| Aihe: Sähkökitaran reiät | 1 |
|---|
|
Moi,
Sitä tässä vaan kyselen, että teinköhän suurenkin mokan kun porasin aukot erään arvokitaran tallamikin kohdalle jotta saisin laskettua sen riittävän alas? Pienehköjä reikiä tuli siis kuusi kappaletta vierekkäin. Puuta lähti hyvin vähän koska reikien syvyydeksi tuli vain noin puoli senttiä.
Tiedän että kokonaismassa ja puun laatu ratkaisee pitkälti rungon resonanssiominaisuudet, ,mutta voiko tällaisilla pienillä muodon vaihteluilla yhdessä paikassa olla vaikutusta siihen nähden miltä kitara kuulostaa?
Jotenkin vaan nyt mietin että kuulostaako kitara nyt jotenkin "kuolleemmalta". Varmasti ihan vaan kuvitelmaa..vai onko?
Kiitos vastauksesta. |
|
Moi.
rutero79: Sitä tässä vaan kyselen, että teinköhän suurenkin mokan kun porasin aukot erään arvokitaran tallamikin kohdalle jotta saisin laskettua sen riittävän alas? Pienehköjä reikiä tuli siis kuusi kappaletta vierekkäin. Puuta lähti hyvin vähän koska reikien syvyydeksi tuli vain noin puoli senttiä.
Arvokitaroita on monen laisia, kuten on arvostuksiakin.
Joillain yhdistelmillä arvo tippuu rutkasti, toisilla ei mitään vaikutusta.
Etenkään jos reiät eivät näy päällepäin.
Ekaa ääripäätä (jos ylipäätäänkään on aito) edustaa vaikkapa:
https://www.tdpri.com/attachments/52-trapeze-jpg.528982/
Kuten linkin sisältävään viestiketjuunkin totesin, useamman kymppitonnin reikiä on joku kaksin kappalein mennyt poraamaan joskus.
Käytettävyys on tietenkin parantunut roimasti, keräilyarvo toisaalta ei.
rutero79: Tiedän että kokonaismassa ja puun laatu ratkaisee pitkälti rungon resonanssiominaisuudet...
:D
Just.
rutero79: Jotenkin vaan nyt mietin että kuulostaako kitara nyt jotenkin "kuolleemmalta". Varmasti ihan vaan kuvitelmaa..vai onko?
Jollei mikki ole todella jytkyillä magneeteilla varustettu, ei ihme että soundi muuttuu "huonommaksi" kun mikkiä laskee alemmas kielistä.
Kaulamikillä magneettikentän vaikutus on toki rutkasti suurempi kuin tallamikillä, mutta vaikuttaa kuitenkin.
T:Samuli |
|
Moi,
Juu en tosiaankaan tiedä mutta sen käsityksen olen saanut lueskeltuani hieman porukan näkemyksiä että kitaran muoto ei ole niin oleellinen muihin asioihin nähden sen soinnin kannalta.
Kitara on alkujaan parin tonnin Ibanez FGM-400. Ilmeisesti sarjan paras eli FGM-200 on niin ohut että siinä mikkien kohalla ei ole puuta laisinkaan ja tuskin soundi on ainakaan yhtään huonompi. Eli aukkojen tekeminen rungon keskelle ei kaiketi pitäisi olla mikään ongelma kunhan puuta muutoin riittää pitämään sointia yllä.
Pidin siis kaiken muun samana mutta Ihan kuin olis lähtenyt hieman yläpäätä pois kaiken kaikkiaan, Tottakai hieman vaikuttaa tämä "erityisoperaationi" sointiin mutta tuskin lähellekään sen verran että kukaan huomaisi oikeasti yhtään mitään eroa. |
|
Miksi laskit mikkiä? Yleensä se vähän hiljentää volaa.
TommiW.- Autot, kämpät ja piparit. |
 Kefiiri
04.06.2022 02:52:33 (muokattu 04.06.2022 02:53:38) | |
|
Mikkiä laskemalla tuntuu lähtevän myös kireintä keskialuetta pois. En tiedä onko se ollut aloittajan tavoite, mutta oma yksikelaisilla varustettu kitarani rupesi kuulostamaan fenderimmältä kun huomasin kokeilla mikkien laskemista.
En osaa selittää onko ilmiön takana jokin fysikaalinen juttu tai olisiko samaan päässyt heikommilla magneeteilla. Mutta soinnin muutos toivottuun suuntaan oli merkittävä, toki signaalin voimakuus hieman heikkeni samalla.
Mitä otsikon aiheeseen tulee, muutaman gramman puunpoistolla ei liene vaikutusta sen enempää akustiseen kuin varsinkaan sähköiseen sointiin.
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Duncanin 59' laitoin siihen mikä ei todellakaan ole mikään mättömikki. Huomasin että kuulostaa paremmalta kuitenkin kauempana kielistä. Lisää dynamiikkaa, vähemmän kirskuvuutta.
