| Aihe: Recording Customit palasivat valmistukseen.. | |
|---|
|
jabajee: Tottakai voi uudistaa/muuttaa malleja ja pitääkin, jos meinaa pysyä mukana markkinoilla, koska kilpailu on kovaa. Harhaanjohtamisesta ei kukaan tainnut syyttää, vaan heräsi vain ajatuksia siitä oliko kysymyksessä pelkkä markkinointikikka.
Jos muutetaan rumpujen valmistusmaa, valmistusmateriaali, runkojen paksuus, lugit ja viisteet, niin syntyykö kokonaan uusi malli? Vai voidaanko vain kaivaa pöytälaatikosta vanha legendaarinen mallinimi ja vanha legendaarinen Steve Gadd ja mennä niillä?
Voidaan. :)
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |  Simbe
02.02.2016 10:10:40 (muokattu 02.02.2016 13:50:46) | |
|
jazzmies: Mielestäni noiden videoklippien perusteella uudet RC:t kuulostavat juuri semmoisilta, miltä 2016 julkaistavan parempilaatuisen koivusetin olettaisi kuulostavan. Juuri sellaista modernia PHX:stä tulevaa saundia, jossa on sitä diskanttilätinää tarpeeksi nykymusiikki-ihanteiden täyttämiseksi. Itse tykkään enemmän näiden uusien saundista kuin vanhojen RC:ien, joiden ääni on hieman turhan turvallinen ja tumppu tämän hetken keskimääräiseen musiikkituotantoon. PHX:ista alkoi uudenlainen EQ, missä on härskejä piikkeejä ala- ja ylärekisterissä. Ihan toista maata edustaa DW, joiden ääni on huomattavasti tasaisempi. Omaan makuuni se on turhan kesy mutta laadukas. Yamahan rummuissa on ollut aina härski, nuorekas klangi eri aikoina. Yritys on pystynyt seuraamaan aikaa ja uudistumaan säilyttäen mielenkiintoisen hypen jokaisen yläpään sarjan julkaisemiseen liittyen. Se ei ole pelkkää markkinointitaitoa, vaan ajan hermoilla olemista.
Allekirjoitan kommenttisi DW:stä, hienoja rumpuja, jos kuitenkin hieman vaisuja. Livenä PA:n kautta aina kuitenkin komeasoundisia.
Mielestäni tuo Gadd-Leverkusen klippi osoittaa eron siihen mitä on pidetty perinteisenä Gadd tomisoundina johon viittaat turvarumpuna ja sitten tähän moderniin helposti soivaan diskanttiseen Maple Hybrid-tyypin tomisoundiin. Minua hiukan etoo siinä, että kun sitä vielä lähdetään prosessoimaan, niin saadaan sellainen rumpukonemainen soundi, joka on kovin yksiulotteinen ja vähän kylmä. RC ei ehkä istu nykyaikaiseen keskiarvomusiikkituotantoon, mutta se on minusta positiivinen asia. Jos jollain pystyy erottumaan massasta, niin hyvä.
Paljon on puhuttu tälläkin palstalla niistä rummuista, joiden soundi murtuu jossain kohdassa eli runko alkaa puhumaan. Ohuilla vaahterarummuilla tämä tapahtuu kohtalaisen nopeasti keskivolyymeillä ja kokemukseni mukaan reunavahvikkeellisissa rummuissa efekti voimistuu. Ääripäässä Sakae Trilogy ja vastaavilla vintagehakuisilla poppelirunkoisilla soundissa on erittäin paljon runkoa jo pienellä voimalla ja tuntuu että soundi on sama vaikka lyönnin voimakkuus vaihtelisi. Kutsun tätä myös rummun headroomiksi, jota siis Trilogyn tapauksessa ei ole yhtään.
