| Aihe: Kitaran rakentaminen ilman isoja koneita | |
|---|
 Ylläri
29.09.2016 08:55:15 (muokattu 29.09.2016 08:56:17) | |
|
Moikka,
haaveenani olisi rakentaa sähkökitara alusta asti itse, mutta käytössäni ei ole tasohöylää, vannesahaa tai muita isoja työkoneita. Työskentelytilanani on autotallin puolikas ja siellä kokoelma pienempiä koneita kuten pistosaha, yläjyrsin, epäkesohiomakone yms. Ja tarvittaessa kaupasta saa toki lisää.
Lähinnä mietityttää kriittisin osa eli kaula, voisin kuvitella että esim. sen ja otelaudan saaminen täysin suoraksi ilman tasohöylää on melkein mahdotonta? Toki olisi mahdollista oikaista ostamalla kaula valmiina, mutta se tökkii ajatuksena - haluaisin että kitarassa haisee oma hiki mahdollisimman paljon. Valmiista kaulasta tulee fiilis, että saman tien voisi ostaa valmiin rakennussarjan, josta taas tulee fiilis, että saman tien voisi ostaa valmiin kitaran...
Aikaa ja kärsivällisyyttä minulla riittää, tätä projektia ei tehdä kellon tai kalenterin kanssa. Tavoitteet ovat myös realistiset, en kuvittele taikovani jotain custom shop master built-soitinta. Enemmänkin kyse on oppimisprosessista, jonka sivutuotteena toivottavasti syntyy soittokelpoinen peli.
Eli kysynkin teiltä kokeneemmilta sepiltä: onko kitaran rakentaminen "tyhjästä" näillä eväin mahdollista ja mielekästä? Jos ei, missä kohdissa suunnitelma tökkii ja miten ne voisi kiertää ilman, että joutuisin liikaa poikkeamaan itse tekemisen tavoitteesta (esim. valmiiksi höylätyt kaula-aihiot)? "if there is a God, I think most reasonable people might agree that he's at least incompetent, and maybe, just maybe, doesn't give a shit"
- George Carlin |  paph
29.09.2016 09:15:40 | |
|
Yläjyrsimellä saa helposti korvattua oiko-/tasohöylän. Googleen "router to planer".
Valo tunnelin päästä on kustannussyistä sammutettu | |
Ja kyllä käsihöylällä ja suoralla hiomablokillakin onnistuu. Ei se mahdotonta ole; aikaa, kärsivällisyyttä ja treeniä toki vaatii. | |
Käy tekemässä isompia koneita vaativat hommat jossain työväenopistolla, esim. Espoon nikkariverstaalla. | |
https://www.youtube.com/watch?v=BNm5G84ht5A | |
midprice: Ei se mahdotonta ole; aikaa, kärsivällisyyttä ja treeniä toki vaatii.
Näihän niitä soittimia on kautta vuosisatojen tehty. Mahdollista se on. Mielekkyys riippuu omasta asenteesta tällaiseen käsityöhön. | |
Kyllähän porukka tekee kitaroita pelkillä käsityökaluilla. Tässä ketjussa helkkarin etevä kaveri rakentaa Telen.
http://www.mylespaul.com/forums/showthread.php?t=143083
En ole musiikin asiantuntija. | |
Sax-pappa: Näihän niitä soittimia on kautta vuosisatojen tehty. Mahdollista se on. Mielekkyys riippuu omasta asenteesta tällaiseen käsityöhön.
Asennehan on rock!
Mutta jepulis, olen itsekin miettinyt asiaa siltä kannalta, että onhan soittimia rakennettu jo kauan ennen sähkön keksimistä. Itse asiassa olin jo viime viikolla aikeissa laittaa projektin tulille, mutta sitten menin lainaamaan täälläkin kehutun "Sähkökitaran rakentaminen"-kirjan. Hieno kirjahan se on, mutta koneet ovat siinä aika isossa roolissa ja se pani minut epäröimään.
