| Aihe: Kerro lempi basson soittajasi/esikuvasi! | |
|---|
|
Minua bassoon innosti tarttumaan ainakin semmoset miehet kuin Matt Freeman, Kenny Håkansson ja John Calabrese. En itse ole tässäkään lajissa mikään tiluttaja, joten stydi perussoitanta, rouhea soundi ja tyylikkäät fillit rokkaa omaan korvaan parhaalta. Freeman nyt on toki jossain määrin omaa luokkaansa ja sieltä on tarttunut kuuluvimmin omaan soittoon härskit kuviot, joilla maustetaan suoraviivaisia biisejä.
Tottahan arvostan myös vanhoja tekijöitä niinkun John Entwistle ja Steve Harris. Paljon on itsellä opittavaa.
I always kinda, sorta wished I looked like Elvis |
|
Soittoa aloittaessa innoittivat herrat Harris, Burton ja Joutsenniemi. Hiljan suurimpia säväreitä olen saanut vanhojen suosikkien vähän unohdetuista soittajista, kuten John Deacon ja Abban uskomaton Rutger Gunnarson. Molemmat osasivat palvella biisiä, mutta samalla vedellä juttuja, joista löytää vuosi toisensa jälkeen uutta ja jännää. |
|
Entwistle on mulle se ykkönen. Muita basisteja, joiden soitosta erityisesti pidän on esim. Geddy Lee, Geezer Butler ja Steve Harris. |
|
Steve Harris. Muina ässinä mainittakoon Cliff Burton, Phil Lynnot, Lemmy, Cisse, Victor Wooten jne.
Lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas |
|
Tän hetken kovin on kyllä Måns Groundstroem. Vakuuttavaa jälkeä Pressassa ja Wiguissa, puhumattakaan tuotanto- ja äänityshommista.
Alkuperäinen sankari on tietysti Dee Dee Ramone. Ei tartte olla Jaco, jotta voi jo käydä keikoilla ja tehdä hyviä biisejä. :)
You little punks think you own this town |
|
Aston "Family man" Barrett.
When i die, bury me upside down so the world can kiss my ass |
 J.Nikkanen
29.11.2010 18:47:40 (muokattu 29.11.2010 18:48:22) | |
|
En kyllä millään saa päähäni että kuka basisti oli sitten se joka naksautti tuolla päässä sen kitaravipstaakin tuonne basson puolelle. Villisti kyllä veikkaan että jotain tekemistä asian kanssa oli Steve Harrisilla, Blackie Lawlesilla ja Billy Coxilla. Monet kovat ukot on tullut vastaan sitten vasta siinä vaiheessa kun oli jo bassoon uskaltanut tarttua.
edit: Niin ja tietty Gene Simmons! Häntä ei sovi unohtaa!
Jos intternetissä ei olisi pornoa, siellä olisi vain bassodada. -bassoveijot |
|
Aston "Family man" Barrett
Second that!
You little punks think you own this town |
|
Mainitaan nyt vaikkapa Paul McCartney, Chris Squire ja Pekka Pohjola. Macca innosti minut aloittamaan soittoharrastuksen, jälkimmäisten bassottelut taas toimivat tällä hetkellä erityisen hyvin.
There is no way to peace, peace is the way to go. |
|
Minä itse :) |
|
Jaa-a
John Muyng, Thomas Miller, Chris Squire, David Ellefson, Tony Levin. |
|
Geezer Butler. Sopiva annostus melodisuutta täyttämään toisen kitaristin puute, groovaava komppaus ja paukutteleva tatsi. Niin ja ne viikset.
Vertikaalinen liike kaulalla (sweep?), kaulan päältä soitto ja taukojen tärkeyden tajuaminen ovat tarttuneet omaan bassotteluun. Esikuvaksi en silti sanoisi, tykkään vain miehen soitosta.
Täydellisimmässäkin naisessa on 150g paskaa. |
|
Jaco Pastorius, Marcus Miller, Victa Wooten ja toki Stanley Clarke. |
|
Duck Dunn ja Steve Harris olivat ensimmäiset. Myöhemmin tuli muitakin.
