Muusikoiden.net
09.12.2016
Rockway LIVE! Joka maanantai ja keskiviikko klo 17-19 

Elektroniikka ja soitinrakennus »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kitaran ominaistaajuudet ja rungon koko
1 2
finlanderr
29.11.2015 14:50:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen suunnittelemassa protoa kompaktista sähkökitarasta.
 
En ole itse varsinaisesti soitinrakentaja ja kysynkin että jos kitaran runkoa optimoidaan, mihin siinä pyritään värähtelymekaniikka-mielessä? Löysin yhden tutkimuksen netistä ja siinä matalin ominaistaajuus oli 53Hz. Seuraavat olivat 160Hz, 189Hz, 300Hz ja 370Hz.
 
Kitraran kielten taajuudet lähtevät 82,4Hz:stä ja 12 nauhan kohdalla ylä E on 659,2Hz. Väkisinkin jotkut runko-kaulayhdistelmän ominaistaajuudet ovat joskus resonanssissa. Haitanneekohan tuo mitään ja mihin tosiaankin rungon suunnittelussa pyritään?
 
Minulla on itsellänikin työkalut analyysin tekemiselle. Mutta kun en tiedä mitä pitäisi hakea nimenomaan rungon kokoa optimoidessa..
 
Osaako joku fiksu kommentoida?
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
oksatboys
29.11.2015 19:25:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen hyvin skeptinen sen suhteen että rungon värähelyllä olisi mitään vaikutusta sähkiksessä. Koitin joskus etsiä tutkimuspapereita aiheesta että ois voinu vääntää tuolla eräässä ketjussa, mutta ei mitään löytynyt. Ainoastaan pari paperia kuolleista nuoteista löytyi. Jotain vaikutusta niillä voi siis olla johonkin, mutta kuten tiedetään niin kaikenlaisia keppejä sitä on olemassa ja ne kyllä soivat.
Soitinmallinnospuolella taas bodya ei mun käsittääkseni ole mallinnettu tai ainakin sen voi jättää pois ja tulos on silti ihan ok.
 
joseplluissans
30.11.2015 08:58:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tästä aiheesta on olemassa tutkimustuloksia ja "tutkimustuloksia" puolesta ja vastaan ja tämä on loputon suo. Jos haluaa aloittaa kiivaan väittelyn, kannattaa alottaa threadi aiheella "mitäs mieltä ootte tän ja tän puun vaikutuksesta soundiin?".
 
Basisti, ei siitä mihinkä pääse...
oksatboys
30.11.2015 09:39:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voihan olla etten vain etsinyt tarpeeksi, mutta otsikolla "puulajin vaikutus sähkökitaran sointiin" tjsp en löytänyt yhtään tutkimusta. Tutkimuksella tarkoitan nyt vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa tai tieteellisessä konferenssissa julkaistua tutkimusta. En siis mitään kotiäänityksiä. Soitinmallinnoksesta (josta tavallaan epäsuorasti voi bodyn vaikutusta arvioida) ja noista kuolleista nuoteista tutkimuksia kyllä löytyy.
 
Mitä noita dead spot- tutkimuksia olen lukenut, niin soitinta on käsiteltävä kokonaisuutena. Bodya ei voi siis erottaa omaksi kalikakseen koska osien yhteisvaikutus jää tällöin huomiotta. Eli jos haluaa rakennella tiedekitaran niin pitää mallintaa muutakin kuin vain body.
 
Aiheesta kiinnostuneille on tässä yksi vapaasti luettava paperi.
https://hal.archives-ouvertes.fr/hal-00810874/document
 
Hillboy
30.11.2015 10:23:23 (muokattu 30.11.2015 10:25:58)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Morjesta!
 
