| Aihe: Potikoiden arvojen ym. vaikutus kitarasoundiin. | 1 |
|---|
|
Hyvät videot miten eri arvoiset potikat, konkat ym. vaikuttavat mikkeihin. Kannattaa katsella ja omaksua ajan kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=W8dp9clGe-I | |
Ja tässä vähän teoriaa aihetta sivuten:
http://www.buildyourguitar.com/resources/lemme/ | |
Kitaramikin resonanssitaajuuteen vaikuttaa kapasitiivinen kuorma kuten tuossa esitettiin, ja yksi tapa realisoida se on käyttää kiertokytkintä jolla valitaan tone-säätöön haluttu kondensaattori. Olisi kuitenkin mukavampi jos säätö olisi portaaton. Tällainen voitaisiin realisoida kapasitanssinkertojalla (capacitance multiplier) jota käytetään audiopuolella lähinnä hifi-etusissa ja DAC:eissa, tarkemmin ottaen niiden virtalähteissä. Tuossa paperissa juttua ja kytkentä, tosin en ole aiemmin törmännyt VDBA-opareihin joten en tiedä mistä niitä saa:
http://www.iaeng.org/publication/IMECS2016/IMECS2016_pp568-571.pdf
Tuosta puuttuu se koko skema RC-suotimelle, mutta siis + Vin tuloon syötetään virtaa esim. positiivisesta käyttöjännitteestä, ja kapasitanssi on saatavilla samasta pisteestä (olettaisin). RC-suodin vastaa kitaran tone-säätöä, vastuksen tilalle potikka. 10V virtalähteestä 10k vastuksen kautta esim. saadaan 1 mA virta. Ongelmana tietty on se että tuo virtalähde (merkityksessä current source, ei power supply) myös kuormittaa kitaran mikkiä. |  okabass
31.08.2017 22:48:28 (muokattu 31.08.2017 23:12:40) | |
|
mhelin: Kitaramikin resonanssitaajuuteen vaikuttaa kapasitiivinen kuorma kuten tuossa esitettiin, ja yksi tapa realisoida se on käyttää kiertokytkintä jolla valitaan tone-säätöön haluttu kondensaattori. Olisi kuitenkin mukavampi jos säätö olisi portaaton.
Sinänsä hyvä idea.
Mulla on Elman 24-asentoinen kytkin, josta käytössä 18 napaa ja konkkaa. Eli pykälä on todella pieni, voisi sanoa että juuri kuultava. Jos siihen vielä laittaa tonepotikan, saa kyllä todella paljon säätömahdollisuutta yksinkertaisella passiivikytkennällä. Ainakin keikkakäytössä jopa turhan paljon.
Ottaen huomion tuon kytkennän monimutkaisuuden, patterin, jne. ei saatu portaattomuus ole minusta vaivan arvoinen. |  fox
31.08.2017 23:33:53 | |
|
okabass:
Ottaen huomion tuon kytkennän monimutkaisuuden, patterin, jne. ei saatu portaattomuus ole minusta vaivan arvoinen.
Käytettävyys kannattaa noissa huomioida, jos ei sitten halua itse kokeilla jotain spesiaalia.. ;)
Useimmat "kaupalliset" tone-piirin kytkennät (sanotaan vaikka Gibsonin Varitone, vaikkei se ole ihan pelkästään "puhdas konkka-valitsin", tai pikkuisen yksinkertaisempi ns. decade switch samasta firmasta) tyytyvät kuuteen asentoon, joista yks yleensä on by-pass.
Aikoinaan, kun noita remontteja ja modauksia tuli tehtyä, melko moni oli ihan tyytyväinen esmerkiks liukukytkimellä valittaviin kolmeen erilaiseen tone-konkkaan. Kun ne arvot valitsee vielä riittävän eri kokoisiksi tai muuten itseä miellyttäväksi, pysyy kytkis melko yksinkertaisena ja "keikkaystävällisenä" tarjoten kuitenkin sitä pikkuisen erilaista soundipalettia lisää.
Tuota tone-kondensaattorin arvojen "säätöä" asiakkaalle mieluisaksi helpotti sitte tekemäni "musta laatikko" jossa oli kiertokytkimen takana 12 eri arvoista konkkaa, ja loota oli hauenleuoilla kytkettävissä siihen asiakkaan kitaran tonekonkan tilalle. Sai sitten ihan itse tsekkailla ja fiilistellä, minkä arvoinen konkka tuotti sen mieleisimmän äänensävyn.. | okabass
01.09.2017 06:41:57 (muokattu 01.09.2017 06:45:01) | |
|
fox: Käytettävyys kannattaa noissa huomioida, jos ei sitten halua itse kokeilla jotain spesiaalia.. ;)
Useimmat "kaupalliset" tone-piirin kytkennät (sanotaan vaikka Gibsonin Varitone, vaikkei se ole ihan pelkästään "puhdas konkka-valitsin", tai pikkuisen yksinkertaisempi ns. decade switch samasta firmasta) tyytyvät kuuteen asentoon, joista yks yleensä on by-pass.
