| Aihe: Upouusi potikka rätisee | 1 |
|---|
|
Moro,
Eilen sain tinailtua stratotyyppiseen projektiin piuhat ja kaikki hyvin, paitsi volume rätisee. Selvästi tietyt kohdat kierroksessa aiheuttavat rätinää. Potikka on mallia CTS. Pitikö näiden olla jotenkin laadukkaampia ja onko minulle tullut maanantaikappale? Tämä on vielä logaritminen, mutta ei se kovin kauniisti lisää ääntä. Lopussa sellainen selvä hyppäys. Voiko tuota pelastaa jollain suihkeella.
Mika | |
... ilmeisesti maanantai ja aamupäivä -kappale.
Kokeile esim: http://www.uraltone.com/prf-7-78-kontakt-220ml.html | |
Potikka on aika helppo rikkoa asentaessa. Liika lämpö ei ole potikan ystävä. | |
Saattaisi se liika lämpökin olla asialla. Pitihän se maadoitus siihen kuoreen saada kiinni. Kannattaa varmaan laittaa ohuempi piuha siihen kuoreen eikä sellaista hirmuista klönttiä. Nyt laitoin kaikki piuhat ensin yhteen ja tämän sitten kuoreen. Vaati se hiukan lämmittämistä.
Mutta eipä mitä, uutta potikkaa hakemaan. Harmittaa vain se työ.
.mika | |
Nolompi juttu, mutta ei siinä potikassa mitään vikaa ole. Kun tökkäsin sormen kiinni potikkaan ja pyörittelen nuppia, niin rätinää ei kuulu. Eli maadoitus puuttuu. Ja pitää ne kolvauksen vielä tarkistaa onko kaikki varmasti laitettu.
.mika | |
Maadoituksen juottamisessa potikan kuoreen auttaa yleensä se, että hioo potikkaa hieman viilalla tai sopivalla hiomapaperilla. Lisäksi mielummin liian kuuma kolvi ja lyhyt aika, kuin viileämpi kolvi ja pitkäkestoinen kuumentaminen. Kuumemmalla kolvilla tinatessa lämpöä ei ehdi johtumaan niin paljon potikan sisäosiin. | |
msalmela: Saattaisi se liika lämpökin olla asialla. Pitihän se maadoitus siihen kuoreen saada kiinni.
Eihän sähkö sitä(kään) tiedä, että ovatko ne maajohdot Tone-potikan pohjassa kiinni, vaiko jossain parin sentin päässä sijaitsevassa prikassa tms. paikassa.
Joten vaikkapa erillinen metalllinen prikka tms. on paljon kätsympi. Sillä on paljon vähemmän kolvilla lämmittämistä. Lisäksi Tone-potikan vaihto on jatkossa paljon nopeampaa ja kätsympää. Sekä itse potikankin kannalta turvallisempaa. Etenkin jos käytetään jotain 75 W tai vielä järeämpää kolvia, jolla sitten tuhrataan minuuttikaupalla niin, että savu nousee potikan sisältä... :-p
Esim. joku tämänkaltainen voisi olla: http://www.guitarnuts.com/wiring/shielding/shield3_f2c.gif
Tässä tuollainen näkyy straton volumen ja mikrofoninvalitsimen välissä (tuossa muuten on monia muitakin eroja vakiostratoon nähden). Eli yhdenkään potikan pohjaan ei kolvata mitään johtoja: http://guitarnuts2.proboards.com/th … 3168/quiet-beast-schematic-variants
D'oh! |  Groke
26.11.2015 21:04:42 (muokattu 26.11.2015 21:16:24) | |
|
msalmela: Nolompi juttu, mutta ei siinä potikassa mitään vikaa ole. Kun tökkäsin sormen kiinni potikkaan ja pyörittelen nuppia, niin rätinää ei kuulu. Eli maadoitus puuttuu. Ja pitää ne kolvauksen vielä tarkistaa onko kaikki varmasti laitettu.
Jos hiemankaan useammin kolvaa on digitaalinen yleismittari erittäin kätevä laite. Halvimmat maksavat reilustikin alta parikymppiä.
Periaatteessa pelkkä resistanssin mittaus (R, ohmit) kyllä riittäisi ao. juttuun. Mutta jatkuvuusmittaus (Continuity) on sitä erittäin paljon kätsympi, nopeampi ja helpompi. Jatkuvuusmittaus tarkoittaa sitä mittaustilaa, jossa mittari piippaa aina, kun koettimien välillä on sähköinen yhteys. Kaikkein halvimmissa mittareissa ei välttämättä ole ko. toimintoa. Yleensä se on merkitty sellaisella symbolilla, joka tuossa videonkin mittarissa näkyy.
Käyttäjän pitää toki itse tietää, että onko se OK, että yhdistää. Vai onko kyseessä esim. tinaklöntistä johtuva oikosulku. Tässä video kyseisen toiminnon käytöstä: https://www.youtube.com/watch?v=bF3OyQ3HwfU#t=2m50s
Lisäksi yleismittarilla voi tarkistella niin wanhojen kuin uusienkin komponenttien arvoja, että ovatko likimain oikealla alueella. Vähintäänkin vastukset ja potikat (resistanssi), sekä sulakkeet, kitarakaapelit ja jatkojohdot (jatkuvuusmittaus). Usein myös pienet konkatkin (kapasitanssi), esim. wanha "Tone-konkka" vs. uusi.
Joskus on jonkunlainen induktanssinkin mittaus, mutta tuskinpa halpiksissa kuitenkaan. Vaan eipä Pentti Peruskäyttäjä sellaistakaan taida kovin usein osata edes kaivata. Toisin kuin vaikkapa paristotesteriä tai jännitteenilmaisinta, joka tunnistaa jännitteellisyyden kaapelin kuoren läpi (ainakin 120/230 V jännitteillä).
AC-alueella (vaihtovirta) halpismittarit eivät ole True RMS (TRMS), eli ne olettavat mitattavan signaalin aina sinimuotoiseksi. Mitä musiikkisignaalit eivät yleisesti ottaen ole. Kuten vaikkapa kitaramikrofonin tuottama vaihtovirta (AC).
Lisäksi rahalla saa enemmän kestävyyttä, tarkkuutta ja sähköturvallisuutta. Ja toimintoja, kuten taustavalo, näytön pito ja tehdyn mittauksen min/max/keskiarvo yms. Mutta satunnaisessa kolvausten tarkistelussa yms. perusjutuissa tälläisillä jutuilla ei juurikaan ole merkitystä.
D'oh! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
