| Aihe: Kiero kaula | |
|---|
|
Moi.
Tabaluka: Samuli, haluatko avata miten omat korjauksesi onnistui? Saiko parannusta aikaan?
Koska tavoitteena oli saada aikaiseksi pysyvä korjaus ilman että lakkapinta vaurioituuu, ei onnistumisen edellytyksiä edes ollutkaan.
Eli epäonnistuivathan nuo korjausyritykset surkeasti vaikka käyttämäni Guitar Playeristä kopsattu tapa olikin käytännössä tuo tikka-linkissäsi esitetty.
Noita juubituubilinkeissä esitettyjä tapoja ei tullut edes mieleen kokeilla, ja nyt kun tietoa on tullut hankittua muutamia vuosikymmeniä en edes mielenkiinnosta kokeilisi.
Aika kun noita kokeilin oli toki toinen, eli 80 luvun loppupuoli, mutta motivaatio onnistua oli keskimääräistä korkeampi koska paikallisella soitinmyyjällä olisi kuulemma ollut ehtymätön varasto vaihtelevanmerkkisiä venkurakaulaisia stratokopioita korjattavaksi.
Jos olisin onnistunut olisin päässyt tekemään verraten hyvän tilin, tai ainakin olisi ollut puuhaa pitkäksi aikaa ;).
Suurin syy epäonnistumiseen omilla kauloilla testeillessa oli se että otelaudan liima oli täysi mysteeri, joten tarvittava lämpötila oli yhtälailla mysteeri.
Toinen oli se että pikakorjausta tuli testattua myös otelaudattomalla "Skunk-stripe" kaulalla, ja noissa pintakäsittelyä vahingoittamattomalla lämpömäärällä ei onnistumisen edellytyksiä ole edes otelaudallisen vertaa.
Tabaluka: Löysin myös mielenkiintoisen ja mielestäni varmemman sekä tasaisemman tavan lämmön antoon kaulalle. Tässä tavassa on myös taivutuksen osalta puristus suunnat taisasempia kunhan varmistaa tarkasti että kaula on kohti suorassa vastinpintaa kohden.
http://tikkainstruments.blogspot.co … 014/05/how-to-fix-neck-bow.html?m=1
Tuo on teoriassa toimivampi tapa, mutta jos edelleen halutaan välttyä pintakäsittelyn uusimiselta tai korjaamiselta, vaatii yhtälailla tarkkaa tietoa käytetyistä materiaaleista.
Koska koko kaula lämmitetään samaan lämpötilaan, on erittäin todennäköistä että pintakäsittely pehmenee ennen kuin otelaudan liima, ja onkin varsin todennäköistä ettei tilanne parane ja pintakäsittely on pilalla.
Paras onnistumisen todennäköisyys lämmittämällä pikakorjausta yritettäessä on kun käytetään otelaudan lämmittämiseen (irroitusmielessä) suuniteltua lämmitintä, ja tuollaisia kaikki kaupallisesti kauloja lämmöllä oikoa yrittävät käyttävätkin.
Tuokaan ei onnistumista takaa, etenkään sitä etteikö ongelma palautuisi uudestaan ennemmin tai myöhemin.
Varma tapa onnistua on otelaudallisessa otelaudan irroitus, kaulan suoristaminen työstämällä, ja otelaudan uudelleen liimaaminen ja uusi pintakäsittely.
Otelaudattomassa kaulassa käytännössä ainoa tapa varmistaa onnistunut korjaus on poistaa nauhat, uudelleenmuotoilla pinta, ja uusia nauhat ja pintakäsittely.
T:Samuli | |
Jees, kiitos hyvistä kommenteista.
Täytyy siis aluksi varmistaa tuo kaulanraudan mutterin pohjaamis vaihtoehto, ehdottomasti. Omassa kaulassa tuo mutteri on kitaran rungon puolen päässä kaulaa.
Jos tällä saisi lisävaraa säätöön sitä voisi pikku hiljaa alkaa ojentamaan.
Kitara on aikoinaan käynyt pajalla säädöissä ja silloin olin aivan tyytyväinen siihen. Tiedon lisääntyessä (kotiin osui saapua vm. -90 squier II made in india) huomasin miten älytön tämä nyky fenderini kaula sattui olemaan. Soitettavuudessa oli järkky ero squierin hyväksi, takapinnaltaan auki hiottu ja suorahko kaula. Aloin sitten ensimmäisiin tutkimuksiin vuosi sitten ja huomasin että pajalla fenderiin oli lisätty paperi sekä puushimmiä ojentamaan kaulaa parempaan asentoon. Tällöin on varmaan myös kaulan satulasta viilattu kaikki ylimääräiset pois, jotka sitten ei pidä enään paikkaansa jos kaulaa suoristetaan. No mutta, yritän jotain keksiä että kitara ei jäisi nurkkaan pölyttymään. | |
Moi.
