| Aihe: Rakennuksessa käyneet mokat | |
|---|
|
Näitä lukiessa sydäntä lämmittää :D
Tein LP mallisen skeban, sen aikana tapahtunutta:
1: Älä pidä pylväsporakoneen terän kiinnitys työkalua joka roikkuu ketjussa, karassa kiinni samalla kun käynnistät koneen O.o.
2:Jos jyrsii kaulataskua kovaan puuhun tulee huomioida että kova puu saattaa murtua helposti. Ei muutakun tasohöylästä aihio läpi ja tuli tehtyä loimukoivu kannelliseen bodyyn koivu selkäpuolikin.
3: Kansi jäi noin 5mm liian paksuksi tallapalan kohdalta kaarevan muotoilun jälkeen. Nyt sitten fiksaillaan.
Jännityksellä odotan kun alkaa opinnäytetyö ja pitäis tehdä joku presarimallinen basso...
tein itte......nou roblem
www.myspace.com/karkaasuband | |
En nyt tiedä pitäisikö tämän mennä röytöketjuun vai tänne, mutta ainakin meni päin helvettiä. Sain vihdosta viimein rapsuteltua muovilakat irti kiinankimppatelestä ( http://picasaweb.google.com/lh/phot … Lxpov-SebaqnOZ9iHjQ?feat=directlink ), ja sain jo pintaan petsin ja öljytkin. Ruuvailin siinä osia sitten kasaan ja kas: rulloilla varustettu hieno tune-o-matic ei menekään enää tappeihinsa, vaikka tappien väli piti olla sama kuin alkuperäisessä tallassa. Lieneekö runko kutistunut monen kuukauden projektitauon aikana (en oikeasti ihmettelisi, sen verta rujoa jälkeä oli muutenkin ettei siinä ole varmaan joudettu puita kuivattelemaan) vai mitä, mutta eipähän enää mennyt. Ihan mittaamalla sentäs olin varmistanut yhteensopivuuden tallaa ostaessani. No perkele, malttamattomana tunarina sitten vähän väljensin toisen holkin reikää että saisi edes muutaman millin kymmenyksen lisää tilaa, ja sitten runnoin tallan tappeihinsa tappien ollessa niin ylhäällä kuin kierteet antoivat myöden.
Tässä vaiheessa varmaan jo aika moni miettii mielessään että "ei näin", mutta tartuin kuitenkin vielä ruuvariin ja ruuvasin tapit ala-asentoonsa. Ihan hyvin meni, ja bonuksena tallakaan ei enää tippuisi, vaikka kitaran kääntäisi kielittä ylösalaisin... Tiukka sovitus, sanoisinko. Sitten pitikin alkaa ruuvailemaan kaulaa paikalleen. Kaulataskun suoristelun jälkeen materiaalia oli lähtenyt sen verran (eikä muuten tullut vieläkään taskunpohja ihan suoraksi, kele), että piti vähän post-iteistä pykäillä shimmiä sinne. Nyt alkoi jo näyttää paremmalta, ehkä vähän liikaakin. No väännetäänpäs tuosta kaularautaa inasen löysemmälle niin ei kielet makaa ihan nauhain päällä. Johtuikohan tekijästä, tekovälineestä vai teon kohteesta, niin taisi siinä pyörähtää raudan pääkin pyöreäksi. Koitin sitten korjata ruuvaamalla tallaa vähän ylemmäs. Nyt meni sitten jo ihan röytämisen puolelle, ja pyörittelin bassokielten puoleisen tapin kierteet vituiksi. On se kumma kun kahdenkymmenen vuodenkin ikäisenä vielä tulee muistikatkoksia, että kumpaan suuntaan sitä ruuvia pyöritetäänkään.
Pistin sitten kitaraan viisi kieltä kiinni (ylä-e:n väänsin poikki, huraa), josko se kaula siitä vähän notkistuisi pitkän joutenolon jälkeen. Ehkä joskus vaihdan mikit vielä tuohon ja samalla tusaan tallan kiinnityksen siihen malliin, että toimii kuten pitääkin. Tästähän tulikin ikuisuusprojekti.