Toteutan koetta jo käytännössä! Työn alla kaksi kitaraa (kutonen ja kasi), joissa koko kitaraa muodostuu kaulasta, johon vedetään Halderin pikalukoilla "armrest" kiinni. Ovat lisäksi vielä lavattomia, eli viritin ja alasatula on integroitu yhdeksi palikaksi.. "lavan päässä" pelkät lukot. Jja keihäät on kaiken tämän päälle ns. fanned frets -vehkeitä. Kutosessa 25-26" ja kasissa 26,5-28"
 
Ehkä kevään loppupuolella kuullaan, riittääkö seipäissä massa/koko/pituus/resonanssitaajuus/energia/aurinkopurje/placebo.
 
Omalla kohdalla ainoa asia, joka mietityttää, on paino. Tuntuuko soittaminen esim tuolla kutosella luonnolliselta, kun mahonki-ruusupuu sandwich, josta kaula on liimattu, painaa otelaudan kanssa noin kilon, mikit ei paina käytännössä mitään (Lace Alumitones) sekä päätön hardware on niin ikään kevyttä (T4M headless). Kasin kanssa ongelmaa ei ole, kun käytetty puukombinaatio (padouk-wenge) on huomattavasti painavampaa ja materiaalia tulee enemmän.
 
Hauskinta tässä überkevyessä ja -kompaktissa kitarassa on dimensiot. Kuuskielisen kokonaispituus jää alle 750mm:iin ja käsituki poistettuna kitara mahtuu isoon arkkitehdin piirustusputkeen..
 
Blogia pitäisi alkaa pitää.. ja lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä miten muut aihetta lähestyvät ;)
 
-L
 
"Mun vasen käsi on vitun huono! Sama kun soittasin kullillani..." - Ville
finlanderr
30.11.2015 14:41:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Haluaisin ehdottomasti pysyä ajantasalla tästä tutkimuksesta. Kerro heti jos/kun saat blogin pystyyn.
 

 
Hillboy: Morjesta!
 
Toteutan koetta jo käytännössä! Työn alla kaksi kitaraa (kutonen ja kasi), joissa koko kitaraa muodostuu kaulasta, johon vedetään Halderin pikalukoilla "armrest" kiinni. Ovat lisäksi vielä lavattomia, eli viritin ja alasatula on integroitu yhdeksi palikaksi.. "lavan päässä" pelkät lukot. Jja keihäät on kaiken tämän päälle ns. fanned frets -vehkeitä. Kutosessa 25-26" ja kasissa 26,5-28"
 
Ehkä kevään loppupuolella kuullaan, riittääkö seipäissä massa/koko/pituus/resonanssitaajuus/energia/aurinkopurje/placebo.
 
Omalla kohdalla ainoa asia, joka mietityttää, on paino. Tuntuuko soittaminen esim tuolla kutosella luonnolliselta, kun mahonki-ruusupuu sandwich, josta kaula on liimattu, painaa otelaudan kanssa noin kilon, mikit ei paina käytännössä mitään (Lace Alumitones) sekä päätön hardware on niin ikään kevyttä (T4M headless). Kasin kanssa ongelmaa ei ole, kun käytetty puukombinaatio (padouk-wenge) on huomattavasti painavampaa ja materiaalia tulee enemmän.
 
Hauskinta tässä überkevyessä ja -kompaktissa kitarassa on dimensiot. Kuuskielisen kokonaispituus jää alle 750mm:iin ja käsituki poistettuna kitara mahtuu isoon arkkitehdin piirustusputkeen..
 
Blogia pitäisi alkaa pitää.. ja lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä miten muut aihetta lähestyvät ;)
 
-L
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
Serenity
30.11.2015 16:07:56
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

finlanderr: ...jos kitaran runkoa optimoidaan, mihin siinä pyritään värähtelymekaniikka-mielessä?
 
