| Aihe: Kuinka minusta tuli basisti? | |
|---|
|
Rämppy: Ja kitaristeja, jotka kuvittelevat että kitaransoitto pätevöittää automaattisesti basistinvirkaan.
Tämä. Voi helvetti että nuo kaverit jurppii. Itse en ole mikään pro ja kitarasta minäkin bassoon olen siirtynyt, mutta onneksi kolmas bändi jossa bassoa soitin oli varustettu kunnon liiderillä joka alkoi mulle bassottelun maailmaa avaamaan. Ei ole se maailma ihan täysin kyllä auennut vieläkään mutta jotain kehitystä on tapahtunut.
Broken Hearts Are For Assholes. -FZ |
|
Rämppy: Nimenomaan hyvistä basisteista on pulaa. Sellaisista, joilla on hyvä atakki ja soundi, pystyvät pitämään tempon, hallitsevat useita soittotyylejä ja osaavat soittaa siten että soitto palvelee kokonaisuutta.
Kaikenlaisia bassonomistajia kyllä liikkuu. Ja kitaristeja, jotka kuvittelevat että kitaransoitto pätevöittää automaattisesti basistinvirkaan.
Jeps. Itse oon kuitenkin aloittanut bassolla ja treenannut basson bassona ja kitaran kitarana. Näitä "kitaristibasisteja" aina löytyy kyllä, ja sen näkee soitossakin, ketkä niitä on. Toisaalta on myös hyödyllistä, (tai itse asiassa oletettavaa) että basisti osaa soittaa muutakin instrumenttia kuin bassoa, esimerkiksi pianoa tai sitten sitä kitaraa, sillä bassolla melko usein soitetaan vain sitä yhtä säveltä kerrallaan. Tämä todistaa, että basistilla on jonkinlainen "harmoninen ajattelukyky" ja on jyvällä siitä, miten sointuja muodostetaan. Sointuunkin jos satut vahingossa soittamaan jonkun terssin, on heti itse perkele. Tämä tosin on vain aloittelijoiden ongelma. Perusasteikkojen osaaminen pitäisi olla ihan basicia.
www.mikseri.net/ose
www.mikseri.net/merd |
|
Olin bändin toinen (huonompi) kitaristi, ja jonkin sortin demobassoa soittelin nurikurisella (oikeakätinen) bassolla kun oli basisti siltä illalta jo soittonsa soitellut. Tovin bassolinjoja tapailtuani meni jo soitto ihan kelvollisesti. Siinä kohtaa leivottiin vanhasta basistista kiipparisti ja meikäläisestä basisti.
Seuraavana päivänä sitten iskää hihasta että nyt mennään ja ostetaan mulle vasuribasso. Huttuselta tarttui mukaan liikkeen ainoa vasuri (Ibanez GSR-200) ja sillä jauhoin sitte jokusen vuotta useammassakin bändissä kun huhut "bassonsoittotaidoistani" lähtivät leviämään lähipiirissä.
Tämän jälkeen bassoja (ja kitaroitakin) on sitten kertynyt kaikenlaisia ja molempia soitan aktiivisesti edelleen. Mutta jos multa kysytään niin mä oon ensisijaisesti basisti!
Aika vintage.. |
|
Olin teinipoika 70-luvulla. Ostin rummut orastavaan bändiimme, soitin niitä noin vuoden...en kehittynyt, opin vaan "peruskompin". Kitaraan siirryin kun kitaristimme meni inttiin. Sahasin peruskomppia eli Blues-skaalaa, opin sen ja jopa soolokitaraa soittelin. Rumpaliksi tuli tuuraaja, basisti pysyi samana aina vaan. Noh sitten meni 20 vuotta ja löysin bändin joka kaipaa basistia. Opettelen sitä vieläkin. Nyt noin vuoden soittanut bassoa ja kivaa on ollut :)
Basso on mun soitin, löysin sen vihdoin ja viimein. Kitaraa olen rämpytellyt aina kun sille tuulelle sattuu, mut bassosta löysin oman soittimen. Tää on mun "tarina" :)
Ja Ganes ForEver :) |
 Keny
19.09.2011 13:31:19 | |
|
10 V ikäsenä kun bändejä kasailtiin niin kaikki halus soitta skittaa ja tokana rumpuja.Kukaan ei tarttunu bassoon eli uhrauduin ja ei kaduta.Ainoo et kitaristit sai kaikki böönat aina mutta muutos tapahtu kun pantiin Rockabilly bändi läjään ja kontra haltuun.Johan riitti ehdokkaita:)
Sitä sitte moneks vuodeks konsikseen ja täs ollaan.
