Tässä hyvä video jonka taisin alunperin bongata jonkun linkkaamana m.netin foorumeilla. Tässä osassa demotaan selkeästi mm. minkä takia on joskus kannattavampaa käyttää kitaran volumessa lineaarista potikkaa. Myös muita osia näistä David Collinsin videoista kannattaa tsekata, eri potikoita tarkastellaan sekä mittaamalla että soittonäytteillä.
Tuolta videolta puuttuu vertailusta rev. log. potikka jolla saisi vielä lineaaristakin paremmin kontrolloitua volumeskaalan yläpäätä.
Tonepotikankin kohdalla voisi miettiä vaihtamista logaritmiseen koska ainakin itsestä tuntuu että nimenomaan siellä lähempänä nollaa löytyisi enemmänkin saundivariaatiota kun mikki+potikka+konkka -yhdistelmän resonanssitaajuus alkaa lähestymään keskitaajuuksia. Samalla voisi käyttää tuplasti isompaa potikkaa ilman että tarvitsee jonkun erikoisen no-load potikan.
Mun suosikkikytkentä stratotyyppisille kitaroille on G&L Comancen kytkentä jossa käytetään vain logaritmisia potikoita, ja toinen tone on bassokontrolli (tosin se on käytössä itselläni vaan yhdessä stratossa jossa kaksi normihumpparia):
