Aihe: Kuuntelutesti | 1 |
---|
okabass 30.03.2016 22:04:44 (muokattu 30.03.2016 22:08:03) | |
|
Tuossa mielenkiintoinen tutkimus traditionaalisista, viitakon satemetsän puista vs. kotoperäisistä puista tehdyistä akustisista kitaroista. Tulokset hieman yllättävät. Research Report LGRP#1 http://www.leonardo-guitar-research.com/research-report-lgrp " Conclusions: - It was very difficult to distinguish between tropical and non-tropical guitars under blind audience conditions. Listeners were unable to distinguish Ts from NTs at better than chance levels. - Non-tropical woods can be used to make guitars of equal sound quality to those made with tropical woods. " |
Windreaper 30.03.2016 23:15:04 (muokattu 30.03.2016 23:23:16) | |
|
"- All tops made out of european spruce of the same quality and the same bracing pattern." Legendaarinen soitinrakentaja Antonio de Torres oli jo 1800-luvulla jokseenkin sillä kannalla, että takakannen ja kylkien materiaalin vaikutus soundiin on vähäinen. Kyseinen herra valmisti kuuluisan paperikitaran, jossa nuo osat on tehty paperimassasta (http://www.classicalguitardelcamp.com/viewtopic.php?t=29408). Näistä jutuista saa myös hyvää perspektiiviä kitaristien tonewood-keskusteluihin. Ihmiset kuulevat mitä haluavat kuulla. |
ituvirtanen 31.03.2016 00:22:22 (muokattu 31.03.2016 00:33:44) | |
|
Niin, ei tämä uusi asia ole: ABX-kuuntelu ja aidot sokkotestit ovat useille luulijoille myrkkyä. Yksi asia on, kuinka tärkeä instrumentin ulkonäkö ja siitä lähtevä fiilis on. Toinen on onnistunut rakenne. Mutta eri asioita ei pidä sekoittaa. Kauniissa soittimessa on omat arvonsa: jos se on yksi syy saada soittaja bassonsa (kyllä!) ääreen, hyvä. Hyvä saundi voi toiselle olla merkittävämpi mutta harvoin kumpaakaan ominaisuutta voi täysin sivuuttaa. Muitakin asioita voisi listata mutta nämä kaksi ovat varmasti yleisimpiä kriteerejä. Sitten tietysti merkkiuskonnon harjoittajat... yhtä kaikki, kukin saa tulla tyytyväiseksi omassa hiekkalaatikossaan. |
|
ituvirtanen: Niin, ei tämä uusi asia ole: ABX-kuuntelu ja aidot sokkotestit ovat useille luulijoille myrkkyä. Yksi asia on, kuinka tärkeä instrumentin ulkonäkö ja siitä lähtevä fiilis on. Toinen on onnistunut rakenne. Mutta eri asioita ei pidä sekoittaa. Kauniissa soittimessa on omat arvonsa: jos se on yksi syy saada soittaja bassonsa (kyllä!) ääreen, hyvä. Hyvä saundi voi toiselle olla merkittävämpi mutta harvoin kumpaakaan ominaisuutta voi täysin sivuuttaa. Muitakin asioita voisi listata mutta nämä kaksi ovat varmasti yleisimpiä kriteerejä. Sitten tietysti merkkiuskonnon harjoittajat... yhtä kaikki, kukin saa tulla tyytyväiseksi omassa hiekkalaatikossaan. Mutta miksi ulkonäköä vähätellään? miksi ulkonäkö kauneuden selityksenä niin mielellään ohitetaan ja korvataan jollakin soundinäkökohdalla? Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
hallu: Mutta miksi ulkonäköä vähätellään? miksi ulkonäkö kauneuden selityksenä niin mielellään ohitetaan ja korvataan jollakin soundinäkökohdalla? Täh? Suurin osa valitsee bassonsa ulkonäön ja merkin, ei saundin perusteella. |
|
hallu: Mutta miksi ulkonäköä vähätellään? miksi ulkonäkö kauneuden selityksenä niin mielellään ohitetaan ja korvataan jollakin soundinäkökohdalla? E: Tuli mielen, että tuotteen merkki on tärkeä asia.... siis oikeasti. Mehän on kuin laatusertifikaatti jonka valmistaja itse itselleen myöntää, mutta sen sisällön päättää asiakas. Sellainen merkki joka vaalii korkeaa laatua on varmempi tae lopputuotteen laadusta kuin sellainen merkki joka ei laatua valvo. Merkki toki liittyy markkinointiin, mutta jos et kitaroista tai bassoista mitään ymmärrä, niin ostamalla "hyvän" merkin saat paremman basson tai kitaran kuin ostamalla "huonon" merkin. Tarkoitan, että toki pitää ymmärtää merkin markkinointiulottuvuus, mutta ei minusta sen yhteyttä laatuun voi mitenkään mitätöidä koska merkki kuitenkin laadusta kertoo juuri sen mitä merkin myöntäjä haluaakin sen kertovan. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
J.Nikkanen: Täh? Suurin osa valitsee bassonsa ulkonäön ja merkin, ei saundin perusteella. Niin minäkin uskon, mutta hirmu harva sitä ääneen myöntää :-). Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
J.Nikkanen: Täh? Suurin osa valitsee bassonsa ulkonäön ja merkin, ei saundin perusteella. Ulkonäkö ja merkki määrittelevät mikä basso ja voihan sitä sitten yrittää löytää mahdollisimman hyvälle saundaava sellainen. Ainakin sillä voi perustella jatkuvaa kamarumbaa. vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
hollstro: Ulkonäkö ja merkki määrittelevät mikä basso Sä oot kova poika yleistämään. Stidi alla. |
Kefiiri 31.03.2016 23:33:59 (muokattu 31.03.2016 23:36:47) | |
|
jukkajylli: Sä oot kova poika yleistämään. Itte olet tekopyhä :) Sointiin ja soittotuntumaan aina tottuu ja niitä voi säätää, mutta arveluttavaan ulkonäköön ei totu millään. En ole musiikin asiantuntija. |
|
jukkajylli: Sä oot kova poika yleistämään. Sä oot kova poika pojittelemaan. Poeka. |
|
Poika pojanpojan poika. Jukka-poika. Aprillua syökää pillua. |
|
Pysykäänpäs aiheessa, poj...eiku neidit. |
|
Olin raadissa. Erot oli joissain pareissa erittäin selkeitä ja joissain vähemmän selkeitä, mutta paremmuus olikin sitten ihan makuasia. Ja hajontaa tuntui sillä saralla olevan. |
|
Itselleni suurin kriteeri bassoa hankkiessa on soitettavuus. Miltä kaula tuntuu, miltä runko tuntuu, paljonko painaa jne. Merkillä ei ole itselle hevon vitun väliä. Soittanu eri puista valmistetuilla peleillä ja myös vanerista. Soittanu indonesian halpis vehkeillä, soittanu kalliimmilla japanin ja kanadan peleillä jne. Kaikista on saanu ihan yhtälailla omaa korvaa miellyttävän soundin pihalle. Yleensä tosin silti nuo kalliimmat on ollu niitä jotka on soittotuntuman, painon jne takia saanu lähteä vaihto "Sometimes he throws in a bunch of fretless songs and I say "I don't have any fretless bass" and he say's "Go fuck yourself" - Chi Cheng RIP |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|