Blow wind blow, where ever you may go... - Tom Waits |
|
Ala-aste aikoihin kahden kaverin kanssa päätettiin perustää bändi. Toinen niistä oli rumpali ja sen piti ostaa rummut, toisella oli jo kitara, joten minulle lankesi basson soitto. 20 vuotta on kulunut ja sitä bändiä ei vieläkään ole perustettu mutta bassoa olen soitellut siitä lähtien, olkoonkin että sapatti vuosia ja muita taukoja on osunut väliin. |
|
Minäkin aloittelin kitaralla ja sitä aikansa rämmittyäni tuli mieleen ostaa basso. No ostin Tokain Jatsarin ja aloin treenaamaan perusjuttuja. Ehkä pari kuukautta ehdin harjoitella itsekseni kun kitaraa soittava kaveri pyysi soittamaan covereita yliopiston tiloihin, siis treenis oli valmiina ja rumpalikin tulossa. Noh, sinne menin tottakai pelonsekaisin tuntein, kun ei sillä kokemuksella itsetunto soiton suhteen ollut aivan vielä korkeimmillaan. Alettiin soittamaan Youngin Cortez the killeriä jamiversiona ja jotain muita yksinkertaisia covereita. Siitä se lähti ja tuosta bändistä oikeastaan sain vasta sen kunnon kipinän basson soittoon. Tämän vuoden alkupuoliskolla vielä käytiin tuolla ensimmäisellä bändilläni soittamassa ja nykyään Cortezista irtoaa jo aika karvainen versio.
I always kinda, sorta wished I looked like Elvis |
|
Perinteinen rippilahja-juttu. Isoveljeni oli saanut lahjakseen kitaran, jota myös minä välillä rämpyttelin. Hyvä ystävämme soitteli myös veljeni kanssa, kitaraa. Minä mietin että mitä pyytäisin rippilahjaksi, ja juttelin ystävämme kanssa kitarasta. Hän sanoi ykskantaan että "älä nyt kitaraa pyydä kun niitä jo kaveripiirissä on. Pyydä basso!" Mä en oikeastaan edes tiennyt mikä bassokitara on ja mitä se soittaa, mutta niin vain kävi että rippilahjaksi haimme kaupasta käytetyn Hagström Kentin. Siitä alkoi vuosikymmenten taivallus matalien taajuuksien valtakunnassa ; ) |
|
7lk:lla musiikintunneilla tartuin koulun nelikieliseen Ibaneziin. Sille tielle on jääty :) Enkä kadu päivääkään!
"You're good but not as good as 56,000 fucking vikings in a football stadium!"
-Bruce Dickinson |
 Wattari
05.01.2012 19:23:46 (muokattu 05.01.2012 19:24:10) | |
|
Itse aloitin basson soiton luullakseni 5-6luokan välisellä kesälomalla, kun ajattelin että jotain haluan soittaa. Ja laiska kun olen niin ajattelin että kun bassossa on kerta vähemmän kieliä niin sitä on helpompi oppia soittamaan :D
Alkuvaiheissa joskus vähän kadutti instrumenttivalinta kun ensimmäisten vuosien aikana ei musisointi ollut vielä edes kovin aktiivista, mutta nykyisin en vaihtais mihinkään. |
 Jeszse
05.01.2012 21:50:55 (muokattu 05.01.2012 22:00:31) | |
|
Hehe, joom.
Viime lokakuun puolessa välissä tuli facebookiin ilmotus, et kaverin bändi hakee basistia. Bändi nimeltä The Jasser Arafats, on kierretty keikoilla ympäri Suomee isojen nimien kanssa +Meksikon poikien kans Ruotsi ja Norja. Latviassakin on jotain tehty. Aattelin et eiss, mulla ei oo bassoo eikä mitään muitakaan kamoja, mut huvittas käydä koittaa.
