| Aihe: DIY kitaran/basson arviointi ja arvo | 1 |
|---|
|
Olen jo pitkään miettinyt, että olisi hienoa, jos olisi joku säännollinen tilaisuus tai muu menettelytapa, jonka puitteissa omatoimiset, ei-kaupalliset, rakentajat saisivat keppinsä sellaisten ammattisoittajien arvioitavaksi, joiden mielipiteillä olisi uskottavaa merkitystä.
Itsekin tiedän rakentaneeni aivan uskomattoman helposti soitettavan ja hienolta saundaavan kitaran :) Säälihän se on, jos muu maailma ei koskaa saa sitä tietää. Voisin tietysti lahjoittaa sen jollekin arvostamalleni kitaristille. Mutku sillä on niin hieno soittaa itse.
Miten noin yleisesti ottaen DIY soittimet arvostetaan jälkimarkkinoilla? | |
Moi.
Rodger: Miten noin yleisesti ottaen DIY soittimet arvostetaan jälkimarkkinoilla?
Jos puhutaan peruskäyttäjästä ja tuntemattoman harrastajasoitinrakentajan "käytetystä" kättentuotteesta, rahallinen arvostus on usein samaa luokkaa kuin valtamerkkien ulkopuolisten tusinatoimijoiden, eli marginaalinen.
Jos kyseessä on dokumentoidusti laadukkaista puista ja raudoista väsätty laite joka istuu käteen (ja silmään) hyvin, 50-75% tarvikkeiden ohjehinnoista on realistinen myyntiarvo.
Tilanne muuttu jos/kun tekijällä on nimeä, ja etenkin jos instrumentti tehdään tilaustyönä ja kaikkiin osa-alueisiin pääsee vaikuttamaan rajattomasti.
Edes minimituntipalkkaan pääsemiseen täytyy kuitenkin olla poikkeuksellisen lahjakas, ja rahoittaa (pitkä) alkutaival jostain muualta tulevalla positiivisella kassavirralla.
Enkä lahjakkuudella tarkoita missään nimessä pelkkiä kädentaitoja, likipitäen kuka tahansa kun saa jollain tapaa soitettavan instrumentin aikaiseksi kunhan aikaa käyttää tarpeeksi, vaan sitä että homma sujuu riittävän vitjakkaasti.
Aika kun on kuitenkin se ylivoimaisesti kallein osa-alue niin kitaranrakennuksessa, kuin kaikissa muissakin käsityöharrastuksissa/-ammateissa.
Soitinrakentaja -vaikka sitten harrastelijakin- arvostaa toki useimmiten toisen hengenheimolaisensa tuotetta peruskäyttäjää enemmän, ja saattaa jopa maksaa täyden materiaaalihinnan valmiista käytetystä tuotteesta.
Tuossa tapauksessa instrumentin paloittelu on tosin vielä useampaa kertaluokkaa todennäköisempää kuin pekka peruskäyttäjän kyseessä ollessa.
Hassunhalpa harrastushan soitinrakennus kuitenkin pienessä mittakaavassa ilman omassa omistuksessa olevia puuntyöstökoneita on, jos verrataan esimerkiksi moottoriajoneuvojen värkkäilyyn.
Jos nyt harrastukseensa uppoavan rahamäärän haluaa ihan välttämättä laskea.
Moottoriajoneuvoissa "takkiin" tulee prosentuaalisesti ja euromääräisesti laskeskeltuna huomattavasti karumpia lukemia, vaikka itselle ja sidosryhmille muuta koettaisikin todistella.
T:Samuli | |
basisti1971: Jos kyseessä on dokumentoidusti laadukkaista puista ja raudoista väsätty laite joka istuu käteen (ja silmään) hyvin, 50-75% tarvikkeiden ohjehinnoista on realistinen myyntiarvo.
Meinaatko nyt ihan tosissas että harrastelijarakentajankin pitäis ottaa persnettoo myymällä valmistamansa soitin pienemmällä summalla mitä ite on upottanu siihen rahaa? | |
Moi.
Jeszse: Meinaatko nyt ihan tosissas että harrastelijarakentajankin pitäis ottaa persnettoo myymällä valmistamansa soitin pienemmällä summalla mitä ite on upottanu siihen rahaa?
Ei kai pitäisi ottaa persnettoa, mutta kyllä siinä pitkälti taitaa noin käydä.
Etenkin nimettömänä ja tuntemattomana.
Eipä tilanne kai poikkea millään lailla palainstrumentin kasaajan tappiosta kun vähän käytettyään pistää tekeleen kiertoon?
Useimmilla harrastelijoilla alasta riippumatta taitaa kuitenkin se tekemisestä saatava mielihyvä olla se pääasia, taloudellisen hyödyn ollessa taka-alalla?