Jotain hyvää sentäs, vihreä vesipetsi näyttää varsin kivalta kahden puolihimmeän Danish Oil -kerroksen alla. Voi sen sitten edes seinälle ripustaa, jonsei muuta. Ja jos tuo kaula tuosta vertyy, niin alakielten korkeuden saa shimmaamalla mieleiseksi ja tallan toinen puoli edes vielä säätyy. Muistakaahan lapset pitää taukoa rakentelusta, jos ei ihan suju. Välttyisi enemmiltä vahingoilta.
E: Pari kuvaakin lopputuloksesta, luonnossa ihan inasen tummempi vihreä. Kuvissa näkyy pari kohtaa, yksi edessä, yksi takana (siinä soittoasennossa oikean käsivarren alla) joista jänis haukkasi palaset aamulla. Rrrrrukkaset. Onneksi lohmaisi sentäs takapuolelta sen isomman, oikein pala lähti.
http://picasaweb.google.com/lh/phot … 1sRgCMWW49SlqpDIrAE&feat=directlink
http://picasaweb.google.com/lh/phot … 1sRgCMWW49SlqpDIrAE&feat=directlink
Tältä pohjalta. | |
No niin
...taas pitkästä aikaa. Nauhaton bassoprojekti on ollut pitkähkön ajan telakalla, mutta mihinkäs se sieltä karkaisi. Koksia kattilaan ja eikun koneet uudelleen käyntiin.
Projekti on jopa edennyt aina välillä. Kaula odottaa lopullista otelaudan hiontaa ja pinnoitusta. Samoin yläsatula valmistumistaan. Rungon malliksi valikoitui lopulta tele, hiukan kitaranrunkoa suurentaen tosin, että sain mittasuhteet kaulaan sopiviksi. Runko on leppää ja normipaksuinen, mitä tulee fenderin runkoihin. Runko on tällä hetkellä oikeastaan loppuhiontoja ja pintakäsittelyä vaille valmis. Tällä kertaa malttia on ollut ehkä liiankin kanssa, mutta harrastushan tää on, onneksi ei tällä hommalla leipä irtoa, olisin ollut mullissa jo ajat sitten. Kuvia tulee, kun tuotos on valmis.
Uusia projekti-ideoita on syntynyt enemmän kuin arkadianmäen loisilla koko elinaikanaan. 5-kielinen alkaa kesällä, jahka tuttava saa sen kaula-aihion vaahterapuut sahattua (ei kiirettä). Tavoitteena 34" skaalalla varustettu, tupla mikrofinen, aktiivietuasteella varustettu peruslätkytin. Kaula siis vaahteraa ja runko saarnia. Ja rakenne neck thru body. Perästä kuuluu.
Toinen märkä uni on modata linkistä löytyvä kirppariostos http://www.fetishguitars.com/html/eko/seventies/mantabasso.html
Kyseinen kapistus käveli kirpparilla vastaan 45€ hintaan ja mukaan jäi. Lähempi tuttavuus osoitti kaulan olevan todella kelvollinen, mutta runko, vaikkakin on täyttä puuta, on se jyrsitty koko pleksin alaiselta osaltaan ontoksi ja täten soundi on kuin puoliakustisessa. Tosin huomattavasti kireämpisoundinen. Ideana on tehdä vain uusi runko, hiukan paksumpana, minimijyrsinnöillä, uusilla mikeillä ja alatallalla.
Tuo alatalla sittemmin on osoittautunut hankalaksi. Mistään ei löytynyt noin kapealla kielivälillä varustettua tallaa, jotenka se oli tehtävä itse. Ja oikeammin on jo työn alla. Haluan tallaan hiukan enemmän järeyttä, mitä tuo alkuperäinen pellinpala ei tuo.
Tämä sepustus nyt ei varsinaisesti ole mokakokoelma, mutta on varsin kattava kokoelma asioita jotka voivat mennä pieleen. Aiemmista tekemisistä viisastuneena, toimin tulevaisuudessa kuin hidastetussa filmissä. Näin olen itselleni pyhästi vannonut. Mutta jahka sitä alkuun pääseen on ryömintävaihde jo pois päältä ja kaasua vaan lisää...
ps. osaakos kukaan latinaa? sanat "musiikki on meissä" pitäisi saada käännetyksi latinaksi
Hyvää kesän alkua kaikille
Lökis | |
Noniin, tuli ittekkin rakenneltua kitara ( http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=177903& ) ja mokiahan rakentaessa toki tuli mutta ei mitenkään pahoja ihme kyllä. Kaulaa en tehnyt ite ja varmaan siinä se onni olikin, näitä muita juttuja kun lukee niin kaulaa tehdessä näyttää suurin osa mokista tapahtuneen.