Vaan tästä ketjusta rohkaistuneena taidan uskaltaa ruveta hommiin. Eipä tuo nyt taloudellisesti ole kummoinen riski, kun en ole mitään arvopuita käyttämässä. "if there is a God, I think most reasonable people might agree that he's at least incompetent, and maybe, just maybe, doesn't give a shit"
- George Carlin | |
Moi.
Ylläri: Eli kysynkin teiltä kokeneemmilta sepiltä: onko kitaran rakentaminen "tyhjästä" näillä eväin mahdollista ja mielekästä?
Mahdollista?
Ehdottomasti.
Mielekästä?
Riippuu siitä miksi puuhaan ryhtyy ja minkä kukakin mielekkääksi kokee.
Pitkähöylä, jota kansa-/peruskouluhöyläksikin kutsutaan, on hyväkuntoisena täysin riittävä suorien liimapintojen ja suorien tasojen aikaansaamiseen.
Kuperapintaisella kavahöylällä muotoutuu kaulaprofiili tuotapikaa.
Jos ei löydä kuin tasaselkäisiä, rälläkällä tai smirgelissä tilanne korjaantuu kyllä.
Avainasemassa on toki höyläyspöydän tukevuus, mutta myös sen voi tehdä itse jos ei satu moista vielä omistamaan.
Harjoitteluahan käsinhöyläys toki vaatii, mutta koska materiaali on varsin halpaa, eivät harjoittelukustannukset (yleensä) pääse karkaamaan käsistä.
Samalla tulee pakosti opeteltua käsihöylän teroittaminen, ei mikään ylivoimainen jumppa sekään.
"Isot koneet" eivät missään nimessä tuo autuutta rakenteluun ellei pyri tekemään tasaista laatua ja mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa, päinvastoin.
Laitteet myös maksavat jos laadukkaita haikailee, ja ylläpitokaan ei ole ilmaista.
Aina kun työkaluun ympätään ulkopuolinen konevoima, HUPS-OHO -tilanteiden lukumäärä ruukaa kasvamaan.
Ja leikkaavilla käsityökaluillakin kun saa varsin rujoa jälkeä aikaiseksi, sirkkelillä, konehöylällä tai vaikkapa vannesahalla niin kovin rakkaat sormet leikkautuvat irtipoikki ennen kuin kerkeää kissaa sanomaan.
Asialleen ja unelmalleen omistautunut artesaani toki jatkaa uraansa vaikka yksi tai useampi sormi epähuomiossa irtoamaan pääsisikin, mutta useimmat varmaan mieluummin tekisivät edelleen hommia kymmenen sormen voimalla ja näppäryydellä.
T:Samuli | luppa
29.09.2016 16:57:14 (muokattu 29.09.2016 17:00:55) | |
|
Olen nyt rakentanut puoliakkarin ja basson (no, kohta on elektroniikkakin valmis, pitää kohta esitellä valmiit projektit-ketjussa), ja sähkötyökaluina porakone, halpis dremel-kopio, pistosaha, käsikäyttöinen sähköhöylä ja hiomakone. Läpikaulainen basso on tehty vieläpä osittain itsekaadetusta, lohkotusta ja kuivatusta puusta, otelauta myös.
Näistäkään sähköhöylää ja hiomakonetta en juuri käyttänyt, totesin höyläämisen käsihöylällä jotenkin toimivammaksi (ja tulee vähemmän pientä purua siivottavaksi).
Eniten on välillä ollut ikävä vannesahaa ja taso/oikohöylää, etenkin noiden itsekaadettujen puiden työstäminen eteenpäin on alkuun aika raskasta käsisahoilla, mutta kyllä ilmankin lopulta pärjää.
Oikaisut, siis otelaudan liimaamista kaulaa varten ja basson tapauksessa rungon osien yhteen liimaamista varten, sai tehtyä lopulta ihan mukavasti. Kun on saanut höylättyä jonkun palan mielestään "riittävän" suoraksi, käytin jatkoon erilaisia tekniikoita. Liimasin suoraksi todettuun levyyn hiomapaperin palasia ja vetelin palikkaa siitä päältä. Välillä vetäisin vain hiomapaperirullasta pätkää melko suoran työpäydän päälle ja hieraisin palikoita siihen. Johonkin käytin liitutekniikkaa: kiinnitin suoraan oveen piirustuspaperin palasia, suttasin paperit väriliidulla, hieraisin työstettävää palaa tähän ja liidunmerkit kertoivat mistä pitää ottaa pois. Erilaisia puurimoja ja alumiiniprofiilin pätkä joihin on liimattu hiomapaperia löytyy myös nurkista.