Tabaluka: Jees, kiitos hyvistä kommenteista.
Ole hyvä.
Tabaluka: Täytyy siis aluksi varmistaa tuo kaulanraudan mutterin pohjaamis vaihtoehto, ehdottomasti. Omassa kaulassa tuo mutteri on kitaran rungon puolen päässä kaulaa.
Jos tällä saisi lisävaraa säätöön sitä voisi pikku hiljaa alkaa ojentamaan.
Jostain syystä Fendereissä kaularaudan kierre on mun kokemuksen perusteella huomattavasti useammin syystä tai toisesta liian lyhyt kuin muilla merkeillä.
Omasta mielestä ylimääräisen prikan asentaminen varmuuden vuoksi ei ole liioittelua.
Lisäksi aika monessa Fenderissä on tullut vastaan leikattuja kierteitä, ja jos kierre pohjaa eikä säätäjä sitä huomaa, peli on menetetty eikä mutteri luultavasti enää ehjänä irtoa.
Säädön ollessa rungon puolella pitää olla erityisen varovainen, ankkurointi hajoaa herkemmin kuin jos rauta on toisin päin.
Ja satulan päästä irrotessaan kaula on yleensä entinen tai ainakin isompaa remonttia vaativa otelaudan tai kaulan haljetessa.
Tabaluka: Kitara on aikoinaan käynyt pajalla säädöissä ja silloin olin aivan tyytyväinen siihen. Tiedon lisääntyessä (kotiin osui saapua vm. -90 squier II made in india) huomasin miten älytön tämä nyky fenderini kaula sattui olemaan. Soitettavuudessa oli järkky ero squierin hyväksi, takapinnaltaan auki hiottu ja suorahko kaula.
Pajoja on erilaisia, mutta lähes poikkeuksetta saavat kuitenkin sen verran paljon parannusta aikaiseksi että etenkin ilman referenssejä asiakas on poikkeuksetta hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen.
Kaulat kuitenkin elävät enemmän tai vähemmän ja satulan urat kuluvat, joten varsinkin äärirajoille säädetty tatsi saattaa muuttua haastavaksi tai jopa soittokelvottomaksikin aikaa myöden.
Valtaosa soitinkorjaajista myös säätää instrumentit omien mieltymystensä mukaan, muuta vaihtoehtoahan ei ole jos asiakkaalla ei ole antaa eksaktia numerotietoa siitä miten haluaa soittimensa säädetyksi.
Tuostakin syystä jokaisen soittajan perustaitoihin kuuluu mun mielestä kyky ainakin hienosäätää tatsi mieleisekseen, mielummin toki alusta loppuun asti.
Tabaluka: Aloin sitten ensimmäisiin tutkimuksiin vuosi sitten ja huomasin että pajalla fenderiin oli lisätty paperi sekä puushimmiä ojentamaan kaulaa parempaan asentoon.
Shimmaus on pulttikaularakenteen mukanaantuoma mahdollisuus, eikä sitä kannata missään nimessä jättää käyttämättä jos tarvetta ilmenee.
Shimmin materiaalilla ja eritoten kontaktipinnan koolla pystyy tavittaessa näppärästi myös hienosäätämään rungon ja kaulan värähtelyominaisuuksia.
Tabaluka: Tällöin on varmaan myös kaulan satulasta viilattu kaikki ylimääräiset pois, jotka sitten ei pidä enään paikkaansa jos kaulaa suoristetaan.
Kaikki soittotatsin säädöt vaikuttavat toisiinsa, mutta onneksi uuden satulan tekeminen ei ole mikään ylivoimaisen vaikea tehtävä.
Harjoittelua toki vaatii, mutta niin vaatii kaikki muukin merkityksellinen.
T:Samuli | |
Hep,
Tutkimukset jatkui ja kaularaudan mutterin alta löytyi edellisen säätäjän jäljiltä jo n. 1,5mm paksu aluslevynä käytetty väljä mutteri. Bilteman 4,3x9mm aluslevyistä sai näppärästi dremelillä tehtyä sopivia ihan oikeita aluslevyjä joita laitoin sinne kolme kappaletta yhteensä n. 3mm pakan. Nyt säätömutteri on aivan kaulan takapinnan tasalla joten varaa kiristykseen löytyy.
Seuraavaksi taivutin kaulaa kahdella eri clampillä ja vastinlevynä käytin paksua teräsplootua. Kaulan ja plootun väliin laitoin puukappaleet satulan ja 1. nauhan väliin sekä aivan takareunaan. Loppujen lopuksi rohkeuden riittäessä kiristelin kaulaan jo 8. nauhan kohdille "back bow:ta". Kaularauta kiristyi pikku hiljaa aina clamppejen tahdissa. Lopuksi sain relief:ksi 8. nauhalle 0.017 tuumaa.
Opukset antaa tälle 12 radiuksen kaulalle ohjearvoksi 0.010 tuumaa, joten saas nähä kiristelenkö joku päivä vielä vähän lisää.