T:Samuli | |
Teksti lienee tarkoitettu masentamaan tekeminen yrittämiseksi onnistumisen sijaan. Samaa tyyliä harrastaa kai hallituskin: miksi kenenkään pitäisi onnistua Suomessa? (Liittyykö 6 lisäminuuttia työpäivässä parempiin tuloksiin, pitempään kahvitaukoon vai yhtään mihinkään?) Meillä ei taida olla vieläkään tarpeeksi kateellisia. (Verohallitus ei tarvitse verotarkastajia, koska suomalaisella on naapuri.)
Kokonaisuuden tekeminen asiallisesti maksaa työtä. Minusta työstä pitää maksaa, jos jälki on hyvää ja työstä on sovittu. Toinen asia sitten voi olla satunnaiset väkästelyt, joita sivuilla välillä näkee. Onneksi niitä on vain vähän.
No name, edelleen minusta tekijän käden jälki merkitsee, nimi itsessään ei ole tae oikeastaan mistään. En esimerkiksi pane rahojani mihinkään fender-bulkkiin, kun oikeita laatusoittimia saa samalla rahalla. (Ei, en puuttunut satunnaisiin, hyviin yksilöihin.) Toisaalta Vinnie Fodera on edennyt tasolle, jolla hirveän korkean hinnan määrittelee kysyntä, ei enää pelkkä laatu. 75 % osien hinnasta oli tarkoitettu vitsiksi, kolme neljännestä vastaavan tehdastekoisen hinnastakin voi sivuta komiikkaa, elleivät osat tule halpistehtaasta. | |
Basisti1971 ymmärtääkseni viittasi semmoiseen tilanteeseen että joku harrastaja pystymetsästä (ei edes mnet-kuuluisa) askartelee jonkun omacasterin kasaan, niin vaikeata sitä on saada todella hyvään hintaan käytännössä liikkeelle, ellei jotain tuttua tai tutuntuttua saa ostamaan. Osienhinta/hintasuhteesta en osaa sanoa mitään. Vaikka vehje olisi kuinka laadukas, moni menee kyllä mieluummin tehdastekoisen perään etenkin jos ei pääse testaamaan. Persnetollahan sitä ei ole pakko kuitenkan myydä.
Tilaustyö on tietty asia erikseen, siinähän on jo erilaiset lähtökohdat tekemiselle.
ituvirtanen: Toinen asia sitten voi olla satunnaiset väkästelyt, joita sivuilla välillä näkee. Onneksi niitä on vain vähän.
Tämä vetää kyllä vähän surulliseksi, olen pitänyt tätä palstana jossa aloittelevatkin amatöörit voivat esitellä vaikka vähän pieleenmenneitäkin tuotoksiaan. | |
Tämä vetää kyllä vähän surulliseksi, olen pitänyt tätä palstana jossa aloittelevatkin amatöörit voivat esitellä vaikka vähän pieleenmenneitäkin tuotoksiaan.
En viitannutkaan mihinkään reiluun kokeiluun/harjoitelmaan, vaan oikeisiin ritsoihin, joita ei ole edes ajateltu muuhun kuin rahan keräämiseen hölmöltä. Niitä on siis onneksi varsin vähän täällä. |  Kefiiri
26.12.2016 07:18:00 (muokattu 26.12.2016 07:27:52) | |
|
Jeszse: Meinaatko nyt ihan tosissas että harrastelijarakentajankin pitäis ottaa persnettoo myymällä valmistamansa soitin pienemmällä summalla mitä ite on upottanu siihen rahaa?
Toki kitarasta olisi hyvä saada soittimen laatua vastaava hinta. Mutta harva maksaa ihan nobodyn pykäämästä soittimesta edes sitä, minkä maksaisi vastaavasta tehdastekoisesta.
Se on tietty eri asia jos soitin on varta vasten tilattu. Kommentissa kai tarkoitettiin tilannetta kun jostain pullahtaa eteen jonkun omatekemä kitara.
En ole musiikin asiantuntija. |  okabass
26.12.2016 12:28:40 (muokattu 26.12.2016 12:39:23) | |
|
Rodger,
Tarjoa kokeiltavaksi jollekkin ammattisoittajalle. Onhan facebookissa tietoja. Kysy paikallisesesta mus. kaupasta jne. Mene keikalle tarjoamaan. Eikös juuri sitä kautta jotkin nykyisin arvostetut laitteet päässeet julkisuuteen. Tuskin yhteydenotosta kukaan hermostuu.