Yamahat ja niistä etenkin RC ja paksurunkoinen original MC ovat sitten sitä päätä, että selkeää murtumista ei oikein tapahdu edes kovimmilla lyönneillä. Mitä kovempaa niitä lyö, sitä enemmän saa sitä diskanttiläjähdystä ja alapäätä soundiin aikaiseksi. Kääntöpuolena on sitten se erittäin hiljaisella dynamiikalla vastaan tuleva heikohko syttyvyys, jota voi tottakai vähän kompensoida korkeilla vireillä. Yamaha otti alkuaikoinaan aika paljon mallia mm. Ludwigista, mutta Ludwigin hunajaisen rakeista lämpöä joka syntyy soundin murtumisesta Yamaha ei kyennyt kopioimaan. Samoja klangiasioita ja lämpöä niistä silti löytyy, mutta Yamahan omalla persoonallisuudella.
Pidän siitä, että setistä saa myös niitä vähän tumpumpia sävyjä ilman dempin käyttöä. Minulle perinteinen RC eli Gadd-soundi on juuri niitä hiljaisia perkussiivisia lyhyitä soundeja, jotka mahdollistavat rypälöinnin pienellä volyymillä ilman että kaikki hukkuu huminaan. Itselleni sellainen ei edusta turvarumpua, vaan tuo sen ylimääräisen ulottuvuuden juuri sinne hiljaisempaan päähän. Syttymistä joko hakiessa tai vältellessä pitää keskittyä voimakkuuteen, lyöntipaikkaan jne.
Turvarumpuja ovat ne, jotka soivat aina kovaa ja kirkkaasti ja samalla soundilla vaikka osuisi mihin. 2016 RC on edelleen skuuppisoundinen (lugeista johtuva?) vaikka onkin humisevampi. Modernina koivusettinä Birch Custom Absolute valuvanteineen oli mielestäni parempi diskanttiläjähdystä ja sustainia kaipaaville. Sen huminassa oli myös enemmän sielua kuin näissä videopätkissä 2016 RC:stä.
Youtubea seuratessa huomasin ennen RC-julkistusta muutaman melko hyvätasoisen pätkän uusista Yamaha-malleista, Ian Palmer niissä yhteisenä nimittäjänä, Steve White mukana kuvioissa myös... Hype lähtee pienistä puroista liikkeelle ja Yamaha on löytänyt aina uusia mielenkiintoisia artisteja, esim nyt Larnell Lewis. | |
Simbe: Allekirjoitan kommenttisi ...
Umpiamatöörinä en osaa ottaa kantaa kirjoituksen asiasisältöön, mutta olipas kiintoisaa ja hyvin kirjoitettua selostusta. Plussa!
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kiinalainen työntekijä on vain ja ainoastaan palkkansa vuoksi töissä. Kiinalaisesta kulttuurista puuttuu ihan täysin ammattiylpeys ja uskollisuus työnanatajaa kohtaan. Minä en missään tapauksessa osta mitään kiinalaista, jossa materiaalina on puu ja valmistus pitää sisällään käsityövaiheita. Koneella kun tehdään vaikkapa puhelinta, niin se ei vaikuta, missä se kone seisoo.
Rummunvalmistuksessa käsityöllä on lopulliseen laatuun iso merkitys. Jos sen joku teinityttö pikakoulutuksella tekee, niin eipä vakuuta. Pitkän linjan tuotantolaitoksilla on kokeneet työntekijät, jotka siirtävät ammattitaitonsa nuoremmille. Esimerkiksi Sonorin kiinalaiset rummut ovat ihan erilaiset, kuin saksalaiset. Vain logo on yhteinen. Muillakin merkeillä samaa havaittavissa.
Toisena pitkänä miinuksena on kiinalainen ympäristöä tuhoava toimintakulttuuri ja työntekijöitä orjuuttava palkkausjärjestelmä, jossa työnantaja tarjoaa pienen palkan, ahtaat asumisolot ja pitkät työpäivät.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
hollmi-5: Kiinalainen työntekijä on vain ja ainoastaan palkkansa vuoksi töissä. Kiinalaisesta kulttuurista puuttuu ihan täysin ammattiylpeys ja uskollisuus työnanatajaa kohtaan. Minä en missään tapauksessa osta mitään kiinalaista, jossa materiaalina on puu ja valmistus pitää sisällään käsityövaiheita. Koneella kun tehdään vaikkapa puhelinta, niin se ei vaikuta, missä se kone seisoo.
