| Aihe: Mistä tiesit että olet basisti, etkä kitaristi? | |
|---|
 A-L
11.04.2013 00:49:32 | |
|
Toivoin synttärilahjaksi vuonna 1996 sähkökitaraa, sain basson - Rocky-presarin. Hieno tapa tuhota soittoharrastus totaalisesti heti alkumetreillä. :)
Vuosien kuluessa onneksi haihtuivat muistot Rockysta ja soittotuntiopesta, joka suuttui kun tabulatuurit naposteli nuotteja enemmän, ja olen sittemmin vähän oppinut neljää kieltä komentamaankin. Himatreenailun suhteen olen kyllä täysi urpo edelleen. Paras keino on ollut hommata pesti jonkinlaista uutta haastetta tarjoavasta bändistä ja antaa mennä. Silloin on osannut vähän nauttiakin alataajuusmöyrinnästä.
Esikuvat on vaihdelleet Krist Novoselic - A.W.Yrjänä - John Wetton - Jouko Hohko - Rob Wright - Al Cisneros-välimailla. Ehkä lopputulos on siis enemmän rytmikästä kolinaa kuin pehmeitä kuvioita.
Muut soittimet on jotenkin vaivihkaa astuneet siihen rinnalle, mutta kotoisimmillaan olo on kyllä basson kanssa.
Pimee häiskä. |
|
Kaikki alko kun jostain syystä fanitin Apulannan Sami Lehtistä joskus 7 vuotta sitten (12-vuotiaana). Johtunee siitä syystä että hän oli hauska heppu ja on kotoisin Tampereelta mistä minäkin. Ajattelin että, "Hei! Mä haluun olla niinku toi!"
Siinä sitten alkoi Samin innoittamana basson soitto kiinnostamaan aivan järkyttävän paljon. Ostettiin ensimmäinen bassoni, Epiphone EB-0. Sillä tuli porskutettua menemään pari vuotta kunnes ostin kitaran. Basson soitto jäi vähemmälle ja soitin kitaraa jonkun 5 vuotta. Bassoa tuli mätkittyä siinä sivussa.
Uusia kitaroita ja bassoja tuli ja meni. Koitti kevät 2012 jolloin ostin Esp Ltd D-4 basson jolla vieläkin soitan. Vuoden 2012 marraskuussa liityin ensimmäiseen bändiini soittamaan bassoa ja silloin tajusin, että kyllä se alataajuuksien luominen on oma homma. Pari viikkoa sitten myin kaikki kitarakamat pois ja laitoin säästöön tulevia basismiostoksia varten. |
|
Mulla tää harrastus ei oo ollut vasta kun muutaman vuoden mutta tossa nyt vähän tarinaa miten harrastus sai alkunsa:
Itse alotin basson soitin vasta seitsemännellä luokalla. Ala-asteella soiteltiin pelkästään nokkahuilua eikä voinut musiikki vähempää kiinnostaa. Kun menin yläasteelle niin oli vielä sama asenne, kunnes musa ope pakotti basson varteen ja siitähän se kolahti heti kerta heitolla. En tosiaan ollut ennen soittanut yhtikäs mitään kun ei se nokkahuilukaan oikeen kiinnostanut.
Kaivettiin ukkelin vanhat basso kamat esille ja laitettiin vanha shiron basso kuntoon. uudet mikit ja sähköt sekä uusi talla ja kyllähän kelpas bassotella! Tai kelpaa vieläkin kun toi on ykkös bassona edelleen.
Lyhyesti sanottuna en tiennyt olevani kumpikaan, yhtä hyvin olisi voitu pakottaa kitaran varteen. |
|
Olin tyhma, ruma ja avuton ilman nuottikorvaa. ja rytmitajua.. |
|
Sain mun entiseltä soiton opettajalta kommentin "Hyviä kitaristeja löytyy aina, mutta hyviä basisteja on harvassa" ja silloin vaihdoin kitaran bassoon, enkä oo kertaakaa katunu!
RokRok |
|
Kun olen tällänen "köyhä pikku typerys" soittelin nokkahuilua ja jouduin tukiopetukseen kun en osannut nuotteja, opettelin nuotit ja palkinnoksi sain soittaa ala-asteen kevätjuhlissa yms. alttohuilua ja taas olin koulun jälkeen ylimääräsiä tunteja koulussa. Palkitsevaa??? omaehtoosesti sitten opettelin koskettimia ja kun osasin vain toisel kädel nuoteista ja opettelin joitan kappaleita hakemaan korvakuulolla kun niihin ei nuotteja löytynyt. Isä osti syntikan patterileluni tilalle joka ol sellanen pieni yhden käden soittopeli. Ja siitä läx opettelu rytmikättä salaa lainaten siskon kirjaa.