Pikkumokia tuli sitä rakentaessa:
Kaulataskusta tuli muuten hyvä mutta lipsahti pari milliä vinoon joten kaula ei ollut linjassa rungon keskilinjan kans, noo, korjautu helposti, puukolla vaan vähän lastua pois ja liimatessa puristi oikeaan päin vinoon. Meni vinoon koska oli aivan tolkuttoman vaikee tehdä sellanen templeitti ja erityisesti saada se linjaan koska olivat jotenkin sössineet sen kaulan liitoskohdan sillee jännästi siellä ibanetsin tehtaalla joskus. Jyrsimellä ois tullu parempi mutta ei ollu joten tein oksaporalla.
Tuossa joku mainitsikin että tom ei mennytkään tappeihinsa, mulla kävi just sama, porasin tappien reiät liian lähelle toisiaan, noo korjautu helposti, tosin ei hyvin, väljensin vaan reikiä ja sitte meni mutta ei meinannu mennä kunnolla ja talla on varmaan nyt silleen jonkinlaisessa "jännityksessä".
Kaulaa kiinnittäessä olisi pitänyt älytä tehdä kulma kaulalle, en silloin vielä tiennyt että tom tarvitsee kaula kulman, noo, ratkaisin ongelman viilaamalla tallaa n. 3mm ohuemmaksi. Tallan upottaminen ei olisi ollut hyvä ratkaisu koska mensuuri olis tavallansa muuttunu tällöin ja aiheuttanu sen että säätövara ois huonolla tuurilla loppunu. Auttoi pikkaisen mutta kielet jää sittenkin inan vähän ylös, eikä voi oikeen laskea viilaamalla lisää koska alkaa rämistä, nauhat pitäs hioo.
Mikin kehyksen kiinnitysruuvien reikiä poratessa meinasi sattua emämunaus. Mulla oli humppari laitettuna sinne koloon ja porailin siinä sitten reikiä ruveille. Yhden reiän alla oli kolo josta mikin johto meni kontrollikoloon... Pora tietenkin osui suoraan johtoon, huomasin vasta pari päivää jälkeen kun mikkiä tutkailin. Selvisin säikähdyksellä, ainoastaan maajohto oli ruhjoutunut eikä mitään ollu menny oikkariin.
Noista ruuvien reijistä, kanttii tehä kaikki, meinasin pilata virittimien kiinnitysruuvit ku en aluksi tehnyt tarpeeksi isoja reikiä, en aluksi uskonut mutta johan kiristyivät kun teki kunnolliset reiät.
Kaulan kiinnitys, se oli varmaan vaikeinta koko projektissa, kolon teon jälkeen laitoin sen ekaks pelkällä liimalla. Viikon päästä seuraavalla tunnilla yks kaveri sanoi että ei tuo pysy, en uskonut ja läimäytin kädellä kaulaa, en mitenkään kovasti ja kaulahan kirahti irti. Kyllä nolotti, noo, ois pitäny kiittää kaveria koska olisi saattanut lähtä pahemmallakin hetkellä, esim kielien kiinnityshetkellä... Seuraavaksi päätin kiinnittää kaulan ruuveilla. Tein reiät ruuveille joiden teko olikin melkoista kun piti laskea hirveet laskelmat että saan kannat upotettua riittävän syvälle niin ettei kärjet tuu otelaudasta läpi. Noniin, ja jossain vaiheessahan ne tietenkin tuli läpi. Onneksi ei tullu ku pari milliä ja vieläpä ihan nauhan juureen, joten jälkiä ei juuri nää. Tämä kämmi johtu alunperin siitä että kaulan puusta lähti kierteet jossain välissä jolloin upotin ruuvia lisää tyhmyyksissäni. Lopuksi kaula kiinnittyi kolmella ruuvilla ja puuliimalla. Ruuvit varmistettiin kontaktiliimalla ja puristimet väänsin raivon vimmalla niin tiukkaan että sain ajatella että puristusvoimasta ei ainakaan olisi kiinni. Lopputulos: pysyy, mutta jatkuva pelko siitä että voi lähtä irti, en oikeen luota kunnolla. Ja sen jälkeen ku oli kiinnitetty, sain seuraavanlaisen vinkin: kierreholkit. Siis metalliset putkijutskat joissa on sisäpuolella kierteet jotka upotettaisiin kaulaan ja sen saisi iloisesti koneruuveilla vetää kiinni. Noo, ärsytti vain lievästi.
