| Aihe: Basson soittotekniikoiden historia? | |
|---|
|
Moi vaan taas kaikille. Bassokitarahan on kai instrumenttina aika nuori? vai kuinka? eikö se kehittynyt samoihin aikoihin kun lankkusähkikset tulivat siis viiskyt luvulla? sitä ennen akustiset passot eivät olleet kitaroita vaan bassoviuluja siis kontrabassoja? paitsi että flamenkossahan käytetään isoa kitaran näköistä bassoa se lienee jonkin sortin bassokitara, mutta en tiedä siitä mitään olen vain nähnyt telkkarissa sellaisen.
No siihen kysymykseen. Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen seikkaan, että -60 luvun basistit soittivat plektralla kovin yleisesti. ainakin Paul McCartney ja Carol Kaye (ja moni muukin mitä olen vanhoja videoklippejä katsellut). Onko tässä jonkin yhteys senaikaiseen soundi-ihanteeseen, vai onko kyse siitä, että siihen aikaan kitaristit alkoivat basistiksi? siis kontrabassoahan soitetaan sormin näppäilemällä, mutta esimerkiksi Carol Kaye oli kai alkujaan kitaristi ennen kuin siirtyi basistiksi. Ja milloin sorminäppäily alkoi yleistyä bassokitaran soitossa? vasta 70 luvullako? sain selville internetin ihmeellisestä maailmasta, että funkypeukuttelu alkoi vasta 70 luvulla.
Soittaako nykyisin enää kukaan Lemmyn lisäksi plektralla? ainakin Sir Paul MacCartney soittaa edelleen bassoa plektralla ja samoin Carol Kaye näytti soittavan, mutta onko sorminäppäily nyt se virallinen tapa soittaa bassoa oikein? itse soittelin bassoa aluksi juurikin plektralla koska kitaristina sain siten paremman kontrollin ja taimin osumaan paremmin. Olen nyt jo oppinut soittamaan sormillani jonkin verran, mutta edelleen mietityttää miten basson soitto on kehittynyt historiasta näihin päiviin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |  Funkånaut
14.10.2015 00:42:56 (muokattu 14.10.2015 00:45:12) | |
|
hallu: Moi vaan taas kaikille. Bassokitarahan on kai instrumenttina aika nuori? vai kuinka? eikö se kehittynyt samoihin aikoihin kun lankkusähkikset tulivat siis viiskyt luvulla? sitä ennen akustiset passot eivät olleet kitaroita vaan bassoviuluja siis kontrabassoja? paitsi että flamenkossahan käytetään isoa kitaran näköistä bassoa se lienee jonkin sortin bassokitara, mutta en tiedä siitä mitään olen vain nähnyt telkkarissa sellaisen.
No siihen kysymykseen. Olen kiinnittänyt huomiota sellaiseen seikkaan, että -60 luvun basistit soittivat plektralla kovin yleisesti. ainakin Paul McCartney ja Carol Kaye (ja moni muukin mitä olen vanhoja videoklippejä katsellut). Onko tässä jonkin yhteys senaikaiseen soundi-ihanteeseen, vai onko kyse siitä, että siihen aikaan kitaristit alkoivat basistiksi? siis kontrabassoahan soitetaan sormin näppäilemällä, mutta esimerkiksi Carol Kaye oli kai alkujaan kitaristi ennen kuin siirtyi basistiksi. Ja milloin sorminäppäily alkoi yleistyä bassokitaran soitossa? vasta 70 luvullako? sain selville internetin ihmeellisestä maailmasta, että funkypeukuttelu alkoi vasta 70 luvulla.
Epäilisin, että ainakin osasyy oli tottumiskysymys. Carol Kaye ja ja Paul McCartney ovat molemmat tosiaan kitaristitaustaisia basisteja, niin. Mutta toisaalta, soittihan moni 60-luvun ison profiilin basisteista sorminkin, Jack Bruce, Jack Casady, Donald "Duck" Dunn ja John Entwistle muun muassa. Ja etenkin James Jamerson, joka oli etenkin Beatlesin jätkien suosikkibasisteja, koska Motown. Skulas yhdellä sormella.
Soittaako nykyisin enää kukaan Lemmyn lisäksi plektralla?