Arvostuksesta: Taitaa olla ehkä karuinta mutta todellisinta palautetta, kun antaa kokeiltavaksi. Kyllähän se näin on että huippuhyvää kyllä arvostetaan. Keskinkertaista ei juuri: on hyvin, jos saa osien hinnan.
Joku klassisen laulaja sanoi minusta hyvin, että todellisuudessa huipulla on tilaa. Ei sinne ole vaikea päästä, jos todella on ominaisuudet, joita siellä vaaditaan ja halutaan. |  basisti1971
26.12.2016 17:52:02 (muokattu 26.12.2016 17:54:24) | |
|
Moi.
ituvirtanen: Teksti lienee tarkoitettu masentamaan tekeminen yrittämiseksi onnistumisen sijaan. Samaa tyyliä harrastaa kai hallituskin: miksi kenenkään pitäisi onnistua Suomessa?
Harrastelijarakentelijan masentaminen ei missään nimessä ollut kirjoitukseni motiivi, käsityöläisyyden realiteetit ansaitsemismielessä pikemminkin.
Hallituksen toimiin en ota kantaa, koska änestämättömyyttäni olen omalta pikkuriikkiseltä osaltani ehkä enemmän syypää Arkadianmäen apinalauman rakenteeseen kuin ne äänestäneet jotka ovat sinisilmäisesti aatteensa ohjaamina edes yrittäneet asiaan vaikuttaa.
ituvirtanen: Kokonaisuuden tekeminen asiallisesti maksaa työtä. Minusta työstä pitää maksaa, jos jälki on hyvää ja työstä on sovittu.
Toki pitää maksaa sovitusta, asiallisesti tehdystä työstä, tässä tapauksessa kyse ainakin lukemani perusteella oli tosin omaan käyttöön rakennetun instrumentin myyntihinnasta ja maailmalla tietyissä käsityöläispiireissä käytetyn "approved & apprised by..." toiminnan luomisesta pientoimijoiden kaupankäyntiä virkistämään.
ituvirtanen: 75 % osien hinnasta oli tarkoitettu vitsiksi, kolme neljännestä vastaavan tehdastekoisen hinnastakin voi sivuta komiikkaa, elleivät osat tule halpistehtaasta.
Mikäli viittaat tuohon kommenttiini, niin tottahan 75% investoinneista takaisin on yläkanttiin useimmista harrastelijoiden tekeleistä.
75% tulee useimmiten vähintään takkiin myös kaupasta ostetun instrumentin myyntitapahtumassa, joten yli 75% on jollain ajattelumallilla jopa voittoa ;).
En kyllä tunne ketään joka kuvittelisi saavansa edes noinkaan paljon takaisin jos mielenhäiriössä menisivät luomuksensa myymään.
Arvo on jossain ihan muussa "valuutassa" kuin euroissa.
Ostaja sen toteutuneen hinnan loppupelissä kuitenkin kaikessa kaupankäynnissä määrittelee, eli sinänsä nuokin prosentit ovat ainoastaan sellaisia joilla olen nähnyt kyseisenlaisten instrumenttien omistajaa vaihtaneen.
Joku ottaa takkiin enemmän, joku sattaa päästä näennäisesti jopa voiton puolelle rahallisesti.
Joka tapauksessa kuka tahansa käsityöharrastaja joka jonkun ulkopuolisen käyttöön tai nautittavaksi asti tuotteensa saa tehtyä, on kartuttanut osaamistaan ja kokemustaan tavalla jota on äärihankalaa rahassa mitata.
Hivenen ohi aiheen, tavallaan, mutta:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10573865
viestiketju monista tuli aika nopeasti mieleen kommentteja lueskellessa.
Toivottavasti tähänkin ketjuun saadaan ammattilaisten mietteitä siitä kuinka karu maailma soitinrakentajalla todellisuudessa tienausmielessä on.
luppa: Basisti1971 ymmärtääkseni viittasi semmoiseen tilanteeseen että joku harrastaja pystymetsästä (ei edes mnet-kuuluisa) askartelee jonkun omacasterin kasaan, niin vaikeata sitä on saada todella hyvään hintaan käytännössä liikkeelle, ellei jotain tuttua tai tutuntuttua saa ostamaan.
Tismalleen tuota tarkoitin, mukavaa että joku ymmärsi.
T:Samuli |  MPU
26.12.2016 22:02:07 | |
|
Samulin kanssa aika samoilla linjoilla. Varsinkin ne ensimmäiset tekeleet jos saa myytyä osien hinnalla voi olla tyytyväinen. Muutaman satasen jos osien päälle saa on jo todella hyvä kauppamies (ja ainakin jossain määrin oltava jo mainetta tekijänä).