Edit: Kuumailmapuhallin unohtui mainita, sen avulla taivuttelin puoliakkarin laitoja. Samaten kolvi ja kynäruiskun kompura. | |
Pystyt ihan helposti käymään Nikkariverstaalla käyttämässä isoja koneita niihin työvaiheisiin mihin tarvitset.
Tai esim. Korpi-Instruments tarjoaa kaulapuun, otelaudan ja rungon valmiiksi mittaan höyläystä..
Tai sitten tulet mukaan samalle kurssille jossa itse rakentelen. Helsingin työväenopistolla on ke- ja to iltaisin soitinrakennuskerho Tapanilassa Hiidenkiven koululla. Opettajana on soitinrakennuksen old school taitaja Timo Mustonen. Koulun konekanta on erinomainen. Täällä on moni tehnyt aivan upeata jälkeä.
Basso on jalo soitin | |
basisti1971:
Mielekästä?
Riippuu siitä miksi puuhaan ryhtyy ja minkä kukakin mielekkääksi kokee.
Niin, itselleni tämä projekti on ensisijaisesti oppimisen, kokemuksen ja ehkä jopa elämyksien hakemista. Toki toivon hyvää lopputulosta, mutta viime kädessä matka on ehkä kuitenkin tärkeämpi kuin päämäärä, ainakin tämän ensimmäisen soittimen kohdalla.
Harjoitteluahan käsinhöyläys toki vaatii, mutta koska materiaali on varsin halpaa, eivät harjoittelukustannukset (yleensä) pääse karkaamaan käsistä.
Näin minäkin ajattelen, ei tässä ole oikeastaan muuta menetettävää kuin aikaa. Ja ajasta puheen ollen:
"Isot koneet" eivät missään nimessä tuo autuutta rakenteluun ellei pyri tekemään tasaista laatua ja mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa, päinvastoin.
Tehokkuus ja nopeus eivät ole tosiaankaan minulle itseisarvoja. Voihan olla, että ääni muuttuu vesikellossa, kun hion samaa kalikkaa kolmatta tuntia putkeen kädet rakoilla, mutta katsotaan sitten uudestaan.
Olen muutenkin oppijana ja tekijänä enemmän tällainen epäsosiaalinen "omin neuvoin kantapään kautta läpi harmaan kiven"-tyylin jäärä, hyvässä ja pahassa. Ei sillä ettenkö arvostaisi kaikenlaisia neuvoja ja apua, mutta viime kädessä haluan tehdä asioita omalla tyylilläni, omaan tahtiini ja omassa rauhassa.
Ja leikkaavilla käsityökaluillakin kun saa varsin rujoa jälkeä aikaiseksi, sirkkelillä, konehöylällä tai vaikkapa vannesahalla niin kovin rakkaat sormet leikkautuvat irtipoikki ennen kuin kerkeää kissaa sanomaan.
Tämä on myös yksi tärkeä näkökohta. Jos tämän kaiken jälkeen käsissä on soittokelpoinen kitara, olisi sitä myös mukava soittaa kaikilla asiaankuuluvilla sormilla. "if there is a God, I think most reasonable people might agree that he's at least incompetent, and maybe, just maybe, doesn't give a shit"
- George Carlin | |
Moi.
Ylläri: Niin, itselleni tämä projekti on ensisijaisesti oppimisen, kokemuksen ja ehkä jopa elämyksien hakemista. Toki toivon hyvää lopputulosta, mutta viime kädessä matka on ehkä kuitenkin tärkeämpi kuin päämäärä, ainakin tämän ensimmäisen soittimen kohdalla.
Oppimiskohteena kitaranrakennus käsityökaluin on ainakin omasta mielestä sieltä parhaasta päästä.