Kiinni jäin ja sisko repi kirjan palasiksi. Soitot jäi ja kokeilin,että menisin kouluun musiikin alalle, mutta äiree ei päästänyt kun ei uskonu että sillä eläis, eikä mul oisi ollu varaa asuntoon. sitten piti valita koulu jossa on "ilmanen" asuntola.
ja selkääntaputukset äitiltä hyvä, että sinä ees menet kouluun...
Sen jälkeen ei o ollut äitin elättinä vaan tukena...ja kun pääsi veloista joita äitille joutu maksamaan (isä oli jo kuollut). Oli vihdoin vapaa panostamaan itseensä ja varallisuutta ostaa ainoa kielisoitin joka on täysin omasta tahdosta inspiroinut.
Kontran ja se on ja pysyy, tunnetasolla soittelen korvakuulolta omaksi iloksi. harrastelija touhua, mutta niin antoisaa...
Hölmöä on, että jos oisin ollut poikalaps niin oisin saanut soittaa rumpuja tai ksylofonia eikä oisi tarvinnut opetella nuotteja!
Näin ennen kannustettiin ;) |
|
Joskus muinoin tajusin, että olen sisimmältäni musta mies, koska jazzit, funkit ja bluesit maistuu niin hyvin, joten basso tuntui luontevalta. + Matalat äänet on seksikkäitä. |
|
Siitä kun saan orgastisia tuntemuksia joka kerta kun kuulen bassonjyrinää mitä kovempaa sen parempi. Sitä paitsi kaikki kovimman tyypit on aina basisteja kuten Gene Simmons, Lemmy, Joey De Mayo yms. |
|
No kun kitarassa on kieliä kuus ja mulla sormia vaan viis..
thoubi: Matalat äänet on seksikkäitä.
Yhdyn tähän. |
|
Käytän ironiaa ja vastaan, että basistilla on paljon ammattimuusikoita ystävinä ja kitaristeilla ei kun ne luulee olevasa itse se paras kitaristi maailmassa. No joo... jos rehellisesti vastaan niin pyydettiin bändiin mukaan ja kitaristien paikat oli jo täytetty. Siispä päädyin bassoon ja ikäänkuin tapahtui "paluu juurille". Alotin yläasteella soittaa bassoa koulussa, mutta siinä kasin lopussa vaihdoin kitaraan ja nyt kun pari vuotta bändissä soittanu bassoa niin tuntuu jotenkin paljon mukavammalta. |
|
Olen lipumassa yhä enemmän kitarismista basismiin. Tiesin että minussa on basismia huomattuani harjoittelevani kitaralla bassojuttuja. Lisäksi huomasin ihailevani yhä enemmän basisteja kuin kitaristeja. Lopullisen sysäyksen basismiin antoi jazzleiri muutama vko sitten jossa minuun teki vaikutuksen basistien soitot (mm. leirin taiteellisen johtajan bassottelu) sekä basson ääni. Siitä lähtien en ole ajatellut muuta kuin bassottelua. Eilen hommasin itselleni oikean basson ja olen alkanut treenata levyjen mukana. |
|
Eihän tällaisen kärsimättömän aika riittänyt kitaralla treenaamaan. Piti sitten ruveta basistiksi, kun tuossa humppabändissä nyt pärjää muutamalla soinnulla. Joskus vielä pitäisi treenata oikein kunnolla, kun jaksaisi. Vaan ei tahdo viitsiä, kun keikkaa voi vetää näilläkin taidoilla ja kivoja sivuansioita saa välillä :) |
|
Bassoa on kiva louhia pikku kännissä ja keikalla ei tarvi yrittääkään olla selvinpäin.