Mnjoo, mitähän muuta...
No mulle kävi myös niin että jakin kolosta tuli pikkasen liian ahdas, nyt metallinen "liuska" joka lukittaa plugin ei mahdu kunnolla liikkumaan ja plugia saa painaa lujaa että menee. No, ainakaan ei lähde soolojen tiimellyksessä irti niinsanotusti.
Kontrollikolon muotoa suunitellessa loppujen lopuksi muodosta tuli aika kehno, tein helposta asiasta vaikeen jälleen. Tein sellasen stailikkaan vinoneliön mutta ilmeni että ei tullu stailikas. Siitä tuli liian pieni ensinnäkin, ei voi lisätä juuri mitään potikkoja enää ja muodoksi ois käyny paljo paremmin tuota sakaran muotoa mukaileva. (jaaha jälkeenpäin hoksasin syyn miksi tein sellasen huonon)
Jooh ja sitten pintakäsittely. Sehän se huonoiten onnistui, osaksi siksi että käytin spraylakkaa ja loppu olikin sitten kokemuksen puutetta. Valumia, puun imasemia reikiä ja ryppyä löytyy ja lakan "elastisuus" on ihan uskomatonta, mut kovettuu ajan myötä. Tein näin: ekaks n. 1,5 purkkia lakkaa petsien päälle jonka jälkeen tajusin että pitää tehdä välihionta. Noh, ainakin tuli kunnon pohjat. Välihionta 320 paprulla veden kera ja lisää lakkaa vaan. Melkeen kahen viikon jälkeen maltti loppui ja aloin viimeistelemään. Hioin näin: järjestyksessä paperien karkeudet 1000, 1200, 2000 tottakai veden kera. Yhellä karkeudella joka paikka läpi ja sitten seuraavaan. Ton 1200 tilalla ois pitäny olla 1500 mutta ei ollu kaupassa, noo, tuo yksityiskohta ei oo niin millin päälle. Ryppyjä löytyy siksi koska en uskaltanut hioa kunnolla ku pelkäsin että menee läpi. Pelko osoittautui jälkeenpäin turhaksi, noo hioo sitten joskus taas lisää. Kitaran alasakaroiden kärjissä meni räikeästi läpi, johtuen siitä että lakkasin parvekkeella ja toin sen sitten illalla saunaan jolloin saunan lauteet painoi sieltä lakat pois, ja se oli vielä erityisen pehmee sieltä kun sinne kertyi sitä lakkaa.
Klääh, ihan karseen pitkä teksti, miten mä voinkin suoltaa moisen määrän. | |
Mittasin presarin maadoitusreikää, siis sitä mikä tulee tallan alle. Tarkistin vielä mittauksen, ennen porausta.
Muuten hyvä, mutta en mitanutta satulasta vaan ensimmäiseltä nauhalta...lisää rosterisia peitelevyjä. |  sartzan
09.05.2009 15:41:01 (muokattu 09.05.2009 15:43:16) | |
|
Nykyisessä projektissani päätin tutustua lespaul-tyyppisen liimakaulan saloihin. Neljän asteen kulma on avainsana. Liitoksen tekemiseen löytynee useampia tapoja, joista itse päädyin ratkaisuun, jossa kulma kikkaillaan kaulaan, ja bodyyn tehtävä kolo on suora. Verstaalta löytyi maailman monivaikein kulmamitta, jossa oli ruuvia ja liikkuvaa osaa muille jakaa. Tämä yhdistettynä siihen, että heppoisalta tuntumaltaan vempele asettui mielessäni kategoriaan "halpis", takasi ylimääräistä työtä siinä vaiheessa kun kaulan piti liitoskohtansa puolesta olla valmis. Ei istunut runkoon niin mitenkään. Kaulan alaosan ja rungon väliin jäi niin iso rako, että sinne huutaessa kaiku vastasi.