Mystiikka rapisee puuhan ympäriltä melko nopeasti, perus esinepuusepäntyötä kun rakentaminen nauhatyötä ja satulauria lukuunottamatta on, mutta samalla arvostus ja silmä todella laadukkaasti tehtyjä instrumentteja kohtaan pakostikin kasvaa.
Ylläri: Tehokkuus ja nopeus eivät ole tosiaankaan minulle itseisarvoja. Voihan olla, että ääni muuttuu vesikellossa, kun hion samaa kalikkaa kolmatta tuntia putkeen kädet rakoilla, mutta katsotaan sitten uudestaan.
:), realistinen asenne on jo vähintään puoli voittoa.
Ylläri: Olen muutenkin oppijana ja tekijänä enemmän tällainen epäsosiaalinen "omin neuvoin kantapään kautta läpi harmaan kiven"-tyylin jäärä, hyvässä ja pahassa. Ei sillä ettenkö arvostaisi kaikenlaisia neuvoja ja apua, mutta viime kädessä haluan tehdä asioita omalla tyylilläni, omaan tahtiini ja omassa rauhassa.
Paljon kantapään kautta vuosikymmenten varrella oppineena, tuo itseanalyysisi kuulostaa kovin, kovin tutulta :D.
Ja likipitäen kaiken voi -ja ehkä pitääkin- kyseenalaistaa, matka-analogiaan nojaten: "Paikasta A paikkaan B pääsee yleensä useampaa kuin sitä yhtä hyväksitodettua ja enitentallattua reittiä"
Ylläri: Tämä on myös yksi tärkeä näkökohta. Jos tämän kaiken jälkeen käsissä on soittokelpoinen kitara, olisi sitä myös mukava soittaa kaikilla asiaankuuluvilla sormilla.
Joo, liian usein jätetään tuo koneiden ominaisuus mielestäni huomioimatta.
Käsityökaluin saa olla aika seppä että vaikkapa sormen irtipoikki asti nyrhää.
Etenkin koirille kun on ihan tuikitavallisessa ikupäivänvanhassa puusepänvannesahassa pilkkonut naudanluita ja porsaansorkkia, tulee eittämättä aina mieleen kuinka pienen vastuksen ne antavat vähintään 10 kertaa sormea tukevampina.
Liha-/luusahalla -käsisellaisella- ei taas viitisisi kovin montaa nyhrätä ;).
Peukalo kun on vielä usein vannesahatessa se pahimmassa vaaravyöhykkeessä oleva uloke, ei paljon soitella jos peukku puuttuu.
Onnea ja menestystä rakenteluharrastuksellesi.
Asenteesi huomioonottaen en ainakaan itse epäile hetkeäkään ettetkö saisi aikaiseksi soittokelpoista instrumenttia.
T:Samuli | |
Moro!
Käykö tällainen lakka kitaranrungon lakkaukseen, ja kuinka hyvin kestää yms.?
http://www.motonet.fi/fi/tuote/3890 … /Vanhanajan-Venelakka-1L-Kotimainen | |
Aikoinaan tehtiin kaikkea ilman koneita. Ei Stradivariuksella ja Amatilla ollut koneita. Suomessakin on tehty kymmeniä ellei satojatuhansia edelleen toimivia taloja ilman sähkökoneita. Mäkin olen tehnyt lukuisia patteri- ym. koloja kitaran runkoon ihan taltalla ja vasaralla. :) Tottakai nykykoneet helpottavat ja nopeuttavat. | |
CombatantDuck: Moro!
Käykö tällainen lakka kitaranrungon lakkaukseen, ja kuinka hyvin kestää yms.?
http://www.motonet.fi/fi/tuote/3890 … /Vanhanajan-Venelakka-1L-Kotimainen
Tuo on samantapainen kiinanpuu/hartsilakka kuin vaikka Tonkinois.
Kyllä se käy kitaraankin, mutta ei ole ihan yleisin viimeistelylakka.
Mitä sulla on projektina (sähkis/akustinen)?