Ylivertaista muusikointia vuodesta tuhat |
|
"Huom! Olet kirjoittamassa yli 820 päivää vanhaan aiheeseen!"
nostetaas vähän vanhaa lankaa..
täällä tuo tapahtui silloin kun mä huomasin kirjottavani biisejä ekoja kertoja. silloin oli yleensä basso sylissä.
kitaralla aloittelin 11v, mut en mä saanu siitä mitään muuta irti kuin uuno turhapuro saundeja, ja vähän myöh. lady in blackin melodian..
kävin mä sit kääntyyn jossain bändi koulussakin missä mulle opetetiin arja korisevan "enkelin silmin" biisin soinnut, mutta enhän mä sitä osannu soittaa kitaralla sitten ollenkaan, joten;
kitara myyntiin ja kaverin serkulta joku vanha explorer ibanezi, 150w peaveyn kombo, ja master of puppetsin nuotit jnejne.
vuosien varrella vaihdellu kuitenkin tilanteen mukaan, soitan mitä tarvii.
soitin mä tossa jossain välillä ihan "työkseni" 7v humppakitaraakin(taih noh, valssista sinne puppetsiin asti, jonkin sortin bilebändi), mutta basso on kuitenkin se mun ensi rakkaus mikä tuntu siltä omalta jutulta. harmi kun sitä on vaan niin vitun tylsä soittaa yksin..
ja niin, sointuja on kivempi bassolla soittaa kuin kitaralla.. tilulilut, hyi saatana.. |
|
Itse aloitin kitaralla noin -90 taitteessa. Eka bändi olikin sitten jo -93 ja aina 2007 vuoteen asti kuljin omia polkuja erinäisissä bändeissä soittaen komppia. Välillä oli jonkun vuoden tauko jolloin en soitellut yhtään kertaa. Kamat säilyi. Ainoastaan vahvistin muutoksia tuli... 2007 puuttui kaverini bändistä basisti. Lähdin mukaan ja siitä asti ollaan länkytelty. Pitempi kitara ura oli oikeastaan vain hyväksi kun ei tarvitse mahdottomia perus juttuja enää opetella. Nyt on hieman kaipuuta takaisinpäin koska kotona soitan kitaraa jonkunverran. Reenikseltä en jaksa roudailla bassoja kotia niin reenautan itselle uudet biisit aluksi aina kitaralla kondikseen. Onkohan nyt 4 bändiä koluttu. Kaksi heistä edelleen iskussa ja aktiivisia keikkailemaan. Kaksi on haudattu elävältä. Mutta tosiaan Meni näinkin kauan ennenkuin löysin oman soittimeni. |
|
No minä en ole oikeastaan vielä huomannut. Olen kitaristi ja päätin ottaa basson ihan tosissani eli olen aikaisemmin soittanut bassoa satunnaisesti sessioissa kun on tarvinnut, mutta keväällä päätin, että bassosta tulee mulle toinen "pääinstrumentti" kitaran ohella. No olen perehtynyt parhaani mukaan basson saloihin.
Viimeksi olen ajatellut, että onko noilla nyt niin valtavaa eroa sittenkään? kitarahan se on bassokin eli myös basisti on kitaristi? ja kun ne ovat kitaroita molemmat, niin lähes poikkeuksetta ja ainakin kaikki tuntemani basistit osaavat soittaa kitaraa ja kitaristit bassoa joten onko sillä eroa?
Ainoa ero minkä keksi on, että basso hoitaa orkesterisovituksissa eri tonttia kuin kitara siis ei pelkästään eri taajuudella vaan basson rooli voi myös elää tosi paljon. Toisaalta basso on aivan yhtä monipuolinen ja moneen taipuva instrumentti kuin kitarakin (kitarahan se onkin) joten lopultahan on kyse vaan siitä mihin sitä käyttää. Itse soittelen myös kitaraa bassovahvistimella usein (en tietenkään päinvastoin). Basistit on pahimmoillaan samanlaisia pilittäviä nillittäjiä kuin muutkin kitaristit ja ihan samaa kamarunkkarismia tapaa myös basisteissa joten en oikein keksi eroa.
Tällaisia mietin nyt ja ehkä mietteet muuttuu kun aikaa kuluu muutama vuosi ja pääsen paremmin sisälle basson saloihin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka |
|
Olenko basisti? No tavallaan. Basistille on ainaki paremmin töitä.
Get it fucking done. |
|
metlica: Olenko basisti? No tavallaan. Basistille on ainaki paremmin töitä.
Juum. Ainahan sitä roudareita, miksaajia ja kuskeja tarvitaan.
Dr. Funkenstein: Hattu nousee kyllä teille, jonkunhan ne on ne rahat otettava pois. Nobelaneria ja pitkää ikää sinne. |
|
Joskus nuorempana päätettiin velipojan kanssa että alotetaampa soittaan. Itse olin vaan jotenkin kiinnostuneempi bassosta. Ja 15 vuoden soiton jälkeen ei kyllä kaduta päätös. Nykyään tulee sitten soitettua myös kitaraa välttävästi. |
|
Taimi oli minulle liian tärkeä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