Rummunvalmistuksessa käsityöllä on lopulliseen laatuun iso merkitys. Jos sen joku teinityttö pikakoulutuksella tekee, niin eipä vakuuta. Pitkän linjan tuotantolaitoksilla on kokeneet työntekijät, jotka siirtävät ammattitaitonsa nuoremmille. Esimerkiksi Sonorin kiinalaiset rummut ovat ihan erilaiset, kuin saksalaiset. Vain logo on yhteinen. Muillakin merkeillä samaa havaittavissa.
Toisena pitkänä miinuksena on kiinalainen ympäristöä tuhoava toimintakulttuuri ja työntekijöitä orjuuttava palkkausjärjestelmä, jossa työnantaja tarjoaa pienen palkan, ahtaat asumisolot ja pitkät työpäivät.
Istuin joskus laatutekniikoiden KV-kurssilla, missä aluksi käytiin läpi teollista murrosta käsityöläispajoista ja mestari-kisälli systeemistä ensimmäisiin kokeiluihin liukuhihnatuotannosta, jossa työntekijän vastuulla oli yhden ja saman ruuvin kiinnittäminen 1001 kertaa päivän aikana. Koulutusta ei enää tarvittu, koska työ oli yksinkertaista ja toistui monotonisena loputtomiin.
Luennoitsija kysyi pääasiassa ulkkariopiskelijoista (iso osa kiinalaisia ja meksikolaisia) koostuvalta yleisöltä, mikä on näiden kahden kuvan merkittävin ero: Miksi tässä puusepänkisälli on rinta rottingilla sorvaamansa kulhon kanssa ja miksi taas tämä tehdastyöntekijä näyttää apealta liukuhihnakuvassa?.
Muutaman vastausyrityksen (liukuhihnatyö on niin tylsän monotonista jne) jälkeen porukka jäi hiljaiseksi. Ainoana koko sakista viittasin ja sanoin, että "What's missing, is the pride of your own work". Johon kolumbialainen luennoitsija että: "Yes, nappiin meni, taidat olla suomalainen, kun hoksasit tän? ...kulttuureissa on sitten kai eroja.
Pointtina oli, että kuvan liukuhihnatyöntekijää ei kiinnostanut seuraavan työvaiheen onnistuminen tai loputuotteen laatu (eihän hän edes ikinä välttämättä nähnyt kokonaiskuvaa eli valmista tuotetta), kunhan hän sai tehtyä tinkinsä valmiiksi päivän aikana. Nykyajan liukuhihnatuotanto on luonnollisesti kehittynyt noista ajoista ja työntekijät kiertävät jossain määrin työpisteiden välillä.
Eniten kuitenkin kiinnosti tilanteessa se, että itselle niinkin ilmeinen asia aiheutti niin voimakkaita "aaa, niin juu, enpäs olis hoksannut" -elämyksiä ulkkareissa.
Kyllähän maailma muuttuu ja tasapäistyy myös näissä kulttuuriasioissa. Trendi on vain se, että kun jossain maassa homma saadaan toimimaan, onkin jo aika siirtää tuotanto halvempien kustannusten maahan ja aloittaa koko pyllerrys alusta, kulttuurilliset asiat seuraavat sitten perässä joskus, jos ikinä. | |
hollmi-5: Kiinalainen työntekijä on vain ja ainoastaan palkkansa vuoksi töissä. Kiinalaisesta kulttuurista puuttuu ihan täysin ammattiylpeys ja uskollisuus työnanatajaa kohtaan. Minä en missään tapauksessa osta mitään kiinalaista, jossa materiaalina on puu ja valmistus pitää sisällään käsityövaiheita. Koneella kun tehdään vaikkapa puhelinta, niin se ei vaikuta, missä se kone seisoo.