Soittaa, todella monetkin.
ainakin Sir Paul MacCartney soittaa edelleen bassoa plektralla ja samoin Carol Kaye näytti soittavan, mutta onko sorminäppäily nyt se virallinen tapa soittaa bassoa oikein? itse soittelin bassoa aluksi juurikin plektralla koska kitaristina sain siten paremman kontrollin ja taimin osumaan paremmin. Olen nyt jo oppinut soittamaan sormillani jonkin verran, mutta edelleen mietityttää miten basson soitto on kehittynyt historiasta näihin päiviin.
Semmoista kuin "oikea tapa soittaa bassoa" ei ole. Riippuu kontekstista, joskus tarvitaan plektran tuomaa napakkuutta ja terävyyttä, joskus hellän sormikosketuksen pehmeämpää snoudia.
Im a cocky bastard and I know it. - Keke Rosberg | |
Funkånaut: Semmoista kuin "oikea tapa soittaa bassoa" ei ole. Riippuu kontekstista, joskus tarvitaan plektran tuomaa napakkuutta ja terävyyttä, joskus hellän sormikosketuksen pehmeämpää snoudia.
Näin on marjat.
Tosin väärä tapa soittaa bassoa on kyllä olemassa, sitä sanotaan slapiksi.
Dr. Funkenstein: Hattu nousee kyllä teille, jonkunhan ne on ne rahat otettava pois. Nobelaneria ja pitkää ikää sinne. | |
väärä tapa soittaa bassoa on soittaa sitä | |
Mä vissiin soitan sitten ihan väärin kun soittelen sormin sekä plektralla. Vahingossa joskus peukkuakin annan jaa saatan popatakkin. Varma keino ärsyttää kitaristia treeneissä on vähän täpätäkkin vaikka en sitä oikein osaakkaan. Voe huono. Mutta kun ei ole oikeaa eikä väärää tapaa, munsta, edelleenkään. Onhan tätäkin moneen kertaan puitu, ja mun puolesta basisti hakatkoon soitintaan vaikka kullillaan jos tilanne sitä vaatii.
"Istuin kylpyammeessa, kun se alkoi. Siinä syntyi jättitsunami ja sain vettä suuhuni." | |
Moi.
Nuori ja nuori, Paul Tutmarc valmisti jo 1935 eteenpäin noin 100 kpl lankkusähköbassoja, ja ennen Leo sedän "vallankumousta" 50 luvun alussa yksittäiskappaleita tekivät toki muutkin.
Aika ei vaan vielä tuolloin ollut kypsä moiselle innovaatiolle kuten ei ollut lankkusähkökitarallekaan.
Eikä ollut 40 luvun lopullakaan kun Tutmarc juniori yritti isäukkonsa keksintöä uudelleenlämmittää.
Eikä aika sen kypsempi ollut Leonkaan lankkusähköbassolle muutamaa vuotta myöhemmin, tai sen puoleen lankkusähkökitarallekaan, mutta kun asiat viimein kovan peräänantamattoman kopioinnin, työn ja tuskan jälkeen Broadcasterin seuraajien myyntilukujen nousun myötä myös meille alemman rekisterin haikailijoille toivat samanmerkkisen tuotteen, alkoi vähittäinen muutos kohden horisontaalibassoa.
Veikkaisin että ilman Broad-/No-/Telecasterin suosiota, joko Rickenbacker tai Gibson tunnettaisiin sähköbasson laajamittaisen teollisen valmistamisen isänä.
Mitä sitten soittotekniikkaan tulee, varhaisten bassojen tug-bar ja vanhat kuvataltioinnit antavat melko selkeän vastauksen.
Todella pitkään bassoa soitettiin lähinnä peukalolla, mutta kuten kitaraakin, jokainen soitti alusta alkaen just sillä tyylillä kuin parhaaksi katsoi.
Ja millä saavutettiin heille ja/tai kontekstiin sopivin soundi.
Kovin monella tuntuu olevan tarve määritellä kieli-instrumentista riippumatta se "oikea" tapa kieliä värähtelyttää, ja heille se sallittakoon.
Tokihan sitä väärässä saa olla ;).
T:Samuli | |
Jaha kiitoksia vaan kovasti tässähän sitä tuli asiaa pureksittavaksi taas moneksi toviksi. Homma ei siis mennyt järjestyksessä "plektra", "sormet", "peukku" , vaankaikki konstit ovat olleet käytössä alusta alkaen. No siis puhuttiin kontekstista niin soitto nivoutuu musiikin kehitykseen? pitää perehtyä lisää ja kuunnella sitä musiikkia.