Duck Dunnin soitossa lumosi hillitön svengi ja imu, Harrisilla taas kokonaisvaltaisuus ja melodisuus, sen mitä sitä nyt siellä on.
Always play on one and don't fake the funk. -Bootsy- |
 MPU
30.11.2010 21:00:24 | |
|
Marillionin/Kinon/Transatlanticin Pete Trewavas. Pieni mies lavattoman basson takana Marillionin Live at Loreley-pätkällä värähdyttää edelleen mun ripseä.
Jonas Reingold The Flower Kingseistä.
Ja tietty Geddy. BassoJumala isolla J:llä.
Marko
Ite kun tekee saa sellasta kun tulee |
|
John Wetton. RaakaaMelodista, TukevaaSolistista. RytmistäHarmoniaa. Kova laulaja ja biisinikkari. Motown meets avantgarde hard rock.
Osta koko paketti jo tänään ja naura paskainen nauru iloisena Esso-vahvistimen omistajana tavallisille hölmöläisille. |
|
Ainakin nämä herrat;
James Jamerson, John Deacon, Paul McCartney, Nathan Watts, Stuart Zender ja Pino Palladino |
 2541
02.12.2010 23:31:23 | |
|
Jamppa2: John Wetton. Motown meets avantgarde hard rock.
Hyvin sanottu! |
 pekezu
02.12.2010 23:47:03 (muokattu 03.12.2010 14:56:11) | |
|
Jaco Pastorius. Soi nytkin taustalla. Uudisti kovasti bassoa orkesterisoittimena. Funky artikulaatio ja täydet kuviot ovat omaankin soittoon hieman leimaansa jättäneet. Tai yrittäneet.
Ron Carter. Jazzlegenda. Walkingit mukavaa ja mehukasta kuultavaa, mutta myös esim. Shorterin Speak no evilin vähän staattisemmat linjat ovat todella mieleen. Jatsihommien ehdoton innoittaja.
Rocco Prestia. Puputusfunkin vaari, 16-osatykitykset ja hienoja linjoja. Omaan soittoon anastettu rankasti 16-osasiirtymiä, kromaattisia tai ei.
Flea. Rokkifunkkia parhaimmillaan. Armoton energia soitossa ja linjoissa. Muutamia äärettömän eteviä ja nätinkuuloisia likkejä on tullut kopioitua. Flea lie syypää siihen, että soitan välillä aivan liian kovalla voimalla. Mutta se soundi vaan on aika toimiva. Ei kaikkeen, mutta siihen.
James Jamerson. Vapaat kielet, vaikkeivät sopisi sävellajiin lainkaan. Jamersonilta lie peräisin juuri vapaiden kielien käyttö ns. "ongelmatilanteissa". Hienoa ja älykästä kamaa. Tavallaan walkingbassia, mutta ihan eri rytmillä.
Tim Commerford. Ensimmäinen todellinen bassoesikuva. Etenkin soundissa. Simppeliä mutta hyvää rokkibassottelua. Hillitön groove etenkin Brad Wilkin kanssa.
Les Claypool. Ei ole oikeastaan vaikuttanut omaan soittoon, mutta ihailen miehen aivan erilaista lähestymistapaa bassoon soittimena. Arvostan myös muusikkona.
Tässäpä näitä. Vaikka osalta jannuista on tullut juttuja varastettua niin ei pidä luulla, että pystyisin lähellekään vastaaviin suorituksiin. Mutta tosiaan suurin osa on osaltaan vaikuttanut omaan basisti-identiteettiin. Enemmän tai vähemmän.
"Ei kyllä paskominen on parasta mitä voi tehdä housut jalassa." -bassodada |
 Isotalo
03.12.2010 01:21:26 (muokattu 03.12.2010 01:21:37) | |
|
pekezu: Rocco Prestia. Puputusfunkin vaari, perintöä Jacolta ja sitten vähän lisää 16-osia.
Jaco Pastoriuksen debyytti ilmestyi -76, Tower of Power lätty jossa mm. What Is Hip, ilmestyi -73. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