En yleistäisi ihan näin suoraviivaisesti! Shopfloor työntekijöiden osalta joo, mutta jo esim työnjohtoporras ja ylempi keskijohto on hyvinkin sitoutunutta ja ammatistaan, sekä koulutuksestaan erittäin ylpeitä. Muistuu mieleen Mr Wu joka oli talonpoikaisperheestä ja erittäin harvinainen tapaus että edusti keskijohtoa sillä taustalla. Rento, mukava kaveri meidän valkonaamojen kanssa ja oli meille Wu. Toista maata kun hänen alaisiaan oli lähettyvillä kaveri kasvoi tuolloin tuuman mikä oli pienelle miehelle paljon ;) ja silloin häntä tuli meidän valkonaamojenkin puhutella Mr Wu:ksi.
Rummunvalmistuksessa käsityöllä on lopulliseen laatuun iso merkitys. Jos sen joku teinityttö pikakoulutuksella tekee, niin eipä vakuuta. Pitkän linjan tuotantolaitoksilla on kokeneet työntekijät, jotka siirtävät ammattitaitonsa nuoremmille. Esimerkiksi Sonorin kiinalaiset rummut ovat ihan erilaiset, kuin saksalaiset. Vain logo on yhteinen. Muillakin merkeillä samaa havaittavissa.
Toisena pitkänä miinuksena on kiinalainen ympäristöä tuhoava toimintakulttuuri ja työntekijöitä orjuuttava palkkausjärjestelmä, jossa työnantaja tarjoaa pienen palkan, ahtaat asumisolot ja pitkät työpäivät.
No nämä! Oma (vähäinen) kokemus Sonorista osittain puoltaa tuota, sakuissa tehty lähes entry-level setti tehty laadukkaasti, kiinassa tehty mid-level setissä "pikkuisia oksia" siellä täällä. Ne kun hoiti itse viimeistellen pois niin ollaan jo lähes eri rummussa kiinni. Halpa ja hyvä kun on edelleen lähes poikkeuksetta kaksi eri "tsipaletta"
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | |
Ihmettelen kovasti, kuinka Kiinaan valmistuksen siirryttyä hinta nousi tonnilla..
No yamahan kanssa liekki on nyt hiipunut ja nyt soitellaan muilla. Muutama uusi setti on tullut hankittua ja soittointo on noussut, vaik vuoteen en oo juurikaan rumpuihin koskenut motivaation puuttumisen vuoksi. Kitaraa on tullut onneksi veivattua.
Nyt meinasin et arvokkaampi kalusto saa väistyä ja edullisilla mennään. Noita aina saa jos haluaa. Satsaan mieluummin matkailuun, kun makuutan rahoja, rummuissa, joilla en edes soita.
Yamaha Recording Custom ja Paiste signature on yhdessä kiva setti! | |
Muuan markkuliini bongasi mielenkiintoisen uutisen, jonka mukaan Yamaha siirtää tuotannon Kiinaan. Samainen mies loi tänne foorumille aiheeseen liittyvän viestiketjun vajaat kolme vuotta sitten huhtikuussa 2013, joka tällä hetkellä löytyy sivulta 12.
Jossain vaiheessa tuotanto onkin siirtynyt Kiinaan. Suomeenkin on jo sittemmin tullut jo lukuisia Kiinassa valmistettuja Yamahan settejä, joiden jalkauttamisesta rahvaan pariin on vastannut F-Musiikki. Käsitykseni mukaan Kiinassa valmistettuja Yamahoita on myyty ihan kohtuullisesti.
Suomalaiset ovat varsin kriittisiä uudistuksille ja julkaisevat auliisti ennakkoluulojensa sävyttäminä näkemyksiään, milloin mistäkin asiasta. Yamahan rummut on saanut paljon kritiikkiä asiasta (tällä foorumilla) ja selvääkin selvempää on se, että laadun on täytynyt romahtaa.