Ite kun tekee saa sellasta kun tulee | |
basisti1971: Toki pitää maksaa sovitusta, asiallisesti tehdystä työstä, tässä tapauksessa kyse ainakin lukemani perusteella oli tosin omaan käyttöön rakennetun instrumentin myyntihinnasta ja maailmalla tietyissä käsityöläispiireissä käytetyn "approved & apprised by..." toiminnan luomisesta pientoimijoiden kaupankäyntiä virkistämään.
Hahmotin asiaa hieman toiselta kantilta mutta tämä lienee nyt paalutettu paikalleen.
Mikäli viittaat tuohon kommenttiini, niin tottahan 75% investoinneista takaisin on yläkanttiin useimmista harrastelijoiden tekeleistä.
Jos puhutaan ns. käytetystä, ymmärrän kaavan. Tällöin asia on toki hieman eri, kuin valmiiksi säädetystä ja saatetusta "uudesta" instrumentista.
Toivottavasti tähänkin ketjuun saadaan ammattilaisten mietteitä siitä kuinka karu maailma soitinrakentajalla todellisuudessa tienausmielessä on.
Muutama (puoli-) tuttuni tekee soitinbisnestä - pakosta sivuhommana. Tuotot ovat hintsuja ja tuotteet hankalia monessa mielessä: toimittajat kitisevät niin kuin asiakkaatkin. Siis karua.
Suomalainen tahtoo aluksi halvan ja jos pääsee yli huonon tuottamasta mieliharmista huolimatta, ostaa vähän paremman. Nämä vähän paremmat ovat silti edullisesta päästä, mikä näkyy vaikkapa muusinetin palstoilla. Eipä silti, suositut ulkomaiset sivustotkin (esimerkkinä basschat.co.uk) ovat täynnä jatseja ja presareita. On siellä pari Statusta, Foderaa ja jopa Ritter mutta vain silloin tällöin. Nekin usein seisovat jonkin aikaa sivuilla. Totta uuden yrittävän on vaikea saada pehmeää tossua kivioven väliin mutta silti haluan uskoa, että mahdollisuuksia on.
Toiseen mainittuun ketjuun viitaten, olen kuvitellut näkeväni hyvin samantapaisesti hyvin pienien yksiköitten olevan toimivia Suomessa. Vaikkapa Ruokangas. Yksi toimintamahdollisuus voisi kyllä olla isompi kollektiivi, jossa yhtä konetta käyttää useampi yrittäjä. Maatalouspuolella, jossa kaikilla pitää olla vähintään kaksi omaa traktoria, on jossain Pohjanmaalla onnistuttu tällaisen kollektiivin kanssa ja tulokset ovat olleet kaikkien (paitsi paikallisten traktorimyyjien) kannalta tavallista tuottavampia. Tapa toimia voi olla uusi, vaikka toteutus näyttäisi "vanhalta". |  Osteri
28.12.2016 19:13:43 (muokattu 28.12.2016 19:15:20) | |
|
Rodger: Itsekin tiedän rakentaneeni aivan uskomattoman helposti soitettavan ja hienolta saundaavan kitaran :) Säälihän se on, jos muu maailma ei koskaan saa sitä tietää.
Olisiko ihan mahdoton ajatus jos liität sen kitaran kuvan tuohon mnetin jäsenkuvaukseesi? Siitä se alkaa. Kohta moni tietää :-)
Noin muuten sanoisin kitaroiden rakentelusta ja tuunaamisesta, että pitkä on se tie, ennenkuin oppirahat on maksettu ja jotain voittoakin alkaisi tulla. Oma kokemukseni on vahvasti tuunaamisen puolella, enkä edes aio mitään rakentaa metritavarasta. Se tulee kuitenkin selvittää, että jos ei kaikki rahat kulu, niin harrastus on väärä.
Alkava rakentelu kannattaa ottaa ihan vaan harrastamisen näkökulmasta. Jos myyt soittimen saat osan kuluista rahana ja osa tulee mielihyvänä siitä onnistumisesta. Yhteensä nuo vievät voiton puolelle. Tilaustyön tekeminen on sitten kokonaan oma juttunsa koska siinä voi kaikesta neuvotella jo aloittaessa ja toimeksiannon edetessä.
Itselleni kasaamassani Ostercasterissa on lehmusbody ja vaahterakaula. Eletroniikka Fenderistä ja mikit Fender American standard. Keppi tekee ja soundaa sen mitä siltä tunnetusti odotetaan, eikä ole kenellään muulla samanlaista Ostercasteria. Myyntihintaa on turha pohtia, koska se ei ole, eikä tule myyntiin. Kuluja voi toki pohtia ja omasta mielestäni olen rajusti voitolla.
- Rock ... erityisesti kasarirock ! - | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
