin, ihan samanlaisena ei siis käpristynyt kuivuessaan mihinkään. Luovuin siitä siksi kun se oli rungoltaan aika heppoinen ja alkoi paksummalla kielisetillä notkua pahasti. Tämä Yamaha BB425 on kestänyt nyt parivuotta ihan ensiluokkaisen hyvin eli ei ole notkahtanut mihinkään suuntaan (tässä kaula on viidestä palasesta liimattu). Treenikämpillä on yksi Squier, jossa kaula on alkanut notkua, mutta en osaa sanoa onko se korkkiruuvilla. Aattelin joku päivä käydä laittamassa sen tämminkiin niin näkisin mimmoinen se on.
Kun tapaat tehdä noin tarkkoja huomioita niin olisi kullan arvoista myös jatkossa kuulla miten soittimesi toimii käytössä ja kun aikaan sen luultavasti vaihdat kalliimpaan, niin jakaisit senkin prosessin miksi ja miten sen teet.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Kyllähän ne kaulat voi vääntyillä kalliimmissakin soittimissa, omassa (-93) bassossa oli alkuperäinen kaula muuttunut lentokoneen osaksi 20 vuoden jälkeen, ihan 4 osainen ja vaahteraa + vitosen kaula joka hieman jämerämpi kun nelosen.
En nyt tarkoita että oma soitin olisi "kallis" tai jotenkin huippulaadukas mutta ei kuitenkaan 300€ soitin. Syytä en tiedä, uusi kaula on pysynyt muodossaan, tehty alkuperäisten speksien mukaan alkuperäisen valmistajan toimesta.
Warwick Thumb 5 bo 1993 | |
insight: Se soundikin kun vaikuttaa myös siihen soitettavuuteen ja soittotekniikkaan merkittävästi. Ääntähän sillä soittimella pyritään tuottamaan.
On aivan pakko kommentoida tähän. Bassolla erityisesti saundi on soittajan sormissa, joten basson oma saundi ei ainakaan allekirjoittaneelle ole paljoakaan merkannut. Soitto kuulostaa aivan samalta Musarin ja Jazzarin kautta, jotka kai jossain määrin edustavat omaa juttuaan molemmat. Kitaraa soittaessa tämä asia onkin sitten aivan toisin, ja sen takia halusin tuoda esiin basson erityisyyden.
Minkä tahansa piisin voi soittaa miten tahansa. | |
Haeroe: Soitto kuulostaa aivan samalta Musarin ja Jazzarin kautta
Aika hurja lausunto. Kuitenkin aika moni tunnistaa ko. soittimet esim. äänitteiltä vaikka ei itse soittaisikaan. |  J.Nikkanen
12.01.2017 13:32:13 (muokattu 12.01.2017 13:40:02) | |
|
hallu: (eikös bassojen kauloissa ole niitä hiilikuituvahvikkeita kaularaudan moelmmin puolin ja kaulakin usein useammasta kappaleesta)?
Ei ja ei. Osassa toki, mutta ei siis kaikissa. | |
Haeroe: On aivan pakko kommentoida tähän. Bassolla erityisesti saundi on soittajan sormissa, joten basson oma saundi ei ainakaan allekirjoittaneelle ole paljoakaan merkannut. Soitto kuulostaa aivan samalta Musarin ja Jazzarin kautta, jotka kai jossain määrin edustavat omaa juttuaan molemmat. Kitaraa soittaessa tämä asia onkin sitten aivan toisin, ja sen takia halusin tuoda esiin basson erityisyyden.
Hieman eri mieltä, kyllä nykyinen soitin kuulosta täysin toiselta kun aiemman hilavitkuttimet, siihen tietysti vaikuttaa minkälaisen elektroniikan läpi sitä ääntä tuotetaan ja millä kielillä, mutta esim. yamaha trbx504 ei kuulostanut samalta omissa kätösissä kun nykyinen warre, näitä jopa pääsin kokeilemaan samoilla kamoilla.