Yritin tässä tätä rumpukamat foorumia selaamalla löytää kirjoitusta, kuinka joku olisi mennyt retkuun ja erehtynyt ostamaan Yamahan Kiinassa valmistetun rummun, joka olisi osoittautunut pohjimmiltaan susikappaleeksi tai viimeistään viimeistelyltään heikoksi. En löytänyt.
Kysynkin siis: Tunteeko kukaan henkilöä, joka olisi ostanut kiinalaisen Yamahan, joka on laadullisesti osoittautunut aiemmin Japanissa osoittautunutta heikommaksi? Tai edes onko kaverinsa kuullut jonkun ostaneen kiinalaista heikkotasoista Yamahaa. Ihan uteliaisuuttani kyselen, koska itse en löytänyt, enkä muista kuulleeni tällaisesta tapauksesta. | |
arhipp:
Kysynkin siis: Tunteeko kukaan henkilöä, joka olisi ostanut kiinalaisen Yamahan, joka on laadullisesti osoittautunut aiemmin Japanissa osoittautunutta heikommaksi? Tai edes onko kaverinsa kuullut jonkun ostaneen kiinalaista heikkotasoista Yamahaa. Ihan uteliaisuuttani kyselen, koska itse en löytänyt, enkä muista kuulleeni tällaisesta tapauksesta.
Myöskin voisi kysyä että muistaako joku kirjoituksen jossa kerrotaan uuden rummun ostosta ja ollaan avoimen pettyneitä ettei ostos vastannutkaan odotuksia? Ei Milleniumia, vaan jotain ihan "oikeaa" rumpua. |  Kimd
14.02.2016 15:10:04 | |
|
Onkos jossain kerrrottu mitä koivua nämä uudet rct oikein?
Harrastelija harrastelija rumpali | |
arhipp: henkilöä
Sinirinnan sukulainen muutosvastarinta reagoi myös laitteisiin. Enemmän aiheesta https://www.youtube.com/watch?v=555cwB7k_oM
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä." | Kimd
14.02.2016 20:42:37 | |
|
Kimd: Onkos jossain kerrrottu mitä koivua nämä uudet rct oikein?
Facesta luin että pohjoisameriikan koivua
Harrastelija harrastelija rumpali | |
arhipp
Kysynkin siis: Tunteeko kukaan henkilöä, joka olisi ostanut kiinalaisen Yamahan, joka on laadullisesti osoittautunut aiemmin Japanissa osoittautunutta heikommaksi? Tai edes onko kaverinsa kuullut jonkun ostaneen kiinalaista heikkotasoista Yamahaa. Ihan uteliaisuuttani kyselen, koska itse en löytänyt, enkä muista kuulleeni tällaisesta tapauksesta.
Kysymystä voisi laajentaa niin, että tietääkö joku mitään Yamahan valmistamaa ammattitason soitinta, joka olisi ollut laadultaan huono? Yamahahan on tehnyt kaikenlaisia soittopelejä ja valmistusmaita on ollut muitakin kun Japani.
Hollmi-5:
Siihen aikaan tehtiin rummut paremmasta kamasta, kuin nykyään. Siitä sulla tosin ei ole kokemusta, kun sinun omat tuon aikakauden kamat edustaa nykyajan Milleniumtasoa... | |
Kimd: Onkos jossain kerrrottu mitä koivua nämä uudet rct oikein?
Eka sivulla tässä ketjussa kirjoitin jo, että north american birchiä ovat.
Hollmi-5:
Siihen aikaan tehtiin rummut paremmasta kamasta, kuin nykyään. Siitä sulla tosin ei ole kokemusta, kun sinun omat tuon aikakauden kamat edustaa nykyajan Milleniumtasoa... | |
jabajee: Kysymystä voisi laajentaa niin, että tietääkö joku mitään Yamahan valmistamaa ammattitason soitinta, joka olisi ollut laadultaan huono? Yamahahan on tehnyt kaikenlaisia soittopelejä ja valmistusmaita on ollut muitakin kun Japani.