Ja kyllä, seuraavaksi tutustutaan kaulan satulan "tuunaamiseen". | |
Relief on tietysti aika henkilökohtainen juttu, mutta mun mielestä tuo .017" (yli 0,4 mm) on aivan liikaa.
Taas kerran tämä litania: SRV:llä oli luokkaa .012"/0,3 mm eikä kukaan koskaan missään tartte enempää käyryyttä kuin hän-vainaa.
Sitten kun se satula on kunnostettu/vaihdettu, kokeile vaikka 0,1 mm reliefillä. | |
Eikös vähän ohkasemmat kielet jo rämise noin vaatimattomalla reliefillä jos on rankempi rämpytystatsi? Omissa kitaroissa on vähän mitä sattuu kun ei jaksa aina säätää, pitäis ehkä mitata ennen kirjoittamista... eli miltä nauhoilta kieli painetaan alas kun tuo mitta otetaan? Ekalta ja vikalta?
En ole musiikin asiantuntija. |  73nd3r
31.12.2018 14:53:40 (muokattu 31.12.2018 14:54:43) | |
|
Mittaustapa hiukan vaihtelee.
Fenderit: capo ekalle nauhalle, painetaan viimeiseltä nauhalta, mitataan kasinauhalta. (Ja niiden suositukset on kai useille/useimmille lievän hymyn aihe, aivan tolkuttoman suuria lukemia.)
Gibsonilta "Dave, a final inspector" opettaa että tehtaan säädöissä capo ykköselle, painetaan 17. nauhalta ja tsekataan 7. nauhalta - suosittelee "ei enempää kuin paperin paksuus" eli alle 0,1 mm.
Akustisissa capo 1. nauhalle, painetaan kaula/koppa liitosnauhalta (12/14...) ja mitataan puolivälistä (6/7/...), ja niissä saa olla hyvät nauhat jos pääsee 0,1 mm reliefillä - rämpytys on usein eri luokkaa kuin sähkiksillä.
Setä Erlewine joskus ohjeisti mahdollisimman pieneen reliefiin, ja oma kokemus tukee samaa. Varsinkin ohuet tai muuten vaan joustavat kaulat usein tarvitsee kaularaudasta tukea. Ja liian isokin relief aiheuttaa särinöitä - sellaiset on yleensä otelaudan yläpään, noin 12. - 18. nauhat, pärinöitä. Ja tietysti intonaatio-ongelmien riski kasvaa. | |
Noilla arvoilla kaulan tulee siis olla suora, noin tarkkuutta ajatellen.
Tuollaista 0.1mm / 400mm kaarevuutta on aika vaikea havaita.
Näin maalaisjärjellä laskeskeltuna. 1mm / 4m eihän tuo ole mithän.... |  okabass
31.12.2018 22:43:42 (muokattu 31.12.2018 22:51:02) | |
|
Pauli Lappalainen:
Tuollaista 0.1mm / 400mm kaarevuutta on aika vaikea havaita.
Kaulasta/otelaudasta ilman nauhoja kyllä. Mutta kun otelaudassa on nauhat kiinni, niin kitara käsiin lappeelleen, ja sitten sihtaa otelautaa pituussunnassa kohti yläsatulaa ja valoa vasten. Ja katsoo siten, että aina seuraavan nauhan huippu on hieman "ylempänä" edellistä. Eli näkee jonkinlaisen "portaikon" tai "tikapuun puolat", niin silloin kyllä näkee yllättävän pieniä heittoja. Eli nauhojen korkeusero näkyy poikkeamana "portaikossa". En ole koskaan mitannut, kuinka pieniä, mutta arviolta luulisin muutaman sadasosan eron näkyvän, kun silmä harjaantuu. | jamu
01.01.2019 00:42:54 | |
|
okabass: Kaulasta/otelaudasta ilman nauhoja kyllä. Mutta kun otelaudassa on nauhat kiinni, niin kitara käsiin lappeelleen, ja sitten sihtaa otelautaa pituussunnassa kohti yläsatulaa ja valoa vasten. Ja katsoo siten, että aina seuraavan nauhan huippu on hieman "ylempänä" edellistä. Eli näkee jonkinlaisen "portaikon" tai "tikapuun puolat", niin silloin kyllä näkee yllättävän pieniä heittoja. Eli nauhojen korkeusero näkyy poikkeamana "portaikossa". En ole koskaan mitannut, kuinka pieniä, mutta arviolta luulisin muutaman sadasosan eron näkyvän, kun silmä harjaantuu.
Huomaa, mutta ei sitä, onko 0,1 vaiko 0,15, jonka taasen huomaa soittotatsissa.
Itse olen asiakkialle säätäny yleissoittoon nauhoilta 1-7-17 mieltymysten mukaan 0,15...0,25. 0,1 vielä toimii, mutta tatsi pitää olla aika hento. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