Tilanteen tutkailu paljasti kulmamitan perseilleen kaulaan neljän asteen sijaan kuuden asteen kulman. Blondiutta voisi toki syyttää, mutten ollut ainoa jolle juuri kyseisen mitan kanssa kävi noin, joten syytän avoimesti ja häpeilemättä mittaa. Tiiänpä olla ko. ropeliin koskematta enää. Puolentoista euron muovisella kolmionmallisella perinteisellä kulmamitalla kulmat saatiin tänään ojennukseen ja jyrsimellä oiottua syntyneet vahingot. Kaula istuu runkoon kuin hanska.
Tässä kohtaa tuuletin. Ei ois kannattanut.
Seuraava ongelma olikin sitten pari pykälää eksoottisempi. Työn alla on siis sähkis, jonka malli on omasta päästä. Lähtökohdaksi otin LP juniorin, josta sitten olen tviikkaillut tekeleen, joka ei enää millään tavalla muistuta junioria muutoin, kuin erinäisiltä mittasuhteiltaan. Tai tämän päivän jälkeen ei enää edes niiltä osin... Enivei. Verstaalta löytyi lespan piirustukset sekä kaulan muotosapluuna, jotenka käytin tuota sapluunaa tämän tekeleen kaulan tekoon, koska sukulaissoittiminahan niissä itsestäänselvästi on samanlainen kaula, eikö?
No ei. Tänään sartzan oppi, että noissa kahdessa mallissa kaula tosiaankin kiinnittyy hieman eri kohdasta runkoon, ja kun oikein ottaa silmät käteen ja ajattelee samaan aikaan myös vähän, niin lespassa otelauta jatkuu rungon puolelle toisin kuin junnussa. Toisin sanoen: vaikka samanskaalaisia lirputtimia ovatkin, on lespassa lyhyempi kaulakalikka kuin junnussa. Ja miulla oli lespan mittojen mukaan tehty kaula. Eli ihan tarkasti ilmaistuna minulla on nyt liian lyhyt kaula. Hirnahdin asian huomatessani. Vielä hersyvämmin hihittelin huomatessani, että kaulalle mahtuisi siis kokonaista olikossenyt 16 nauhaa ennen bodyn reunaa. Tämä tietenkin helpottaisi nauhahommia huomattavasti, eihän tässä nyt mitään tilukitaristeja olla, mutta siltikin... 16 nauhaa.:D
Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen, potutusmittari ei itseasiassa ehtinyt värähtääkään, sillä onneksi tuo kaulakalikka on lavan puoleisesta päästään jäänyt vielä täysin vaille minkäänlaista huomiota liitoskohdan viedessä kaikki henkiset voimavarani, eli esim. lapakulmaa ei ole tehty. Siispä siirrän satulaa lapaan päin riittävästi, ja tuon lapakulman teen nyt sitten liimaamalla, mikä pelastanee tilanteen. Ja ratkaisee myös mielessäni olleen pohdinnan lapakulman toteutustavasta.
Samalla tein muita yleisiä mittailuja lapsukaisesta, ja totesin, että vaikka esikuvansa on lp-skaalainen, tulee tämä sittenkin straton skaalalla. Silviisiin saan tallaa siirrettyä vähän taaksepäin ja näin raivattua enempi tilaa kahdelle humpparille.
Näin nämä tilanteet muuttuu ja kehittyy, kun ilman piirustuksia tuusaa... Saas nähä tuleeko tästä kepistä lisää raporttia tähän ketjuun ennen pitkää.
"Oh my dog...
Oh Long John...
Oh Long Johnson...
Oh Don Piano...
Why I eyes ya...
All the live long day." -kissa | |
Vaihdoinpa siinä sitten Exploon etummaisen hihnatapin paikkaa. Naapurit saivat varmaan yliannostuksen paholaisen kutsuntaa ja ulkosynnyttimiä.
Tuumasin että pehmoiseen mahonkiin varmaan uppoaa hyvin ilman sen kummempia alkureikiä, nopea homma, ei jaksa säätää jne. Puukonkärjellä vähän kaivertelin kuoppaa (~3mm) ja aloin ruuvaamaan. Hyvin upposi, kunnes kierrosta vaille pohjassa ollessaan ruuvi sanoi naks. Poratkaa jumalauta sille ruuville se reikä vaikka mihin lastulevyyn ruuvaisitte, jos haluatte välttyä suht äkilliseltä ja voimakkaalta mielipahalta.