Pitäisi määritellä ammattitaso. Eiks ?uestlovella ole joku vanhempi Yamaha-setti? Tekeekö se siitä ammattitasoisen? Yamahalla on kyllä hyvä maine lähes kaikilla osa-alueilla. Hyvin ne on jotain organisaatiossaan tehneet.
JuhaHo: Lienen sokea, mutta en näe linkkiä missään. | Simbe
15.02.2016 10:47:24 (muokattu 15.02.2016 11:42:18) | |
|
arhipp: ... Yritin tässä tätä rumpukamat foorumia selaamalla löytää kirjoitusta, kuinka joku olisi mennyt retkuun ja erehtynyt ostamaan Yamahan Kiinassa valmistetun rummun, joka olisi osoittautunut pohjimmiltaan susikappaleeksi tai viimeistään viimeistelyltään heikoksi. En löytänyt.
Kysynkin siis: Tunteeko kukaan henkilöä, joka olisi ostanut kiinalaisen Yamahan, joka on laadullisesti osoittautunut aiemmin Japanissa osoittautunutta heikommaksi? Tai edes onko kaverinsa kuullut jonkun ostaneen kiinalaista heikkotasoista Yamahaa. Ihan uteliaisuuttani kyselen, koska itse en löytänyt, enkä muista kuulleeni tällaisesta tapauksesta.
1. En tunne ketään henk koht, mutta muistan SC Advantage Nouveaun muovilugien hajoamisesta kuulleeni juttua. Vai oliko ne indonesialaiset, lasketaanko mukaan?
2. Tapasin henkilön, jonka uuden kiinalaisen SC Birch setin viritin iskuunsa. Setti purettiin laatikoista ja kalvotettiin soveltuvin osin, jolloin havaittiin lattiatomin viisteessä karkea valmistusvirhe, joka ei tosin pahasti vaikuttanut sointiin. En tiedä korjasiko heppu itse myöhemmin kyhmyn hiekkapaperilla vai lähettikö takaisin maahantuojalle. Muuten setti oli ok, mitä nyt viritetty ihan sikakireälle eli kalvojen sietorajalle tehtaalla.
iekku84: Ihmettelen kovasti, kuinka Kiinaan valmistuksen siirryttyä hinta nousi tonnilla.. ... No yamahan kanssa liekki on nyt hiipunut ja nyt soitellaan muilla.
Sama kysymys vaivaa edelleen minuakin.
Hinnasta tarkkana oleminen ei ollut hyökkäys yksityisyrittäjiä kohtaan ja tälläkin palstalla varmaan vaikuttaa pienten soitinliikkeiden myyjiä/omistajia jotka taistelevat olemassaolostaan periferiassa. Heidän asemansa kiinanrumpujen hinnoittelun suhteen on mielestäni kiinnostava, koska tukku toisaalta sanelee hinnat ja asiakkailla odotukset ovat olleet ehkä toisen suuntaisia mm. juuri valmistusmaamuutoksesta johtuen. Toisaalta taas se tinkaaminen ja viimeisen hinnan kysyminen on varsinaissuomalainen piirre, joka kuuluu kaupantekoon olennaisena osana. Täällä päin suurin osa paikallisista kauppiaista tekee jonkinlaisen alennuksen tai vähintään pyöristyksen alaspäin ihan pyytämättä pienissäkin ostoksissa, eli ovat valmiiksi jo tinkausmoodissa. Asumis- ja muut kustannukset ovat täällä periferiassa edelleen kohtuullisia ja toisaalta palkat samassa suhteessa kehnommat, joten siksikin jonkin tuotteen merkittävät hinnankorotukset tuntuvat päättömiltä.