Ajatteluni kai meni siten että reiät jotenkin sotkisivat puun resonointia ja demppaisivat siten. Juu paremepi unohtaa koko asia. Hyvin mitätön asia kuiteskin. |
|
Olettaisin, että keskimääräisessä sähkökitarassa tehdasvalmiit reiät ja onkalot on routattu sitä ajatellen, että elektroniikka mahtuu kyytiin ja osat sopivat toisiinsa. Tuskin mikkipoteroa jyrsiessä on hirveästi laskeskeltu leppälankun resonanssitaajuuksia. |
|
Tappajabanaani: Tuskin mikkipoteroa jyrsiessä on hirveästi laskeskeltu leppälankun resonanssitaajuuksia, jotka epähomogeenisessa aineessa olisivat joka tapauksessa enintään yksilökohtaisia ja suuntaa antavia.
Kokonaisuus pitäisi mitata valmiista, kasatusta instrumentista kaikki toleranssit huomioiden. Parin pienen reiän vaikutuksen arviointi kahdessa eri ajankohdassa vieläpä eri mikillä on yhtä tyhjän kanssa. |
|
En usko että noin vähäinen puun työstö vaikuttaa kitaran sointiin millään tavalla, ainakaan korvin kuultavasti. Todennäköisesti aavistelemasi soundin muutos johtuu sitä, että mikkiä on laskettu alemmas. Kokeileppa nostaa mikki alkuperäiseen korkeuteen, kuulostaako sen jälkeen samalta kuin ennen "erityisoperaatiota" ?
Tulin, näin, soitin. |
|
Moi,
Siis kitaran sointia yleisesti tarkoitin että olis jotenkin muuttunut, ei vain pelkästään sen lasketun mikin osalta. Se kyllä kuulostaa paremmalta vähän kauempana kielistä.
Harkitsin ensin niiden humbukkerin metalli pylväidenkin katkaisemista jotta mahtuisi, mutta kuulemma olisi vaikuttanut sointiin se ainakin jonkin verran, joten sitten päätin porata reiät.
Nyt kuitenkin vähän tuntuu jopa siltä että jos jokin on muuttunut niin paremmaksi vaan. Mutta tuskinpa tosiaan muutama gramma mahonkia vaikuttaa mihinkään. |
|
Kefiiri: Mikkiä laskemalla tuntuu lähtevän myös kireintä keskialuetta pois. En tiedä onko se ollut aloittajan tavoite, mutta oma yksikelaisilla varustettu kitarani rupesi kuulostamaan fenderimmältä kun huomasin kokeilla mikkien laskemista.
En osaa selittää onko ilmiön takana jokin fysikaalinen juttu tai olisiko samaan päässyt heikommilla magneeteilla. Mutta soinnin muutos toivottuun suuntaan oli merkittävä, toki signaalin voimakuus hieman heikkeni samalla.
Mitä otsikon aiheeseen tulee, muutaman gramman puunpoistolla ei liene vaikutusta sen enempää akustiseen kuin varsinkaan sähköiseen sointiin.
Mikrofonin ja magneetin muoto ja koko sekä etäisyys vaikuttavat siihen, minkälaisessa suhteessa värähtelevä kieli liikkuu suhteessa magneettikenttään ja sitä kautta, miten eri harmoniset kerrannaiset korostuvat tai vaimentuvat.
Jos mikrofoni on kauempana ja/tai se on suurikokoisempi, tiettyjen kerrannaisten vastavaiheisuus lisääntyy, eli ne vaimenevat.
Toisaalta mikin output vähenee, kun se viedään kauemmaksi, joka vaikuttaa taasen taajuuskäyriin, riippuen siitä missä tilassa virtapiiri sitten muuten on.
Vaikutus on sitten toki aivan erilainen riippuen siitä missä positiossa mikki on.
Olen kuullut mainittavan että pienikokoinen mikki on "more focused" ja samaa voi kai sanoa tilanteesta, jossa mikki on lähellä kieliä.
Fenderin tallamikki on ehkä asetettu sellaiseen "sweet spot"-positioon (vieläpä viistoon, jolloin treble-puolella ollaan eri kohdassa kuin basso-puolella!), jossa jotkut makeimmat ylä-äänet tulevat juurikin siihen ylä-äänen kuvun kohdalle, tällöin muiden äänesten suodattaminen varmaankin tuo siihen sitä tyypillistä fender-soundia.
Olen käynynnä Piutissa, Lousissa, Retulaatsissa, Miiamissa |
Kefiiri
10.06.2022 10:15:05 (muokattu 10.06.2022 10:15:32) | |
|
No juu tosiaan, kauempana oleva mikki "näkee" pitemmän matkan kieltä pituussuunnassa ja se varmaan pehmentää sointia.
Mutta tuo sweet spot -sijoitteluteoria on vähän huuhaata. Ne värähtelyn solmut ja signaalin "vaipan" huippukohdathan siirtyilevät kielellä sen mukaan painetaanko vaikka 6. nauhalta tai soitetaanko vapaata kieltä (johon nuo sweetspot-teoriat saattavat toimiakin), tai painetaanko kieli alas 22. nauhan kohdalta. Ei mikin sijoittelua oikein sillä perusteella kannattane ratkaista?
En ole musiikin asiantuntija. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