Piti sitten se porakone kaivaa sieltä kaapin perukoilta hirveällä ryskeellä ja potkia jäniksiä pois tieltä. Ainokainen sopivankokoinen poranterä olikin sitten ilmeisesti tähän lastulevyn porailuun tarkoitettu, ei oikein purrut ruuvinkantaan. Ei muuta kuin uusi reikä sitten puolen sentin päähän, pora tyssäsi parin sentin syvyyteen eikä mennyt enää sitten mitenkään syvemmälle. Mitähän lie tuli vastaan, ei ainakaan kaularauta. Tämä nyt onneksi sitten juuri ja juuri piisasi saippualla silatulle ruuville, ihan pohjaan sitä ei sitten saanut ruuvattua mutta pysynee tuossa kyllä. Melko ruma remontti, onneksi Cliplockin pää peittää röytöjäljet.
Noh, eipä enää kaula sukeltele ja koko kitara on muutenkin paljon paremmassa asennossa seisaaltaan soitettaessa. Uusi hihnanpaikka on siis rungossa kaulataskun kohdalla, keskilinjasta sen puoli senttiä lattiaan päin.
Tältä pohjalta. | |
Jackson RR projektissa http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=31&t=178661 Olin suoristamassa jyrsimellä rungon reunoja.
Kesken jyrsinnän jyrsimen kahva oli tarttunut kiinni takkin.
Ihmettelin että miksi jyrsin ei liiku ja rupesin työntämään kovemmin.
Samassa jyrsin irtosi takista, hyppäsi liikkeelle ja vetäs puolen sentin uran runkoon.
Asia korjaantu kun jyrsin koko sivusta puoli senttiä pois. | |
Tossa kitaraa ja bassoa samanaikaisesti rakentaessa on tullu mieleen, että ennen ku mitään rakentamista edes suunnittelee, kannattaa kävästä ostamassa iso purkki puukittiä. | |
Kohta valmistuvassa bassossa ainoa isompi moka oli kaulaprofiilia tehdessä tuplakaularaudan unohtaminen. Eli olisi pitänyt tehdä reilu D-malli hoikan C:n sijaan. Paikkaukseksi piti liimata kolme vaahteraviilua päälle, samalla kaulakin jäykistyi hieman.
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... | |
Ehtoota
Aina teki sit mitä tahansa, kannattaa tehdä suunnitelma tekemisistään. No vosun päälle kun menee, niin luonto on suunnitellut, mut soittimen kans on hyvä pitäytyä etukäteen suunnitellussa. Alllekirjoittaneella on kokemusta, kun suunnitelmasta livetään tai sitä muutetaan lennossa. Tuloksena on sutta ja sepulturaa... | |
Ebonystä rakentelin otelauta ja sahailin kokeeksi nauhaurat itse. Tein jopa oman työkalun hommaa varten. Siinä sitten innoissani kiinnittelin nauhat ja kyllä näytti hienolta. Rupes vain vituttamaan, ku näin otelaudan helmiäiset muiden osien kans pöydällä. :D | |
Tein ensimmäistä läpirungon kaulallista kitaraani ja suunnitelmissa oli läpirungon vienti myös kielien osalta. Schecterin tyylikäs C-1 innoittajana...Tallaksi Schallerin rullamalli.Läpivientiholkit ala StewMac molemmin puolin bodyä.
Bodyyn tallan reiät tehtyäni pääsin mallaamaan kieliä kiinni...kielet makasi tallan takaosan kulmaa vasten koska tyylitelty vino kielien läpivienti teki 3 korkeimman kielen kulman liian jyrkäksi. Siinä vaiheessa ajattelin vaihtaa hommia. No ratkaisuna oli liimata erillinen bridge ebonystä johon porasin uudet reiät tallalle siten kulmaan että kielet ei enää "kantaneet tallanrunkoa vasten. Soundi on hyvä ja olisi kiva verrata normaaliisti tehtyyn:)
Miten tämä moka olisi estetty: poraamalla ensin tallan reiät, testaus ja sitten vasta läpiviennin reiät.