Linkissä on mielenkiintoinen kitara aiheeseen liittyen. Runko on jaettu kolmeen osastoon, jokaisella oma resonanssitaajuutensa.
 
http://www.vogel-guitars.com/vogel- … ars/balance-guitar-concept/?lang=en
 
Volle
01.12.2015 13:32:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

finlanderr: Minulla on itsellänikin työkalut analyysin tekemiselle. Mutta kun en tiedä mitä pitäisi hakea nimenomaan rungon kokoa optimoidessa..
 
No hyvää sointiahan sitä kai pitäisi hakea, jos värähtely edellä mennään. Jos sanan varsinaisessa merkityksessä runkoa haluttaisiin optimoida, "soinnin hyvyys" pitäisi jotenkin saada kirjoitettua matemaattiseksi funktioksi. Yleensähän rakenteiden optimoinnissa tavoitteena on halpa hinta ja jos värähtelyherkkä sovellus on kyseessä, rajoitusehtoihin lisätään sopivat ehdot, joilla resonanssit estetään. Nythän resonanssit voi olla jopa toivottavia.
 
Jos keksit mitä optimoit, niin raportoi ihmeessä tänne, muakin kiinnostaa.
 
finlanderr
03.12.2015 09:18:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun en tosiaan tiedä mitä optimoida. Normaaleissa tekniikan sovellutuksissa resonanssialueita (ominaistaajuuksia ja niitä vastaavia ominaismuotoja) yleensä yritetään siirrellä siten että ne eivät aiheuta ongelmia. Aika usen se tarkoittaa matalimman muodon taajuuden nostoa (esim avoauton runko, silta jne.). Mutta kitarassa niitä resonansseja tulee joka tapauksessa.
 
Käytännössä puilla voi tietysti vaikuttaa soundiin jopa sähkökitarassakin koska puiden valinta (ja rungon koko) vaikuttavat kielillä ja kaularuuvilla pingotetun runko - kaula -systeemin ominaismuotoihin ja -taajuuksiin. Myös puumateriaalien vaimennuskertoimet vaikuttavat soundiin. Mutta väittäisin että nimenomaan puiden valinnalla on hyvin marginaalinen vaikutus ellei mennä johonkin ihan ääripäähän (balsa etc.).
 
Aloitin threadin vaan siksi jos jollakulla olisi ollut selkeä käsitys siitä, miten rungon koon minimoiminen vaikuttaa soundiin ja että voisiko kompakti-runkoisen sähkökitaran soundia jotenkin optimoida.
 
Näin muuten joskus juttua lakka/maalikerroksen vaikutuksesta soundiin. Värähtelyihmisenä voin sanoa että voi sillä olla vaikutusta jos se on kovin paksu. Tekemättä yhtään mittausta veikkaisin että todella paksu lakkakerros ei vaikuta systeemin ominaistaajuuksiin, mutta voi lisätä ihan hitusen rungon vaimennuskerrointa.
 

 
Volle: No hyvää sointiahan sitä kai pitäisi hakea, jos värähtely edellä mennään. Jos sanan varsinaisessa merkityksessä runkoa haluttaisiin optimoida, "soinnin hyvyys" pitäisi jotenkin saada kirjoitettua matemaattiseksi funktioksi. Yleensähän rakenteiden optimoinnissa tavoitteena on halpa hinta ja jos värähtelyherkkä sovellus on kyseessä, rajoitusehtoihin lisätään sopivat ehdot, joilla resonanssit estetään. Nythän resonanssit voi olla jopa toivottavia.
 
Jos keksit mitä optimoit, niin raportoi ihmeessä tänne, muakin kiinnostaa.
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
Volle
03.12.2015 11:21:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

finlanderr:
 
Aloitin threadin vaan siksi jos jollakulla olisi ollut selkeä käsitys siitä, miten rungon koon minimoiminen vaikuttaa soundiin ja että voisiko kompakti-runkoisen sähkökitaran soundia jotenkin optimoida.