Tuosta "oikean ja virallisen" määrittelystä pitää sanoa, että minun varsinainen tavoite ei ole ajatella, että on vain kaksi tapaa keittää kahvia :-). Aloittelijana vaan asioiden hahmottaminen ja oppiminen käy dogmien kautta. Isoista asiakokonaisuuksista ei vaan meinaa saada otetta jos sitä ei rajaa jotenkin. Sen vuoksi minä ja monet muut aloittelijat luovat päähänsä sääntöjoukkoja joiden turvin voi suunnistaa perille. Sitten kun oivalluksia on tullut riittävästi ja maailma on avartunut, niin on mahdollista luopua ainakin osasta niistä keinotekoisista rakenteista joiden varaan on aikaisemmin laskenut ja kun omat siivet alkavat kantaa, ei tarvita enää kantajaa ;-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |  JoKo
14.10.2015 15:20:06 | |
|
Moi vaan taas kaikille. Bassokitarahan on kai instrumenttina aika nuori? vai kuinka? eikö se kehittynyt samoihin aikoihin kun lankkusähkikset tulivat siis viiskyt luvulla? sitä ennen akustiset passot eivät olleet kitaroita vaan bassoviuluja siis kontrabassoja? paitsi että flamenkossahan käytetään isoa kitaran näköistä bassoa se lienee jonkin sortin bassokitara, mutta en tiedä siitä mitään olen vain nähnyt telkkarissa sellaisen.
Se iso kitarannäköinen basso on guitarron. Se ei ole flamenco-soitin vaan meksikolaisessa mariachi-musassa käytetty instrumentti.
On olemassa myös mandoliinibassoja, banjobassoja, bassobalalaikkoja:
http://www.reso-nation.org/forums/w … scellaneous/2010/05/31/a-bass-banjo
Ne eivät vaan jostain syystä yleistyneet. | |
Plektrasoiton yleistymiseen kuusikymmentäluvulla vaikutti myös äänitystekniikka, basson muuttunut asema yhtyeessä ja vahvistimien (hidas) kehitys. Viisikymmenluvulla basson haluttiin enemmän tuntuvan kuin kuuluvan - basso ikään kuin antoi bassorummulle melodian - mutta sittemmin soittimen rooli itsenäistyi, ja jotta se olisi kuulunut keikalla ja levyllä, soittajat rupesivat antamaan sävelille plektralla terävämmän alukkeen.
Joissakin tapauksissa plektralla soitettua bassoa käytettiin myös korvaamaan bändistä puuttunutta toista kitaraa: tästä erinomainen esimerkki Lemmyn ohella on tietysti The Whon John Entwhistle.
Vastaavalla tavalla funk-peukutustekniikka sai alkunsa (ainakin Larry Grahamin tapauksessa) gospel-keikoilla, kun bändissä ei ollut rumpalia mutta haluttiin vähän selkeämpää biittiä, joten basisti soitti perkussiivisemmin.
Sittemmin molemmat (ja monet muut) soittotekniikat ovat kehittyneet alkuperäisestä käytännön tarpeestaan moniin suuntiin, ja niitä opittiin vahvistamaan ja äänittämään monilla eri tavoilla.
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |  okabass
14.10.2015 16:33:05 (muokattu 14.10.2015 16:40:54) | |
|
soittotekniikat ovat kehittyneet alkuperäisestä käytännön tarpeestaan moniin suuntiin, ja niitä opittiin vahvistamaan ja äänittämään monilla eri tavoilla.
Joo. Samaa mieltä. Eli kehittyi ja otettiin käyttöön soittotekniikoita, jotka auttoivat kulloinkin basson tehtävän esiin tuomisessa. Sittemmin kun ei ole ymmärretty miksi jotain tiettyä tekniikkaa käytetään, niin homma on saattanut lähteä lapasesta, ja muuttunut minusta irvikuvakseen. Pahimpana esimerkkinä tulee mieleen musiikkimessu-tikutussläpsyttely tai -tapping. | |
okabass: Pahimpana esimerkkinä tulee mieleen musiikkimessu-tikutussläpsyttely tai -tapping.