Tuleehan noita mokia, onneksi niistä joskus oppiikin. Itselläni on tullut myös uusia ratkaisumalleja, uutta muotoilua, nöyryyttä ja kärsivällisyyttä mokien ansiosta. |  mhaarala
05.08.2012 22:19:13 (muokattu 05.08.2012 22:25:29) | |
|
En tiedä onko tämä nyt varsinaisesti moka... mutta kyrsii kuitenkin. Tein Flaxwoodiin nätit helmiäismerkit otelautaan ja hioin otelaudan 80 - 120 - 240 -320 - 600 -1000 vahvuuksilla. Kun otelauta näytti aikalailla valmiilta ja kurottelin jotain viereiseltä pöydältä niin eikös se mokoma sitten livennyt käsistä ja pudonnut terassille. Nätti hiusmurtuma kaulan takaosassa... noh, juoksevaa pikaliimaa murtumaan ja toivotaan että kestää, muuten kaulan lujuus näyttäisi olevan edelleen pintapuolisella tarkastelulla ok. Ei oikein nappaisi ostaa uutta kaulaa ja aloittaa alusta. :(
Ei pitäisi hosua vaikka olisikin innostunut....
Hymyä huuleen kun kuset vastatuuleen | |
Lisätäänpäs omia mokia, joita on sattunut vielä keskeneräisessä strato -projektissani (ensimmäinen DIY -kitarani):
- Kaularaudan ura tuli jyrsittyä liian syväksi, kun jyrsimen stoppari oli huolimattomasti kiinni (jyrsi syvemmältä kuin piti). Tämä korjaantui parilla uran pohjalle liimatulla koivuviilulla.
- Tallan (American standard) kiinnitysholkkien reiät tuli porattua muutaman millin liian taakse, jolloin mensuuri meni vituiksi. Mittausvirheen lisäksi syynä oli mallauksessa käytetty no name -merkkinen straton pleksi, jonka mitat olivat enemmän "sinnepäin" (pleksin takareuna tuli liian pitkälle, jolloin tallaa ei saanut sijoitettua oikeaan kohtaan). Tämän korjaukseen käytin lompakkoa, kun en halunnut syventää kaulataskua tai lyhentää kaulaa. Ensin kiinnitysholkit veks ja sitten reikien tapitus. Loppusilaukseksi uusi vintage -tyyppinen talla :) Nyt myös tapitukset jäävät tallan alle piiloon.
- Kaulan lakkapinnan läpihionta sekä lavassa että otelaudassa (kaula vaahteraa). Tässä opin sen, että korkeammissa kohdissa voi olla vähemmän lakkaa kuin matalammissa, jolloin lakkapinta menee niistä helposti puhki. Tämä korjaantuu uudella lakkauksella.
- Liian aikainen viimeistelyhiominen. Body on leppää, joka on _hieman_ pehmeä puulaji. Ei tartte kuin vilkaista bodyn suuntaan, niin jo tulee naarmua tai kolhua. Olen tehnyt viimeistelyhionnan varmaan kolmesti tämän vuoksi. Neljännen ja viimeisen teen vasta juuri ennen kuin aloitan pintakäsittelyn (=ensi viikolla).
Koska kitara on vielä vaiheessa, lisämokat ovat myös mahdollisia :) | |
Lohdullista, että muutkin ovat kämmäilleet :D
Tässä pari omaa:
- Tune-o-maticin tolppien reiät sentin liian lähelle kaulaa mittausvirheen takia. Tapittamalla ja uusien reikien poraamisella selvittiin. Ja opittiin, että aina ennen poraamisia ja jyrsimisiä tuplatsekataan mittaukset.
- Ensimmäistä liimakaulaista LP-projektia tehdessä liimasin otelaudan ennen kaulaliitoksen tekemistä. No saihan sen tenonin otelaudallisenakin tehtyä, mutta ilman olisi ollut sata kertaa helpompi.
- Prs-projektin otelautaan sain linnut liimattua paikoilleen ja rupesin radiusta hiomaan itsevalmistetulla, nauhahiomakoneeseen liitettävällä keinusysteemillä. Kiinnitin otelaudan himpun verran huonosti kiinni, joten toinen pää repsahti alemmas kuin toinen. Tuloksena erittäin nättiä, kuivaa ja hienosti koristeltua sytykeruusupuuta. Tämän äksidentin jälkeen otti niin kovasti päähän, että muutama kuukausi oli taukoa rakenteluhommista.