 
Jos sulla on siinä ohjelmat tulilla, niin äkkiäkös teet vaikka sellaisen bo diddley -tyylin laatikkokitaran mallin ja vaihtelet runkolaatikon kokoa ja katsot ihan vaikka vaan ominaistaajuudet. Jotenkin tuntuisi, että runko on kuitenkin - vaikka sitä kuinka pienentää - niin jäykkä, että kaulan merkitys on joka tapauksessa paljon isompi.
 
GiovanniDiRondo
03.12.2015 20:28:41
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Volle: Jos sulla on siinä ohjelmat tulilla, niin äkkiäkös teet vaikka sellaisen bo diddley -tyylin laatikkokitaran mallin ja vaihtelet runkolaatikon kokoa ja katsot ihan vaikka vaan ominaistaajuudet. Jotenkin tuntuisi, että runko on kuitenkin - vaikka sitä kuinka pienentää - niin jäykkä, että kaulan merkitys on joka tapauksessa paljon isompi.
 
Eikös sellainen aika yleinen käsitys ole, että jos talla on kovin lähellä rungon takaosaa, niin sitten siihen voi tuo runkoresonanssi alkaa jopa vaikuttaa.
 
Kun on nähnyt noita mittaustuloksia normaalikokoisen lankkusähkiksen rungon värähtelystä, niin suurinta se liike on kulmissa ja sarvissa, tallan kohdalla ei niinkään.
 
okabass
03.12.2015 21:46:29 (muokattu 03.12.2015 21:47:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Puu on parasta saunanpesässä.
http://gizmodo.com/a-fender-stratoc … m-cardboard-still-sounds-1745997514
 
jtt
03.12.2015 22:32:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Edesmennyt Jussi Alakuha muistaakseni sanoi jossain haastattelussa, että sillä ei ole väliä mistä rungon tekee kunhan muoto on oikea. Tiedä sitten kuinka syvällisiä hänen tutkimuksensa aiheesta oli.
 
finlanderr
03.12.2015 22:50:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Varmaankin johtuu siitä että joku alimmista ominaismuodoista (ellei se jopa se alin) on sellainen että runko taipuilee juuri siitä tremolopoteron kohdalta. Hyvä pointti itse asiassa. Eli tässä on heti yksi juttu jonka voisi varmistaa ettei pienennä runkoa liikaa tallan kohdalta. Olen tosin päätymässä runkoon ruuvattavaan kiinteään tallaratkaisuun juuri siksi että takaosasta ei tulisi liian heikko. Mutta tämä resonanssijuttuhan vain helpottaa päätöksentekoa ja antaa teoriaperusteen tallaratkaisulle. Tremolon tapauksessa rakenteesta voisi tehdä simulaatioita ja optimoida poteroalueen jäykkyyttä mutta rungosta tulisi kuitenkin pidempi.
 
GiovanniDiRondo: Eikös sellainen aika yleinen käsitys ole, että jos talla on kovin lähellä rungon takaosaa, niin sitten siihen voi tuo runkoresonanssi alkaa jopa vaikuttaa.
 
Kun on nähnyt noita mittaustuloksia normaalikokoisen lankkusähkiksen rungon värähtelystä, niin suurinta se liike on kulmissa ja sarvissa, tallan kohdalla ei niinkään.
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
finlanderr
03.12.2015 22:56:34 (muokattu 03.12.2015 23:01:52)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joo "normaalissa" sähkökitarassa ne rungon amplitudit ovat väkisinkin suurimpia ulokkeissa. Tsiikaa tuolta esim Mode #5 eli viidenneksi matalin taajuus ja sitä vastaava muoto. Tämän "tutkimuksen" malli on vaan aika alkeellinen. Kyllä tuon voi tehdä ihan tarkaksi tilavuusmalliksikin.
 
http://www.acs.psu.edu/drussell/guitars/electric.html
 
Mutta sitä ei siis voi estää etteikö joillakin nuoteilla kaula resonoisi. Mutta onkohan sillä lie väliä. Olen tosin löytänyt omista kitaroistani joitan nuotteja jotka ihan kuin resonoisivat. Olisi hieno jos olisi aikaa selvittää josko se on juuri tuo kaula vai joku paikallinen muoto (mikki, johto tjms).
 