Joka tapauksessa, aineita/materiaaleja/työtapoja kannattaa treenata ylimääräpaloilla ennen kuin käy kitaran kimppuun. | |
Aki Sirkesalon sanoin:
"Ostin oikohöylän, se vei koko käden." | |
Moi.
ituvirtanen: Aki Sirkesalon sanoin:
"Ostin oikohöylän, se vei koko käden."
:)
Myös alkuperäiset sanat käyvät kuin sormi sirkkeliin.
Asiaan liittyen, oikohöyläkin on perin kenkku vehje jos ei ole ihan vimpanpäälle käyttö hanskassa.
Aikoinaan kun otin ensimmäisen pidemmän teknisten töiden sijaisuuspestin, kuulin myöhemmin että insinööriydestäni oli käyty varsin kiivas keskustelu.
Edellinen (eri toimipisteen) sijainen -insinööri siis hänkin- kun oli ajatellut höylätä ennen sijaisuutensa ensimmäistä opetustuntia lautaa valmiiksi äidin pikku pigviineille, että päästään heti hommiin.
No, en muista oliko sattunut kyseisiin tiloihin siunaantumaan swedupetterivasurihöylä vai mikä aivopieru iski kun ei työnnintäkään käyttänyt, mutta testasi ekalla laudalla miltä tuntuu kun myötäkarvaan syöttäessä orvaskesi siirtyy kämmenistä laudan pintaan ja lävähtää seinään...
Saikku muodostuikin sitten huomattavasti pidemmäksi kuin suunniteltu sijaisuus.
Sekä opettaja jonka sijaisuutta hoidin, että kolleega jonka kanssa paimenkopin jaoin, olivat mun vanhoja opettajia joten saivat vakuuteltua että kykenen suoriutumaan tehtävästä haitastani huolimatta.
T:Samuli | |
Toki kitaran näköisen veistää vaikka pelkällä puukolla.
Tässä lienee sähkökitarasta kyse.
Hyvä ylä- ja alajyrsin, vannesaha ja hiontakoneet vaan lyhentää prosessia huimasti.
Käytännöllisesti ihan minimissään jos olisi käytössä niin vaikka:
Oikeasti suora mitta, mielellään vaikka hieman alle skaalan pituinen.
Edullinen yläjyrsin+ terät jonka saa johonkin istutettua myös alasellaiseksi (rakentaa telineen).
Vannesahan puutteessa kohtuu hyvä pistosaha yli sahattavan pitkillä terillä.
Porakoneelle löytyy monta käyttötarkoitusta, laikkojen kanssa jopa hiontatöihin.
Muutama taltta, juotosvälineet, hiomakankaita mieluummin kun paperia (kestävät pidempään), pari viilaa ja sopivaa ruuvimeisseliä ja muita avaimia kaularautaan, sähköpuolen kiristyksiin jne, pihdit, innostusta ja hieman luovuutta.
Työ tekijäänsä neuvoo kyllä.
Itse en ole tavannut ketään kitaranrakentajaa jolla ei olisi pöydät sekaisin sälästä mukaanlukien omani, kitaraan tarvitaan monenlaista joka selviää vasta tehdessä, mutta periaatteessa aika simppelistikin voisi ainakin aloittaa ja varmaan vähemmälläkin selvittäisiin ilman koko huushollin sekoittamista.
. | |
Joitakin kitaroita rakentaneena oma vastaukseni aloittajan kysymykseen olisi että on mahdollista muttei mielekästä.
Kannattaa pohtia onko se harrastus se että haluaa opetella sen kitaran rakentamisen em. periaatteella vai se haluaako rakentaa hyvän kitaran. Ykkösvaihtoehto on työläämpi ja laadukkaan kitaran valmistaminen vaatii kyllä useamman harjoittelukappaleen. Työtä on siis luvassa. Kun niitä on valmistanut kolme tai neljä kappaletta niin on oppinut jo jonkin verran ja seuraava on aina edeltäjäänsä parempi.
Jos puritaanisuudesta voi vähän tinkiä niin jo tuolla aikaisemmin tarjottu vaihtoehto mennä suorittamaan esim. puumateriaalin höyläykset muualle kunnon koneilla helpottavat hyvään laatuun pääsemistä merkittävästi.
Bluesia, bluesia ja vähän folkkia... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