Enkä usko että 300€ soitin kuulostaisi samalta kuin vaikka 2000€ soitin, paitsi jos molempia soitetaan 10w combon läpi.
Warwick Thumb 5 bo 1993 | |
J.Hollström: Aika hurja lausunto. Kuitenkin aika moni tunnistaa ko. soittimet esim. äänitteiltä vaikka ei itse soittaisikaan.
Puhuin omasta soitostani eli yritin tuoda esiin sen, että saundi ei ole tärkein asia bassoa valittaessa, vaan oma soitto tulee väkisin läpi. Tottahan basson tyypin voi erottaa levytyksestä jne. Se on päivänselvää.
Minkä tahansa piisin voi soittaa miten tahansa. |  jperala
12.01.2017 13:42:31 (muokattu 12.01.2017 13:44:48) | |
|
Haeroe: Puhuin omasta soitostani eli yritin tuoda esiin sen, että saundi ei ole tärkein asia bassoa valittaessa, vaan oma soitto tulee väkisin läpi. Tottahan basson tyypin voi erottaa levytyksestä jne. Se on päivänselvää.
No oma kamaruljanssi on juurikin johtunut sen oikean soundin metsästyksestä :) jotenkin takaraivossa on ajatus että soittimen pitää kuulostaa tietynlaiselta (ehkä myös näyttää) ennen kun se kelpaa, hölmöä ehkä mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen.
Warwick Thumb 5 bo 1993 | |
J.Hollström: Aika hurja lausunto. Kuitenkin aika moni tunnistaa ko. soittimet esim. äänitteiltä vaikka ei itse soittaisikaan.
On hurja lausunto juu. Kyllä meikäläinen kuulostaa aika paljonkin erilaiselta esim. presarilla, jatsarilla ja thunderbirdillä. Ja kyllä sen eron itseni lisäksi ainakin valtaosa bassoharrastajista ja äänitekniikkaan perehtyneistä huomaa. | |
jperala: No oma kamaruljanssi on juurikin johtunut se oikean soundin metsästyksestä :) jotenkin takaraivossa on ajatus että soittimen pitää kuulostaa tietynlaiselta ennen kun se kelpaa, hölmöä ehkä mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen.
Ymmärrän tämän täysin, koska kitarakamoissa mulla on ollut sama rumba jo muutaman vuoden. Tosin sekin näyttää nyt hiljentyneen uhkaavasti. Bassoa soittaessani olen ollut koko ajan tyytyväinen saundiin, vaikka soitan tällä hetkellä sekä jazzarilla että Musari-kopiolla. Niiden saundi on erilainen, mutta soitto kuulostaa itseltäni hyvässä ja pahassa. Tähän perustin mielipiteeni siitä, että bassoa valittaessa sen ominaissaundi ei ole ykkösprioriteetti.
Minkä tahansa piisin voi soittaa miten tahansa. | |
Haeroe: Puhuin omasta soitostani eli yritin tuoda esiin sen, että saundi ei ole tärkein asia bassoa valittaessa, vaan oma soitto tulee väkisin läpi. Tottahan basson tyypin voi erottaa levytyksestä jne. Se on päivänselvää.
Tämän myötä selkeni pointtisi. Kyllähän se oma soittotyyli ja tietynlainen tatsi puskee aina läpi, oli soittimen ominaissaundi mikä hyvänsä. Mutta aina siinä on myös se soittimen ominaissaundin selkeähkö väritys mukana. | |
Maisteri: Tämän myötä selkeni pointtisi. Kyllähän se oma soittotyyli ja tietynlainen tatsi puskee aina läpi, oli soittimen ominaissaundi mikä hyvänsä. Mutta aina siinä on myös se soittimen ominaissaundin selkeähkö väritys mukana.
Olen 100% samaa mieltä. Kommunikointi on vaikeaa. Pahoitteluni alkuperäisestä väärinymmärryksestä, joka johtui yhdestä epäselvästi ilmaistusta lauseestani.
Minkä tahansa piisin voi soittaa miten tahansa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