GiovanniDiRondo: Eikös sellainen aika yleinen käsitys ole, että jos talla on kovin lähellä rungon takaosaa, niin sitten siihen voi tuo runkoresonanssi alkaa jopa vaikuttaa.
 
Kun on nähnyt noita mittaustuloksia normaalikokoisen lankkusähkiksen rungon värähtelystä, niin suurinta se liike on kulmissa ja sarvissa, tallan kohdalla ei niinkään.
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
oksatboys
03.12.2015 23:47:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

finlanderr: Mutta sitä ei siis voi estää etteikö joillakin nuoteilla kaula resonoisi. Mutta onkohan sillä lie väliä.
 
Saattaa aiheutta niitä kuolleita nuotteja. Hae scholarilla "dead spot guitar resonanse" tms. Ainakin pari tutkimusta tuosta oli.
 
finlanderr
04.12.2015 11:31:31 (muokattu 04.12.2015 12:50:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eli tässä havaintoja jotka lähetin jo kaverilleni (saa kyseenalaistaa):
 
Dead spot on tilanne, jossa kieli resonoi kitaran muun rakenteen kanssa = Kielen taajuus on sama kuin joku kitaran ominaistaajuuksista. Resonassissa kieli hyppää resonanssiin, käy normaalia isommassa amplitudissa ja sammuu paljon aikaisemmin kuin normaalisti eli sustaini pienenee.
 
Käytännössä kitarassa on väkisinkin dead spoteja, mutta esim vakiovireisessä startossa aika tyypillinen on ilmeisesti D-kielen F#, mutta muitakin sattuu pakostakin kohdalle kun mennään ylempiin nuotteihin.
 
Edelliseen selitykseksi: Löysin netistä sähkökitaran ominaistaajuusanalyysin (ruppana tutkimus kylläkin), mutta sen tuloksena: Tämän kysesisen konstruktion alimmat ominaistaajuudet olisivat (lue: resonanssitaajuudet) 53Hz, 160Hz, 189Hz, 300Hz ja 370Hz. Vastaavat ominaismuodot löytyvät tuolta: http://www.acs.psu.edu/drussell/guitars/electric.html (esim Mode #1, mode #2 jne). Jos mennään kitarassa nuotti nuotilta matalasta Eestä korkeaan eehen 12. fretin kohdalle, taajuudet ovat mitä tahansa 82,5Hz ja 659,2Hz väliltä jos kitarassa on normaali vire. Eli resonanssia tapahtuu väkisinkin joissain kohtaa (epävireys, bendaus, drop-vireet jne). Mutta luulen että alemmat dead-spotit (esim juuri tuo eka F# D-kielellä) heräävät herkemmin eli vaikuttavat enemmän sustainia lyhentävästi eli ovat siis eniten ei toivottuja ja kriittisiä.
 
Mutta siis jos tekee kitara-proton, niin homma on tuurista kiinni. Tietokonemallinnuksessa on nimittäin niin paljon epätarkkuustekijöitä, että tuon alimman resonanssin välttämistä ei voi verifioida virtuaalisesti. Isoimpina error-sourceina on materiaalivaimennusten määrittäminen ja kaularauta-kaula kokonaisuuden tarkka mallintaminen. Puussa on myös syyt eli materiali-malli pitäisi osata tehdä ei isotrooppiseksi -> vaatii materiaalitestausta.
 
