Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tässä viimeisen puolen vuoden aikana olen parannellut Harley Bentoniin stratoa vähitellen ja nyt se alkaa olla muuten timanttisessa kuosissa, mutta yksi perin ikävä ongelma on mihin en ole keksinyt ratkaisua. Nimittäin ala-E alkaa soimaan kun soittaa B-nuotin. Kaikkein rajuimmin tuo tulee esiin avoimella B:llä. Kaikissa kitaroissa on toki jossain määrin vastaavaa resonanssia, mutta enpä ole toistaiseksi nähnyt toista missä tuo ala-E lähtisi soimaan näin kovaa pelkän sympaattisen resonanssin takia.
 
Mutettaminen kädellä on tietysti ratkaisu, mutta onko jotain ei-soittoteknisiä keinoja hillitä edes vähän tuota resonanssia? Kokeilin kiinnittää lapaan lisää painoa, mutta se ei tuntunut auttavan. Olen myös kokeillut paksumpia kieliä, koska paksumman kielen soiminen vaatii kuulemma enemmän liike-energiaa, mutta eipä talttunut silläkään.

Oletko kokeillut laittaa superlonipalan (tai vastaavan) satulan ja viritinkoneiston väliin? Nopea kokeilla ja voi hyvällä tuurilla auttaa tuohonkin ongelmaan. Kukapa tietää jos se sympaattinen värähtely johtuu enimmäkseen jonkin lavan kohdalla olevan kielen pituudesta.
 
Siis jotain tällaista: https://www.amazon.co.uk/Tesla-VD-Vibration-Damper/dp/B07FZ1F3MD
 
http://2.bp.blogspot.com/-A-qgMBZPQ … 6-YlxjO2NI/s400/squier+update+2.jpg

Moi.
 
Resonanssit ovat aina perinjuurin kenkkuja taltuttaa, saati sitten eliminoida.
Ja usein joutuu tekemään useampiakin toimia ellei rakenteesta löydy sevää virhettä jonka korjaamalla ongelma poistuu.
 
Oletan että resonanssi-ilmiö syttyy sekä akustisena että vahvistettuna?
Jos on vahvistettuna "herkempi", (osa)syyllinen on todennäköisesti bodyyn kiinni ottava mikin runko/kuori.
Tuo tosin yleensä vaikuttaa laajemminkin, ei yhdellä sävelparilla.
 
Jos syttyminen on yhtä herkkä sekä akustisesti että vahvistettuna, kokemukseen nojaten muutama ehdotus tuon jäsen iec:n edelläehdottaman (ja usein toimivan) lavanpuolen resonanssien suitsimisen lisäksi.
 
Varsin usein syyllinen on tavalla tai toisella kaularauta, joten varttikierros auki (tai kielet löysättynä varttikierros kireämmälle) saattaa muuttaa tilannetta.
Suuntaan tai toiseen :).
 
Fender tyyppinen stratovibratalla on myös varsin hanakka aiheuttamaan ja siirtämään kaikenlaisia vekkuleita resonansseja, joten sen kiinnitys sekä jouset (kireys/määrä/kulmat) voivat olla syyllisiä tai edesauttaa ilmiötä.
 
Sustainin pienentäminen auttaa lähes poikkeuksetta tuohon(kin) ilmiöön, ja pulttikaulaisessa tuo on helppo kokeilla.
Kaula irti ja takaisin kiinni niin että kaulan ja taskun väliin laittaa ohuet prikat.
Tai jos on täysshimmillä shimmattu, vaihtaa osashimmiin.
 
Muista päivittää jos/kun sat resonanssia pienemmäksi, ratkaisusta on luultavasti hyötyä jollekulle muullekin.
 
T:Samuli

Tilannepäivitystä, tähän mennessä kokeiltu:
 
- Muovisen pakkausmateriaalin ujuttaminen kielten alle yläsatulan ja virittimien väliin vähensi resonointia havaittavasti
- Yläsatulan vaihtamisella Tusq XL:ään ei ollut mitään vaikutusta
- Kaularaudan kanssa olen myös kiristellyt ja löysännyt pitkin viikkoa, mutta sillä ei ole ollut havaittavaa vaikutusta.
 
Tuo eka kohta pisti miettimään, että voisiko ongelman ydin piillä noissa vintage-tyyppisissä virittimissä? Nehän on kiinni ainoastaan lavan kääntöpuolella yhdellä heppoisella ruuvilla ja yläosa ei ole varsinaisesti tuettuna mitään vasten, vaikka siinä onkin se holkki, niin siinä on joku milli tai puolikas ilmaa välissä.

Olisikohan perimmäinen syy Bentonin käyttämässä höttösessä puussa?

Käytä fret mutea/wrappia:
https://musacorner.fi/tuote/gator-fretmute-m/
 
Tuossa jotain esimerkkejä käytöstä:
https://www.youtube.com/watch?v=9l6U99PYXq4

Voisiko jo aiemmin mainituilla vibran jousilla olla osuutta asiaan? Kokeeksi demppaisin nekin.