- Loimupuun jyrsiminen on kanssa pientä syöttöä vaativaa hommaa. Muutaman kerran lohkeamia on joutunut paikkailemaan, kun yllättäen jyrsin repäiseekin isomman palasen, kuin on tarkoitettu. Hyvänä puolena tosin se, että syitten mukaisestihan loimupuu lohkeaa ja palasen (jos vielä löytää jostain) saa helposti liimattua takaisin.
- Pintakäsittelyn kanssa ei juuri muuta ole ollutkaan kuin vastoinkäymisiä, en tähän kaikkia lakan valumisia, keittämisiä, lakan läpi hiomisia ja appelsiinipintoja edes ilkeä kertoa. Varmaan tru-oil on ainoa pintakäsittelyaine, millä oon kerralla onnistunut.
Mut niinhän se on, että pro on epäonnistunut useamman kerran kuin amatööri on edes yrittänyt.
Those who can't do, teach; those who can't teach, teach gym. | |
rainmaker: - Pintakäsittelyn kanssa ei juuri muuta ole ollutkaan kuin vastoinkäymisiä, en tähän kaikkia lakan valumisia, keittämisiä, lakan läpi hiomisia ja appelsiinipintoja edes ilkeä kertoa. Varmaan tru-oil on ainoa pintakäsittelyaine, millä oon kerralla onnistunut.
Juu, no juuhm.
Tota teleäni ku väsäilin, kämmejä kävi hyvin vähän pintakäsittelyvaiheen ulkopuolella. Lavan päästä alajyrsin paukautti pienen palan liikaa pyöreetä paikkaa jyrsiessä. https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd. … 4_10200704378432258_527982687_o.jpg Tuli sitten ton verran lyhyempi lapa, eipä se mihinkään näy tai vaikuta.
Pintakäsittelyssä taas ekojen maalien jälkeen lähin tekeen välihiontaa 240 -paperilla ja koneella. Virhe, koska enpä tullu ajatelleeks että mähän tein tohon niin ohuen värin että puunsyyt saa hieman näkyä alta. Ensimmäisen kerran ku kone pyörähti käymään, maali puhkes välittömästi, eikä tommosta oikein pysty paikkaan silleen ettei se näkyis. Hioin sitte takas pohjalakoille ja uudet maalit päälle.
Sit ku maalit oli onnistunu, ja oli lakkauksien aika, suihkin viimeset kerrokset päälle, pyörittelin bodya vähäsen ympäri välttääkseni isoimmat valumat, ja pyyhkäsin sillä sit itteeni reiteen. Valumia ei tullu, mutta yhestä kohtaa sai hioo vähän reilummin että tasottu. | |
HEI. Tää ketju on kyl väkevää viihdettä. Pistän nyt tällaisen tarinan, vaikka ei ihan soitin olekaan. Varhaisessa nuoruudessani innostuin James Bondin Olin Mark laskettelusuksista ja päätin maalata omista Titan- merkkisistä rumiluksistani samanlaiset. Mustaa pohjalle ja tekstuurit muutamalla värillä pintaan. Maalaus oli käsittämättömän tarkka kopio originaaleista. Noh, kahden päivän taiteellinen työ sananmukaisesti käpristyi pilalle, kun käyttämäni lakka halkeili kuivuessaan ja nousi maalit mukanaan irvistäen ilmaan. Ei auttanut muu, kuin hioa kaikki pois. Niin, lopputulos oli entistä rumempi, kun kaikki kolot ja hiushalkeamat olivat imeneet mustaa itseensä. Eikun Titaneilla takaisin mäkeen, ne oli kyllä kömpelötkin ja liian pitkät pikkupojalle :)
Minä kuljen, Herra ohjaa! | |
Laittakaa tämä ketju pysyväksi. Toisten mokista voi oppia ja jos ei niin ainakin piristää päivää aivan velhetisti! | |
Jeszse: Juu, no juuhm.
Tota teleäni ku väsäilin, kämmejä kävi hyvin vähän pintakäsittelyvaiheen ulkopuolella. Lavan päästä alajyrsin paukautti pienen palan liikaa pyöreetä paikkaa jyrsiessä. https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd. … 4_10200704378432258_527982687_o.jpg Tuli sitten ton verran lyhyempi lapa, eipä se mihinkään näy tai vaikuta.
Mulla kävi padouk-bassokaulan kanssa samoin, pieni lyhennys ei mitään haittaa :P
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