Dead spoteja voi tietysti hiukan siirtää esim Fat finger tyyppisillä ratkaisuilla. Ja itseasiassa jäykkä kaula parantaa tilannetta myös viemällä alimpia resonansitaajuuksia ylemmäs (esim ebony fretboard). Fat Finger perustuu muuten yksinkertaisesti siihen että sillä kaulan ominaistaajuutta nostetaan sen kiinteää massaa lisäämällä ja nimenomaan lavan puolelta. Tuota voisi jatkojalostaa siten että Fat Fingeriin voisi tarvittaessa ruuvata lisäpainoja. Tuo olisi siis hyvä ratkaisu jos kaikissa tapauksissa alimpaa dead spotia saisi tarvittaessa siirrettyä esim steppiä. Arvaan että usein Fat Finger pitäisi olla niin iso että se on käytännössä erittäin epäkäytännöllinen tai jopa mahdoton.
 
Eli johtopäätöksenä, käsintehdyssä skebassa dead-spot on tuuripeliä. Riskejä voi minimoida konstruktiovalinoilla, mutta dead spoteja tulee joka tapauksessa.

Dead spot on isompi ongelma bassoissa ja akustisissa kitaroissa koska akustisessa kitarassa on paljon enemmän ominaismuotoja (ja siis niitä vastaavia resonanssitaajuuksia) ja koska basson ominaistaajuudet ovat paljon matalammat kuin sähkökitaran vastaavat. Hankalin tapaus siis lienee akustinen basso. Aukkareissa ja bassoissa kaula-runko konstrukstion resonanssin amplitudit ovat myös paljon suuremmat kuin solid body sähkäreissä. Tuo amplitudi ilmeisesti se juttu. Eli matalammilla nuoteilla amplitudit ovat isompia ja silloin myös kuoleminen on isompaa.
 
Mutta siis simuloimalla voi mielestäni tehdä vain vertailuja eri konstruktioiden välillä - dead soptin tarkka virtuaalinen verifoiminen ei onnistu -> pitää mitata protosta.
 
Tutkimuksia löytyy varsin vähän ja luulen että syynä on tuon matemaattisen mallinnuksen puutteet ja kitaraseppien kompetenssin puute värähtelymekaniikassa. Itse ilmiöstä on olemassa mielestäni suht hyvä konsensus - termit ovat vaan suurimmalta osalta porukoista hukassa tai ainakin skaala on kirjava.
 
Ominaismuoto (moodi, eigen mode, resonance mode jne.) = se muoto, millä resonanssi tapahtuu (tsekkaa animaatio tuosta ylemmästä linkistä); Ominaistaajuus (eigen frequency tai natural frequency tai resonance frequency jne.), on se taajuus, millä tuo ominaismuoto herää resonoimaan (excitation = herääminen).
 
Kiteytettynä: Normaalisti sähkökitarassa olisi ilmeisesti eduksi saada se matalin dead spot sattumaan johonkin muualle kuin keskelle kromaattisen skaalan jotain säveltä.
 
Mielenkiintoinen ilmiö, mutta kuten sanoin, homma on tuurista kiinni. Väittäisin jopa että esim sarjatuotetussa stratossakin on eroja dead spotin suhteen. Mulla on yhdessä ebony fretboard custom-kitarassa aika selkeä dead spot, mutta se on paljon korkeammalla kuin tuo D-kielen F# mutta siinä onkin siis normaalia jäykempi kaula. Täytyy tsekata himassa mika nuotti se oli.
 
Ja tuossa vielä jonkun tason "tutkimus": http://acoustics.org/pressroom/httpdocs/137th/fleischer.html
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
okabass
04.12.2015 11:54:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

jtt: Edesmennyt Jussi Alakuha muistaakseni sanoi jossain haastattelussa, että sillä ei ole väliä mistä rungon tekee kunhan muoto on oikea. Tiedä sitten kuinka syvällisiä hänen tutkimuksensa aiheesta oli.
 