Enpä musiikkimessuilla käy, mutta jotain laitedemoja jos juutuubista ihmettelen, niin ihmettely loppuu yleensä hetimmiten kun alkaa bassoperseily, eli melko överi släp-pop-täp-kahden käden tap-blöm. Hyh.
"Istuin kylpyammeessa, kun se alkoi. Siinä syntyi jättitsunami ja sain vettä suuhuni." |  2541
14.10.2015 20:13:15 | |
|
jPekka:
Joissakin tapauksissa plektralla soitettua bassoa käytettiin myös korvaamaan bändistä puuttunutta toista kitaraa: tästä erinomainen esimerkki Lemmyn ohella on tietysti The Whon John Entwhistle.
Entwistle oli myös pioneeri roundwound -kielien ja signaalin jakamisen kanssa. Bassokitaristi nimenomaan, Townshendin mukaan Entwistle hoiti myös torvisektion hommat livenä. Levyillä myös, koska soitti torvia.:)
Chris Squire yhdisti sitten Maccan ja Entwistlen ja loi oman tyylinsä niistä. | |
Jos bassokitaraa pitää sylissä, niin soittoasento on luonnollisempi, kun sitä soitttaa plektralla.
Luulisin että "selitys" näille koulukunnille on:
Kun sähköbassot yleistyivät, monet ammattimaiset kontrabasistit siirtyivät soittamaan niitä eivätkä ihan vaan yksinkertaisesti osanneet soittaa plektralla.
Kun kontraa soittaessa oli tullut hyvä sormivoima ja ajastuksen taju, niin ei siihen plektran käyttöön sitten ollut tarvettakaan. Nämä sormibasistit saivat sitten seuraajia ja syntyi tämä koulukunta.
Plektra-basistit olivat aluksi kitaristeja, ja musiikillisesti vähän vaatimattomammasta taustasta. Kun kerran sähköbasso oli jo keksitty, oli yksinkertaisesti helpompi aikaansaada alataajuuksia bassokitaralla.
Vaikea sanoa, miksi Paul McCartney ei esimerkiksi opetellut soittamaan sormin, vaikka Beatlesin esikuva-orkesterit takuulla niitä käyttivät. Ehkä ei vaan halunnut nähdä sitä vaivaa, tai sitten plektra vaan kuulosti hänen mielestä paremmalta.
Toisaalta äänentoistolaitteet 60-luvun alussa olivat vaatimattomia. Monet bassonsoittoon varsinkin 60-luvun alussa liittyvät innovaatiot johtuvat ehkä siitä, että vaikka amerikkalaista musiikkia oli kuultavissa levyjen ja radion välityksellä, niin bassoa ei ollut mahdollista kuulla. Soittajat joutuivat siis itse kehittelemään bassosoiton tyylejä. Erityisen selvästi tämän kuulee reggae-basistien työskentelyssä.
Tämmöistä spekulaatiota. | |
Kyllä nämä molemmat, plektra- ja sormisoitto taittuu kaikilta basistelta jotka ovat vaan viitsineet harjoitella niitä. Tyylin valinta tapahtuu lähinnä biisin ehdoilla, jolloin käytetään sitä mikä istuu parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen. Tietty voi olla myös tilanteita joissa orkesterin pomo kertoo milllä pitää vetää (kuten Ritchie Blackmore joka käski soittaa plektralla). Eikä voi yleistää sitäkään että kontraa veivanneet soittaa sormin ja kitaraa soittaneet plektralla. Esim. Sting joka lienee alunperin jonkun sortin pystybasisti, soitti Policessa nauhatonta plektralla, ja nykyään nauhallista sähköbassoa peukalolla ja kitaraa sormilla. | |
Saundin ehdoilla. Peukkukin on joskus se saundi joka tarvitaan.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen | |
Vaikka olen alunperin (huonohko) kitaristi, soitan bassoa pääasiassa sormin. Jotenkin se vain tuntuu luonnollisemmalta. Soitan kyllä tarvittaessa myös plekralla ja kitaraakin soitan molemmilla, mutta onhan kitaran sormitekniikka ihan eri kuin basson. | 2541
15.10.2015 17:19:07 | |
|
J.Hollström: Eikä voi yleistää sitäkään että kontraa veivanneet soittaa sormin ja kitaraa soittaneet plektralla. Esim. Sting joka lienee alunperin jonkun sortin pystybasisti, soitti Policessa nauhatonta plektralla, ja nykyään nauhallista sähköbassoa peukalolla ja kitaraa sormilla.