Pyysin sit kaverilta jonku vanhan Falconin stratobasson ja sain muutaman biisin reenattavaa. Menin koesoittoihin joku kolmen viikon reenaamisen jälkeen. Tykkäsivät, pistivät muutaman biisin lisää reenattavaa. Sit meni pari viikkoo, ku tää kitaristikaveri soitti että lähetkö keikalle ku tuurausbasisti ei pääse. Sanoin et tokihan, ja menin ja ostin basson.
Keikkapaikalla tyypit esitteli mua ihmisille uutena basistina, vaikka siitä ei mun kanssa ollu viel siihen mennessä ollu mitään puhetta, ja keikan jälkeen yksimielisesti päättivät et tuun vetään seuraavankin keikan. Jossain vaiheessa joulukuuta mun nimi oliki sitte bändin sivulla jäsenlistalla.
Näin minusta tuli basisti.
e: Ehkä tosiaan hyvä mainita et basson soitosta ei ollu oikeestaan mitään kokemusta ennen tätä. Varsinkaan bändin kanssa. :D Kitaraa taustalla melkein kaheksan vuotta kyl.
Funkonaut: Hevi paskan uliulia! | munkero: Kehoittaisin myös pyytämään Eeroa, mut se homo veis kaikki ämmät kuitenki. |
|
Kitaraa taustalla joku n.15 vuotta ja bassoa siinä sivussa vähemmän vakavasti jotain reilu viitisen vuotta, kunnes viime kesänä pistettiin instrumenttien prioriteetit päinvastoin. Vanha bändi missä soitin kitaraa laitettiin telakalle keväällä 2011 ja sitten noita bassohommia alkoi jostain kumman syystä ilmestymään muutaman tuurauskeikan muodossa ja sitten vielä loppupeleissä ihan täysi basistin pesti toisesta bändistä.
Paremmat kamatkin tuli haalittua ja tällähetkellä kaapissa lojuu lähemmäks 10 kitaraa aikalailla ilman käyttöä, mitä nyt joskus uusia biisejä ihmetellessä on pakko tsekata kitaralla jotain skaaloja tms mitkä ei bassolla vielä aina ihan niin laakista hahmotu.
Nyt basson enemmän tosissaan ottaen aloin vasta huomaamaan kuinka helvetin hauskaa tämä oikeasti on. Monessakin mielessä miettinyt, että tästähän saattaa tulla mulle jopa isompi juttu mitä kitara ikinä.
Tuon kitaristi osaa soittaa myös automaattisesti bassoa kuvion allekirjoitan itse periaatteessa sen kannalta että jos sävellät biisejä, niin sulla pitää olla myös hallussa ne muutkin soittimet edes jollain tavalla (pitää ja pitää, helvetin iso hyöty siitä ainakin on). Itsellä on kitaran ja basson lisäksi myös rumpalitaustaa ja musiikkihommia teen pääasiassa nimenomaan sen musiikin ja biisien takia, enkä niinkään minkään soittajaegoilun tms.
Musahommat on vaan parasta ikinä soittimesta riippumatta. |
 Olli.M
08.01.2012 08:57:25 (muokattu 08.01.2012 09:03:05) | |
|
Nirvanan Nevermind ilmestyi ja siitä alkoi varsinaisesti musiikin kuuntelu mulla. Kaverin kanssa sitten fiilisteltiin kaikkea hyvää musaa ja puhuttiin bändin perustamisesta. Kuunneltiin räkärodeota jonka kautta tutustuin Rancid:n musiikkiin ja sen jälkeen halusin alkaa soittamaan bassoa. Vuotta paria myöhemmin veivattiin heidän halkoliiterissä Nirvanan biisejä väärin mutta tunteella. 15W vahvistimet molemmilla kaikki potikat täysillä. Minä soitin bassoa ja kaveri kitaraa.
Bassossa oli jotain mikä vetosi. Jonkinlainen kitara löytyi kaikilta mutta bassossa oli jotain eksoottista :)
E: Eli Matt Freeman on se jota mie syytän mun basismista.
Ain't no sunshine when she's gone,
and she's always gone too long,
anytime she goes away. |
|
To/Die/For: 7lk:lla musiikintunneilla tartuin koulun nelikieliseen Ibaneziin. Sille tielle on jääty :) Enkä kadu päivääkään!
Aika lailla tasan 100% samat sanat. Enkä kadu minäkään. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