Sonorin Nicko-haastattelussa tehtaan edustaja sanoi Kiinansettien myyntimääriksi noin 500 000 vuodessa ja Yamaha tuskin myyntimäärissä jää Sonorille. Sonorin mukaan kilpailu etenkin entry-level seteissä kävi veriseksi kiinalaisten "no-name"-merkkien vyöryssä markkinoille ja siksi Sonor keskittyy nyt jälleen high-end meininkiin ja saksalaiseen valmistukseen. Strategia on siis toisenlainen.
Yamahan yksittäinen 10 miljoonan dollarin investointi tehtaaseen, joka on tietääkseni jo muutaman vuoden ollut toiminnassa tuottaen niitä halvempia settejä maailmalle ei minun mielestäni selitä RC-settien hinnankorotuksia - Korotukset ehkä perustuvat sitten näihin pieniin päivityksiin mm. hardwaressa ja runkomateriaalissa sekä ns. "uutuushinnoitteluun", mikä on vähän kyseenalaista kun ratsastetaan vanhalla nimellä. Niin ja huom, tuotantokustannukset Kiinassa lienevät edelleen merkittävästi matalemmat kuin Japanissa.
Jos nämä muutokset plussineen ja miinuksineen pannaan vaakaan ja pannut ovat ostajalle tonnin lisähinnan arvoiset, niin hyvä. Toivottavasti ostajakuntaa löytyy ja myyntiluvut todistavat Yamahan onnistumista. Onhan uudet väritkin hienoja! Hienot rummut varmasti myyvät, vaikka hinta olisikin korkeampi. Olisi silti mielenkiintoista seurata, miten paljon juuri maakuntien soitinliikkeisiin lähtee uusia settejä liikkeisiin esillepantaviksi, etenkin jos tukkuhinta kohoaa samassa suhteessa hinnankorotuksiin. Vai mahtaako kalliiden settien myynti keskittyä nyt entistä enemmän F-Vantaalle ja pk-seudulle ylipäänsä?
Jonkinlaisena Yamaha-enthusiastina en aikaisemmin juuri sivuille vilkuillut, mutta nyt asia on muuttunut. Valmistusmaa ja käsityöläismeininki ei sinällään yksin ole syypää. Nehän on korkeintaan fiiliskysymyksiä, mutta koska minulla merkkiin ei olekaan mitään muuta kuin fiiliskytköksiä, niin muut merkit tuntuvat nyt aikaisempaa kiinnostavammilta ja laput on lähteneet silmiltä. Tämä on oma mielipide ja jokainen muodostakoon omansa. Toisaalta taas nämä pääosin taiwanilaiset vintage-settini varmaan säilyvät omistuksessani hautaan asti. | |
Simbe: taiwanilaiset vintage-settini
Tämä oli hyvä =D
JuhaHo: Lienen sokea, mutta en näe linkkiä missään. | |
Kailis: Tämä oli hyvä =D
Eikösh vain. :) |  iekku84
15.02.2016 12:14:21 (muokattu 15.02.2016 12:15:09) | |
|
Hyvä Simbe!
Itsellä joku mielessä ollut ajatus Yamahasta on kadonnut, eikä oikein nappaa enää. Voihan se asia muuttua kun meen aina näissä fiilispohjalta. Nyt vanhat koivuiset taman starclassicit alkoi taannoin polttelemaan ja kysyntään oli tarjontaa joten sellaiset ostin!
Yamaha Recording Custom ja Paiste signature on yhdessä kiva setti! | |
Kimd: Facesta luin että pohjoisameriikan koivua
Pohjois-Ameriikassa kasvaa ainakin kuutta erilaista koivua. Pari niistä käy puuviilun tuotantoon. Rajaa toki kivasti, mutta olisihan se ihan hyvä kertoa tarkkaan. Koivulajeja on yli 120 ja tämä jo yksin tarkoittaa, että pelkkä "koivu" valmistusmateriaalina ei vielä suuria merkitse.
Soundit, piuhat ja kajarit. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