Niinpä. Monet pystybasistit soittivat usein lyhytskaalaisia, kuten vaikka Roy Babbington ja Jack Bruce Fenderin 6-kielistä. Jeff Clyne käytti sähköbasson kanssa plektraa, samoin Steve Swallow. | |
Perhana, mun pitää tehdä tälle omalle soittotekniikalle jotain. Mulla on varmaan basso väärällä korkeudella kun eilen loppui soittoharjoittelu muutaman tunnin sessioiden jälkeen viiltävään kipuun vasemman käden kyynärvarressa. Tänään kipu oli helpottanut, mutta pikkuisen aikaa soiteltuani taas alkoi tuntua, vaikka ei niin pahan kuin eilen.
Ilmeisesti pidän bassoa edelleen liian alhaalla ja rannekulma taipuu liian jyrkäksi niissä sormituksissa joita eilen ja tänään olen harjoitellut. Rannekulma ei muutan olisi pulma, mutta kun basso on pitkäskaalainen ja joudun levittämään sormia enemmän ja kiertämään rannetta niin se on liike johon en kitaran kanssa ole tottunut. Päättelin, että pitää nostaa bassoa vyötärön yläpuolelle kunnolla ja pitää sitä hiukan pystymmässä niin että kaula nousee kunnolla olkapään korkeudelle ja oikea käsi yltää kileille erilaisissa asennoissa. Sen verran olen elämässäni veivannut, että en viitsi hirveästi lähteä kipua vasten painamaan vaan koitan etsiä mikä mulla on mennyt vikaan.
Mitä harjoitteluun tulee muuta, niin huomasi, että kannattaa treenata bassoa musiikin päälle niin oppii vähän reagoimaan siihen mitä siinä musiikissa tapahtuu. Nyt olen paljon tehnyt niin, että laitan rumpuluupin jytkäämään ja veivaan bassolla jotakin ja lopuksi basson päälle kitaralla jotakin. Kokeilin vuorostani niin, että soitan kitaralla soolon ilman taustaa ja soitan siihen soolon päälle bassoraidan niin jopas alkoi uusia haasteita ja oivalluksia tulla miten basso roolittaa itseään lennossa sen mukaan mitä kitara tekee. Tosi hauskaa kun vaan paikat kestäisi.
Olen alkanut miettiä, että pitäisiköhän hankkiutua johonkin ryhmään soittamaan bassoa ainakin sessioihin kun tämä yksin veivaaminen omien tai netistä löytyvien taustanouhojen päälle ja tarjoaa kyllä monipuolisen harjoittelumaaston, mutta se inhimillinen vuorovaikutus jää puuttumaan ja sitä huomaan kaipaavani enemmän ja enemmän.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
Mut mä oon skulannu lesbojen häissä punkkia kontralla ja plekulla. ..kele. Viimeistään siinä kohtaa morsiammen (siis jomman kumman) faija näytti kalpealta ja löysäsi skragaa.
Stidi alla. | |
Viola da gamba on bassojen isoisä. Paljon kieliä (erilaisia määriä!) ja monesti nauhoilla. Nauhat olivat naruja, jotka solmittiin kaulaan ja niitä siirrettiin skaalojen mukaan. Koska silloin ei vielä käytetty temperoitua skaalaa, myös otelauta piti virittää musiikin sävellajin mukaan.
Soittotapoina oli jo silloin pizzicato ja jousi. Plektroista en osaa sanoa. Tosin ihmettelisin, jos joku ei olisi sellaista kokeillut syystä tai toisesta ("Kynsi katkesi!").
Kontraksi gamba kasvoi, koska isommissa pändeissä ääntä piti yksinkertaisesti saada lisää.
Kontria on tehty aikoja takaperin myös (metallisilla) nauhoilla ja useampikielisinä. Nelikielinen sähköbasso lieneekin ollut hyvä startti mutta onhan se kehittynyt kohti gambaa jo hyvän pätkän, vai mitä?
- Basso on gambaperheen jäsen, ei minkään viulupiiperrysten. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