Käsittääkseni kokeili ja oli perehtynyt. Esimerkiksi muistan kuulleeeni jo 70-luvun lopussa, että kokeili mm. porata Straton bodin täyteen reikiä.
 
finlanderr
04.12.2015 12:48:08 (muokattu 04.12.2015 14:28:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miksipä ei voisi kokeilla rungon ominaistaajuuksien madaltamista ja ominaismuotojen muuttamista poraamalla reikiä. Tulee myös kevyt keppi. On kai solid bodyyn tehty monenlaista onkalokokeilua jo aikojen alusta lähtien.
 
Faktahan on se että tekijä tekee, ja tietää kokemuksesta monia juttuja kun tutkija taas tuntee teorian. Harva jos kukaan on kumpaakin.
 
-t-
 
okabass: Käsittääkseni kokeili ja oli perehtynyt. Esimerkiksi muistan kuulleeeni jo 70-luvun lopussa, että kokeili mm. porata Straton bodin täyteen reikiä.
 
Eikhän se vähempiki olis riittäny..
Volle
04.12.2015 15:46:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

finlanderr:
Mutta siis jos tekee kitara-proton, niin homma on tuurista kiinni. Tietokonemallinnuksessa on nimittäin niin paljon epätarkkuustekijöitä, että tuon alimman resonanssin välttämistä ei voi verifioida virtuaalisesti. Isoimpina error-sourceina on materiaalivaimennusten määrittäminen ja kaularauta-kaula kokonaisuuden tarkka mallintaminen. Puussa on myös syyt eli materiali-malli pitäisi osata tehdä ei isotrooppiseksi -> vaatii materiaalitestausta.

 
Joo, virheen mahkuja on paljon. Jotain materiaalidataa tosin on tarjolla kirjoissakin (keskimääräinen "kimmokerroin" syiden suuntaan ja kohtisuoraan), mutta tässäkin taitaa olla aika isoa hajontaa puupalikoiden välillä eli arpapeliä taitaa olla. Tosin kunnon kitaraseppä luultavasti valkkaa puut jotenkin, jolloin materiaaliparametrien hajonta lienee pienempää kuin täysin satunnaisesti valitussa puunpalassa.
 
finlanderr:
akustisessa kitarassa on paljon enemmän ominaismuotoja (ja siis niitä vastaavia resonanssitaajuuksia).

 
Ministeritasolla parjattu akateeminen tarkennus: mulle koulussa opettivat, että systeemillä on yhtä monta ominaismuotoa ja -taajuutta kuin on sen vapausasteiden lukumäärä. Numeerisessa mallissa tämä on yleensä äärellinen luku (toki tiheän verkon mallissa hyvin korkea), kun taas missä tahansa oikeassa kappaleessa tai useamman kappaleen muodostamassa systeemissä käytännöllisesti katsoen ääretön. Toki siten, että kuuloalueelle osuvia ja "saundin" kannalta oleellisia taajuuksia lienee paljon enempi akkarisoittimissa.
 
Mutta siis simuloimalla voi mielestäni tehdä vain vertailuja eri konstruktioiden välillä - dead soptin tarkka virtuaalinen verifoiminen ei onnistu -> pitää mitata protosta.
 
Joo, tätä juuri ajattelin aiempaa laatikkokitaraviestiä naputellessa eli että rungon koon vaikutuksesta voi saada viitteitä varsin simppelilläkin laskennalla. Tarkkojen suureiden hakeminen sitten tosiaan asia erikseen.
 
Tutkimuksia löytyy varsin vähän ja luulen että syynä on tuon matemaattisen mallinnuksen puutteet ja kitaraseppien kompetenssin puute värähtelymekaniikassa.
 
Kyllä kai osaavia tutkijoita (ainakin siis teoriat haltsaavia) löytyy, mutta taitaa kitarabisneksessä pyöriä sen verran pienet rahnat kuitenkin, ettei ehkä isoimpia toimijoita lukuun ottamatta kellään ole rahaa tutkimuksia tehdä/teettää. Suurinta osaa ei luultavasti asia liiemmin kiinnosta, kun kitarat soi ja myy ihan ok:sti ilman tutkimuksiakin.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti