| Aihe: Milloin tarvitaan viisikielistä bassoa? | |
|---|
|
Kunpa olisin yhtä viisas kuin hän | |
Onpas ollut hyvin aihetta avaavia vastauksia, kiitokset erityisesti JukkaPenalle perusteellisesta kirjoituksesta. Kävin kuuntelemassa myös nuo linkit ja aivan eri tavoinhan noissa sitä alarekisteriä käytettiin.
Itsellä tulee semmoinen mieleen, että nelosbassolla ollaan ikäänkuin koko ajan turvallisella äänialueella, mutta vitosen kanssa touhutessa pitää käyttää harkintaa ja tyylitajua, kun mennään norminelosen äänialan alle.
Tuo samasta asemasta soittaminen tuntuisi kyllä kätevältä, kun ei tarvitse kaulan pituussuunnassa kulkea. | |
Kiitos!
kariffi: Tuo samasta asemasta soittaminen tuntuisi kyllä kätevältä, kun ei tarvitse kaulan pituussuunnassa kulkea.
Menee vähä offtopiciksi, mutta itse olen alkanut viime aikoina puhua enemmän kieltä pitkin liikkumisen kuin asemasoiton puolesta tietyn soundin saamiseksi - erityisesti kompatessa. Musiikkioppilaitoksissa puhutaan yleensä asemasoiton puolesta, koska oppilaitosten käyttämä pedagoginen materiaali soveltaa usein melko solististen jazz- ja fuusiobasistien lähestymistapoja.
Asemasoitto kätevää ja varsinkin mitä alempana kättä pitää (siis lähempänä basson lapaa) niin soundi on selkeämpi (esim. Eb soundaa aika erilaiselle D-kielen 1. nauhalta vs. E-kielen 11. nauha). Ei kannata kuitenkaan rajoittua kurinalaiseen asemasoittoon vaan liikkua tilanteen mukaan kieliä pitkin. Erityisesti rokkibasistit on tässä hyviä, kun soitto kuulostaa täyttävältä "rokkipölinältä" ja äänet on aika kiinni toisissaan. Vastakohtana fuusiobasistit (esim. John Patitucci) joilla asemasoitto on tosi kurinalaista ja soundi hyvin erottuva.
Sekä asemasoitossa, että kieltä pitkin liikkuessa korostuu otelaudantuntemus ja molemmat tekniikat on ainakin monipuolisen basistin hyvä osata. Käytin tanssikeikkaesimerkkiä lähinnä siksi, koska ne on usein sellaisia "selviytymistaisteluita", joilla biisi lähtee aika äkkiä käyntiin sen jälkeen kun sen on saanut kansiosta auki ja sieltä pitäisi saada soitettua se mitä nuotissa lukee. Tuo äsken mainittu Eb on silloin aika sama mistä sen soittaa, kunhan sieltä tulee se Eb. Nuottia pitäisi koko ajan lukea ja jos mahdollista niin luoda kontaktia yleisöön ja kanssasoittajiin. Tämän vuoksi yritän välttää otelaudan tuijottelua soittamalla näillä keikoilla enemmän asemassa. Tällä on puolensa: se vie pitkillä keikoilla vähemmän energiaa, mutta toisaalta staattiset työasennot ei ole ergonomian kannalta hyviä (huh).
Näitä biisejä plokatessa tullut ainakin itselle vastaan tuon kieltä pitkin liikkumisen merkitys.
John Mayer - Who Did You Think I Was
http://www.youtube.com/watch?v=sFgFFNXahcg
Tästä erityisesti unisonot kitaran kanssa ja fillit on soitettu enemmän kieltä pitkin, jolloin tulee tuo em. "rokkipölinä".
Mitzi - Morning Light
http://www.youtube.com/watch?v=4NmUDpfgYTA
Intron ja A-osan bassoriffistä kuulostaa paljon sitkeämmältä A-kieltä pitkin soitettuna kuin asemasta orjallisesti soitettuna.
"Kulttuuri on vain tekosyy ryypätä pitempään. Menkää hiihtämään." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