Aikoinaan, kun noita remontteja ja modauksia tuli tehtyä, melko moni oli ihan tyytyväinen esmerkiks liukukytkimellä valittaviin kolmeen erilaiseen tone-konkkaan. Kun ne arvot valitsee vielä riittävän eri kokoisiksi tai muuten itseä miellyttäväksi, pysyy kytkis melko yksinkertaisena ja "keikkaystävällisenä" tarjoten kuitenkin sitä pikkuisen erilaista soundipalettia lisää.
Tuota tone-kondensaattorin arvojen "säätöä" asiakkaalle mieluisaksi helpotti sitte tekemäni "musta laatikko" jossa oli kiertokytkimen takana 12 eri arvoista konkkaa, ja loota oli hauenleuoilla kytkettävissä siihen asiakkaan kitaran tonekonkan tilalle. Sai sitten ihan itse tsekkailla ja fiilistellä, minkä arvoinen konkka tuotti sen mieleisimmän äänensävyn..
Samanlaisia ajatuksia. Ja jos kaveri jaksaa teoriaa, niin se auttaa ymmärtämään, mikä on mahdollista kitaran LCR-piirissä, mikä taas ei. Itseasiassa passiivikytkennöillä saadaan yllättävän paljon muokattua soundia LCR-piirissä yksinkertaisilla komponenteilla ja kytkennöillä. Ja ne ovat monasti paremman kuuloisia kuin aktiivielektroniikalla tehdyt vastaavat kytkennät. K.I.S.S.-periaate on hyvä muistaa. :) | |
mhelin: Kitaramikin resonanssitaajuuteen vaikuttaa kapasitiivinen kuorma kuten tuossa esitettiin, ja yksi tapa realisoida se on käyttää kiertokytkintä jolla valitaan tone-säätöön haluttu kondensaattori. Olisi kuitenkin mukavampi jos säätö olisi portaaton. Tällainen voitaisiin realisoida kapasitanssinkertojalla (capacitance multiplier) jota käytetään audiopuolella lähinnä hifi-etusissa ja DAC:eissa, tarkemmin ottaen niiden virtalähteissä. Tuossa paperissa juttua ja kytkentä, tosin en ole aiemmin törmännyt VDBA-opareihin joten en tiedä mistä niitä saa:
http://www.iaeng.org/publication/IMECS2016/IMECS2016_pp568-571.pdf
Tuosta puuttuu se koko skema RC-suotimelle, mutta siis + Vin tuloon syötetään virtaa esim. positiivisesta käyttöjännitteestä, ja kapasitanssi on saatavilla samasta pisteestä (olettaisin). RC-suodin vastaa kitaran tone-säätöä, vastuksen tilalle potikka. 10V virtalähteestä 10k vastuksen kautta esim. saadaan 1 mA virta. Ongelmana tietty on se että tuo virtalähde (merkityksessä current source, ei power supply) myös kuormittaa kitaran mikkiä.
Ton voi tehdä ihan parilla oparillakin tai melkein millä tahansa invertoivalla ja säädettävällä (suuri sisäänmenoimpedanssisella) vahvarilla. Itse asiassa simppeli yhteisemitteritrankkuastekin tavallaan tekee jo itsessään tuota Miller-ilmiön myötä.
Mä oon tämmösellä joskus kuormitellut ja kuulostellut mikkejä:
https://muusikoiden.net/dyn/users/154030.jpg
Nuo vasemmalla olevat kaksi avointa nastaa ovat se virtuaalinen konkka, jonka toinen napa on maadoitettu, kuten kitarassakin. Kapasitanssi taitaa olla muotoa c1*(1+g2), missä g2 on tuon potikan ja tokan oparin muodostaman yhdistelmän vahvistuskertoimen itseisarvo. Tän kanssa täytyy vaan huomioida se, että kakkosoparin lähtöjännite heiluu myös vahvistuskertoimen mukaisella skaalalla. Että siis jos kitaramikki puskee piikkinä vaikkapa voltin ja yrität kertoa kapasitanssia sadalla, niin oparikin tarttee käyttöjännitettä sen sata volttia, ettei mene särölle. Kutakuinkin noin. Mutta ihan mielenkiintoinen kytkis ja kerrointa lennosta muuttamalla huomaa kyllä vaikutuksen ja wah-maisen käytöksen. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
